Post by Admin on Oct 19, 2013 0:46:11 GMT 2
1.foorumi (Loppu)
admin
Site Admin
Liittynyt: 19 Kes 2007
Viestejä: 125
LähetäLähetetty: Per Hei 06, 2007 10:56 Viestin aihe: L.Harkonin lahja prinsessa Roselle ja prinssi Francisille -L Vastaa lainaamalla viestiä
-vanha foorumi (Loppu)
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 25 Lok 2005 02:11 pm Viestin aihe: L.Harkonin lahja prinsessa Roselle ja prinssi Francisille
--------------------------------------------------------------------------------
Edesmenneen kuninkaan tallimestarin, Harald Bogdenin, vilpitön virne oli todistus rakkaudesta hevosiin hänen ottaessaan ohjat Kreivi Harkonin hevosmestarin, Damien Faulin, ojentaessa hänelle kreivin lahjaksi tuomat ratsut. He rupattelivat hetken kuin serkukset ikään, kunnes kreivi itse saapui paikalle.
"Damien! Dana ja Melfor pitää harjata huolella ennen kuin prinsessa ja prinssi tulevat heihin tutustumaan."
Dana oli korkeasäkäinen lumenvalkea tamma ja Melfor puolestaan harvinainen, syvänpunaruskea kimo ori. Dana oli ilmeisen selvästi tarkoitettu prinsessalle ja Melfor prinssille.
Kreivi silitteli Danan turpaa tämän puskiessa vastaan ja äännellessä pehmeästi. Melfor ilmeisesti arvasi heidän saapuneen uuteen kotiinsa ja näytti Luciuksen mielestä melankoliselta - jos nyt hevosen ilmeistä ja eleistä sellaista ylipäänsä voi lukea.
"Kyllä herra." Damien nyökkäsi.
"Kuinka voitte, mestari Bogden?" kysyi Lucius yllättäen kuninkaan tallimestarilta.
"Kiitos hyvin, herra kreivi. Kiitos kysymästä. Tuomanne ratsut ovat jaloimmista jaloimmat. Prinsessa ja prinssi ihastuvat varmasti." herra Bogden vaikutti uskovan sanoihinsa ja vakuutti vilpittömyydellään kreivin.
"Erinomaista! Tiedän, että teette parhaanne ratsujen ylöspidossa. Näistä ratsuista olette suoraan vastuussa prinssille ja prinsessalle."
Kreivi Harkon paapersi saappaat kopisten tallit läpi - hänen kiinnostuksensa hevosiin ylitti selkeästi niiden rahallisen tai hyödyllisen tarpeen ja hän jopa ohimennen auttoi tallipoikaa tämän satuloidessa erästä ratsua tämän suureksi hämmästykseksi. Tallimestari Bogden vaivihkaa hymyillen nyökkäsi tallipojalle, joka otti vastaan kreivin opastuksen kuin ei olisi milloinkaan elämässään saanut nauttia sellaisesta opastuksesta.
Kuninkaan tallit olivat maan parhaat. Tai oikeammin ... parhaiten hoidetut, sillä kreivi mietti itsekseen siinä saapastellessaan ja hevosia katsastaessaan, että hänen talleillaan Harkonin linnalla kasvatetut ratsut olivat vieläkin maan parhaita.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 01 Mar 2005 06:58 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Eräs henkilö olisi varmasti ollut toista mieltä siitä kenen ratsut olivat maan parhaita, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei vielä osannut lukea muiden ajatuksia. Prinssi Frederik oli kyllä valmis tunnustamaan, että ratsut olivat erinomaisia, mutta parhaita? Hän oli toki nähnyt vilaukselta kreivi Harkonin lahjaksi tuomat ratsut ja hän oli täysin vakuuttunut myös henkilökohtaisesta loukkauksesta, vaikka hän ei siitä kenties tulisikaan mainitsemaan. Itse asiassa Frederikillä oli kovin vähän syitä olla pitämättä kreivistä, mutta ne harvat syyt olivatkin sitten jo sitä luokkaa, että suurta liittolaissuhdetta tuskin koskaan tulisi syntymään.
