Post by Admin on Oct 19, 2013 1:02:00 GMT 2
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe
Kirjoittaja Viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Kes Hel 27, 2008 8:41 Viestin aihe: Kunniavartion tarkastus (L) Vastaa lainaamalla viestiä
Aamuinen aurinko paistoi kirkkaana siniseltä taivaalta, valaisten palatsin mukulakivin päälystettyä pihaa jolla seisoskeli parhaillaan kaksi osastoa henkivartioston sotilaita, toinen jalkaväkeä ja toinen ratsuväkeä. Miehet olivat olleet hereillä jo kauan ennen kukonlaulua, valmistautuen ja varusteitaan tarkistaen, sillä tänään he toimisivat vartiona, ja siksi oli äärimmäisen tärkeää että he näyttivät edustavalta. Ja siltä he kieltämättä näyttivätkin: Ratsumiesten kullanhohtoiset rintapanssarit kiiltelivät puhtauttaan, sapelit näyttivät niin ikään puhtailta sekä pelottavan teräviltä, ja heidän voimakkaat ratsunsa oli suittu viimeisen päälle. Näiden ratsumiesten oli määrä saattaa kuninkaallisia vaunuja mikäli joku heidän majesteeteistaan päätti lähteä käymään jossakin, ja rahvaan oli syytä olla häikäistynyt tuosta ilmestyksestä.
Vaikka palatsin vartioina toimivat jalkaväen sotilaat näyttivät väkisinkin hivenen vähemmän mahdikkailta ratsujen sekä kiiltävien rintapanssarien ja töyhdöillä varustettujen kypärien rinnalla, olivat hekin silti omalta osaltaan edustava näky. Puolet miehistä, ne jotka toimivat palatsin ulkopuolella, oli aseistettu musketein, jotka oli puhdistettu huolella ja terävä pistin oli kiinnitetty piippuun. Toinen puolikas, ne jotka toimivat palatsin sisätiloissa, oli aseistautunut hieman vanhanaikaisemmin, pertuskalla, joka oli vartioston perinnease. Tuo uhkaavan näköinen ase oli käytännössä pitkävartinen kirveen ja keihään sekoitus, ja vaikka sen kunnianpäivät taistelukentällä olivatkin ohi, koulutettiin vartioston sotilaat edelleen käyttämään sitä. Perinteitä piti vaalia.
Vaikka miehet eivät vielä seisoneetkaan asennossa, eivät he silti turhia heiluskelleet, siitä piti huolen osastojen edessä silmä kovana valvova vääpeli Bertrand, joka tutkaili vaanivan petoeläimen tavoin joukkoja, etsien pienintäkin virhettä. Silti jopa hän joutui myöntämään, ettei nähnyt sotilaiden varustuksessa mitään valittamisen aihetta. Mikä ei tietenkään tarkoittanut, etteikö kapteeni olisi voinut löytää jotain. Samassa punahiuksisen- ja viiksisen korston ajatukset katkesivat, kun hän näki de Vignyn lähestyvän pihan poikki noita osastoja. Oli tarkastuksen aika.
Constant vilkaisi nousevaa aurinkoa kävellessään ripein askelin pihan poikki, ja peitti sitten haukotuksen kämmenensä taakse. Eilen oli istunut myöhään yöhön viinimaljan ääressä Ravintola Inneksessä, mutta se ei ollut mikään syy luistaa velvollisuuksistaan. Kapteenin univormu oli yhtä moiteettomassa kunnossa kuin miestensäkkin, siitä piti huolen sotilaspalvelija, korpraali Renard. Kapteenin ehdittyä tietyn matkan päähän karjaisi vääpeli Bertrand keuhkojensa pohjasta: "Huomio!", jolloin sotilaiden kantapäät napsahtivat äänekkäästi yhteen noiden ottaessa asennon. "Olalle vie!" Kuului seuraava komento, jolloin jalkamiehet nostivat muskettinsa sekä hilparinsa olalleen, ja ratsumiehet tekivät samoin sapeleilleen.
"Katse vasempaan- Päin!" Kuului viimeinen käsky, ja jokaisen sotilaan kasvot kääntyivät terävästi tuota lähestyvää upseeria kohti. Vääpeli Bertrand astui muutaman askeleen kohti esimiestään, napsautti asennon, tervehti ja ilmoitti kuuluvalla äänellä: "Herra kapteeni, vartioryhmä valmiina tarkastustanne varten täysilukuisena." Kapteeni de Vigny vastasi tervehdykseen, tosin huomattavasti laiskemmin, ja sanoi lyhyesti: "Kiitän, vääpeli.", lähtien sitten hitaasti astelemaan muodostelmassa seisovien sotilaiden edessä. Hänen haukansilmänsä haravoivat rivejä tarkkoina, ja yksi jos toinenkin sotilas alkoi tahtomaattaankin hikoilemaan miettiessään kuumeisesti mielessään, ettei vain ollut unohtanut jotain.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Per Hel 29, 2008 12:42 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
”De Vigny säntillisenä kuten aina. Sietäisit ottaa hänestä mallia”, amiraali Montague huomautti pojalleen, joka oli suvainnut nousta sängystä aikaiselle aamiaiselle, joskin manaillen rankasti. Ferdinand löysäsi ratsunsa ohjaksia puuskahtaen tympääntyneenä.
”Tarkoitatko todella, että minun pitäisi toimia samalla tavalla omien miesteni kanssa. Katinkontit! Tokihan tuo näyttää komealta ja kunniakkaalta, mutta sinunkin täytyy myöntää, että se välikohtaus äp… kröhm… huviretken jälkeen oli kertakaikkisen nöyryyttävä. Siinä eivät paljon kiillotetut panssarit auttaneet”, Ferdinand vastasi isälleen, joka rypisti kulmiaan ja pudisti päätään kevyesti.
”Prinssi on kovin itsepäinen oman suojeluksensa suhteen. Hän on nuori ja kuvittelee olevansa kuolematon. En usko, että…”
”Totta kai selkkaus olisi voitu hoitaa paremmin. Valppaat miehet, sopiva etujoukko…” Poika keskeytti isänsä lauseen tietäen hyvin tämän ajatustenkulun.
”Tosin tietyn piirin ihmiset tuskin olisivat olleet pahoillaan tai syyttäneet edes Vignya, jos…” Ferdinand sulki suunsa ja korjasi vaistomaisesti hattunsa asentoa. Toki kuri oli tärkeää ja osa sotilaan arkea, mutta de Vigny oli vienyt säntillisyyden aivan uudelle asteelle.
Amiraali tyrskähti poikansa mielipiteelle, kuin se ei olisi ollut mitenkään merkittävä. Hän olisi ollut yksi niistä, jotka eivät olisi olleet pahoillaan, vaikka prinssi olisikin saanut surmansa, mutta näitä asioita ei ollut järkevää lausua ääneen.
”Silti sinun täytyy korjata hattusi asentoa? de Vigny taitaa olla kovin kilpailijasi, vai kuinka kapteeni Montague?”
”Tuskin. Vaikka hän onkin saanut henkivartioston huolehdittavakseen, ei se tarkoita muuta, kuin sitä, että hän nyt vain sattuu olemaan pätevä henkilö kontrolloimaan pientä joukkoa ratsu- ja jalkaväensotilaita”, nuorempi Montague vastasi isänsä kiusoitteluun tottuneen rauhallisesti.
Molemmat miehet hillitsivät ratsujensa menohaluja ja pysähtyivät sitten sopivan välimatkan päähän seuraamaan tilannetta.
”Erinomaista”, amiraali totesi.
