Post by Admin on Oct 19, 2013 0:50:07 GMT 2
Lähetetty: Kes Tam 16, 2008 4:51 Viestin aihe: Pieni hetki Vastaa lainaamalla viestiä
Prinsessalla oli äärimmäisen huono päivä. Hän kulki siltikin arvokkaan rauhallisesti, tuttu henkivartia vain muutaman askeleen päästä hänestä, mutta ilme hänen kasvoillaan oli sulkeutunut.
Prinsessan silmissä oli tuskaa, joka oli piilotettu hänen normaalin naamionsa taakse, mutta kaikkia tuo naamio ei voinut huijata niin hyvin kuin prinsessa itse toivoi.
Rose suuntasi kohti tallia, missä vallitseva rauha aina valoi häneenkin rauhaa ja toivoa, niitä hän kaipasi nyt kaikista eniten.
Hämärään talliin astuminen ja tuttu tallien haju saivat hänet huokaamaan syvään ja vetämään sitten tallin hajuja syvälle keuhkoihin. Tallipojat poukkuroivat nopeasti hänen tieltään, sillä oli yleisessä tiedossa millainen piru hänen rakas ratsunsa kykeni halutessaan olemaan eikä kukaan ehjin nahoin tullut ulos suuren kimon tamman karsinasta. Prinsessa oli kuitenkin varsin mieltynyt lahjaksi saamaansa tammaan ja sen luonteeseen, sillä nuo kaksi ymmärsivät toisiaan tavalla, mitä Rose ei ollut ennen kokenut ratsun kanssa. Toki hänellä oli ollut äärimmäisen hienoja ja hyviä hevosia elämänsä aikana ratsuina, olihan hän sentään prinsessa, mutta tämä tamma oli jotain muuta. Dana paini täysin eri luokassa kuin yksikään muu hevonen tässä tallissa tai koko maassa. Tammalla oli säkää kunnioitettavat 165cm, mikä teki siitä suurimman ratsun jolla hän oli ratsastanut. Hänen isänsä valitsemat hevoset olivat olleen yleensä pienempiä kuin hänen oma ratsunsa.
Hänen isällään oli ollut omat tapansa osoittaa lapsilleen heidän paikkansa.
Askeleet kuljettivat kuin itsestään hänet hänen hevosensa karsinan luo ja tuttu hörinä toi hymyn hänen huulilleen. "Hei kultaseni", hän mumisi hevoselleen aukaistessaan karsinan oven ja astellessaan hevosen vierelle sitä tervehtimään. "Toin sinulle jotain äärimmäisen herkullista. Ajattelin, että pitäisit siitä", prinsessa puheli hiljaa tammalleen ja otti kauhistuneen näköiseltä hovineidoltaa korin, joka oli täynnä porkkanoita ja omenia.
Rosen hovineidot eivät voineet ymmärtää hänen viehtämystään hevosiin tai talleihin. He eivät varmaan koskaan vaivautuneet ottamaan selvää ratsastamansa hevosen nimestä tai taustasta, heille hevoset olivat puhtaasti kulkuväline ei mitään muuta. Rose hymähti itsekseen syöttäessään Danalle porkkanan palasia kädestään.
Hänen isänsä oli ollut hyvin tarkka omasta ratsustaan. Rose muisti suuren mustan sotaratsun rauhallisen olemuksen hänen isänsä vakaissa käsissä. Hänen isänsä oli ollut erinomainen hevosmies, mutta Kärki, kuten isä oli orin nimennyt, oli ollut ainoa hevonen, jota kuningas oli todella rakastanut.
Toisinaan kuningas oli tuonut Rosen mukanaan talleille ja tyttö oli saanut seurata vierestä kuinka kuningas oli ruokonnut oriittaan ja puhellut sille hiljaisella äänellä, muuten pahasisuinen eläin oli käyttäytynyt kuin kiltti koira hänen isänsä käsittelyssä. Mikä oli vahvistanut entisestään pienen tytön palvontaa isäänsä kohtaan.
Tallimestari, joka oli tallipoikien hälyyttämänä saapunut paikalle asteli hitaasti karsinan ovelle.
