Post by Admin on Oct 19, 2013 0:49:18 GMT 2
LähetäLähetetty: Per Hei 06, 2007 11:09 Viestin aihe: Myöhäinen vierailija -vanha foorumi (Loppu) Vastaa lainaamalla viestiä
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 26 Jou 2005 04:52 pm Viestin aihe: Myöhäinen vierailija
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa käveli tallipihalle kenenkään häntä estelemättä. Palvelijoiden tiloja ei ollut lukittu vielä, ”koska palvelijat olivat ensimmäisenä hereillä ja viimeisenä nukkumassa.” hän ajatteli. Lukuun ottamatta tietenkään ehkä sotilaita, jotka joutuivat vahtivuoroissaan kuulemma jopa koko yön valvomaan.
Tallin ovet olivat kiinni, mutta eivät lukossa. Hän ei kiinnittänyt asiaan juuri huomiota. Tuskinpa kukaan täältä pääsisi pois hevosen kanssa ilman asialista lupaa. Toisin olisivat olleet asiat kotona. Ainoa valo tallissa oli luonnon valo. Kuu loi heikkoa kajoaan pienistä ikkunoista ja auki jätetyn oven raosta. Jossain seiniä pitkin taisi vilistää hiiri, jota tallikissa ei ollut vielä pyydystänyt. Tai pöllö, kyllä Mimosa oli nähnyt noita taitavia petoja. Kerran markkinoilla häkissä, sekä joskus pellon yli kaartamassa siluetti piirtyneenä taivasta vasten. Hän käveli Filbertin karsinalle. ” Hei senkin turjake”, hän tervehti pehmeästi ponia, muistellen aamu päiväänsä. Hän ei enää ollut vihainen sille, vai oliko hän koskaan ollutkaan? Eihän se ponin vika ollut. Hän työnsi ajatuksen mielestänsä. Ratsu ei kiinnittänyt häneen paljoakaan huomiota, vaan jatkoi heiniensä mutustelua huomattuaan että herkullisia makupaloja ei ollut tiedossa. Hän seisoi siinä tarkkaillen sitä, jonkinn aikaa.
Tämän jälkeen hän siirtyi karsinaan sisälle, poni kääntyi hänen puoleensa, laski päänsä ja Mimosa kietoi kätensä sen pään ympärille. ” Tiedätkö sinun ei tarvitsisi lainkaan äksyillä aina välillä, voisit olla aina tällainen” hän supatti sille. Poni päästi syvän henkäyksen.
He seisoivat siinä, jonkin aikaa. Talli tuntui olevan aivan hiljaa, kunnes eräs hevosista päästi pienen hirnahduksen. Filbert sai ilmeisesti tarpeekseen, koska nosti päänsä ja siirtyi takaisin heiniensä luo. Mimosa siirtyi ulos karsinasta. Kuvitteliko hän vai oliko ovi raollaan enemmän? Ehkä se oli ollut vaan tuuli…
(( Kuka vaan saa häiritä sivuhenkilönä tai itsenään))
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 28 Jou 2005 12:24 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle oli astellut pihan yli itsekseen hyräillen, vaikkei ollutkaan saanut käskyä ystävällisin sanoin. Itse asiassa käsky viedä vettä tammalle nimeltä Windrah oli tullut juuri kun hän oli ollut menossa ansaitulle levolle. Ylhäisen pyynnöstä ei kuitenkaan voinut kieltäytyä, joten Michelle oli tyytynyt niiamaan ja vakuuttamaan hoitavansa arvon herran tamman tuota pikaa, vaikka olisi halunnut kysyä, mistä tämä oli uskonut tietävänsä tammansa veden loppuneen. Edes kenkiä hän ei ollut viitsinyt hakea, arvellen kipaisevansa talleilla ja palaavansa takaisin nukkumaan.
Ulkona pimenevä taivas ja hiljaisuus, johon sekoittui muutama yksinäinen huhuilu kauempaa, saivat hänet kuitenkin piristymään. Paljaisiin jalkoihin viileä ja aavistuksen verran kostea maa tuntui mukavalta, ja yöilma tuoksui raikkaalta. Vasta talleille päästyään Michelle oli hiljentynyt, sillä huomasi tallin oven raollaan. Paljasjalkaisena hänen askeleitaan ei varmastikaan ollut kuulunut, eikä hän halunnut tavata tämän päivän aikana enää yhtään ylhäistä herraa tai rouvaa, joka saattaisi keksiä lisää tekemistä. Niinpä hän oli pysähtynyt ovelle ja kuunteli tallista kuuluvaa puhetta pysyen itse hiljaa.
Ääni oli jokseenkin tuttu, ja kun supatus ei kuulostanut kovin ylhäiseltä, Michelle raotti ovea lisää ja astui talliin sisälle. Nähdessään käytävällä seisovan Mimosan tuon hymy kirkastui.
"Ihanaa, se olet vain sinä", Michelle henkäisi yhä hymyillen ja nyökkäsi huomattavasti vapautuneempana kuin olisi yhdenkään aatelisen seurassa ollut.
"Luulin jo, että joku heistä olisi saanut päähänsä ilmestyä talleille tähän aikaan", tyttö jatkoi hyväntuulisena, etsien katseellaan sankoa, johon voisi vettä hakea.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 28 Jou 2005 05:49 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosan epäilyt olivat osoittautuneet vääriksi. Kyseessä ei ollut pelkkä tuuli, vaan toinen palvelija ja peräti sama, johon hän oli ollut vähällä törmätä aikaisemmin päivällä. Tunnistamiseen oli mennyt hetki sillä tallissa oli sangen hämärää. Tunnistettuaan tulijan hän tervehti tätä hymyillen: “Niin minä se vain olen.” Pieni otsan kurtistu: “Heistä? Ketä sinä pelkäsit?”. “ Luulitko minua, joksikin komentelevaksi aatelisherraksi?”, hän kysyi ja naurahti asialle huvittuneesti. Se olisi ollut hyvin epäuskottava, hänen mielestänsä. Hän hymyili avoimesti toiselle, kun kommentti olisi ollut suorastaan imarteleva. Ja mitä se toisaalta oli, ei häntä monesti luultu säätyänsä ylemmäksi! Hän piti pienen miettimistauon. Toisen palvelijan piti kummastella hänen tänne tuloa yhtä paljon, kuin hän kummasteli tämän tuloa.
“ En tainnut muuten aikaisemmin esitellä itseäni. Minun nimeni on Mimosa.” Tätä seurasi jälleen tauko. Miten hän muotoilisi sanansa? “ Minulla oli hetki aikaa ja ajattelin tulla tarkistamaan Filbertin.” hän sanoi ja vilkaisi ponin suuntaan nimen, tämän nimen sanoessansa. Poni ei reagoinut millään tavalla, mikä ei ollut yllättävää. Sanat eivät olleet ollut valhe, joten siltä ne eivät kuulostaneetkaan ja ne oli sanottu huolettomalla tavalla, jopa liian huolettomasti erittäin hyvä ihmisten tuntija olisi voinut arvella? Hän käänsi katseensa pois ponista. Nyt hän varmaan voisi esittää kysymyksen toiselle, olematta liian tungetteleva. “Saanen kysyä, mitä te täällä teette tähän aikaan?”, hän kysyi kohteliaalla äänen sävyllä. tarkkailen toisen puuhia. Talli oli rauhallinen. Äänet olivat peräisin lähinnä vain hevosista. Ne mutustelivat heiniä ja joskus liikahtivat, saaden aikaan pehmeitä tömähdyksiä kavioistaan. Mimosa sulki Filbertin karsinan, saaden aikaan pienen kilahduksen ja astui pehmein askelin lähemmäksi toista palvelijaa, jotta heidän olisi helpompi puhua.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 29 Jou 2005 10:17 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle hymähti, eikä oikeastaan ihmetellyt toisen kysymystä lainkaan. Olihan viittaus varmasti kuulostanut vainoharhaiselta.
"En oikeastaan luullut sinua keneksikään, kuulin vain ääntä. En halunnut enempää töitä tälle päivälle", tuo sanoi, hymyillen puolittain pahoittelevasti. Palvelijattarena hänen olisi varmaan pitänyt pitää suunsa kiinni, mutta sen kertominen kuulosti sopivalta tähän tilanteeseen.
"Arvon herra kaukaisten maiden prinssi oli tullut siihen tulokseen, että hänen tammansa kaipaa vettä". Michelle tuhahti, tavallista pisteliäämmin. Näytti tyttö itsekin huomanneen sanansa ja nosti käden suulleen mukamas kovinkin kauhistuneena.
"Tarkoitin tietenkin ruhtinas al'Marconia, ettehän kerro hänelle äskeisestä?" Michelle vilkaisi Mimosaa pyytävästi astellessaan seinän vierustalle, jossa oli havainnut tyhjän sangon.
"Tosiaan, nimeni on Michelle", Michelle sanoi nostaessaan sankoa ja astellessaan takaisin tallin ovelle. Vettä täytyisi vielä hakea ja löytää oikea hevonen. Hymynpoikanen kohosi kasvoille tytön tajutessa nimien samankaltaisuuden. Ei tuo siitä viitsinyt mainita, naurahti vain kevyesti ajatuksilleen ja työnsi oven auki kunnolla.
"Filbert on muuten kaunis nimi ponille", Michelle hymähti, kääntäen katseensa ponia kohti. Huolettomuus oli pantu merkille, mutta siitä ei mainittu sanaakaan. Turha säikyttää puhekumppaneita liiallisilla uteluilla.
"Mutta kaunis on poni itsekin." Michelle hymyili ja astui ovesta ulos, suuntanaan pihan kaivo.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 30 Jou 2005 01:08 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Kolmas oli saapunut talleille. Ruslan kuuli puhetta ja kurkisti ovelta sisälle. Hän oli käynyt vaimonsa sukulaisrouvan luona viemässä tälle tuliaisia ulkomailta ja ilmoittamassa olevansa palannut valtakuntaan. Tätiparka oli kovin vanha, eikä ymmärtänyt nykymaailman asioista kovinkaan paljon. Huolimatta tämän aatelisarvosta ja -tavoista jaksoi Ruslan kunnioittaa vanhaa naista kärsivällisellä ymmärryksellään. Olihan hän tälle paljosta velkaa.