Äpärä prinssi oli ehtinyt tarkkailla kreivin käyttäytymistä hetkisen aina silloin tällöin talleilla. Frederik kadehti sitä vapautta, jolla noinkin korkea-arvoinen henkilö saattoi keskustella välittömästi tavallisen palvelusväen kanssa, mutta se ei olisi koskaan riittänyt Frederik von Cloverille, tai niin hän ainakin vakaasti uskoi. Hänen tavoitteensa olivat niin paljon korkeammalla kuin itsensä onnelliseksi tekemisessä.
Davide, Frederikin oma tummanpunarautias vaikutti hieman levottomalta ja tanssahteli karsinassaan. Se oli seissyt liian kauan sisällä, mikä oli Frederikin omaa syytä. Davide olisi erittäin innokas päästessään maastoon, joten sen kanssa saisi tehdä töitä oikein olan takaa, jos eläin päättäisi heittäytyä täysin oman päänsä varaan.
”Kas, kreivi Harkon”, Frederik lausahti, mutta ei tervehtinyt suoraan. Hän antoi kuitenkin itseään paljon vanhemmalle miehelle luvan puhutella itseään. Kuinka jalomielistä Frederikiltä. Prinssi hymyili miellyttävästi ulospäin, mutta lateli ärräpäitä hiljaa mielessään. Kuinka joku kehtasi loukata häntä tuolla tavalla!
Takaisin alkuun
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 02 Mar 2005 09:33 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Tuossa se saapastelee ... äpäräprinssi, joka kuvittelee voivansa viedä jalon maan kruunun tuosta noin vain laillisen perimysjärjestyksen ohitse.
Lucius vilkaisi prinssi Fredrikin suuntaan jo ennenkuin tämä ehti tervehtimään häntä. Mahtoikohan prinssi edes tietää sukunsa rikoksista?
Lucius ei ollut milloinkaan vaivautunut perehtymään tuon suvun taipaleisiin tai suvun nuoriin vesoihin, mutta kuvitteli kaikkien olevan yhtä julmia ja häikäilemättömiä kuin se osa prinssin äidin sukua, johon Lucius oli valitettavasti joutunut tutustumaan verisissä merkeissä.
Noista tapahtumista oli kulunut jo kauan, mutta muisto hänen omista menetetyistä rakkaistaan ei tulisi koskaan sammumaan ja niin kauan kun hän muistaisi kuolleet lapsensa ja kuolleen vaimonsa, hän muistaisi vihalla prinssi Fredrikin suvun osuuden siinä kaikessa. Tokihan nuori prinssi oli vasta nuori poikainen silloin ja kaukana tapahtumien keskipisteestä, mutta yhtä kaikki samaa käärmeiden sukua. Kyllähän Lucius ymmärsi, että veitsi ei ollut verisenä Fredrikin käsissä, mutta suru ja viha sumensi järjen äänen.
"Prinssi Fredrik" Lucius tyytyi tokaisemaan ja kumarsi.
"Kuinka voitte?" ... Lucius ei ollut ajatellut ryhtyä keskustelemaan prinssin kanssa, mutta tämän miellyttävä hymy ei vaikuttanut väkinäiseltä.
Takaisin alkuun
Prinsessa Rose
Liittynyt: 12 Syy 2005
Viestejä: 20
Paikkakunta: Raahuli
Lähetetty: 11 Mar 2005 11:00 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Prinsessa oli päättänyt, että nyt oli aika repäistä. Pistää vähän vettä myllyyn, saada ihmiset puhumaan, aiheuttaa muutama harmaa hius ja, mikä tärkeintä saada ihmiset muistamaan kuka hän oli. Hän oli vanhin laillinen periä, hän OLI tuleva kuningatar. Hän oli vielä täällä. Hän oli vielä hengissä. Prinsessalla ei tosin ollut aikeissa näyttäytyä rahvaalle he kuulisivat tästä huhuna, mikä taas toisi hänet ihmisten huulille. He puhuisivat hänestä ja muistelisivat 'hyviä vanhoja aikoja', muisteluiden jälkeen tulisi prinsessan toinen veto, mutta se taas oli ihan eri asia. Hän halusi sekoittaa vain linnassa asuvien päitä, pistää muutaman pakan sekaisin ja mahdollisesti saada paremmat kortit seuraavalla kierroksella.