"Voinko mitenkään auttaa prinsessaa? Käskenkö poikien laittaa ratsun valmiiksi?" Kysymykset esitettiin silmien tuikahduksella pienen kumarruksen myötä. Tuo arvokkaasti harmaantunut tallimestari oli asettunut virkaansa kun Rose oli ollut alle kymmenen vuoden ja heidän välillään oli muodostunut outo suhde, mikä oli sekoitus kunnioitusta ja ymmärrystä, mikä salli tallimestarin, jopa leppoisan käyttäytymisen prinsessan läsnäollessa.
"Tällä kertaa, minulla ei valitettavasti ole aikaa tarpeeksi, mutta halusin tulla katsomaan miten tamma on sopeutunut uuteen kotiinsa." Rose silitti Danan valkoista kaulaa hymyillen. Tamma oli terveen ja hyvinvoivan hevosen esikuva. Valkoinen karva kiilsi tallin hämärässä valossa ja prinsessa pystyi lähes peilaamaan oman kuvansa tamman karvasta. "Tammanne on hyvin, tempperamentikaan luonteinen, mutta näyttää pitävän prinsessasta kovin", tallimestari totesi tyynesti.
"Olen pitänyt huolen, että tamma saa tarpeeksi liikuntaa silloinkin kun teillä on kiireitä."
Prinsessa hymyili Danalle joka oli painanut turpansa hänen kämmentään vasten ja hamusi sitä ylähuulellaan. "Olette pelastava enkelini Hogg." Rose mutisi niin hiljaa, että vain tallimestari kuuli sen. Pienen kumarruksen myötä tallimestari palasi töihinsä.
Hogg oli opettanut Roselle ja hänen kaksoisveljelleen kaiken mahdollisen ja mahdottoman, mitä heidän piti tietää hevosista kun heidän isälleen oli tullut muita kiireellisiä asioita, jotka vaativat hänen huomiotaan pikaisesti ja hän oli jättänyt kaksoset hyvillä mielin tallimestarin huomaan. Rose oli omaksunut tuolta vanhukselta oppinsa ja kunnioituksensa hevosia kohtaan, mikä taas saattoi Hoggin suureen arvoon arvaamattomaan prinsessan silmissä.
"Minä tulen niin pian kuin suinkin takaisin ja silloin lähdemme katsastamaan uuden kotisi konnut." Prinsessa mutisi tammalleen ennen kuin asteli karsinan ovelle.
((Päivitin tämän nyt semmoseen siejettävään kuntoon. Viimein. Embarassed ))
Prinsessalla oli äärimmäisen huono päivä. Hän kulki siltikin arvokkaan rauhallisesti, tuttu henkivartia vain muutaman askeleen päästä hänestä, mutta ilme hänen kasvoillaan oli sulkeutunut.
Prinsessan silmissä oli tuskaa, joka oli piilotettu hänen normaalin naamionsa taakse, mutta kaikkia tuo naamio ei voinut huijata niin hyvin kuin prinsessa itse toivoi.
Rose suuntasi kohti tallia, missä vallitseva rauha aina valoi häneenkin rauhaa ja toivoa, niitä hän kaipasi nyt kaikista eniten.
Hämärään talliin astuminen ja tuttu tallien haju saivat hänet huokaamaan syvään ja vetämään sitten tallin hajuja syvälle keuhkoihin. Tallipojat poukkuroivat nopeasti hänen tieltään, sillä oli yleisessä tiedossa millainen piru hänen rakas ratsunsa kykeni halutessaan olemaan eikä kukaan ehjin nahoin tullut ulos suuren kimon tamman karsinasta. Prinsessa oli kuitenkin varsin mieltynyt lahjaksi saamaansa tammaan ja sen luonteeseen, sillä nuo kaksi ymmärsivät toisiaan tavalla, mitä Rose ei ollut ennen kokenut ratsun kanssa. Toki hänellä oli ollut äärimmäisen hienoja ja hyviä hevosia elämänsä aikana ratsuina, olihan hän sentään prinsessa, mutta tämä tamma oli jotain muuta. Dana paini täysin eri luokassa kuin yksikään muu hevonen tässä tallissa tai koko maassa. Tammalla oli säkää kunnioitettavat 165cm, mikä teki siitä suurimman ratsun jolla hän oli ratsastanut. Hänen isänsä valitsemat hevoset olivat olleen yleensä pienempiä kuin hänen oma ratsunsa.
Hänen isällään oli ollut omat tapansa osoittaa lapsilleen heidän paikkansa.