”Tarkoitat kai, että poikasi pitäisi suorittaa joka aamu samanlainen rutiinitarkastus?”
”Kyllä vain.”
”Siitähän se sirkus vasta syntyisi.”
”Et siis edelleenkään osaa pitää miehiäsi kurissa?”
”En tarkoittanut aivan sitä, amiraali.”
”Etpä tietenkään. Joka tapauksessa meidän on syytä käydä tervehtimässä kapteeni de Vignya ja…”
”Vääpeli Bertrandia, amiraali”, Ferdinand jatkoi.
”Aivan, aivan. Bertrand.”
Amiraali laskeutui ratsunsa selästä ja Fersinand seurasi esimerkkiä, vaikkakin hieman vastentahtoisesti. Hän yritti pysytellä erossa isästään muiden upseerien läsnä ollessa, jotta olisi välttänyt ainaisen vertailun kahden sukupolven välillä. Tänään se ei ollut mahdollista. Ferdinand sipaisi vaistomaisesti sinisen asetakkinsa etumusta ja seurasi isäänsä muutaman askeleen taaempana. Ihan vain siitä syystä, että se oli kohteliasta. Kapteeni oli kapteeni ja amiraali oli amiraali. Siihen väliin mahtui pieni maailma.
”Hyvää huomenta”, amiraali tervehti napsauttaen tottuneesti armeijan ikivanhan tervehdyksen, ”Säntillisenä kuten aina kapteeni de Vigny. Ihailtavaa omistautumista työllenne. Mutta jatkakaa toki. Älkää minusta piitatko.”
Ferdinand teki kunniaa kuten asiaan kuului, mutta piti suunsa visusti kiinni. Hänen isänsä oli huoleton kuten aina, vaikka oli vain hetkeä aiemmin kiusoitellut poikansa olevan liian lepsu sotilaittensa käsittelyssä. Paraskin puhumaan.
”de Vigny”, oli ainoa, mitä hän tyytyi toteamaan nyökäten miehelle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Lau Maa 01, 2008 5:27 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
((Sattuipa pieni moka tuossa, kirjoitin vastausta ja samalla vilkuilin tuon amiraali Montaguen profiilia, ja sitten totta kai iskin vastaukseni sinne epähuomiossa. Sen viestin saa poistaa sieltä.))
De Vigny kuuli kavioiden kopinan kivetystä vasten ja kääntyi katsomaan äänen suuntaan, huomaten noiden kahden upseerin lähestyvän pihan poikki ratsujensa selässä. Tunnisti kaksikon jo hyvän matkan päästä amiraali Montagueksi, ja tuon pojaksi, mikä sai kapteenin kulmat kurtistumaan harmista, mutta vain sekunnin- kahden ajaksi, ja tuskin havaittavasti. Ei ollut soveliasta osoittaa tunteitaan sotilaiden edessä. Mielummin olisi kyllä suoriutunut tästä tarkastuksesta ilman ylimääräisiä töllistelijöitä, mutta nieli harmistuksensa, ja kaksikon ehdittyä tarpeeksi lähelle käskytti hän miehiä: "Huomio! Katse vasempaan... päin!", jolloin sotilaiden päät kääntyivät jälleen terävästi, tällä kertaa amiraalia ja hänen poikaansa kohti.
Kapteeni asteli rivakasti noita vastaan vääpeli Bertrand kannoillaan, nuo kummatkin napsauttivat asennon ja de Vigny tervehti terävästi Cloverin asevoimien päällikköä. "Hyvää huomenta, herra amiraali. Kiitos, herra amiraali." Vastasi tuon sanoihin, ja vilkaisi myös nuorempaa Montaguea, jolle soi tervehdykseksi nyökkäyksen ja lauseen "Kapteeni Montague". Ei suuremmin pitänyt tuosta itseään nuoremmasta kapteenista, syynä enimmäkseen se ettei katsonut tuon olevan hääppöinen upseeri. Se mahdollisuus, että Ferdinand Montague oli noussut nykyiseen arvoonsa isänsä vuoksi, ei niinkään häntä ärsyttänyt. Omien sukulaisten suosiminen oli laajalle levinnyt, vaikkakin hienovaraisesti vaiettu tapa Colverin valtakunnassa, ja tuskin itsekkään olisi aikanaan päässyt maan johtavaan sotilasakatemiaan, ellei isänsä olisi hieman auttanut asiaa. Amiraalista ei pitänyt sen enempää ihmisenä, mutta katsoi tuon olevan kyllä tarpeeksi pätevä maan sotavoimien johtajaksi. Ainakin toistaiseksi, siis. Ennemmin taikka myöhemmin ikä alkaisi painamaan tuota, ja Constant aikoi olla silloin valmiina.
Kääntyi nyt kannoillaan ja palasi tarkistamaan joukkoja, jos mahdollista niin vielä tarkkaavaisemmin kuin ennen amiraalin ja tuon pojan ilmestymistä. Käytännössä olisi voinut delegoida tämänkin tarkastuksen jollekkin nuoremmalle luutnantille, mutta tunsi sen olevan ennen kaikkea hänen vastuullaan että vartiomiehet näyttivät mahdollisimman edustavilta. Niinpä nyt alkoikin löytymään pölyhiukkasia, langanpätkiä ja tahroja sieltä sun täältä miesten varusteista. Bertrand seurasi kapteeninsa kannoilla ja pani huolella muistiin jokaisen "törkyisen" sotilaan nimen. Lopulta de Vigny oli tyytyväinen, siirtyen jälleen muodostelman eteen, ja huutaen: "Huomio! Vartion vaihto alkaa tasan 20 minuutin kuluttua päävartioston edessä. Äsken mainitut ilmoittautuvat kymmenen minuuttia ennen sitä minulle uutta tarkastusta varten. Ei muuta. Poistukaa." Heilautti kättään kärsimättömästi ja tuo muodostelma hajaantui, ratsumiesten suunnatessa talleilleen ja sotamiesten omalle kasarmilleen.
Kapteeni katseli poistuvia joukkoja kädet selän takana, valvoen että kukaan ei juoksennellut ympäriinsä tai käyttäytynyt muutenkaan epäsotilaallisesti. Sanoi sitten Bertrandille: "Tekin voitte poistua. Tapaamme kymmenen minuutin päästä vartiotuvassa." Roteva vääpeli teki kunniaa ja poistui itsekkin paikalta, jolloin amiraali ja kaksi kapteenia jäivät kolmestaan tuohon pihamaalle. Kääntyi nyt jälleen amiraalin ja tämän pojan puoleen, sanoen: "Tahtoisitteko kenties tulla seuraamaan vartion vaihtoa, herra amiraali?"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Tii Maa 04, 2008 6:24 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
Vanhasta tottumuksesta amiraali seurasi tarkastuksen, kuten oli seurannut niin monia vuosien aikana. Hän oli kaiken lisäksi mies, joka piti säntillisyydestä, johon myös kapteeni pyrki. Toisaalta aina ei ollut mahdollisuutta täydellisyyteen. Siihen oli hänenkin ollut tottuminen lopulta. de Vigny teki kuitenkin erinomaista työtä miesten kanssa, oli se auktoriteetti, joka hänen kuuluikin olla. Amiraalista hymähti kuvitellessaan poikansa de Vignyn tilalle, mikä oli miltei mahdoton tehtävä. Nuo kaksi upseeria olivat erilaisia tyyliltään ja vaikka amiraali olisi mielellään nähnyt poikansa hoitavan velvollisuutensa yhtä säntillisesti, hänen täytyi myöntää, että poika oli tullut enemmän äitiinsä huolettomuutensa ja itsevarmuutensa puolesta.