Hän oli pysähtynyt tallin ulkopuolelle kuullessan puhetta. Puoliksi valoon, puoliksi varjoon. Sanoista ei saanut selvää, mutta puhujia oli kaksi, naisia. Todennäköisesti palvelusväkeä. Sen erotti äänestä. Mikäli paikalla olisi ollut jotain aatelistipsuja, olisi hän todennäköisesti vain jatkanut matkaansa. Ulos portista ja majatalolle, vaikka olikin myöhä. Voisi joutua selittelemään vartijoille, miksi halusi ulos tähän aikaan. Yleensä tehosi puhua sekaan vähän venäjää. Niin vaikutti tyhmältä ulkomaalaiselta. Hän hymyili itsekseen.
Astui sitten valon piiriin ja kurkisti ovelta. Kaksi nuorta naista juttelemassa tallissa. Vapautuneesti, heidän oli pakko olla palvelusväkeä. Ruslan astui sisään, huopahattu kourassa ja vähän kumarassa seisten. Pää kallellaan kuin kuuntelevalla koiralla. Hymyillen nöyrää hymyään.
"Iltaa neideille."
-
((Njäh, minä tungen joka paikkaan. ^^ Terveisiä yövuorosta.))
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 30 Jou 2005 03:06 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosan suupielet kaartuivat aivan hienoiseen hymyyn. Hän ei ilmeisesti ollut ainoa palvelija, jolle al’Marcon nimi nosti tulikivenkatkun suuhun. Mimosa hymyili Michellelle: ” Älkää huoliko, en kertoisi hänelle, al’Marcolle mitään.”, sanat sanottiin sellaisella voimalla ja rehellisyydellä ettei kuulijalle voinut jäädä epäselväksi että hän todella tarkoitti, mitä sanoi. Sanat olivat loukkaavat, mutta hän ei uskonut sen haittaavan lainkaan. Jos ihmisen silmiä pystyisi lukemaan kuin kirjaa, Mimosan silmissään olisi sillä hetkellä lukenut sananlasku: ”Halveksi muita ja saa osaksesi vain halveksuntaa”. Mutta sitä tuskin puhe kumppani pystyi näkemään tallissa.
Michellen mainitessa Filbertin Mimosa mutristi suutaan. ”Niin on.”, hän sanoi totuuden mukaisesti. Tuskinpa se kuulosti itsekkäältä, sillä ponihan oli VanThowrien omaisuutta. ”Tosin se saisi olla hivenen parempi tapaisempi”, hän huokaisi, muistellen samalla aikaisempaa tapaamistaan al’Marcon kanssa samana päivänä, jolloin Filbert oli yrittänyt avoimesti purra häntä. ((Topicissa: Kävelyllä))
Miehen astuessa sisälle Mimosa hätkähti ja otti askeleen poispäin tästä. Toivuttuaan hän tutkaili miestä avoimesti. Tämä ei vaikuttanut millään tavalla uhkaavalta. Hymy oli ystävällinen. Mimosa arvioi tämän rälssimieheksi ensi vaikutelmalta, mutta oli parasta katsoa kuin katua. ”Hyvää iltaa, herra”, hän sanoi ystävällisesti, kumarsi päätään ja hartioitaan hitusen ja vilkaisi Michellen suuntaan miettien mitä tämä mahdollisesti mahtoi tuumata. Millähän asioilla tämä mies liikkui tallin suunnalla? Hän ei kehdannut mennä suoraan asiaa kysymää. Hän mietti hetken. ”Voinko olla, jotenkin avuksi teille, herra?”, hän kysyi hivenen epävarmasti. Hän ei luottanut vieraisiin herroihin, joista ei tiennyt mitään. Ilmeisesti Rianan sanat olivat painuneet syvemmälle hänen mieleensä kuin hän tiedosti.
((Kyseiset sanat löytyvät tuolta hahmokuvauksen puolelta.))
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 02 Tam 2006 02:36 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle vilkaisi Mimosaa terävästi, sillä oli pannut merkille tämän äänensävyn niin al'Marconista kuin ponistakin puhuttaessa. Juuri kun hän oli kysymäisillään asiasta, vieras astui sisään ja Michelle hätkähti silminnähden, mutta sai itsensä koottua piankin. Epävarma hymy kasvoillaan tuo niiasi kohteliaasti; parempi oli pitää tulijaa ylempiarvoisena, sillä sen suunnan väärinkäsityksen voisi aina selittää.
"Iltaa teillekin, herra", Michelle toisti kuin kaikuna Mimosan jälkeen, kuten niiauskin tuli heti perään. Huomatessaan toisen vilkaisun kohautti hieman kulmaansa, puolittain kysyvänä. Ilmeisesti Mimosalla ei ollut sen selkeämpää käsitystä tulijasta kuin hänellä itselläänkään. Mimosan puhuessa saattoi Michelle katsoa tarkemmin miestä ja helpotuksekseen tuo huomasi, ettei tämä ainakaan näyttänyt siltä, että jakelisi samantien määräyksiä. Koskaan ei kuitenkaan voinut tietää.
Huolestunut ajatus nousi mieleen; entäpä jos mies oli kuullut heidän sanansa, ja tunsi al'Marconin henkilökohtaisesti? Huolestuneisuus saattoi näkyä kasvoiltakin, joskin se oli epätodennäköistä; Michelle oli aikanaan oppinut näyttämään muille sen mitä halusi, ja tällä kertaa olemuksesta kuvastui pelkkää nöyrää alamaisuutta. Mimosalla saattoi olla varaa erehtyä, sillä kreivitär Arandan henkilökohtaisena palvelijattarena häntä ei niin helposti karkotettaisi, mutta Michelle katsoi parhaaksi yliarvioida tuntemattomien säädyn. Katse pysyi puolittain alaspainettuna ja molemmat kädet olivat eksyneet sangon kahvalle. Vettäkin pitäisi vielä hakea, mutta olisi epäkohteliasta vain poistua.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 02 Tam 2006 03:59 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslan huomasi, kuinka molemmat tytöt sävähtivät havaitessaan hänen tulleen paikalle niin hiljaa. Hymy hänen kasvoillaan oli aavistuksen verran surullinen. Hän tiesi olevansa melko jäyhä ilmestys arpineen kaikkineen, ja arveli naisten säikähtäneen hänen ulkomuotoaan.
Sitten kun nämä vielä herroittelivat häntä, ei hän voinut olla naurahtamatta vähän. He eivät siis tienneet kuka hän oli?
"Herra? Niet... En minä ole mikään herra, pyydän, olen vain maankiertäjä. Oman itseni herra, ehkäpä, mutta en kenenkään muun. En ole edes herra omassa talossani, sillä sellaista taloa minulla ei ole ollut aikoihin." Hänellä oli puheessaan voimakas slaavilainen korostus.
Hän astui peremmälle pysyen kuitenkin kunnioittavan etäällä naisista, jotteivat nämä kokisi häntä uhkaavana.
"Olin vain kulkemassa tästä ohi ja satuin kuulemaan äänenne. Siinä oli jotakin niin kotoista, tytöt hoitamassa hevosia tallissa... että oli pakko tulla katsomaan. Anteeksi jos häiritsin askareitanne."
Hän antoi katseensa kiertää tallia. Kuninkaallisuudesta oli etua kuninkaallisille hevosille. Ainakin niillä oli hyvä olla. Hän katsoi tyttöihin ja mietti, oliko näillä yhtä hyvät oltavat. Sitten hän tajusi ettei ollut esittäytynyt.
"Niin, tosiaan... Olen Ruslan Fedorov, Venäjältä kotoisin, kuten puheesta huomaa. Te kaksi taidatte olla siskoksia?"
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 07 Tam 2006 03:04 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa kuunteli miehen puhetta, jossa oli voimakas korostus. Puhe oli melkoinen surun vuodatus, Mimosa katsoi miestä avoimesti. Ei olisi yhtään ihme, noiden arpien jälkeen ihmisen oli pakko olla käynyt läpi paljon. ”Olikohan mies mahtanut sotia, jossain kaukaisessa sodassa? Millaista oli Venäjällä? Mitä mies teki täällä linnassa?”, olivat ajatukset, jotka laukkasivat hänen päänsä läpi. Hän hymyili avoimesti miehelle: ”Ei sentään, emme ole siskoksia.”, hymy Michellelle, ”Minun nimeni on Mimosa Martineille.”, hän esitteli itsensä Fedorovalle.
Hänen mieleensä nousi eräs ”sisko”, joka tällä hetkellä oli sulkeutunut huoneistoonsa. Pitäisiköhän hänen mennä takaisin? Hän päästi pienen huokauksen, katse luotuna kaukaisuuteen.
”Ette te ainakaan minua häirinneet, Fedorova.”, hän käänsi katseensa takaisin talliin. Hän katsahti Michelleä. Samaa ei voinut sanoa tästä. Hän päätti jatkaa kohteliaasti tuttavallista jutustelua. “ Pidätte siis hevosista tai ainakin te olette, jossain vaiheessa, olleet niiden kanssa tekemisissä?”, hän kysyi kohteliaasti. Arandan ratsu, Viima, pisti päänsä esiin karsinasta hänen selkänsä takana kuin katsoakseen, mitä käytävällä tapahtui. Ilmeisesti se ei pitänyt asiaa tärkeänä, koska vetäytyi takaisin sisään. Aukinaisesta tallin ovesta puhalsi pieni tuulen vire. Yön linnut olivat alkaneet laulunsa, vaikka niiden laulu kantautuikin heikosti talliin. Mimosan ajatukset palasivat Arandaan. Näytelmä tornissa oli ollut aikamoinen. Mitä juoruja mahtaisi lähteä liikkeelle huomen aamulla? Aranda ei tietenkään siitä välittäisi. Hän toden näköisesti tuumaisi vaan, että ihmiset puhuivat liikaa ja uppoutuisi, johonkin kirjaan. Mimosa oli myös, joskus katsellut, kirjojen värikkäitä kuvia. Hänen mieleensä nousi kuva ritarista, joka ratsasti turnajaisissa peitsi tanassa. Hän ravisteli ajatuksen päästään ja keskittyi tallin tapahtumiin.