Prinsessan mukana kulkevaan seurueeseen ei kuulunut muita kuin Tomas, hänen jättikokoinen henkivartijansa, joka oli pukeutunut samankaltaisiin vaatteisiin kuin Rosekin.
Rosella oli kuusen vihreä koruton viitta yllään, jonka suojiin hän voisi tarpeen tullen piiloutua. Hänellä oli päällään valkoinen paita, jonka päällä oli ruskea tiukahko liivi sekä jalassaan hänellä oli mustat tiukat ratsastushousut. Jalkaansa hän oli vetänyt polveen saakka ulottuvat pehmeävartiset saappaat. Prinsessa oli varsin tyytyväinen ulkonäköönsä. Vaatteet toivat esille hänen parhaat kohtansa erittäin mairittelevasti vaikka vaatteet olivatkin toisaalta hyvin siveelliset. Hänen hiuksensa olivat täynnä pieniä lettejä, jotka hän oli sitonut nahkanauhalla niskaansa.
Prinsessan kasvot pysyivät ilmeettöminä, mutta askelissa ja olemuksessa oli itsevarmuutta, joka varoitti tulemasta hänen tielleen kun hän asteli tallin pihaan. "Hyvää päivää hyvät herrat", hän totesi astellessaan lähemmäs setäänsä ja äpärä veljeään. Bogdenille prinsessa nyökkäsi vain tyynesti, mutta tallimestarin onnellinen virne sai prinsessan suunpielen nousemaan hivenen. "Minun oli todellakin pakko tulla katsomaan millaisia 'eläimiä' sinä aiot lahjoittaa, setä." Prinsessa hymyili ilkikurisesti Luciukselle ja siirsi katseensa upeisiin hevosiin. Tässä vaiheessa miesten olisi pitänyt hänet jo tunnistaa…
Rose asteli rennosti valkoisen tamman sivulle ja katseli tammaa kokonaisuudessaan. Tamman katsellessa takaisin yhtä uteliaan näköisenä Rose naksutti kieltään ja siirsi katseensa tamman lautasten paikkeille. Hevonen höristi uteliaana korviaan ja otti ratkaisevan askeleen prinseesaa kohti ja laski päänsä Rosen syliin. "Hei kultaseni, mikäs sinun nimesi oikein on? Oletpa sinä puunattu, mutta luulen, että kun pääsemme käymään lenkillä tallipojat ovat itkun partaalla", Rose jupisi tammalle hiljaisella äänellä ja silitti tamman poskea lempeästi. Kimo tamma nosti päätään ja puhalsi lämmintä ilmaa Rosen kasvoille. "Vai sillä tavalla", Rose totesi ja otti tamman riimun((ainakin oletan näin)) ja talutti tamman hieman kauemmas toisesta hevosesta. Tamman kävellessä prinsessan ympäri katseli Rose tamman liikkeitä. Kielen napsautus sai tamman nostamaan ravin ja Rosen ilmeen muuttumaan tyytyväisemmäksi. Pienestä eleestä tamma hidasti ravista käyntiin ja askelsi lopulta Rosen luo.
"Hienon eläimen olet kyllä osannut valita setä, minä todella pidän tästä tammasta. Olisitko Bodgen niin ystävällinen, että satuloisit tämän kaunokaisen. Minä todella haluan käydä kokeilemassa onko tamman askeleet niin hyvät kuin näyttää." Prinsessa ojensi tallimestarille tamman riimun ja jäi odottamaan, että mies saisi varustettua tamman.
_________________
Mie lupaan ja vannon olevani ilkeä ja tahallani sotkea kaikki kuviot, jotka te rakennatte, jos työ että oo kilttjä miulle.Kiitos.