”Ah, kiitos mielelläni, kapteeni. Siitä onkin vierähtänyt hetki kun olen tarkkaillut armeijan toimintoja täällä palatsissa. Viime vuodet ovat olleet kovin rauhallisia, jos nyt ei oteta huomioon muutamia rajakahakoita” , Jaques-Yves totesi jättäen mainitsematta prinssi Frederikiä kohdanneen harmistuttavan epäonnen.
Ferdinand piti ilmeensä peruslukemilla kuunnellen sananvaihtoa kohteliaasti, joskin hän oli kääntänyt selkänsä kapteeni de Vignylle rauhoitellakseen innostuneesti korvat pystyssä hörähtelevää ratsuaan. Se oli selvästi tohkeissaan nähdessään miesten hajaantuvan, mikä yleensä tiesi toimintaa. Amiraalin ratsu oli vanhempi ja kokeneempi, miltei eläkeiässä kuten ratsastajansakin, ja suhtautui hälinään huomattavasti tyynemmin korvat puolelta toiselle heiluen.
”Jos amiraali sallii, vien ratsut mielelläni takaisin…”
”Luuleeko kapteeni, etten osaa viedä vanhaa palvelijaa takaisin?”
”En, herra amiraali”, nuorempi Montague vastasi ja olisi luonut myrkyllisen katseen isäänsä tuosta nöyryytyksestä, jollei de Vigny olisi ollut paikalla. Kuinka hänen oma isänsä kehtasi nöyryyttää häntä tällä tavalla.
”Hienoa, nyt kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen, kapteeni tuskin pahastuu, jos otan poikani mukaan, jotta hän näkee, miten asiat kuuluu hoitaa?” Amiraali sanoi taputtaen poikansa selkää.
Ferdinand ei ollut uskoa korviaan. Naurettavaa. Tietysti hän tiesi miten asiat tuli hoitaa. Vastalause yritti kirvota nuoren miehen huulilta, mutta hän nielaisi kärkkäät vastustelunsa ja mielipiteensä isästään odottamaan sopivampaa hetkeä. Päivisin he molemmat pysyivät roolissaan ja iltaisin he saattoivat käyttäytyä vapaammin, kuin isä ja poika.
Amiraali nousi ratsunsa selkään ja hänen poikansa seurasi esimerkkiä.
”Palaamme asiaan piakkoin, kapteeni de Vigny”, amiraali sanoi kääntäen ratsunsa. Ferdinand teki kunniaa ja käänsi synkeänä ratsunsa.
”Oliko pakko?”, hän mutisi tyytymättömänä isänsä lapselliseen käytökseen.
”Kyllä. Ansaitsit sen.”
Ferdinand huokaisi ja antoi asian olla.
(Poistin turhan viestin. Pahoittelen etten jatka vuoroa pidemmälle, annan sinun luoda itse vartion vaihdon asetelman ja hyppään taas mukaan. =^_______^= )
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Sun Maa 16, 2008 3:38 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
“Selvä on, herra amiraali. Tapaamme siis päävartioston edustalla.” Kumarsi kevyesti kaksikolle, hipaisten samalla kädellään kolmikokkaisen hattunsa reunaa. Kääntyi sitten itsekin ympäri ja suuntasi laajahkon pihan poikki kohti päävartiotupaa, joka oli jykevä, kivinen rakennus linnan pääportin tuntumassa. Pieni hymy karehti hänen huulillaan hetken aikaa hänen astellessaan eteenpäin. Isä tai ei, ainakaan amiraali ei suuremmin osoittanut armoa pojalleen nöyryyttäessään tuota muiden edessä. Hänen melkeinpä kävi sääliksi Ferdinand Montaguea. Melkein. Silti, tuskin ukko poikaansa huvikseen mukanaan raahasi. Suunnitteliko hän pojastaan manttelinperijäänsä? Se oli enemmän kuin mahdollista. Constant tiesi että hänellä oli iän ja kokemuksen suoma etu nuorempaan kapteeniin nähden, ja ylennys majuriksi siinteli jo horisontissa, mutta tuon isän vaikutusvallan ansiosta Ferdinand Montague oli hyvinkin varteenotettava kilpailija kun Cloverin asevoimien ylin virka seuraavan kerran olisi jaossa.
Ehdittyään vartioston eteen hymy oli jo kaikonnut kapteenin teräväpiirteisiltä kasvoilta, ja hän tervehti vartioston oven vieressä seisovaa vartiomiestä tuon napsauttaessa asennon, ennen kuin astui sisälle tupaan. Vääpeli Bertrand oli siellä jo valmiina, silmäillen äskeisessä tarkastuksessa silmätikuksi joutuneiden sotilaiden ulkomuotoa kriittisesti. Seurasi pikainen rutiininomainen uusintatarkastus, ja tällä kertaa kapteeni ei löytänyt valittamisen aihetta noiden varusteista, ja niinpä nuo sotilaat saattoivat poistua pikavauhtia takaisin kasarmille, missä äsken tarkastettu osasto jo varmastikin odotti heitä valmiina.
“No niin, siirrytäänpä pihan puolelle, saadaan tämä pois alta.” Hän sanoi Bertrandille, ja nyökkäsi merkiksi vartioston sen hetkiselle vastuu-upseerille, nuorelle vänrikille, joka teki kunniaa, poistuen valmistelemaan omia miehiään vartionvaihtoon. Kapteeni astui sitten jälleen ulos, ja jäi kädet selän takana seuraamaan miten sotilaat pikapuoliin valuivat ulos päävartiorakennuksesta, ja hakeutuivat oikeaoppisesti muodostelmaan. Ojennusta otettiin, nuori vänrikki suoritti viime hetken tarkistusta, ja joka miehen mielessä pyöri jo varmasti iltavapaa, viinikannu ja kauniit naiset.
Sitten kulman takaa alkoikin jo kantautua tuttua rytmikästä rummunpärinää, joka lähestyi hitaasti saappaiden kopinan saattelemana. Se kertoi että uusi vartiosto oli marssimassa kohti päävartiorakennnusta, ja pikapuoliin kunniavartion vaihto saattoi alkaa. Mutta amiraalia ja hänen poikaansa ei näkynyt ainakaan vielä. Olisi epäkohteliasta aloittaa ilman heitä, Constant tuumi, nyt kun oli kerran mennyt kutsumaan heidät tuota tapahtumaa seuraamaan. No, aikaa oli vielä hetki.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Maa Maa 17, 2008 11:34 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
”Kiitos”, oli ainoa sana, jonka kapteeni päästi huuliltaan parivaljakon jäätyä kaksistaan.
”Ole hyvä. Kenties hoidat omat velvollisuutesi tämän jälkeen säntillisemmin”, isä vastasi pojalleen vilkaisematta edes tähän. Hän tiesi pojan olevan käärmeissään.
”Herra amiraali on kokenut, mutta ajat muuttuvat ja samoin myös armeijan käytännöt”, kuului vastaus.
”Se ei tarkoita silti, että tietyistä standarteista aletaan lipsua, kapteeni Montague”.
”Kyllä, herra amiraali.”
Hiljaisuuden vallitessa isä ja poika luovuttivat ratsunsa tallipoikien huollettavaksi. Tämä oli se juopa, jonka he jakoivat työaikana molempien hoitaessaan omia velvollisuuksiaan. Amiraali tarkkaili kokonaiskuvaa ja Kapteeni toimi vain yhtenä pienenä osana siinä palapelissä. Ferdinand antoi suurimman osan ajasta koko asian olla, sillä hän tiesi, että amiraali ei ehtinyt tarkkailla häneen jokaista liikettään. Hän teki hyvää työtä, sanoivatpa de Vigny tai amiraali mitä tahansa. Palatsin rauhaa ei ollut rikottu.