Takaisin alkuun
deCarrê
Vieras
Lähetetty: 12 Tam 2006 07:53 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Tultuaan tuolta tornista alas vauhdilla ja jättäen Hansin hoitamaan siivouksen Javier oli kiertänyt pitkän lenkin ympäri tiluksia saadakseen ajatuksensa ja varsinkin räjähtämispisteessä olevat tunteensa kuriin.
Posket henkuen ja hieman hengästyneenä hän asteli nurmikkoa pitkin kohti valaistua tallia, aikomuksenaan käydä katsomassa ja tervehtimässä Varjoa.
Jo hyvän matkan päästä Javier kuitenkin kuuli miehen ja kahden naisen välistä keskustelua ja hän näki miehen hahmon astuvan sisälle talliin jutellen ja esittäytyen paikalla oleville naisille - Ruslan Fedorov mikähän tämä on miehiään kun linnanpihalla tähän aikaan liikuskelee.
Naisten äänet, niitä oli kaksi siitä Javier oli varma ja toisen hän tunnistikin Mimosan ääneksi mutta toinen siitä hän ei ollut aivan varma - tuttu ääni kylläkin mutta nyt ei osannut sitä kohdistaa kasvoihin. - Ajatellen ettei hän ollut nyt parhaimmillansa keskustelukumppaniksi kenellekkään Javier pysähtyi tallin ovien ulkopuolelle ja kääntyen sitten pois. Yhtä hiljaa kuin oli sinne saapunutkin Javierin askeleet veivät häntä kauemmaksi talleista. Katsoen tummaa taivasta ja miettien Arandaa hän asteli yön pimeyteen, yksin ajatuksissaan.
((Piti käydä jossakin kävelyllä ja kiertämässä))
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 19 Tam 2006 08:43 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle tunsi rauhoittuvansa jonkin verran miehen kieltäessä olevansa herra. Jokin tuon olemuksessa antoi muutenkin kuvan siitä, ettei tätä tarvitsisi pelätä. Hymy syveni huomattavasti miehen erehtyessä luulemaan heitä siskoksiksi. Mimosa onnistui kuitenki selittämään asian ennen, ja Michelle oli itseasiassa tyytyväinen asiasta. Mimosan jutustelu antoi Michellelle itselleen aikaa tarkastella sisääntullutta lähemmin.
"Tosiaan, olen Michelle Darcenas, mutta voitte toki kutsua ihan Michelleksi vain." Hymy oli ystävällinen, ja antoi vakuuden sanojen takaa kuuluvalle kaiulle, ettei hän muuta olettanutkaan muiden tekevän. Useimmat kutsuivat häntä etunimeltä, mikäli käyttivät nimiä ollenkaan.
"Tietenkin pelkkä neiti riittää, olen tottunut siihen", tuo lisäsi, varmuuden vuoksi. Sanoi mies mitä tahansa, tuosta välittyi jotain, joka kertoi, että ainakin luonteensa puolesta miehen tulisi olla korkea-arvoisempi kuin useimpien muiden, vaikkei omasta mielestään sitä olisikaan.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 20 Tam 2006 02:19 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslan nauroi, ja hänen naurunsa oli iloista ja tarttuvaa.
"Ette ole sisaruksia? Taivaan tähden! Olisin voinut vaikka vannoa..."
Hän kumarsi päätään hieman tyttöjen esitellessä itsensä. "Hauska tutustua Mimosa ja Michelle. Minä jotenkin vähän kuvittelin, että kaikki täällä ovat kuulleet minusta. Mutta nyt kun sitä ajattelee... siitä onkin jo kauan kun viimeksi täällä kävin. Vanha kuningas oli silloin vielä elossa." Hän nyökkäsi sanojensa painoksi. "Kyllä, siitä on aikaa."
Mimosan alkaessa puhua hevosista katsahti hän myös eläinten suuntaan. "On minulla aikoinaan hevonen ollut. Se oli työhevonen ja hyvä sellainen." Hän hymyili. "Sen nimi oli Bela... Se voisi tarkoittaa käänneettynä jotain sellaista kuin Valkoinen tai Valko." Hän ojensi kätensä ja kosketti lähimmän hevosen turpaa, kuten ihmiset lähes automaattisesti tekivät puhuessaan hevosista tallissa.
Hän vilkaisi ovelle kuullessaan jotakin mitä ei oikein täysin tiedostanut. Hänellä kävi mielessä, että joku palkollinen liikkui pihalla.
"No mutta, mikä on teidät kaksi tuonut tänne linnaan?"
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 23 Tam 2006 04:19 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslanin nauru sai Mimosan hymyilemään. Miehen sanoessa että oli hauska tavata, Mimosa nyökkäsi merkiksi että oli samaa mieltä ja toisen kerran hevosista puhuessa.
”No mutta, mikä on teidät kaksi tuonut tänne linnaan?”, Ruslanin kysyessä Mimosa vilkaisi Michelleä, mutta ilmeisesti tällä ei ollut suurempia keskustelu haluja, koska pysyi lähinnä hiljaa.
”En pysty puhumaan ystäväni puolesta *vilkaisu ja hymy Michellelle merkiksi että hän piti tätä jo ystävänään*, mutta itse olen Paronitar VanThowran palveluksessa ja valtiattareni on näin ollen vierailulla hovissa.”, hän vastasi.
Mimosa mietti mielessänsä: ”Miksi tuo mies halusi sen tietää? Oliko hän vaan innokas juttelija vai oliko hänellä, jotain tarkoitus periä?” Hän katsoi Michelleen odottaen tämän vastausta kysymykseen vaikka arvelikin tietävänsä vastauksen. Hän ei halunnut työntää tätä varsinaisesti ulos keskustelusta, mutta ymmärsi että tällä oli työnsä tehtävänä.” Niin kuin minulla itsellänikin.”, hän muistutti itseänsä. Hän vilkaisi ympärilleen miettien kuinka kauan oli viettänyt aikaa tallissa. Taikka kuinka kauan mahtaisi olla siihen kun hänen pitäisi nousta ylös.
Hänen pitäisi vielä laittaa tavarat valmiiksi, siltä varalta että Aranda oli edelleen lähdössä Javierin kanssa ratsastamaan ja jos hän yhtään emäntäänsä tunsi, olisi tämä lähdössä huomenna ratsastamaan seurassa tai ei. Lisäksi häntä odottaisi sotkuisen huoneiston järjestely, mutta se siis saisi jäädä huomiseen.
Hän yritti työntää ylimääräiset ajatukset mielestänsä ja keskittyä tähän hetkeen siirtäen katseensa keskustelu kumppaneihinsa.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 27 Tam 2006 10:45 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle laski sankonsa maahan Mimosan vastatessa kysymykseen ja nyökkäsi toiselle hymyillen kuullessaan sanan "ystävä". Olihan Janellesta toki seuraa, mikäli jaksoi kuunnella tarinoita aatelisherroista, mutta oli mukava kuulla ystävällisiä sanoja. Itse hän oli huono käyttämään hyvistäkään tutuista ystävä -sanaa, muttei tuntenut oloaan kiusaantuneeksikaan toisen ystävällisyydestä. Michelle oli jo aikaa sitten huomannut sanan merkitsevän jokaiselle hieman erilaista asiaa.
Mimosan hiljentyessä Michelle käänsi katseensa Ruslaniin yhä hymyillen.
"Tulin etsimään työtä edellisen päätyttyä ja kuulin linnassa tarvittavan palvelijattaria." Tyttö kohautti olkiaan ja onnistui näyttämään hyvinkin uskottavalta puhuessaan.
"Ei mitenkään kovin kummoista, ei minusta ole oikeastaan paljon kerrottavaa muutenkaan." Michelle hymähti ja käänsi katseensa miehen silmiin hymyillen.
"Teiltä saanee kysellä, mikä teidät on linnaan tuonut tällä kertaa?"
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 31 Tam 2006 12:52 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Paronitar VanThowran nimi ei sanonut Ruslanille yhtään mitään. Tuo oli kaiketi joku hienostoleidi, joita hovi oli pullollaan; joku joka kaipasi palvelijaa viikkaamaan mekkojaan ja silkkisukkiaan ja kantamaan laukkujaan. Toivottavasti hän oli edes ystävällinen palvelijattarelleen. Ja Michellen kertoessa oman tarinansa lyhykäisesti hän nyökkäsi ja hymähti hiljaa. Niinhän se usein oli. Jollain itsensä oli elätettävä, ja hän arvosti niitä jotka sinnikkäästi hakivat töitä ja ylpeinä saamansa työnsä tekivät, oli se sitten millaista hyvänsä. Aina oli vaihtoehto kurjuudelle ja kerjäämiselle, oli vain jaksettava yrittää.
Ei hän silti kerjäläisiä halveksinut. Toivon menettäminen vain saattoi olla hyvin kohtalokasta.
"Teiltä saanee kysellä, mikä teidät on linnaan tuonut tällä kertaa?"
Michellen kysymys nosti kevyen hymyn hänen huulilleen. Hänellä tosiaan oli omat syynsä olla täällä... Ajatukset koskettivat kevyesti hänen kotimaataan, jonne ei ainakaan toistaiseksi ollut hänellä paluuta. Mutta niin kauan kuin hänessä henki pihisi, jatkaisi hän taisteluaan omalla tavallaan, ja missä vain hän kulki oli nähtävissä sortoa ja kurjuutta. Hän halusi saada ihmiset heräämään. Hän halusi nostaa tämän kansan, kuten oli ollut mukana nostamassa omaa kansaansa vallanpitäjiä vastaan. Ja mikäs sen otollisempi maaperä kunnon pikku kapinaan kuin sekasortoinen tilanne hovissa.