Takaisin alkuun
Prinssi Francis
Vieras
Lähetetty: 11 Mar 2005 04:16 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vaikka tallien työväki on ammattitaitoista ja taso ensiluokkainen, ei prinssille tulisi mieleenkään näyttäytyä siellä parhaimmissaan. Kalliilla hovikengillä ei ollut mitään asiaa näille pinnoille, ja yhdenkin epäonnisen harha-askeleen jälkeen kultakirjailtuja takinhelmoja saisi koskaan puhtaaksi (tosin eihän Hänelle sellaista ikinä satu). On siis täysin ymmärrettävää nähdä Francisin saapuvan rennommassa vapaa-ajanasussaan; pitkiä lahkeita suojelevissa, korkeissa saappaissa sekä mustassa nahkanutussa, jonka punaiset hihansuut ja kaulus toivat säväyksensä muuten kaksiväriseen asuun. Lenkkiin solmittava vyö on tuskin lainkaan rahvaanomainen, oikeastaan siinä on jotain miehekästä... puku kertoo tallipojille jotain aivan muuta herran aikeista, joten hänen on heti saapuessaan viitattava näille lepo. Älkää valmistelko ratsuani, olen vain käymässä. (Pahus soikoon.)
Onnellisen tietämättömänä Harkonia haeskeleva Francis ei jätä jälkeensä vilahdustakaan, kun hän näystä järkyttyneenä sävähtääkin takaisin kulman taa, ja kääntää hetkeksi selkänsä viereisen karsinan seinälle. Vartijat kysyvät, onko hänen korkeutensa kunnossa, mutta prinssi huitaisee äkäisesti auttavaa kättä. No ei tietenkään ole! Hänen rakas sisarensahan käyskentelee tuolla mieheksi pukeutuneena ja hiukset pikkuleteillä kuin mikäkin mustalainen, vieläpä kreivin äpäräprinssin edessä!... Jos prinsessa kerran aikoi repäistä, niin ainakin veljensä osalta tämä oli jo onnistunut. Hänen olisi puhuttava tytön kanssa. Niin pian kuin mahdollista.
"Mutta voiko se ollakaan? Kreivi Harkon!" Ääni kohoaa lämpimään tervehdykseen Francisin lopulta astuessa esiin, eli loihdittuaan huulilleen sellaisen hymyn, joka ei kieli noloutta ja tyrmistystä. Katse ja tiedostava nyökkäys myös Frederikille, pidättäydytään juuri ja juuri puremasta hammasta - tilanne on äärimmäisen nöyryyttävä, hänhän katsoo olevansa vastuussa sisarensa toljailuista, eikä pysty mitenkään selittämään tämän käytöstä. Tyttöä katsottaessa ääni madaltuukin selvästi, ja olisiko huomattavissa kevyt silmien siristys. "...ja Rose. Miten yllättävää nähdä teidät kaikki koolla."
Nimettömät kaartilaiset kumartavat.
Takaisin alkuun
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 14 Mar 2005 12:22 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
"Prinssi Francis!" Lucius kumautti ilmoille vakaalla, mutta yllättyneellä ja lempeämielisellä äänellä.
Lucius mittasi prinssiä katseellaan hetken ... poikahan oli kasvanut mieheksi!
"Näytätte voivan hyvin, armon prinssini." Lucius kumarsi syvään.
"Miten sopivaa, että tapaamme täällä. Toin Teille ja prinsessalle lahjaksi ratsut. En ehtinyt Teitä vielä sisätiloista tavoittaakaan. Ori tottelee Melforin nimeä ja prinsessan tamma on Dana. Molemmat ovat vielä sangen nuoria, mutta viimeisen päälle koulutettuja."
Lucius ei voinut olla nopeasti vilkaisematta Frederickiin mainitessaan lahjoistaan.
...