Amiraali suoristi asupukuaan ja painoi hatun tiiviisti päähänsä vilkaisten poikaansa, joka kiristi vyötään ja puhdisti kevyesti sinisen asetakkinsa helmaa, ennen kuin suoristautui täyteen mittaansa seuratakseen tottuneesti isänsä kantapäillä, tällä kertaa vain hyvin haluttomasti.
Hieman etäämmältä kuului teatraalinen rummunpärinä. Ferdinand piti teatraalisuudesta vain näytelmissä ja yöllisillä reissuillaan, mutta hän ei tuonut kantaansa julki. Joitakin turhia tapoja oli turha yrittää kitkeä armeijasta ja sen joukko-osastoista. Amiraali puolestaan nautti näytöksistä. Niissä oli vanhanajan hienostuneisuutta ja ne edustivat perinteitä. Hän harppoi pitkin askelin kuitenkaan liikaa kiirehtimättä.
Rutiininomaiset tervehdykset toistuivat myös muutaman kerran matkan aikana, mutta upseerikaksikko ei niihin juurikaan kiinnittänyt huomiota vaan jatkoi tasaista kulkua kunnes kaksi tuttua miestä oli aivan lähietäisyydellä.
”Hyvät herrat”, amiraali totesi kepeästi nuoren upseerin napsauttaessa tervehdyksen vaitonaisena. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Hän ei ollut halunnut tulla katsomaan vahdin vaihtoa. Hän huolehti omien sotilaidensa vartiovuorojen toteutumisesta alaistensa kanssa siinä, missä herra kunnianhimoinen henkivartiokaartin kapteeni, joka ei ollut onnistunut siinäkään tehtävässä liian hyvin toistaiseksi. Nuori Montague piilotti parhaan taitonsa mukaan oman ärtymyksensä ja tuijotti eteensä tiukka ilme kasvoillaan.
Amiraali vaikutti rennolta kuten yleensä ja vaikutti luottavaiselta ja kiinnostuneelta jokaisesta sotilaallisesta yksityiskohdasta.
”Toivottavasti emme ole liian myöhässä, kapteeni”, amiraali tokaisi tietäen vallan hyvin, ettei se ollut mahdollista.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Kes Huh 02, 2008 11:41 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
((Tuli hieman heikkolaatuinen vuoro, ja valitan muutenkin kestoa, on ollut tässä taas kaikenlaista. Muuten, mikä tuo "välikohtaus" oli, josta on maininta muutamassa vuoroistasi? Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mitä oma hahmo ilmeisesti on puuhannut ilman minua.))
Sekä kapteeni että Bertrand tervehtivät napakasti amiraalia ja tuon poikaa kun he saapuivat paikalle, tällä kertaa jalan. "Ette suinkaan, herra amiraali. Itse asiassa taisitte saapua juuri ajoissa." Vastatessaan vanhemman Montaguen kysymykseen de Vigny käänsi katseensa lähestyvän rummunpärinän ja marssiaskelten äänten suuntaan, juuri parahiksi nähdäkseen kuinka ensimmäiset moitteettomasti pukeutuneet sotilaat marssivat kulman takaa siistissä muodostelmassa, musketti tai pertuska olallaan. Rivi toisensa jälkeen noita sotilaita marssi esiin, rumpalit tasaisin väliajoin muodostelman keskellä iskemässä tahtia, ja heidän perässään ratsuväen sotilaat kookkaiden hevostensa selässä.
Muodostelma marssi päävartiorakennuksen pihaan, ja pysähtyi oman vartiovuoronsa lopettavan sotilasjoukon eteen. Tässä vaiheessa de Vigny jättäytyi suosiolla sivuun tapahtumista amiraalin ja tuon pojan vierelle, oli itse johtanut tuota seremoniaa sen verran monta kertaa että nykyään ei enää tehnyt juuri muuta vartionvaihdossa kuin tarkasti uuden vartioston varusteet, ja jätti itse vaihdon suorittamisen nuoremmille upseereille. Kaksi nuorta vänrikkiä, toinen vaihtuvasta ja toinen tuoreesta vartioryhmästä, astelivat tervehtimään toisiaan ja vaihtamaan muutaman sanan, ennen kuin kummatkin kääntyivät antamaan käskynsä joukoilleen. Muodostelmat kääntyivät käskyjen mukaisesti toisiaan kohden saappaidenkantojen kopistessa kivetyksellä, ja näin saattoi alkaa tuo mitä moninaisempia rituaaleja sisältävä seremonia, jossa ei suurempia muutoksia ollut tapahtunut reiluun sataan vuoteen. Kuninkaalliset aina tekivät kukin omia lisäyksiään ja muutoksiaan vartioston univormuun, mutta vahdinvaihtoseremonia säilyi samana.
Rummut pärisivät ja rivistö toisensa jälkeen sotilaita vaihtoi paikkaa. “Oletteko tietoinen, aikooko joku kuninkaallisen perheen jäsenistä lähteä aamupäivällä jonnekin? Vartiostoon ei ole ainakaan vielä saapunut tietoja heidän majesteettiensa päivän tapahtumista.” De Vigny kysyi nyt amiraalilta, seuraten puolittain samalla kellokoneen tarkkuudella tapahtuvaa seremoniaa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Kes Huh 02, 2008 8:16 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
((Tästä pääset vilkaisemaan välikohtauksen lyhyttä pelinpätkää. Joskus vanhalta foorumilta tuli pelastettua. Tosin tässä tapauksessa voisin, että pelissä on hieman epätarkuutta Heritagen "nykypäivään" verrattuna. ))
Ferdinand olisi mielellään livahtanut omille teilleen ja vaikka lukemaan raportteja, jotka olivat lojuneet työpöydällä jo muutaman päivän ajan. Jokaisessa niissä toistuisi joka tapauksessa sama vanha virsi. Kaikki oli kunnossa, kukaan ei ollut yrittänyt tunkeutua palatsin alueelle ja niin edelleen. Kapteeni tyytyi kuitenkin seisomaan isänsä vasemmalla puolella puoliaskelta taaempana kuunnellen rumpujen ja saappaiden vuoropuhelua.
Amiraali nyökkäsi hyväksyvästi. Hän piti traditioista huomattavasti poikaansa enemmän.
”Nuoret perilliset?”, amiraali totesi pudistaen päätään kevyesti, ”Ei, en ole kuullut mitään, mutta prinsessan tuntien… Voisin odottaa hänen haluavan nauttia miellyttävästä päivästä.”
Ferdinand vilkaisi amiraalia ja de Vignya silmäkulmastaan. Toisin sanoen prinsessa oli toisinaan äkkipikainen päätöksissään, jos ne koskivat pientä huvittelureissua.
”Anteeksi, mutta voisin kuvitella, että hänen korkeutensa prinssi Frederikin korviin olisi kantautunut tieto hänen ratsunsa ylienergisestä käytöksestä. Satun tietämään, että prinssin edellinen ratsastusretki jäi kovin lyhyeksi ja talleilla jaksetaan aina valitella näistä asioista. En yllättyisi vaikka, prinssi Frederik tahtoisi viedä jukuripäisen oriinsa lennokkaalle laukalle”, Ferdinand sanoi jättäen mainitsematta, että hän oli sattumalta nähnyt prinssin taluttavan ratsuaan takaisin tallien suuntaan juteltuaan ensin jonkun naisen kanssa. Sellaisista asioista ei sopinut puhua.