Hän oli tullut haistelemaan ilmaa. Kenties perimyskiistassa löytyisi jokin ovenrako johon ujuttaa kenkänsä, jokin särö jota suurentaa. Hän oli tietoinen kahden tunnustetun perillisen ja äpäräprinssin suhteiden välisestä mahdollisesta sähköstä. Niin sen oli pakko olla. Linnan yllä tuntui leijuvan ukkospilven. Hän aisti sen. Ja jotenkin hän aikoisi käyttää sitä hyväkseen.
Ehkä tähän valtakuntaan puhaltaisivat muutoksen myrskytuulet hyvinkin pian.
Vaikka hänen silmänsä säkenöivät sisäisestä tulesta, pysyi hymy rauhallisena ja hieman alakuloisena.
"Minusta vain tuntui, että täällä olisi jotakin näkemisen arvoista. Kenties tuuli vaihtaa suuntaa", hän sanoi ja vilkaisi linnan suuntaan. "Kun valta vaihtuu."
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 07 Hel 2006 05:45 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa kuunteli Michellen ja herra Fedorovan keskustelua. Michellen tarina kuulosti melko tavalliselta. Mimosa mietti ohi mennen mitä aikaisemmalle työlle oli mahtanut tapahtua, mutta ei paneutunut asiaan sen paremmin. Fedorovan vastaus Michellen kysymykseen sai hänen kulma karvansa kohoamaan. Ei sillä että vastaus olisi ollut ennen kuulumaton, mutta hän ei varsinaisesti ollut odottanut tämän sorttista vastausta. Hän olisi enemmin olettanut miehen olleen tapaamassa tuttavaa tai sukulaista. Hänen mielikuvansa miehestä muuttui melkein täysin. Tosin hän ei ollut aivan varma edes mitä oli aikaisemmin miehestä tuuminut.
Hän nyökkäsi miehelle merkiksi että ymmärsi, vaikkei aivan täysin ymmärtänytkään. Hän oletti, ettei asia hänelle välttämättä kuulunut ja herra olisi siitä kertonut enemmän, jos olisi halunnut.
Mutta nyt taisi todella ruveta olemaan aika että hänen pitäisi palata takaisin. ” Jos ei kerran ole mitään, millä tavalla minä voin teitä auttaa, toivon ettette pahastu että teen lähtöä emäntäni luokse.”, hän sanoi Ruslanille, vilkaisten samalla Michelleä. Ei hän varsinaisesti ollut ”Arandan luokse” menossa, muttei kehdannut sanoa herralle että halusi mennä nukkumaan. Hän piti pienen kohteliaan tauon: ”Toivottavasti tuuli on teille suotuisa.”, hän sanoi Fedorovalle.
Hän hymyili itsekseen, olipa hän tänään kaunopuheinen.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 10 Hel 2006 05:23 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ei tyttö suorastaan hätkähtänyt miehen sanoista, mutta silmien laajeneminen kertoi omalta osaltaan tuon ainakin aavistelevan jotain niiden merkityksestä. Hetkessä tuo sai itsensä kuitenkin rauhoittumaan ja tyytyi nyökkämään sanoille. Silmiin oli kuitenkin jäänyt aavistuksen verran varovaista uteliaisuutta.
Mimosan puhuessa Michelle vilkaisi tuohon vaiteliaana ja nyökkäsi. Eipä hänellä olisi ollutkaan valtaa pidätellä toista sen enempää kuin tahtoakaan siihen. Kuulumaton naurahdus antoi arvoa toisen selitykselle, sillä tyttö itse arveli Mimosan kaipaavan unta. Itse hän oli jo melkein ehtinyt unohtaa tehtävänsäkin tuntemattoman ilmaannuttua paikan päälle, mutta Mimosan sanat palauttivat sen mieleen. Väsymys sen sijaan tuntui jääneen linnan sisätiloihin.
Katse käväisi sangossa, joka sai vielä lojua tytön jalkojen edessä käyttämättömänä, ja kääntyi sitten mieheen. Michelle odotti miehen vastaavan, pysyen itse hiljaa.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 10 Hel 2006 11:58 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslan hymyili itsekseen katsoessaan kuinka hänen sanansa vaikuttivat tyttöihin. Nämä olivat hieman yllättyneitä, mutta peittivät muut ajatuksensa, mikäli heillä niitä tähän liittyen oli. Ruslan toivoi, että heillä oli. Hän toivoi että näillä tytöillä oli unelmia ja tahtoa taistella unelmiensa puolesta, vaikkeivat nuo haaveet kenties aivan hänen ajatustensa mukaisia olisikaan. Hetken hän katsoi Michelleä silmiin ja oli näkevinään niissä jotakin.
Sitten hän rykäisi kohteliaasti Mimosan sanoille ja astui askelen taaksepäin.
"Niinpä tietenkin, hyvät neidit. En halua viivyttää teitä töissänne tai pitkittää pääsyänne levolle." Hän puristi hattua käsissään ja kumarsi pienesti, nyökäten.
”Toivottavasti tuuli on teille suotuisa”, Mimosa sanoi.
Ruslan katsoi häntä silmiin kuin olisi koittanut lävistää hänet rehellisellä katseellaan.
"Kiitos, Mimosa-neiti. Hyvää yötä teille molemmille", hän vastasi. Hymynvälähdys. "Kenties ensikerralla kun tapaamme, teistä kumpikin muistaa olla teitittelemättä minua."
Hän nyökkäsi vielä, astui ovelle painaen hatun päähänsä ja käveli viilenevään yöilmaan.
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 14 Hel 2006 06:06 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa näki silmä kulmastansa Michellen vilkaisevan ämpäriä. Hän ei tainnut pystyä auttamaan toista millään lailla, niin sanallisesti selittäen tai tekemällä mitään. Ehkä mies lähtisi heti hänen jälkeensä, niin että toinen voisi viimeistellä työnsä. Tuskin hän oli ehtinyt ajatella niin kun, jo mies toivotti hyvästit ja astui yöhön.
Mimosa oli niin hämmästynyt, ettei osannut sanoa hetkeen mitään. Hän katsoi hiljaa Michelleen.
”Jopas jotakin.” hän sanoi hiljaisella äänellä arveltuaan miehen menneen.
Hän hymyili: ”Kuten sanoin, minun pitää mennä, mutta toivottavasti törmäämme taas piakkoin, kun meillä kummallakin on aikaa.”, hän sanoi ystävällisesti ja vilkaisi merkiksi ämpäriin.
”Hyvää yötä.”, toivottaen hän lähti myös tallista.
Piha maalla hän pysähtyi ja katsahti siihen suuntaan, mihin arveli herra Fedorovan menneen. ”Toivottavasti tuuli on hänelle myötänsä”, hän ajatteli hivenen huvittuneena sanaleikistä.
Toisin olisi ollut asia, jos hän olisi ollut kotona VanThowran kartanossa. Siellä hän olisi kuullut vierailijasta kaiken aikoja sitten. Jotkut nuoremmat sisäköt olisivat todennäköisesti tulleet utelemaan, mitä herra oli sanonut ja niin edelleen. Tosin hän tuskin olisi saanut jutella näinkään kahdenkeskisesti miehen kanssa kotona. Häntä hymyilytti.
Hän käveli sisälle. Kohtasi vain muutaman palvelijan matkalla. Yhden hän tunnisti kasvoista ja tervehti tätä ohi mennen.
Tämäkin olisi ollut toisin kotona. Siellä hän ei pelkästään tiennyt jokaista nimeltä, mutta monen vanhemmatkin nimeltä. Riippuen siitä oliko kyseessä paikallinen vai ulkopaikka kuntalainen. Lisäksi monet osasivat kysyä kuulumiset melko tarkastikin. Hän päätti vakavasti tehdä asialle jotain. Jos ihmiset ja juorut eivät tulleet hänen luoksensa, ei tainnut auttaa muu kuin mennä itse niiden luokse. Ei niinkään että hän olisi tykännyt kuulla kaikki ikävimmät ja mehukkaimmat juorut, mutta keskusteleminen ihmisten kanssa olisi kelvannut hyvin.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 15 Hel 2006 12:41 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle tyytyi hymyilemään Mimosankin poistuessa paikalta. Ilmeestä sai jo tarpeeksi hyvin selvän, ettei uusi kohtaaminen olisi mitenkään ikävääkään.
Katse seurasi Mimosan menoa tallin ovesta ulos vain hetken ennen siirtymistä sankoon.
Siirtyessään ulos Michelle tunsi ilman viilentyneen ja päätti hoitaa työnsä pian loppuun. Herääminen olisi aivan yhtä aikainen riippumatta siitä kuinka pitkään hän valvoi illalla töitä tehdessään. Melkein tallin seinustalla löytyikin vesiastia ja Michelle kiitti mielessään sitä tallipoikaa, joka oli vaivautunut täyttämään tynnyrin ennen tallilta poistumistaan.
Saatuaan sangon täyteen tuo kantoi sen talliin ja vei Windrahin luo.
Jättäen tamman juomaan Michelle vilkaisi vielä kerran ympärilleen ja lähti kulkemaan linnaa ja omaa vuodettaan kohti.
Väsymys ei palannut rauhallisesta ilmasta huolimatta, sillä tyttö yritti parhaansa mukaan käsitellä tapaamista. Kaikella saattoi olla merkitystä, oli herra opettanut, eikä mitään pitänyt unohtaa.
Varsinkin herra Fedorov oli vaikuttanut henkilöltä, joka tulisi muistaa myöhempää varten.