"Prinsessa Rose! Dana näyttää hyväksyvän Teidät nopeammin kuin luulinkaan. Bravo!" Lucius huudahti prinsessalle tämän astellessa Danan kanssa ja tehdessä tämän kanssa tuttavuutta.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 28 Mar 2005 07:01 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ilmeisesti tämä päivä ei ollut suosiollinen Frederikille millään saralla, mutta olivatko ne sitten koskaan olleetkaan? Eivät, jos joku erehtyi sitä Frederikiltä itseltään kysymään, vaikka epätodennäköistähän se oli. Valitettavasti prinssi ei koskaan ennättänyt vastaamaan Kreivi Harkonille, mikä oli varmasti vain positiivista, sillä Frederikin psyyke joutui jälleen kerran koetukselle, kiitos pikkussiskon.
Rosen pukeutumistyyli oli aina ollut mieltäylentävää, mutta ehkä Frederik oli vain elänyt harhaluulossa vuodesta toiseen. Jollain tasolla nuori perillinen oli kyllä ylpeä siskopuolesta, mutta liika oli liikaa. Tuo asu, joka korosti Rosen parhaita puolia ja todennäköisesti usean tallipojan sukat pyörimään jaloissa, sai kuningasperheen näyttämään halvalta. Kun taas Francis, joka pöllähti paikalle, näytti valinneen huomattavasti fiksummin, vaikka sana ”rento” oli väärä kuvaamaan yhtäkään ylhäisön vaatetta, väittivätpä muut mitä tahansa.
”Francis... Rose...” Frederik tervehti tyylikkäästi kuten aina ilmaisematta sen suuremmin tunnetta kumpaankaan suuntaan. Tilanne vaikutti siltä, että kolme ihmistä oli liittoutunut myös Marquezin nimeä kantavaa nuorukaista vastaan, mutta äpärä oli kaikin puolin valmis vastaamaan haasteeseen.
Davide hamusi prinssin korvaa vaativasti ja Frederik työnsi samettisen turvan hieman kauemmaksi, mikä selvästi närkästytti jaloa ratsua. Kreivi Harkonin katse tietysti huomioitiin, jos ei hyväksyvällä, niin ainakin lievästi huvittuneella, hymyllä.
”Prinsessa Rose on luonnonlahjakkuus ´eläinten kanssa´, vai kuinka Francis?” virkkeeseen liittyi tietysti hyvin hienosäikeinen loukkaus, jota tuskin huomasi. Frederik kääntyi uppiniskaiseksi heittäytyneen hevosensa puoleen, joka oli väen väkisin päättänyt turmella tumansinisen ratsastustakin kostoksi. Loisto ratsu metsällä ja huviretkillä, mutta ainainen tahtojen taistelu sai kenet tahansa harkitsemaan kaksi kertaa, milloin oli suotavaa jättää Davide pilttuuseensa.
Tallipoikien hätistely ei tuottanut juurikaan ongelmia, eivätkä tallin ulkopuolelle jääneet pari henkivartijaakaan olleet innostuneita satuloimaan Davidea, ei sillä, että äpärä olisi suonut heille sitä kunniaa muutenkaan.
”Ah, Kreivi Harkon, kuulin huhuja, että teillä olisi ollut ongelmia hevosvarkaiden kanssa. Toivottavasti ne todellakin ovat vain huhuja. Olisi kovin ikävää, jos pieni sukujen välinen kilpailu kuivuisi kokoon”, Frederik lausahti puolihuolimattomasti. Se oli todellakin vain juoru, joka oli sattumalta leijaillut tulevan kuninkaan korviin viikkoja takaperin. Pienen kohteliaan keskustelun ylläpitäminen oli niin rasittavaa ilman palvelijoiden suosiollista avustusta.
Takaisin alkuun
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 01 Jou 2005 09:40 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Prinssi Frederik näytti haluavan jatkaa keskustelua.
Olisi ollut perin loukkaavaa jättää vastaamatta prinssin uteluihin, joten Lucius oikaisi hieman ryhtiään ja pamautti vastaan.