Amiraali nyökkäsi. ”Voisin kuvitella, että arvon prinssi Francisilla on kädet täynnä töitä pitää sisaruksensa hyvissä väleissä neuvottelupöydän ääressä”, Jaques-Yves hymähti hyväntuulisesti. Nuorilla oli niin erilaiset näkemykset asioista. Hän oli itse saanut olla todistamassa muutamaa kokousta, jossa kaksi vanhinta sisarusta oli ollut napit vastakkain.
”Valitettavasti en voi auttaa enempää, kapteeni. Mutta vartiosto näyttää kyllä olevan valmis toimimaan heti, jos on tarvis. Hyvää työtä, kapteeni de Vigny, hyvää työtä. On ilo katsella sotilaita, jotka tietävät, mitä ovat tekemässä.”
Ferdinand olisi tuhahtanut kohteliaisuudelle, mutta malttoi mielensä. Hänellä oli tunne, että amiraali yritti herättää hänen kunnianhimonsa ja kilpailuviettinsä. Itse asiassa Ferdinand uskoi isänsä haluavan hänestä uuden amiraalin sukuun. Olisihan se hienoa, mutta Ferdinand tiesi silti olevansa liian nuori ja kokematon vielä silloinkin, kun hänen isänsä vetäytyisi hyvin ansaitulle eläkkeelle. Hän tarvitsisi todellisia meriittejä listalleen pärjätäkseen kilpailussa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Tii Huh 22, 2008 6:52 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
De Vigny nyökkäsi kohteliaasti ja hipaisi jälleen hattunsa reunaa, sanoen: ”Kiitän herra amiraali, mutta osa kunniasta kuuluu luonnollisesti myös upseeritovereilleni, etenkin kaartin nuoremmille herrasmiehille.” Nyökkäsi nyt kohti noita kahta nuorta vänrikkiä, jotka suorittivat itse seremoniaa, ja varsin kirein ilmein vieläpä, ilmeisesti näinkin arvovaltaisen vieraan ilmaantuminen paikalle kiristi noiden hermoja jonkin verran. De Vigny tunsi hieman myötätuntoa noita nuorukaisia kohtaan, koska oli itsekin kerran ollut samassa tilanteessa. Pienikin kömmähdys, ja nuoren upseerin maine ja sen myötä myös ura saattoivat olla mennyttä.
Siirsi nyt ajatuksensa omista kokemuksistaan käytännön asioihin, miettien tuota mitä amiraali oli sanonut kuninkaallisista. Korpraali Renard saisi päivystää tallien tuntumassa ainakin aamupäivän ajan ratsumiesosaston kanssa, hienovaraisesti poissa näkyvistä totta kai, mikäli joku noista sisaruksista saisi päähänsä lähteä ratsastamaan ilman sen suurempia ennakkovaroituksia. Ei olisi ensimmäinen kerta. Itse tulisi viettämään aamupäivän sellaisten paperitöiden parissa, joita ei voinut sysätä vääpeli Bertrandille. Pelkkä ajatuskin tuntui vastenmieliseltä, mutta sellaisia olivat varuskuntaelämän varjopuolet.
“Maistuisiko arvon herroille kahvi taikka tee vartiotuvan puolella? Luulenpa nähneeni myös viinipullon siellä…” Sanoi kaksikolle, kun vartionvaihtoseremonia alkoi lähestyä loppuaan. Mikä tahansa viivytys kelpaisi tummapiirteiselle kapteenille ennen kuin joutuisi käymään pölyisten asiakirjojen kimppuun.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Sun Huh 27, 2008 2:36 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
”Totta kai, totta kai, luonnollisesti. Eihän tämä sentään yhden miehen armeija ole”, amiraali vastasi hyväntuulisesti vilkaisten taivaalle. Päivä oli kertakaikkisen upea. Amiraali oli tyytyväinen, että kevät oli näin pitkällä ja hänen vaimonsa tulisi pian viettämään osan kesää palatsissa ja pariskunnan kaupunkiasunnossa.
”Taidan joutua ottamaan vastaan tarjouksenne, kapteeni”, vanhempi Montague totesi vilkaisten sitten odottavasti poikaansa. Ferdinand punnitsi tarjousta. Hän tiesi, että hänen isänsä odottaisi hänen myöntyvän, mutta antaisi asian olla, jos hän vetoaisi iän ikuisiin paperitöihin. Toisaalta Ferdinand tiesi, ettei papereiden lukemisella ollut mitään sen suurempaa merkitystä. Ne olivat olleet oikeastaan koko talven yhtä tyhjänpäiväisiä ja puisevia. Vasta kevään alkaessa kukoistaa, palatsin mailla oli ollut muutama pienempi tapaus hoidettavaksi. Oikeastaan sama oli toistunut joka kevät viimeisen kolmen vuoden aikana, jotka nuori Montague oli viettänyt Valcotissa.
”Kiitos”, nuori kapteeni tokaisi hampaitaan kiristellen. De Vigny ei ollut ainoa, joka tahtoi viivytellä ikävien velvollisuuksiensa kanssa.
”Kenties tuvan kahvi on väkevämpää kuin kaupungin tavernoissa tarjottava litku”, Ferdinand tokaisi tietäen varsin hyvin, että kaikki mitä sotilaspiireissä tarjoiltiin, oli väkevämpää kuin se, mitä kansan parissa juotiin. Rankka työ, rankat huvit, kuten oli tapana sanoa, vaikka sotilaan uran rankkuudesta voitiin kiistellä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Tii Tou 27, 2008 1:15 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
“Hyvä on. Siispä tätä tietä, hyvät herrat.” Kapteeni nyökkäsi upseerikaksikolle ja viittasi noita seuraamaan perässään. Päävartiorakennuksen varsinainen vartiotupa oli varsin kodikas, matalakattoinen paikka, jota hallitsi pitkä tamminen pöytä, ja jonka seinillä oli niin asetelineitä kuin naulakkojakin kulloisenkin vartiovuorossa olevan ryhmän varusteita varten. Sen peräseinällä oli pieni keittiönurkkaus sekä suurehko tulisija, jota käytettiin niin ruuan valmistukseen kuin huoneen lämmittämiseenkin talvikuukausina, jolloin vartiorakennuksen paksut, valkoisiksi kalkitut kiviseinät olivat varsin kolea ympäristö. Nyt tuvassa oli kuitenkin ehkä turhankin lämmin kun tuli roihusi takassa, ja kaksi sotilaspalvelijaa hääräsi keittiönurkkauksessa.
Palvelijat kääntyivät tervehtimään paikalle saapuvaa upseerikolmikkoa, mutta de Vigny viittoi noita jatkamaan puuhiaan, tietäen että nuo vasta valmistelivat aamiaista uudelle vartio-osastolle. Puuroa, makkaraa, paistettuja munia ja vastaleivottua vaaleaa leipää, sekä runsaasti väkevää kahvia ja teetä, juurikin sellaista ravintoa joka piti vartiosotilaan voimissaan aina seuraavaan ruokailuun saakka. Kapteeni de Vigny oli itse nauttinut pikaisen aamiaisen aiemmin aamulla, mutta huomasi nyt tuntevansa olonsa nälkäiseksi tuota ruokamäärää katsellessaan. Päätti kuitenkin pitäytyä vain kahvissa, viittoen nyt toisen palvelijoista heidän luokseen kun kolmikko istuutui pitkille penkeille pöydän ääreen.