Askeleet kuljettivat kuin itsestään hänet hänen hevosensa karsinan luo ja tuttu hörinä toi hymyn hänen huulilleen. "Hei kultaseni", hän mumisi hevoselleen aukaistessaan karsinan oven ja astellessaan hevosen vierelle sitä tervehtimään. "Toin sinulle jotain äärimmäisen herkullista. Ajattelin, että pitäisit siitä", prinsessa puheli hiljaa tammalleen ja otti kauhistuneen näköiseltä hovineidoltaa korin, joka oli täynnä porkkanoita ja omenia.
Rosen hovineidot eivät voineet ymmärtää hänen viehtämystään hevosiin tai talleihin. He eivät varmaan koskaan vaivautuneet ottamaan selvää ratsastamansa hevosen nimestä tai taustasta, heille hevoset olivat puhtaasti kulkuväline ei mitään muuta. Rose hymähti itsekseen syöttäessään Danalle porkkanan palasia kädestään.
Hänen isänsä oli ollut hyvin tarkka omasta ratsustaan. Rose muisti suuren mustan sotaratsun rauhallisen olemuksen hänen isänsä vakaissa käsissä. Hänen isänsä oli ollut erinomainen hevosmies, mutta Kärki, kuten isä oli orin nimennyt, oli ollut ainoa hevonen, jota kuningas oli todella rakastanut.
Toisinaan kuningas oli tuonut Rosen mukanaan talleille ja tyttö oli saanut seurata vierestä kuinka kuningas oli ruokonnut oriittaan ja puhellut sille hiljaisella äänellä, muuten pahasisuinen eläin oli käyttäytynyt kuin kiltti koira hänen isänsä käsittelyssä. Mikä oli vahvistanut entisestään pienen tytön palvontaa isäänsä kohtaan.
Tallimestari, joka oli tallipoikien hälyyttämänä saapunut paikalle asteli hitaasti karsinan ovelle.
"Voinko mitenkään auttaa prinsessaa? Käskenkö poikien laittaa ratsun valmiiksi?" Kysymykset esitettiin silmien tuikahduksella pienen kumarruksen myötä. Tuo arvokkaasti harmaantunut tallimestari oli asettunut virkaansa kun Rose oli ollut alle kymmenen vuoden ja heidän välillään oli muodostunut outo suhde, mikä oli sekoitus kunnioitusta ja ymmärrystä, mikä salli tallimestarin, jopa leppoisan käyttäytymisen prinsessan läsnäollessa.
"Tällä kertaa, minulla ei valitettavasti ole aikaa tarpeeksi, mutta halusin tulla katsomaan miten tamma on sopeutunut uuteen kotiinsa." Rose silitti Danan valkoista kaulaa hymyillen. Tamma oli terveen ja hyvinvoivan hevosen esikuva. Valkoinen karva kiilsi tallin hämärässä valossa ja prinsessa pystyi lähes peilaamaan oman kuvansa tamman karvasta. "Tammanne on hyvin, tempperamentikaan luonteinen, mutta näyttää pitävän prinsessasta kovin", tallimestari totesi tyynesti.
"Olen pitänyt huolen, että tamma saa tarpeeksi liikuntaa silloinkin kun teillä on kiireitä."
Prinsessa hymyili Danalle joka oli painanut turpansa hänen kämmentään vasten ja hamusi sitä ylähuulellaan. "Olette pelastava enkelini Hogg." Rose mutisi niin hiljaa, että vain tallimestari kuuli sen. Pienen kumarruksen myötä tallimestari palasi töihinsä.
Hogg oli opettanut Roselle ja hänen kaksoisveljelleen kaiken mahdollisen ja mahdottoman, mitä heidän piti tietää hevosista kun heidän isälleen oli tullut muita kiireellisiä asioita, jotka vaativat hänen huomiotaan pikaisesti ja hän oli jättänyt kaksoset hyvillä mielin tallimestarin huomaan. Rose oli omaksunut tuolta vanhukselta oppinsa ja kunnioituksensa hevosia kohtaan, mikä taas saattoi Hoggin suureen arvoon arvaamattomaan prinsessan silmissä.
"Minä tulen niin pian kuin suinkin takaisin ja silloin lähdemme katsastamaan uuden kotisi konnut." Prinsessa mutisi tammalleen ennen kuin asteli karsinan ovelle.
((Päivitin tämän nyt semmoseen siejettävään kuntoon. Viimein. Embarassed ))