"Niin... pitää kyllä paikkansa, että Harkonin tiluksilla on kuljeksinut epäilyttäviä aineksia epäilyttävine aikeineen hiljakkoin. Harkonin hevoset ovat aina olleet hyvin haluttuja, joten en ole laisinkaan yllättynyt siitä, että tiluksille yritetään väkivoimalla ja katalin aikein. Voin kuitenkin vakuuttaa, että vaikka väärin aikomuksin ja luvatta tiluksilla on liikkuttukin ja tästä myös heitä kiinniotettu, ei kukaan ole kuitenkaan onnistunut saattamaan katalia töitään loppuun asti."
Lucius hieman kummeksui prinssin lauseita ... hänhän yhdisti hevosvarkauksien yritykset omaan sukuunsa! Oliko Marquezin suvulla todellakin jotakin tekemistä noiden kataluuksien kanssa, kuten hänen henkivartiokaartinsa päällikkö oli hänelle kuiskinut?
Lucius jäi tarkkailemaan nuorukaisen olemusta siristäen hieman silmiään.
Takaisin alkuun
Prinsessa Rose
Liittynyt: 12 Syy 2005
Viestejä: 20
Paikkakunta: Raahuli
Lähetetty: 09 Jou 2005 11:15 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Rose hymyili Francisille, joka näytti varsin järkyttyneeltä vaikka yrittikin sen salata. Rose tunsi veljensä varsin hyvin ja jos Frederik ei olisi ollut paikalla eikä liiallisia palvelioita olisi Rose mennyt puhumaan kaksoisveljelleen, mutta nyt hän tyytyi vain nyökkäämään tälle tervehdykseksi ja seuraamaan kauniin tammansa satuloimista hyvin tarkkaavaisesti vaikka itseasiassa kuunteli äpärän ja setänsä puheita.
Frederik oli jälleen mennyt ärsyttämään ihmisiä, joita ei todellakaan kannattaisi ärsyttää. Roseen kohdistetut vihjaukset otetaan vastaan kulman kohotuksella ja silmäniskulla. Pahuksen idiootti. Vaikka sinä imbesilli oletkin se ei tarkoita, että minä olisin! Äitisi idioottimaiset tavat todellakin ovat siirtyneet sinuun... Halveksunta, jota Rose tunsi äpärä veljeään kohtaan ei näkynyt hänen kasvoiltaan. Rose osasi jo nämä tunteiden ja ilmeiden kurissa pitämisen salat, mutta sille hän ei voinut mitään, että Frederik oli idiootti. Onneksi heillä oli eri äidit. Rose värähti tahtomattaan, mutta otti heti itseään niskasta kiinni.
Tomas oli jo saanut valtavan kokoisen ratsunsa satuloituna ja puunattuna kuten tavallista. Rosesta tuntui, että hänen hevosen kohdalla kaikki tarkistettiin vielä vain tarkistamisen tavasta uudestaan. Toki hän arvosti tätä, sillä mikään ei ollut kammottavampaa kuin nähdä hevosen jalkoihin talloutunut ihminen. Ratsastaminen ei ollut vaaraton laji.
Rose otti hymyillen tallimestarilta vastaan kimon tammansa ja silitti tamman päätä ennen kuin nousi sulavasti tamman selkään.
Tomasin selkään nousu oli vaivaloisempi, mutta yllättävän sulava Tomasin kokoiselta mieheltä. Tomasin ratsu oli koulutettu sotaratsu, jonka silmissä oli aina erikoinen katse, jopa laskelmoiva, mutta ratsu ja sen omistaja ymmärsivät toisiaan täydellisesti eikä Rose voinut olla ihailematta Tomasin ja hänen ratsunsa suhdetta.
"Hyvät herrat. Niin ihastuttaavaa kuin teidän keskusteluitanne onkin kuunnella. Me taidamme nyt poistua seurastanne. Suonette anteeksi." Rose käänsi Danan istuntaansa muuttamalla ja lähti ratsastamaan kohti portteja Tomas seuranaan.
_________________
Mie lupaan ja vannon olevani ilkeä ja tahallani sotkea kaikki kuviot, jotka te rakennatte, jos työ että oo kilttjä miulle.Kiitos.