“Tahtoisin kupillisen kahvia, ilman sokeria… ja amiraalille sekä kapteenille, mitä he sitten tahtovatkaan.” Sotilaspalvelija, pieni näätämäisen näköinen miekkonen, teki kunniaa de Vignylle ja kääntyi sitten amiraalin ja tuon pojan puoleen kuulemaan heidän toiveensa.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Tii Kes 10, 2008 5:28 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
Isä ja poika seurasivat kapteenia. He eivät puhuneet mitään, vaihtoivat vain pari katsetta. Ferdinand vastasi isänsä varoittavaan katseeseen tuimasti osoittaen tietävänsä, kuinka hänen kuului olla tässä tilanteessa. Hänen pitäisi hillitä kielensä.
Sotilastupa oli tuttu paikka molemmille Montaguen suvun miehille, joskin Ferdinand vietti huomattavasti enemmän aikaa juopottelemassa omien miehiensä ja upseeritovereidensa parissa kuin amiraali, joka nykyään vain harvoin pistäytyi sotilaiden seuraan. Jotkut sotilaat vitsailivat armottomasti, että amiraali oli selvästi vaihtanut sotilasuransa lasten kaitsemiseen ja että tämä voisi kaikin mokomin luopua virastaan eräiden muiden tahojen hyväksi. Ferdinand yhtyi puheeseen harvoin, eikä kukaan sitä oikeastaan odottanutkaan, mutta kyllä poika isäänsä panetteli siinä missä muutkin.
Amiraali irrotti koristeellisen miekkansa tupen vyöstään ja setti sen tottuneesti viereensä, kuin vanhan ystävän. Se ei ollut miekka parhaasta päästä, vaikka seppä oli toki tehnyt hyvää ja tarkkaa työtä, vaan lähinnä asusteen osa. Silti Jaques-Yves oli varmistanut, että ase kestäisi myös taistelutilanteessa, mutta toistaiseksi miekan terä oli kokenut vain kevyen ottelun.
”Teetä kiitos. Vanhemmiten vatsa alkaa tulla araksi liialle kahville”, amiraali virkkoi tietäen, että Ferdinand rakasti vahva kahvia ja se oli oikeastaan ainoa keino saada poika ylös aamulla sängystä, jollei ulkona riehunut taistelu.
”Kahvi. Mustana”, Ferdinand sanoi, vaikka hän olisi mielellään ottanut lasillisen viiniä tai vaikka viskiä, mutta hän jättäisi sen myöhemmäksi. Tuntui hassulta tulla palvelluksi myös vartiotuvassa, sillä Ferdinand oli tottunut perhetaustastaan huolimatta olemaan hyvin omatoiminen asemastaan huolimatta. Toisaalta vaihtelu virkisti toisinaan ja nuorukainen nyökkäsi palvelijalle, olihan tämä nähnyt hänet niin monta kertaa ennenkin ja palvelusväen kanssa kannatti olla hyvää pataa.
”No niin. No niin. Loppukevät ja alkukesä ovat varmasti kiireistä aikaa, vai kuinka, arvon kapteenit?” vanhempi Montague puolittain kysyi, puolittain totesi. Hänellä oli tiedossa, että palatsin alueella, tai lähinnä sen mailla oli ollut muutamia pieniä kahnauksia, mutta tarkempaa tietoa hänellä ei asiasta ollut, joten siitä saattoi hyvin rupatella vahtituvan rauhassa.
Nuorempi Montague nyökkäsi. Hän oli jo ehtinyt mainita asiasta isälleen, mutta päätti antaa de Vignyn toki antaa oman mielipiteensä asiasta ensin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Tii Kes 24, 2008 6:39 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
Myös De Vigny irrotti ratsuväen sapelinsa tuppineen vyöstään ja asetti sen nojaamaan viereensä pöytää vasten, ennenkuin istui alas, amiraalin jälkeen totta kai. Otti hattunsa pois päästään ja laski sen pöydälle, nyökäten sitten vastaukseksi vanhemmalle upseerille tuon ottaessa puheeksi vartioston kiireet ja viimeaikaiset tapahtumat. "Viime kuukaudet ovat kieltämättä olleet epätavallisen kiireisiä... kaikenlaisia pieniä välikohtauksia on sattunut. Ulkomailta, varsinkin Ranskasta kantautuu kaikenlaisia uusia ajatuksia ja ideoita jotka saavat kansan levottomaksi, mikä osaltaan aiheuttaa näitä tapahtumia. 'Vapaus, veljeys ja tasa-arvo'." Kapteeni tuhahti ja heilautti halveksivasti kättään. Hän oli henkeen ja vereen rojalisti, ja uskoi että jokaisella oli oma paikkansa yhteiskunnassa. Vaikka hänellä ei ollut mitään sitä vastaan että silloin tällöin joku lahjakas henkilö nousi yhteiskunnan arvoasteikossa ylöspäin, katsoi hän kuitenkin että viime kädessä vallan täytyi pysyä kuninkaallisten ja heidän aatelis- neuvonantajiensa käsissä. Mitä siitäkin tulisi, jos rahvas saisi itse päättää miten valtiota johdetaan?
"Silti..." hän jatkoi nyt mietteliääseen sävyyn. "...mielestäni ei kannata sulkea pois sitä vaihtoehtoa että tämän kaiken takana on joku tuntematon taho, eikä vain eräiden kansanosien tyytymättömyys. Asiaa täytyisi tutkia tarkemmin." Kapteenin puhuessa tuo sotilaspalvelija saapui upseerikolmikon luokse ja laski noiden eteen tarjottimen jolla oli kaksi kahvimukia sekä kupillinen teetä, ja poistui sitten kevyesti kumartaen syrjemmälle.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Tii Hei 15, 2008 10:49 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
Amiraali sipaisi partaansa ja kuunteli keskittyneesti. Hän vilkaisi poikaansa, joka istui yllättävän kivikasvoisena, ja päästi syvän huokauksen. Hän ymmärsi hyvin de Vignyn huolen, eikä silti voinut olla hymyilemättä tuskin havaittavasti. Nuoret olivat nykyään niin epäileväisiä.
”Totta. Ranskan tilanne vaikuttaa räjähdysherkältä, mutta on toistaiseksi pysynyt hallinnassa. Minua huolestuttaa myös englantilaisten suhtautuminen Cloveriin. Heidän silmissään taidamme edelleen olla Ranskan autonominen osa. Italia ja Saksa taas…”, amiraali pudisti päätään, ”Niin kauan kun emme pysty julistamaan uutta hallitsijaa, olemme pahasti paitsiossa.”
Ferdinand nyökkäsi niukasti palvelijalle ja nosti kahvimukin huulilleen. Hän ei ollut varma, koskettiko tämä keskustelu häntä millään tavalla. Clover oli vähäinen kuningaskunta. Mikä tahansa Euroopan mahtivaltioista pystyisi hävittämään heidät maailmankartalta yhdellä iskulla niin halutessaan. Clover saattaisi pyristellä, mutta ilman hyviä diplomaattisia sopimuksia, kuninkaallisia avioliittoja ja nopeaa kehitystä sillä ei olisi mahdollisuuksia.
”Ette kai tarkoita, että fransmannit yrittävät istuttaa tasa-valta ajattelun siementä myös meidän rajaherttuoidemme mieliin?” Ferdinand kysyi. Hän tiesi, ettei sellaista ongelmallista vyyhtiä pystyttäisi selvittämään helposti.
Jaques-Yves katsoi poikaansa ihmetellen. Ferdinand esitti harvoin radikaaleja ehdotuksia muiden läsnä ollessa.
”Se olisi kiusallinen tilanne”, amiraali vastasi mietteliäänä kääntäen katseensa teekuppiin kuin etsien totuutta höyryävästä nesteestä ennustajaeukon tavoin.