Ulospäin ajatuksista ei näkynyt mitään ja päästyään sisälle alkoi väsymys hiipiä uudelleen niskaan. Yhtään aatelista ei sentään enää vastaan tullut, ja Michelle pääsi rauhassa palvelijoiden tiloihin ja nukkumaan.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 26 Jou 2005 04:52 pm Viestin aihe: Myöhäinen vierailija
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa käveli tallipihalle kenenkään häntä estelemättä. Palvelijoiden tiloja ei ollut lukittu vielä, ”koska palvelijat olivat ensimmäisenä hereillä ja viimeisenä nukkumassa.” hän ajatteli. Lukuun ottamatta tietenkään ehkä sotilaita, jotka joutuivat vahtivuoroissaan kuulemma jopa koko yön valvomaan.
Tallin ovet olivat kiinni, mutta eivät lukossa. Hän ei kiinnittänyt asiaan juuri huomiota. Tuskinpa kukaan täältä pääsisi pois hevosen kanssa ilman asialista lupaa. Toisin olisivat olleet asiat kotona. Ainoa valo tallissa oli luonnon valo. Kuu loi heikkoa kajoaan pienistä ikkunoista ja auki jätetyn oven raosta. Jossain seiniä pitkin taisi vilistää hiiri, jota tallikissa ei ollut vielä pyydystänyt. Tai pöllö, kyllä Mimosa oli nähnyt noita taitavia petoja. Kerran markkinoilla häkissä, sekä joskus pellon yli kaartamassa siluetti piirtyneenä taivasta vasten. Hän käveli Filbertin karsinalle. ” Hei senkin turjake”, hän tervehti pehmeästi ponia, muistellen aamu päiväänsä. Hän ei enää ollut vihainen sille, vai oliko hän koskaan ollutkaan? Eihän se ponin vika ollut. Hän työnsi ajatuksen mielestänsä. Ratsu ei kiinnittänyt häneen paljoakaan huomiota, vaan jatkoi heiniensä mutustelua huomattuaan että herkullisia makupaloja ei ollut tiedossa. Hän seisoi siinä tarkkaillen sitä, jonkinn aikaa.
Tämän jälkeen hän siirtyi karsinaan sisälle, poni kääntyi hänen puoleensa, laski päänsä ja Mimosa kietoi kätensä sen pään ympärille. ” Tiedätkö sinun ei tarvitsisi lainkaan äksyillä aina välillä, voisit olla aina tällainen” hän supatti sille. Poni päästi syvän henkäyksen.
He seisoivat siinä, jonkin aikaa. Talli tuntui olevan aivan hiljaa, kunnes eräs hevosista päästi pienen hirnahduksen. Filbert sai ilmeisesti tarpeekseen, koska nosti päänsä ja siirtyi takaisin heiniensä luo. Mimosa siirtyi ulos karsinasta. Kuvitteliko hän vai oliko ovi raollaan enemmän? Ehkä se oli ollut vaan tuuli…
(( Kuka vaan saa häiritä sivuhenkilönä tai itsenään))
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 28 Jou 2005 12:24 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle oli astellut pihan yli itsekseen hyräillen, vaikkei ollutkaan saanut käskyä ystävällisin sanoin. Itse asiassa käsky viedä vettä tammalle nimeltä Windrah oli tullut juuri kun hän oli ollut menossa ansaitulle levolle. Ylhäisen pyynnöstä ei kuitenkaan voinut kieltäytyä, joten Michelle oli tyytynyt niiamaan ja vakuuttamaan hoitavansa arvon herran tamman tuota pikaa, vaikka olisi halunnut kysyä, mistä tämä oli uskonut tietävänsä tammansa veden loppuneen. Edes kenkiä hän ei ollut viitsinyt hakea, arvellen kipaisevansa talleilla ja palaavansa takaisin nukkumaan.
Ulkona pimenevä taivas ja hiljaisuus, johon sekoittui muutama yksinäinen huhuilu kauempaa, saivat hänet kuitenkin piristymään. Paljaisiin jalkoihin viileä ja aavistuksen verran kostea maa tuntui mukavalta, ja yöilma tuoksui raikkaalta. Vasta talleille päästyään Michelle oli hiljentynyt, sillä huomasi tallin oven raollaan. Paljasjalkaisena hänen askeleitaan ei varmastikaan ollut kuulunut, eikä hän halunnut tavata tämän päivän aikana enää yhtään ylhäistä herraa tai rouvaa, joka saattaisi keksiä lisää tekemistä. Niinpä hän oli pysähtynyt ovelle ja kuunteli tallista kuuluvaa puhetta pysyen itse hiljaa.
Ääni oli jokseenkin tuttu, ja kun supatus ei kuulostanut kovin ylhäiseltä, Michelle raotti ovea lisää ja astui talliin sisälle. Nähdessään käytävällä seisovan Mimosan tuon hymy kirkastui.
"Ihanaa, se olet vain sinä", Michelle henkäisi yhä hymyillen ja nyökkäsi huomattavasti vapautuneempana kuin olisi yhdenkään aatelisen seurassa ollut.
"Luulin jo, että joku heistä olisi saanut päähänsä ilmestyä talleille tähän aikaan", tyttö jatkoi hyväntuulisena, etsien katseellaan sankoa, johon voisi vettä hakea.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 28 Jou 2005 05:49 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosan epäilyt olivat osoittautuneet vääriksi. Kyseessä ei ollut pelkkä tuuli, vaan toinen palvelija ja peräti sama, johon hän oli ollut vähällä törmätä aikaisemmin päivällä. Tunnistamiseen oli mennyt hetki sillä tallissa oli sangen hämärää. Tunnistettuaan tulijan hän tervehti tätä hymyillen: “Niin minä se vain olen.” Pieni otsan kurtistu: “Heistä? Ketä sinä pelkäsit?”. “ Luulitko minua, joksikin komentelevaksi aatelisherraksi?”, hän kysyi ja naurahti asialle huvittuneesti. Se olisi ollut hyvin epäuskottava, hänen mielestänsä. Hän hymyili avoimesti toiselle, kun kommentti olisi ollut suorastaan imarteleva. Ja mitä se toisaalta oli, ei häntä monesti luultu säätyänsä ylemmäksi! Hän piti pienen miettimistauon. Toisen palvelijan piti kummastella hänen tänne tuloa yhtä paljon, kuin hän kummasteli tämän tuloa.
“ En tainnut muuten aikaisemmin esitellä itseäni. Minun nimeni on Mimosa.” Tätä seurasi jälleen tauko. Miten hän muotoilisi sanansa? “ Minulla oli hetki aikaa ja ajattelin tulla tarkistamaan Filbertin.” hän sanoi ja vilkaisi ponin suuntaan nimen, tämän nimen sanoessansa. Poni ei reagoinut millään tavalla, mikä ei ollut yllättävää. Sanat eivät olleet ollut valhe, joten siltä ne eivät kuulostaneetkaan ja ne oli sanottu huolettomalla tavalla, jopa liian huolettomasti erittäin hyvä ihmisten tuntija olisi voinut arvella? Hän käänsi katseensa pois ponista. Nyt hän varmaan voisi esittää kysymyksen toiselle, olematta liian tungetteleva. “Saanen kysyä, mitä te täällä teette tähän aikaan?”, hän kysyi kohteliaalla äänen sävyllä. tarkkailen toisen puuhia. Talli oli rauhallinen. Äänet olivat peräisin lähinnä vain hevosista. Ne mutustelivat heiniä ja joskus liikahtivat, saaden aikaan pehmeitä tömähdyksiä kavioistaan. Mimosa sulki Filbertin karsinan, saaden aikaan pienen kilahduksen ja astui pehmein askelin lähemmäksi toista palvelijaa, jotta heidän olisi helpompi puhua.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 29 Jou 2005 10:17 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle hymähti, eikä oikeastaan ihmetellyt toisen kysymystä lainkaan. Olihan viittaus varmasti kuulostanut vainoharhaiselta.
"En oikeastaan luullut sinua keneksikään, kuulin vain ääntä. En halunnut enempää töitä tälle päivälle", tuo sanoi, hymyillen puolittain pahoittelevasti. Palvelijattarena hänen olisi varmaan pitänyt pitää suunsa kiinni, mutta sen kertominen kuulosti sopivalta tähän tilanteeseen.
"Arvon herra kaukaisten maiden prinssi oli tullut siihen tulokseen, että hänen tammansa kaipaa vettä". Michelle tuhahti, tavallista pisteliäämmin. Näytti tyttö itsekin huomanneen sanansa ja nosti käden suulleen mukamas kovinkin kauhistuneena.
"Tarkoitin tietenkin ruhtinas al'Marconia, ettehän kerro hänelle äskeisestä?" Michelle vilkaisi Mimosaa pyytävästi astellessaan seinän vierustalle, jossa oli havainnut tyhjän sangon.
"Tosiaan, nimeni on Michelle", Michelle sanoi nostaessaan sankoa ja astellessaan takaisin tallin ovelle. Vettä täytyisi vielä hakea ja löytää oikea hevonen. Hymynpoikanen kohosi kasvoille tytön tajutessa nimien samankaltaisuuden. Ei tuo siitä viitsinyt mainita, naurahti vain kevyesti ajatuksilleen ja työnsi oven auki kunnolla.
"Filbert on muuten kaunis nimi ponille", Michelle hymähti, kääntäen katseensa ponia kohti. Huolettomuus oli pantu merkille, mutta siitä ei mainittu sanaakaan. Turha säikyttää puhekumppaneita liiallisilla uteluilla.
"Mutta kaunis on poni itsekin." Michelle hymyili ja astui ovesta ulos, suuntanaan pihan kaivo.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 30 Jou 2005 01:08 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Kolmas oli saapunut talleille. Ruslan kuuli puhetta ja kurkisti ovelta sisälle. Hän oli käynyt vaimonsa sukulaisrouvan luona viemässä tälle tuliaisia ulkomailta ja ilmoittamassa olevansa palannut valtakuntaan. Tätiparka oli kovin vanha, eikä ymmärtänyt nykymaailman asioista kovinkaan paljon. Huolimatta tämän aatelisarvosta ja -tavoista jaksoi Ruslan kunnioittaa vanhaa naista kärsivällisellä ymmärryksellään. Olihan hän tälle paljosta velkaa.