Takaisin alkuun
Prinssi Francis
Vieras
Lähetetty: 11 Jou 2005 08:32 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
"Kuten myös - on ilo tavata teidät jälleen, mutten voi väittää sen olevan sattuman kauppaa. Uutiset kulkevat hovissa nopeasti." Voisi tuntua oudolta tulla vanhan perheystävän kumartamaksi, mutta Francis käsittelee tilanteen luontevalla, lämpimällä arvokkuudella. Kuin näyttelyesine, joksi hänet kasvatettiin: kaunis katsella, neutraali, vanhurskaasti muiden yläpuolella, ei liian harmaa taikka räikeä provosoimaan tahallisesti. Katsoa saa muttei koskea. Hymy siirtyy vain vaivoin Frederikin puoleen tämän ilmoittaessa itsestään pikku vitsillä, joka ei rivoudessaan - sitä se varmasti oli - pahemmin iske, joten kuopus vain myhäilee hämillisesti takaisin ja kohdistaa vastauksen kreiville: "Ei käy kiistäminen. Todellinen hevoskuiskaaja."
Prinssi jättää toiset vaivihkaa keskustelun pariin tervehtiäkseen komeaa kimoa; kohottaen kättään kohti hissukseen kuiskien, ja antaen hevosen määrätä tutustumisen tahdin - ja Melfor kääntääkin aluksi päänsä pois vieraan hajun luota, mutta tönäisee kohta avointa kämmentä tehdäkseen lähempää tuttavuutta. Ohut hansikas ei raavi samettista turpaa.
"Miten komea ja voimakas eläin," mies huokaa hiljaa ja kääntyy oria silitellen osittain toisten puoleen. "Kiitokseni tästä lahjasta, kreivi. Dana ja Melfor ovat hienoimpia näkemiäni ratsuja." Ja hän saa kunnian sanoa yhtä omakseen. Tamman mainitseminen myötä myös katse liukuu neitosiin, jotka hänen ikäväkseen ovat jo lähtövalmiita. Juuri kun Francis pohdiskeli, miten voisi vetää sisaren sivuun pientä jäähyä varten, tämä päättääkin karata paikalta - ratsaille nousua seurataan tylsin silmin ja synkät, väärät ajatukset lipuen pitkin mieltä.
Olisipa aikaa leikkisään takaa-ajoon.
Ei hänellä koskaan ole.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 15 Jou 2005 04:04 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ah, kuinka miellyttävää oli vaihteeksi olla vähemmän mieliksi jokaiselle vastaantulijalle. Frederik olikin varsin tietoinen siitä seikasta, että kaksoset olivat poimineet hänen pikku, no sanotaan vaikka, rivouden ja kaksimielisyyden hänen puheestaan. Ne olivat pienen pieniä eleitä, tuskin huomattavissa olevia, joiden perusteella sisaruksista vanhin luki kaksosten ajatukset ainakin tällä kertaa.
Toisaalta kreivin katse oli jotain, muka sai Frederikin hykertelemään hiljaa mielessään. Luuliko tämä todella, että hän tiesi varkausyrityksistä enemmänkin kuin antoi ymmärtää? Ehei, ei ainakaan tällä kertaa, sillä Frederik tunsi äitinsä, ei vaan leskirouva Marquezin, ylpeyden. Tämä ei koskaan antaisi anteeksi moista röyhkeyttä, jonka kreivi Harkon otaksui tapahtuneen.
”Kuinka valitettavaa kuultavaa, kreivi hyvä. Maailma muuttuu yhä rauhattomammaksi vuosi vuodelta. Kansaa koetellaan ja kansa koettelee valtaistuimella olevia hallitsijoita ympäri maailmaa”, äpärä sanoi vakavana, eikä antanut olemuksensa muuttua piirunkaan vertaa.