”Heillä on valtaa ja… Tarvitsisimme oikean miehen ottamaan selvää asioista. Se on helpommin sanottu kuin tehty”, amiraalin mieleen oli noussut ikävä uhkakuva. Jos rajaherttuat olivat sekaantuneet asioihin ja omaksuneet uusia aatteita, se voisi tuoda mukanaan ongelmia, suurempia ongelmia kuin kukaan oli osannut arvatakaan. Ketä nämä miehet kannattivat valtaistuimelle? Jaques-Yves kaivoi muistinsa sopukoita parhaan kykynsä mukaan. Tästä kesästä tulisi vielä harmillisen raskas ja työntäyteinen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Per Hei 25, 2008 7:28 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
Constant tarttui omaan kahvimukiinsa ja aikoi siemaista siitä, mutta joutui toteamaan että musta juoma oli vielä hieman turhan kuumaa, joten laski mukin takaisin pöydälle toistaiseksi. Hetkeksi hänen ajatuksensa viivähtivät noissa arvokkaissa pavuissa joista juomaa tehtiin, ja joita Hollantilaiset, Espanjalaiset, Englantilaiset ja Ranskalaiset kauppa-alukset rahtasivat merien takaa, Uudesta Maailmasta ja Afrikasta. Oli harmillista että Cloverilla ei ollut hallussaan satamia, tai muunlaista pääsyä merille, sillä he jäivät sivuun tästä tuottoisasta kaupankäynnistä. Clover ei tietenkään ollut erityisen köyhä valtakunta, mutta jos he vain olisivat rikkaampia, niin kenties he eivät olisi niin pahasti ympäröivien valtioiden armoilla. Tämä oli tietysti hyödytöntä spekulointia, mutta ainahan saattoi haaveilla.
"Niin, no... uskon että mitään suurempaa vaaraa ei ole, niin kauan kunhan ranskalaiset pitävät oman roskaväkensä kurissa. Kapinointi Cloverissa voisi helposti levitä Ranskan puolelle, kuin myös päinvastoin. Se ei olisi kummankaan eduksi. Rajaherttuat tajuavat varmasti kuinka vaarallista moisten liekkien lietsominen olisi heille itselleenkin.... ainakin toivon niin." Kapteeni sanoi nyt, palauttaen mieleensä akatemia- aikojensa pitkäveteiset mutta sittemmin hyödyllisiksi osoittautuneet luennot Cloverin ja sitä ympäröivien valtioiden politiikasta sekä valtapeleistä. Alueella vallitsi herkkä tasapaino, jota kukaan ei ollut valmis toistaiseksi horjuuttamaan, koska se ei olisi hyödyttänyt ketään. Ei ollut mitään takeita että tilanne säilyisi samana loputtomiin, mutta ainakin toistaiseksi kaikki tyytyivät nykyiseen tilaan.
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Sun Elo 10, 2008 8:51 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
Ferdinand näytti tyytymättömältä kapteenin päätelmiin. Hän puristi kahvimukinsa korvaa kovakouraisesti ja koetti malttaa jättää kahvin kuppiinsa vielä toviksi. Se pirulainen oli ollut erittäin kuumaa.
”Jos rajaherttuat onnistuvat saamaan prinssi Frederik valtaistuimelle, hän puolestaan siirtää heidän kuninkaalliset korkeutensa pois päiväjärjestyksestä. Tämän jälkeen tarvitaan enää hyvin lavastettu kuolema tavalla ja toisella ja siinä meillä on tuleva tasavalta tai ainakin sen ainekset”, nuori kapteeni tuumasi happamasti ääneen.
”No noh, kapteeni. Tuskin meidän kannattaa alkaa vielä liiaksi synkistelemään. Luultavasti jokainen rajaherttua ajattelee ensimmäisenä rahapussiaan ja liiketoimiaan”, amiraali rauhoitteli poikaansa vaikka samansuuntainen ajatus oli käväissyt hänen mielessään. Hän tiesi kuitenkin, että ihmiset olivat ennen kaikkea ahneita. Ellei joku herttuoista tavoitellut itselleen tasavallan päämiehen paikkaa, ja se olisi varmasti selvitettävissä, heillä ei olisi toistaiseksi huolta. Amiraali katsoi höyryävää teekuppiaan ja jätti sen koskemattomana pöydälle odottamaan.
Ferdinand kohautti olkiaan. ”Parempi niin, vaikka miehet ovat jo kyllästyneitä jahtaamaan pelkkiä salametsästäjiä ja muita kulkureita palatsin mailla. Vaikka kyllähän sen ymmärtää. Viimeisestä valtiovierailustakin on jo aikaa ja miehet supisevat ties mistä Intian maharajan vierailusta.”
Ferdinand vilkaisi de Vignyä kuin odottaen, että tämä vahvistaisi miesten tympääntyneisyyden, vaikka Vignyn porukka saikin ravata paikasta toiseen kuninkaallisten kintereillä.
Amiraali nyökkäsi. Hän ymmärsi täysin nuorten miesten turhautumisen. Vai, että oikein Intian maharaja? Mistä lie olivat tuonkin tietoonsa onkineet
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Lau Elo 23, 2008 5:03 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
De Vigny pani kyllä sivusilmällä merkille nuoremman Montaguen eriävästä mielipiteestä kielivän reaktion hänen päätelmiinsä, mutta piti itse kasvonsa ilmeettöminä, ja siemaisi kahviaan joka oli nyt hieman jäähtynyt. Asiasta oli turha alkaa kiistelemään, varsinkin Amiraalin läsnäollessa ja keittiönurkkauksessa häärivien sotilaspalvelijoiden kuunnellessa korvat höröllään upseerien puheita. Rivimiehet juoruilivat toisinaan kuin vanhat ämmät, ja jos esimerkiksi meni mainitsemaan sotilaiden kuullen jollekkin upseeritoverilleen vaikkapa että mahdollinen Ranskan hyökkäys lähitulevaisuudessa huolestutti, niin pian miesten keskuudessa jo liikkui huhuja että Ranska kokosi 50 000 miehen armeijaa maiden rajalle ja että sota oli väistämätön. Tällaiset kuulopuheet olivat omiaan huonontamaan miesten moraalia ja ne tuli kitkeä heti alkuunsa, vaikkakin taitava esimies kykeni myös käyttämään niitä hyväkseen toisinaan.
Nojautui nyt kevyesti taaksepäin penkillä ja nyökkäsi mietteliäänä nuoremman kapteenin ottaessa puheeksi miesten tylsistymisen, ennenkuin vastasi hiljaisemmalla äänellä: "Rivimiesten keskuudessa esiintyy aina jonkin verran purnaamista ja tylsistymistä, enkä usko että tilanne on vielä kovinkaan huono. Siitäkin huolimatta olisi varmasti hyvä järjestää heille hieman jotain vaihtelua... ehkäpä pienimuotoiset sotaharjoitukset, joihin myös henkivartiokaarti ottaisi osaa? Viime kerrasta on jo jonkin verran aikaa, ja ehkäpä se muistuttaisi arvon rajaherttuoitakin omasta asemastaan." Viimeiset sanansa oli suunnannut amiraalille, joka viime kädessä päätti tällaisista asioista. Armeijan varathan olivat rajalliset, ja sotaharjoitukset jättivät aina tuntuvan loven rahakirstuihin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Tor Syy 25, 2008 7:34 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
Voi hyvä Jumala! Sotaharjoitukset olivat vihonviimeinen asia, mitä hän vanhoilla päivillään halusi olla järjestämässä, mutta kapteeni de Vigny puhui asiaa. Miehet kaipasivat kurinpalautusta, vähän hikeä ja verta. Hän voisi joka tapauksessa lykätä suurimman vastuun muille upseereille ja huolehtia itse taloudellisesta puolesta.