Hän oli pysähtynyt tallin ulkopuolelle kuullessan puhetta. Puoliksi valoon, puoliksi varjoon. Sanoista ei saanut selvää, mutta puhujia oli kaksi, naisia. Todennäköisesti palvelusväkeä. Sen erotti äänestä. Mikäli paikalla olisi ollut jotain aatelistipsuja, olisi hän todennäköisesti vain jatkanut matkaansa. Ulos portista ja majatalolle, vaikka olikin myöhä. Voisi joutua selittelemään vartijoille, miksi halusi ulos tähän aikaan. Yleensä tehosi puhua sekaan vähän venäjää. Niin vaikutti tyhmältä ulkomaalaiselta. Hän hymyili itsekseen.
Astui sitten valon piiriin ja kurkisti ovelta. Kaksi nuorta naista juttelemassa tallissa. Vapautuneesti, heidän oli pakko olla palvelusväkeä. Ruslan astui sisään, huopahattu kourassa ja vähän kumarassa seisten. Pää kallellaan kuin kuuntelevalla koiralla. Hymyillen nöyrää hymyään.
"Iltaa neideille."
-
((Njäh, minä tungen joka paikkaan. ^^ Terveisiä yövuorosta.))
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 30 Jou 2005 03:06 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosan suupielet kaartuivat aivan hienoiseen hymyyn. Hän ei ilmeisesti ollut ainoa palvelija, jolle al’Marcon nimi nosti tulikivenkatkun suuhun. Mimosa hymyili Michellelle: ” Älkää huoliko, en kertoisi hänelle, al’Marcolle mitään.”, sanat sanottiin sellaisella voimalla ja rehellisyydellä ettei kuulijalle voinut jäädä epäselväksi että hän todella tarkoitti, mitä sanoi. Sanat olivat loukkaavat, mutta hän ei uskonut sen haittaavan lainkaan. Jos ihmisen silmiä pystyisi lukemaan kuin kirjaa, Mimosan silmissään olisi sillä hetkellä lukenut sananlasku: ”Halveksi muita ja saa osaksesi vain halveksuntaa”. Mutta sitä tuskin puhe kumppani pystyi näkemään tallissa.
Michellen mainitessa Filbertin Mimosa mutristi suutaan. ”Niin on.”, hän sanoi totuuden mukaisesti. Tuskinpa se kuulosti itsekkäältä, sillä ponihan oli VanThowrien omaisuutta. ”Tosin se saisi olla hivenen parempi tapaisempi”, hän huokaisi, muistellen samalla aikaisempaa tapaamistaan al’Marcon kanssa samana päivänä, jolloin Filbert oli yrittänyt avoimesti purra häntä. ((Topicissa: Kävelyllä))
Miehen astuessa sisälle Mimosa hätkähti ja otti askeleen poispäin tästä. Toivuttuaan hän tutkaili miestä avoimesti. Tämä ei vaikuttanut millään tavalla uhkaavalta. Hymy oli ystävällinen. Mimosa arvioi tämän rälssimieheksi ensi vaikutelmalta, mutta oli parasta katsoa kuin katua. ”Hyvää iltaa, herra”, hän sanoi ystävällisesti, kumarsi päätään ja hartioitaan hitusen ja vilkaisi Michellen suuntaan miettien mitä tämä mahdollisesti mahtoi tuumata. Millähän asioilla tämä mies liikkui tallin suunnalla? Hän ei kehdannut mennä suoraan asiaa kysymää. Hän mietti hetken. ”Voinko olla, jotenkin avuksi teille, herra?”, hän kysyi hivenen epävarmasti. Hän ei luottanut vieraisiin herroihin, joista ei tiennyt mitään. Ilmeisesti Rianan sanat olivat painuneet syvemmälle hänen mieleensä kuin hän tiedosti.
((Kyseiset sanat löytyvät tuolta hahmokuvauksen puolelta.))
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 02 Tam 2006 02:36 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle vilkaisi Mimosaa terävästi, sillä oli pannut merkille tämän äänensävyn niin al'Marconista kuin ponistakin puhuttaessa. Juuri kun hän oli kysymäisillään asiasta, vieras astui sisään ja Michelle hätkähti silminnähden, mutta sai itsensä koottua piankin. Epävarma hymy kasvoillaan tuo niiasi kohteliaasti; parempi oli pitää tulijaa ylempiarvoisena, sillä sen suunnan väärinkäsityksen voisi aina selittää.
"Iltaa teillekin, herra", Michelle toisti kuin kaikuna Mimosan jälkeen, kuten niiauskin tuli heti perään. Huomatessaan toisen vilkaisun kohautti hieman kulmaansa, puolittain kysyvänä. Ilmeisesti Mimosalla ei ollut sen selkeämpää käsitystä tulijasta kuin hänellä itselläänkään. Mimosan puhuessa saattoi Michelle katsoa tarkemmin miestä ja helpotuksekseen tuo huomasi, ettei tämä ainakaan näyttänyt siltä, että jakelisi samantien määräyksiä. Koskaan ei kuitenkaan voinut tietää.
Huolestunut ajatus nousi mieleen; entäpä jos mies oli kuullut heidän sanansa, ja tunsi al'Marconin henkilökohtaisesti? Huolestuneisuus saattoi näkyä kasvoiltakin, joskin se oli epätodennäköistä; Michelle oli aikanaan oppinut näyttämään muille sen mitä halusi, ja tällä kertaa olemuksesta kuvastui pelkkää nöyrää alamaisuutta. Mimosalla saattoi olla varaa erehtyä, sillä kreivitär Arandan henkilökohtaisena palvelijattarena häntä ei niin helposti karkotettaisi, mutta Michelle katsoi parhaaksi yliarvioida tuntemattomien säädyn. Katse pysyi puolittain alaspainettuna ja molemmat kädet olivat eksyneet sangon kahvalle. Vettäkin pitäisi vielä hakea, mutta olisi epäkohteliasta vain poistua.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 02 Tam 2006 03:59 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslan huomasi, kuinka molemmat tytöt sävähtivät havaitessaan hänen tulleen paikalle niin hiljaa. Hymy hänen kasvoillaan oli aavistuksen verran surullinen. Hän tiesi olevansa melko jäyhä ilmestys arpineen kaikkineen, ja arveli naisten säikähtäneen hänen ulkomuotoaan.
Sitten kun nämä vielä herroittelivat häntä, ei hän voinut olla naurahtamatta vähän. He eivät siis tienneet kuka hän oli?
"Herra? Niet... En minä ole mikään herra, pyydän, olen vain maankiertäjä. Oman itseni herra, ehkäpä, mutta en kenenkään muun. En ole edes herra omassa talossani, sillä sellaista taloa minulla ei ole ollut aikoihin." Hänellä oli puheessaan voimakas slaavilainen korostus.
Hän astui peremmälle pysyen kuitenkin kunnioittavan etäällä naisista, jotteivat nämä kokisi häntä uhkaavana.
"Olin vain kulkemassa tästä ohi ja satuin kuulemaan äänenne. Siinä oli jotakin niin kotoista, tytöt hoitamassa hevosia tallissa... että oli pakko tulla katsomaan. Anteeksi jos häiritsin askareitanne."
Hän antoi katseensa kiertää tallia. Kuninkaallisuudesta oli etua kuninkaallisille hevosille. Ainakin niillä oli hyvä olla. Hän katsoi tyttöihin ja mietti, oliko näillä yhtä hyvät oltavat. Sitten hän tajusi ettei ollut esittäytynyt.
"Niin, tosiaan... Olen Ruslan Fedorov, Venäjältä kotoisin, kuten puheesta huomaa. Te kaksi taidatte olla siskoksia?"
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 07 Tam 2006 03:04 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa kuunteli miehen puhetta, jossa oli voimakas korostus. Puhe oli melkoinen surun vuodatus, Mimosa katsoi miestä avoimesti. Ei olisi yhtään ihme, noiden arpien jälkeen ihmisen oli pakko olla käynyt läpi paljon. ”Olikohan mies mahtanut sotia, jossain kaukaisessa sodassa? Millaista oli Venäjällä? Mitä mies teki täällä linnassa?”, olivat ajatukset, jotka laukkasivat hänen päänsä läpi. Hän hymyili avoimesti miehelle: ”Ei sentään, emme ole siskoksia.”, hymy Michellelle, ”Minun nimeni on Mimosa Martineille.”, hän esitteli itsensä Fedorovalle.
Hänen mieleensä nousi eräs ”sisko”, joka tällä hetkellä oli sulkeutunut huoneistoonsa. Pitäisiköhän hänen mennä takaisin? Hän päästi pienen huokauksen, katse luotuna kaukaisuuteen.
”Ette te ainakaan minua häirinneet, Fedorova.”, hän käänsi katseensa takaisin talliin. Hän katsahti Michelleä. Samaa ei voinut sanoa tästä. Hän päätti jatkaa kohteliaasti tuttavallista jutustelua. “ Pidätte siis hevosista tai ainakin te olette, jossain vaiheessa, olleet niiden kanssa tekemisissä?”, hän kysyi kohteliaasti. Arandan ratsu, Viima, pisti päänsä esiin karsinasta hänen selkänsä takana kuin katsoakseen, mitä käytävällä tapahtui. Ilmeisesti se ei pitänyt asiaa tärkeänä, koska vetäytyi takaisin sisään. Aukinaisesta tallin ovesta puhalsi pieni tuulen vire. Yön linnut olivat alkaneet laulunsa, vaikka niiden laulu kantautuikin heikosti talliin. Mimosan ajatukset palasivat Arandaan. Näytelmä tornissa oli ollut aikamoinen. Mitä juoruja mahtaisi lähteä liikkeelle huomen aamulla? Aranda ei tietenkään siitä välittäisi. Hän toden näköisesti tuumaisi vaan, että ihmiset puhuivat liikaa ja uppoutuisi, johonkin kirjaan. Mimosa oli myös, joskus katsellut, kirjojen värikkäitä kuvia. Hänen mieleensä nousi kuva ritarista, joka ratsasti turnajaisissa peitsi tanassa. Hän ravisteli ajatuksen päästään ja keskittyi tallin tapahtumiin.
Takaisin alkuun
deCarrê
Vieras
Lähetetty: 12 Tam 2006 07:53 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Tultuaan tuolta tornista alas vauhdilla ja jättäen Hansin hoitamaan siivouksen Javier oli kiertänyt pitkän lenkin ympäri tiluksia saadakseen ajatuksensa ja varsinkin räjähtämispisteessä olevat tunteensa kuriin.
Posket henkuen ja hieman hengästyneenä hän asteli nurmikkoa pitkin kohti valaistua tallia, aikomuksenaan käydä katsomassa ja tervehtimässä Varjoa.
Jo hyvän matkan päästä Javier kuitenkin kuuli miehen ja kahden naisen välistä keskustelua ja hän näki miehen hahmon astuvan sisälle talliin jutellen ja esittäytyen paikalla oleville naisille - Ruslan Fedorov mikähän tämä on miehiään kun linnanpihalla tähän aikaan liikuskelee.
Naisten äänet, niitä oli kaksi siitä Javier oli varma ja toisen hän tunnistikin Mimosan ääneksi mutta toinen siitä hän ei ollut aivan varma - tuttu ääni kylläkin mutta nyt ei osannut sitä kohdistaa kasvoihin. - Ajatellen ettei hän ollut nyt parhaimmillansa keskustelukumppaniksi kenellekkään Javier pysähtyi tallin ovien ulkopuolelle ja kääntyen sitten pois. Yhtä hiljaa kuin oli sinne saapunutkin Javierin askeleet veivät häntä kauemmaksi talleista. Katsoen tummaa taivasta ja miettien Arandaa hän asteli yön pimeyteen, yksin ajatuksissaan.
((Piti käydä jossakin kävelyllä ja kiertämässä))
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 19 Tam 2006 08:43 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle tunsi rauhoittuvansa jonkin verran miehen kieltäessä olevansa herra. Jokin tuon olemuksessa antoi muutenkin kuvan siitä, ettei tätä tarvitsisi pelätä. Hymy syveni huomattavasti miehen erehtyessä luulemaan heitä siskoksiksi. Mimosa onnistui kuitenki selittämään asian ennen, ja Michelle oli itseasiassa tyytyväinen asiasta. Mimosan jutustelu antoi Michellelle itselleen aikaa tarkastella sisääntullutta lähemmin.
"Tosiaan, olen Michelle Darcenas, mutta voitte toki kutsua ihan Michelleksi vain." Hymy oli ystävällinen, ja antoi vakuuden sanojen takaa kuuluvalle kaiulle, ettei hän muuta olettanutkaan muiden tekevän. Useimmat kutsuivat häntä etunimeltä, mikäli käyttivät nimiä ollenkaan.
"Tietenkin pelkkä neiti riittää, olen tottunut siihen", tuo lisäsi, varmuuden vuoksi. Sanoi mies mitä tahansa, tuosta välittyi jotain, joka kertoi, että ainakin luonteensa puolesta miehen tulisi olla korkea-arvoisempi kuin useimpien muiden, vaikkei omasta mielestään sitä olisikaan.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 20 Tam 2006 02:19 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslan nauroi, ja hänen naurunsa oli iloista ja tarttuvaa.
"Ette ole sisaruksia? Taivaan tähden! Olisin voinut vaikka vannoa..."
Hän kumarsi päätään hieman tyttöjen esitellessä itsensä. "Hauska tutustua Mimosa ja Michelle. Minä jotenkin vähän kuvittelin, että kaikki täällä ovat kuulleet minusta. Mutta nyt kun sitä ajattelee... siitä onkin jo kauan kun viimeksi täällä kävin. Vanha kuningas oli silloin vielä elossa." Hän nyökkäsi sanojensa painoksi. "Kyllä, siitä on aikaa."
Mimosan alkaessa puhua hevosista katsahti hän myös eläinten suuntaan. "On minulla aikoinaan hevonen ollut. Se oli työhevonen ja hyvä sellainen." Hän hymyili. "Sen nimi oli Bela... Se voisi tarkoittaa käänneettynä jotain sellaista kuin Valkoinen tai Valko." Hän ojensi kätensä ja kosketti lähimmän hevosen turpaa, kuten ihmiset lähes automaattisesti tekivät puhuessaan hevosista tallissa.
Hän vilkaisi ovelle kuullessaan jotakin mitä ei oikein täysin tiedostanut. Hänellä kävi mielessä, että joku palkollinen liikkui pihalla.
"No mutta, mikä on teidät kaksi tuonut tänne linnaan?"
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 23 Tam 2006 04:19 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslanin nauru sai Mimosan hymyilemään. Miehen sanoessa että oli hauska tavata, Mimosa nyökkäsi merkiksi että oli samaa mieltä ja toisen kerran hevosista puhuessa.
”No mutta, mikä on teidät kaksi tuonut tänne linnaan?”, Ruslanin kysyessä Mimosa vilkaisi Michelleä, mutta ilmeisesti tällä ei ollut suurempia keskustelu haluja, koska pysyi lähinnä hiljaa.
”En pysty puhumaan ystäväni puolesta *vilkaisu ja hymy Michellelle merkiksi että hän piti tätä jo ystävänään*, mutta itse olen Paronitar VanThowran palveluksessa ja valtiattareni on näin ollen vierailulla hovissa.”, hän vastasi.
Mimosa mietti mielessänsä: ”Miksi tuo mies halusi sen tietää? Oliko hän vaan innokas juttelija vai oliko hänellä, jotain tarkoitus periä?” Hän katsoi Michelleen odottaen tämän vastausta kysymykseen vaikka arvelikin tietävänsä vastauksen. Hän ei halunnut työntää tätä varsinaisesti ulos keskustelusta, mutta ymmärsi että tällä oli työnsä tehtävänä.” Niin kuin minulla itsellänikin.”, hän muistutti itseänsä. Hän vilkaisi ympärilleen miettien kuinka kauan oli viettänyt aikaa tallissa. Taikka kuinka kauan mahtaisi olla siihen kun hänen pitäisi nousta ylös.
Hänen pitäisi vielä laittaa tavarat valmiiksi, siltä varalta että Aranda oli edelleen lähdössä Javierin kanssa ratsastamaan ja jos hän yhtään emäntäänsä tunsi, olisi tämä lähdössä huomenna ratsastamaan seurassa tai ei. Lisäksi häntä odottaisi sotkuisen huoneiston järjestely, mutta se siis saisi jäädä huomiseen.
Hän yritti työntää ylimääräiset ajatukset mielestänsä ja keskittyä tähän hetkeen siirtäen katseensa keskustelu kumppaneihinsa.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 27 Tam 2006 10:45 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle laski sankonsa maahan Mimosan vastatessa kysymykseen ja nyökkäsi toiselle hymyillen kuullessaan sanan "ystävä". Olihan Janellesta toki seuraa, mikäli jaksoi kuunnella tarinoita aatelisherroista, mutta oli mukava kuulla ystävällisiä sanoja. Itse hän oli huono käyttämään hyvistäkään tutuista ystävä -sanaa, muttei tuntenut oloaan kiusaantuneeksikaan toisen ystävällisyydestä. Michelle oli jo aikaa sitten huomannut sanan merkitsevän jokaiselle hieman erilaista asiaa.
Mimosan hiljentyessä Michelle käänsi katseensa Ruslaniin yhä hymyillen.
"Tulin etsimään työtä edellisen päätyttyä ja kuulin linnassa tarvittavan palvelijattaria." Tyttö kohautti olkiaan ja onnistui näyttämään hyvinkin uskottavalta puhuessaan.
"Ei mitenkään kovin kummoista, ei minusta ole oikeastaan paljon kerrottavaa muutenkaan." Michelle hymähti ja käänsi katseensa miehen silmiin hymyillen.
"Teiltä saanee kysellä, mikä teidät on linnaan tuonut tällä kertaa?"
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 31 Tam 2006 12:52 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Paronitar VanThowran nimi ei sanonut Ruslanille yhtään mitään. Tuo oli kaiketi joku hienostoleidi, joita hovi oli pullollaan; joku joka kaipasi palvelijaa viikkaamaan mekkojaan ja silkkisukkiaan ja kantamaan laukkujaan. Toivottavasti hän oli edes ystävällinen palvelijattarelleen. Ja Michellen kertoessa oman tarinansa lyhykäisesti hän nyökkäsi ja hymähti hiljaa. Niinhän se usein oli. Jollain itsensä oli elätettävä, ja hän arvosti niitä jotka sinnikkäästi hakivat töitä ja ylpeinä saamansa työnsä tekivät, oli se sitten millaista hyvänsä. Aina oli vaihtoehto kurjuudelle ja kerjäämiselle, oli vain jaksettava yrittää.
Ei hän silti kerjäläisiä halveksinut. Toivon menettäminen vain saattoi olla hyvin kohtalokasta.
"Teiltä saanee kysellä, mikä teidät on linnaan tuonut tällä kertaa?"
Michellen kysymys nosti kevyen hymyn hänen huulilleen. Hänellä tosiaan oli omat syynsä olla täällä... Ajatukset koskettivat kevyesti hänen kotimaataan, jonne ei ainakaan toistaiseksi ollut hänellä paluuta. Mutta niin kauan kuin hänessä henki pihisi, jatkaisi hän taisteluaan omalla tavallaan, ja missä vain hän kulki oli nähtävissä sortoa ja kurjuutta. Hän halusi saada ihmiset heräämään. Hän halusi nostaa tämän kansan, kuten oli ollut mukana nostamassa omaa kansaansa vallanpitäjiä vastaan. Ja mikäs sen otollisempi maaperä kunnon pikku kapinaan kuin sekasortoinen tilanne hovissa.