”Kenties, kapteeni, kenties. Olemme kenraalikunnan kanssa keskustelleet pitävämme laajamittaiset harjoitukset talviolosuhteissa. Rajavartiolaitos tarvitsee myös hieman ravistelua, vaikkei se suoranaisesti kuulu puolustusvoimiin”, Jaques-Yves maistoi teetään ja yllättyi huomatessaan maun olevan miltei kohdillaan toisin kuin yleensä.
”Tietenkään palatsin alueelle sijoitetut joukot eivät voi osallistua samalla tavalla, joten olisi perusteltua saada miehet liikkeelle.”
Nuorempi Montague katsoi isäänsä hieman epäuskoisena. Oliko tämä tosiaan suunnittelemassa kaksia harjoituksia? Hänen isänsä oli tarkka kaikista asioista, etenkin rahankäytöstä.
”Kuinka harvinaista”, oli ainoa asia, jonka Ferdinand tuumasi ääneen. Jotenkin tuntui uskomattomalta, että mies, joka harkitsi tarkkaan laittaisiko ylleen sinisen vai mustan liivin normaalina aamuna tuntui vähän liian suostuvaiselta.
Amiraali vilkaisi poikaansa varoittavasti, mutta jatkoi kuin ei olisi sen suuremmin välittänyt poikansa liiallisesta tuttavuudesta. Hän ei alkaisi suosimaan poikaansa, kuten niin monet muut isät olisivat tehneet, vaikka tietysti olisi mielellään nähnyt pojan itsensä seuraajana. Hän selvitti kurkkuaan.
”Joka tapauksessa asiaa sietää harkita vakavasti. Nuoret perilliset eivät liene kovinkaan innostuneita matkaamaan kesähuvilalleen tänä vuonna, joten tilaisuus olisi mitä oivallisin. Onko kapteeni mahdollisesti tietoinen aikooko prinssi Frederik vierailla sukutilallaan lähiaikoina? Kuulin, ettei hän ole oikein tyytyväinen viimeisten hevosvarkausyritysten jälkeen.”
Ferdinand kohautti olkiaan ja keskittyi kahviinsa kaikessa rauhassa.
_________________
"Sine ira et studio."
Ilman vihaa ja myötämielisyyttä.
Amiraali Jaques-Yves Montague ja Kapteeni Ferdinand Montague
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Kapteeni de Vigny
Liittynyt: 02 Hel 2008
Viestejä: 38
LähetäLähetetty: Sun Lok 05, 2008 4:48 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
De Vigny nyökkäsi kun Amiraali Montague myöntyi että sotaharjoitukset eivät olisi pahitteeksi, ja samalla kätki oman hämmästyksensä siemaisemalla kahviaan. Amiraalin saituus oli laajalti tunnettua upseeriston parissa, ja kapteeni oli odottanut että vanhempi upseeri ampuisi hänen ehdotuksensa alas suoralta kädeltä. Ei vanhus siis mikään typerys ollut, vaan ymmärsi kyllä mikä oli parasta armeijan kannalta. Se oli helpottavaa tietää, mutta ei muuttanut sitä tosiseikkaa että hankintoihin pitäisi silti saada enemmän varoja. Esimerkiksi valtakunnan varsin vähäinen tykistö oli jo vanhentunut uhkaavasti.
"Kukaan heidän kuninkaallisista korkeuksistaan ei ole vaivautunut ilmoittamaan vartiostolle mahdollisista tulevista matkoistaan, mutta olen pitänyt viimeisen kuukauden ajan sopivansuuruista saatto-osastoa puolittaisessa valmiudessa sen varalta että joku heistä päättää lähteä hieman pidemmälle matkalle." Nuorempi upseeri vastasi nyt amiraalin tiedusteluihin kuninkaallisten sisarusten mahdollisista. Tuo epävarmuus prinssien ja prinsessan liikkeistä oli toisinaan turhauttavaa, mutta hän ei ollut minkäänlaisessa asemassa alkaa huomauttelemaan asiasta noille. Ja toisaalta olivathan nuo nuoria ja kuninkaallisia, joten tietty huolettomuus heidän osaltaan oli hyväksyttävä.
De Vigny rykäisi nyt ja kumosi loput kahvistaan, sanoen sitten: "Luulenpa että minun täytyy nyt poistua töiden pariin. Yksi jos toinenkin asiakirja kaipaa allekirjoitusta toimistossani." Kapteeni nousi ylös pöydän äärestä ja nyökkäsi noille kahdelle hyvästiksi, sanoen samalla: "Hyvät herrat", ennenkuin sitten poimi hattunsa sekä miekkansa ja suuntasi kohti tuvan ulko-ovea.
((Tähän voitaneen lopetella tältä erää?))
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti MSN Messenger
Amiraali&Kapteeni Mon
Liittynyt: 22 Hei 2007
Viestejä: 54
LähetäLähetetty: Tii Lok 28, 2008 7:11 Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä
”Hienoa. Teette mallikelpoista työtä miehinenne, kapteeni”, amiraali tokaisi tyytyväisen oloisena. Hän voisi nyt alkaa järjestelemään asioita, lähinnä taloudellista puolta, pienimuotoisia sotaharjoituksia varten. Tietenkään palatsin alueella olevista sotilaista olisi kerrassaan mahdotonta irrottaa montaa osastoa, mutta ainakin miehillä olisi jotain, mitä odottaa.
”Pidän teidät mielelläni ajan tasalla, jos nuoret perilliset päättävät muuttaa kesän suunnitelmiaan. Tuskin heitä voi syyttää. Muistan vielä hämärästi oman nuoruuteni nopeatempoiset päätökset”, vanha mies hymähti nostaen teekuppinsa huolilleen. Hän vilkaisi merkitsevästi poikaansa de Vignyn tehdessä lähtöä.
Nuorempi Montague nousi kyselemättä viimeistelemättä kahviaan.
”Paperityöt ovat varmasti sammuttaneet monen sotilaan innon varsinaiseen työhönsä”, Ferdinand tuumasi keräten tavaransa tottuneesti. Hän vastasi isänsä tapaan nyökkäyksellä kapteenin kohteliaisiin hyvästeihin, mutta jäi seisomaan pöydän viereen isänsä luo.
”Sinulla oli kai vielä jotain…”
”Aivan niin. Äitisi saapuu tänään kaupunkiin. Hän halusi ehdottomasti tulla tapaamaan meitä molempia palatsin kasarmille. Työskentelen kuitenkin työhuoneessani koko aamupäivän, joten haluan sinun pitävän silmällä portteja ja ilmoittavan minulle viipymättä hänen saapumisensa”, Jaques-Yves sanoi varsin painokkaasti. Hän oli kaivannut Camillaa.
”Selvä. Määrään jonkun nuoremmista miehistä pitämään silmänsä auki ja ilmoittamaan sinulle henkilökohtaisesti”, Ferdinand hymähti kohauttaen olkiaan.
”Kiitos, Fer.”
”Olkaa hyvä amiraali”, Ferdinand sipaisi hattunsa päähän ja virnisti isälleen ilmaisten, että tästä ei ollut muuta kuin harmia näinä päivinä. Sitten hän marssi tiehensä jättäen amiraalin nauttimaan toisesta kupista erinomaista teetä.
(Sopii vallan mainiosti.)
_________________
"Sine ira et studio."
Ilman vihaa ja myötämielisyyttä.
Amiraali Jaques-Yves Montague ja Kapteeni Ferdinand Montague