Hän oli tullut haistelemaan ilmaa. Kenties perimyskiistassa löytyisi jokin ovenrako johon ujuttaa kenkänsä, jokin särö jota suurentaa. Hän oli tietoinen kahden tunnustetun perillisen ja äpäräprinssin suhteiden välisestä mahdollisesta sähköstä. Niin sen oli pakko olla. Linnan yllä tuntui leijuvan ukkospilven. Hän aisti sen. Ja jotenkin hän aikoisi käyttää sitä hyväkseen.
Ehkä tähän valtakuntaan puhaltaisivat muutoksen myrskytuulet hyvinkin pian.
Vaikka hänen silmänsä säkenöivät sisäisestä tulesta, pysyi hymy rauhallisena ja hieman alakuloisena.
"Minusta vain tuntui, että täällä olisi jotakin näkemisen arvoista. Kenties tuuli vaihtaa suuntaa", hän sanoi ja vilkaisi linnan suuntaan. "Kun valta vaihtuu."
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 07 Hel 2006 05:45 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa kuunteli Michellen ja herra Fedorovan keskustelua. Michellen tarina kuulosti melko tavalliselta. Mimosa mietti ohi mennen mitä aikaisemmalle työlle oli mahtanut tapahtua, mutta ei paneutunut asiaan sen paremmin. Fedorovan vastaus Michellen kysymykseen sai hänen kulma karvansa kohoamaan. Ei sillä että vastaus olisi ollut ennen kuulumaton, mutta hän ei varsinaisesti ollut odottanut tämän sorttista vastausta. Hän olisi enemmin olettanut miehen olleen tapaamassa tuttavaa tai sukulaista. Hänen mielikuvansa miehestä muuttui melkein täysin. Tosin hän ei ollut aivan varma edes mitä oli aikaisemmin miehestä tuuminut.
Hän nyökkäsi miehelle merkiksi että ymmärsi, vaikkei aivan täysin ymmärtänytkään. Hän oletti, ettei asia hänelle välttämättä kuulunut ja herra olisi siitä kertonut enemmän, jos olisi halunnut.
Mutta nyt taisi todella ruveta olemaan aika että hänen pitäisi palata takaisin. ” Jos ei kerran ole mitään, millä tavalla minä voin teitä auttaa, toivon ettette pahastu että teen lähtöä emäntäni luokse.”, hän sanoi Ruslanille, vilkaisten samalla Michelleä. Ei hän varsinaisesti ollut ”Arandan luokse” menossa, muttei kehdannut sanoa herralle että halusi mennä nukkumaan. Hän piti pienen kohteliaan tauon: ”Toivottavasti tuuli on teille suotuisa.”, hän sanoi Fedorovalle.
Hän hymyili itsekseen, olipa hän tänään kaunopuheinen.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 10 Hel 2006 05:23 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ei tyttö suorastaan hätkähtänyt miehen sanoista, mutta silmien laajeneminen kertoi omalta osaltaan tuon ainakin aavistelevan jotain niiden merkityksestä. Hetkessä tuo sai itsensä kuitenkin rauhoittumaan ja tyytyi nyökkämään sanoille. Silmiin oli kuitenkin jäänyt aavistuksen verran varovaista uteliaisuutta.
Mimosan puhuessa Michelle vilkaisi tuohon vaiteliaana ja nyökkäsi. Eipä hänellä olisi ollutkaan valtaa pidätellä toista sen enempää kuin tahtoakaan siihen. Kuulumaton naurahdus antoi arvoa toisen selitykselle, sillä tyttö itse arveli Mimosan kaipaavan unta. Itse hän oli jo melkein ehtinyt unohtaa tehtävänsäkin tuntemattoman ilmaannuttua paikan päälle, mutta Mimosan sanat palauttivat sen mieleen. Väsymys sen sijaan tuntui jääneen linnan sisätiloihin.
Katse käväisi sangossa, joka sai vielä lojua tytön jalkojen edessä käyttämättömänä, ja kääntyi sitten mieheen. Michelle odotti miehen vastaavan, pysyen itse hiljaa.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."
Takaisin alkuun
Ruslan Fedorov
Vieras
Lähetetty: 10 Hel 2006 11:58 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ruslan hymyili itsekseen katsoessaan kuinka hänen sanansa vaikuttivat tyttöihin. Nämä olivat hieman yllättyneitä, mutta peittivät muut ajatuksensa, mikäli heillä niitä tähän liittyen oli. Ruslan toivoi, että heillä oli. Hän toivoi että näillä tytöillä oli unelmia ja tahtoa taistella unelmiensa puolesta, vaikkeivat nuo haaveet kenties aivan hänen ajatustensa mukaisia olisikaan. Hetken hän katsoi Michelleä silmiin ja oli näkevinään niissä jotakin.
Sitten hän rykäisi kohteliaasti Mimosan sanoille ja astui askelen taaksepäin.
"Niinpä tietenkin, hyvät neidit. En halua viivyttää teitä töissänne tai pitkittää pääsyänne levolle." Hän puristi hattua käsissään ja kumarsi pienesti, nyökäten.
”Toivottavasti tuuli on teille suotuisa”, Mimosa sanoi.
Ruslan katsoi häntä silmiin kuin olisi koittanut lävistää hänet rehellisellä katseellaan.
"Kiitos, Mimosa-neiti. Hyvää yötä teille molemmille", hän vastasi. Hymynvälähdys. "Kenties ensikerralla kun tapaamme, teistä kumpikin muistaa olla teitittelemättä minua."
Hän nyökkäsi vielä, astui ovelle painaen hatun päähänsä ja käveli viilenevään yöilmaan.
Takaisin alkuun
Mimosa
Vieras
Lähetetty: 14 Hel 2006 06:06 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mimosa näki silmä kulmastansa Michellen vilkaisevan ämpäriä. Hän ei tainnut pystyä auttamaan toista millään lailla, niin sanallisesti selittäen tai tekemällä mitään. Ehkä mies lähtisi heti hänen jälkeensä, niin että toinen voisi viimeistellä työnsä. Tuskin hän oli ehtinyt ajatella niin kun, jo mies toivotti hyvästit ja astui yöhön.
Mimosa oli niin hämmästynyt, ettei osannut sanoa hetkeen mitään. Hän katsoi hiljaa Michelleen.
”Jopas jotakin.” hän sanoi hiljaisella äänellä arveltuaan miehen menneen.
Hän hymyili: ”Kuten sanoin, minun pitää mennä, mutta toivottavasti törmäämme taas piakkoin, kun meillä kummallakin on aikaa.”, hän sanoi ystävällisesti ja vilkaisi merkiksi ämpäriin.
”Hyvää yötä.”, toivottaen hän lähti myös tallista.
Piha maalla hän pysähtyi ja katsahti siihen suuntaan, mihin arveli herra Fedorovan menneen. ”Toivottavasti tuuli on hänelle myötänsä”, hän ajatteli hivenen huvittuneena sanaleikistä.
Toisin olisi ollut asia, jos hän olisi ollut kotona VanThowran kartanossa. Siellä hän olisi kuullut vierailijasta kaiken aikoja sitten. Jotkut nuoremmat sisäköt olisivat todennäköisesti tulleet utelemaan, mitä herra oli sanonut ja niin edelleen. Tosin hän tuskin olisi saanut jutella näinkään kahdenkeskisesti miehen kanssa kotona. Häntä hymyilytti.
Hän käveli sisälle. Kohtasi vain muutaman palvelijan matkalla. Yhden hän tunnisti kasvoista ja tervehti tätä ohi mennen.
Tämäkin olisi ollut toisin kotona. Siellä hän ei pelkästään tiennyt jokaista nimeltä, mutta monen vanhemmatkin nimeltä. Riippuen siitä oliko kyseessä paikallinen vai ulkopaikka kuntalainen. Lisäksi monet osasivat kysyä kuulumiset melko tarkastikin. Hän päätti vakavasti tehdä asialle jotain. Jos ihmiset ja juorut eivät tulleet hänen luoksensa, ei tainnut auttaa muu kuin mennä itse niiden luokse. Ei niinkään että hän olisi tykännyt kuulla kaikki ikävimmät ja mehukkaimmat juorut, mutta keskusteleminen ihmisten kanssa olisi kelvannut hyvin.
Takaisin alkuun
Michelle J. Darcenas
Liittynyt: 30 Lok 2005
Viestejä: 23
Paikkakunta: Höyhensaaret
Lähetetty: 15 Hel 2006 12:41 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Michelle tyytyi hymyilemään Mimosankin poistuessa paikalta. Ilmeestä sai jo tarpeeksi hyvin selvän, ettei uusi kohtaaminen olisi mitenkään ikävääkään.
Katse seurasi Mimosan menoa tallin ovesta ulos vain hetken ennen siirtymistä sankoon.
Siirtyessään ulos Michelle tunsi ilman viilentyneen ja päätti hoitaa työnsä pian loppuun. Herääminen olisi aivan yhtä aikainen riippumatta siitä kuinka pitkään hän valvoi illalla töitä tehdessään. Melkein tallin seinustalla löytyikin vesiastia ja Michelle kiitti mielessään sitä tallipoikaa, joka oli vaivautunut täyttämään tynnyrin ennen tallilta poistumistaan.
Saatuaan sangon täyteen tuo kantoi sen talliin ja vei Windrahin luo.
Jättäen tamman juomaan Michelle vilkaisi vielä kerran ympärilleen ja lähti kulkemaan linnaa ja omaa vuodettaan kohti.
Väsymys ei palannut rauhallisesta ilmasta huolimatta, sillä tyttö yritti parhaansa mukaan käsitellä tapaamista. Kaikella saattoi olla merkitystä, oli herra opettanut, eikä mitään pitänyt unohtaa.
Varsinkin herra Fedorov oli vaikuttanut henkilöltä, joka tulisi muistaa myöhempää varten.
Ulospäin ajatuksista ei näkynyt mitään ja päästyään sisälle alkoi väsymys hiipiä uudelleen niskaan. Yhtään aatelista ei sentään enää vastaan tullut, ja Michelle pääsi rauhassa palvelijoiden tiloihin ja nukkumaan.
_________________
"Ken pelkää kuolemaa, on jo kuollut."