Kätensä liikkeellä hän sai kaiken tarpeellisen satulasta lähtien käsiensä ulottuville. Prinsessa näytti olevan jo ratsailla ja jätti kohteliaat hyvästit kuten olettaa saattoi. Frederik ei kuitenkaan vaivautunut välittämään asiasta sen suuremmalti, sillä hänellä oli muutakin ajateltavaa, kuten ratsunsa, joka oli yhtä vähän yhteistyöhaluinen kuin kivi osasi liikkua. Daviden kunniaksi on mainittava, että se kyllä koetti tehdä parhaansa ärsyttääkseen Frederikiä, mutta valitettavasti tottuneen käsittelijän taidot veivät voiton varsin helpolla tavalla.
Francis puolestaan näytti olevan jälleen kerran seurapiirineitosten ympäröimänä. Miehenä Frederik tunsi myötätuntoa velipuoltaan kohtaan, mutta prinssinä hän oli vain ja ainoastaan vahingoniloinen. Pikkuveli ei tainnut vieläkään oikein hallita naisten tanssittamista.
admin
Site Admin
Liittynyt: 19 Kes 2007
Viestejä: 125
LähetäLähetetty: Per Hei 06, 2007 10:56 Viestin aihe: L.Harkonin lahja prinsessa Roselle ja prinssi Francisille -L Vastaa lainaamalla viestiä
-vanha foorumi (Loppu)
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 25 Lok 2005 02:11 pm Viestin aihe: L.Harkonin lahja prinsessa Roselle ja prinssi Francisille
--------------------------------------------------------------------------------
Edesmenneen kuninkaan tallimestarin, Harald Bogdenin, vilpitön virne oli todistus rakkaudesta hevosiin hänen ottaessaan ohjat Kreivi Harkonin hevosmestarin, Damien Faulin, ojentaessa hänelle kreivin lahjaksi tuomat ratsut. He rupattelivat hetken kuin serkukset ikään, kunnes kreivi itse saapui paikalle.
"Damien! Dana ja Melfor pitää harjata huolella ennen kuin prinsessa ja prinssi tulevat heihin tutustumaan."
Dana oli korkeasäkäinen lumenvalkea tamma ja Melfor puolestaan harvinainen, syvänpunaruskea kimo ori. Dana oli ilmeisen selvästi tarkoitettu prinsessalle ja Melfor prinssille.
Kreivi silitteli Danan turpaa tämän puskiessa vastaan ja äännellessä pehmeästi. Melfor ilmeisesti arvasi heidän saapuneen uuteen kotiinsa ja näytti Luciuksen mielestä melankoliselta - jos nyt hevosen ilmeistä ja eleistä sellaista ylipäänsä voi lukea.
"Kyllä herra." Damien nyökkäsi.
"Kuinka voitte, mestari Bogden?" kysyi Lucius yllättäen kuninkaan tallimestarilta.
"Kiitos hyvin, herra kreivi. Kiitos kysymästä. Tuomanne ratsut ovat jaloimmista jaloimmat. Prinsessa ja prinssi ihastuvat varmasti." herra Bogden vaikutti uskovan sanoihinsa ja vakuutti vilpittömyydellään kreivin.
"Erinomaista! Tiedän, että teette parhaanne ratsujen ylöspidossa. Näistä ratsuista olette suoraan vastuussa prinssille ja prinsessalle."
Kreivi Harkon paapersi saappaat kopisten tallit läpi - hänen kiinnostuksensa hevosiin ylitti selkeästi niiden rahallisen tai hyödyllisen tarpeen ja hän jopa ohimennen auttoi tallipoikaa tämän satuloidessa erästä ratsua tämän suureksi hämmästykseksi. Tallimestari Bogden vaivihkaa hymyillen nyökkäsi tallipojalle, joka otti vastaan kreivin opastuksen kuin ei olisi milloinkaan elämässään saanut nauttia sellaisesta opastuksesta.
Kuninkaan tallit olivat maan parhaat. Tai oikeammin ... parhaiten hoidetut, sillä kreivi mietti itsekseen siinä saapastellessaan ja hevosia katsastaessaan, että hänen talleillaan Harkonin linnalla kasvatetut ratsut olivat vieläkin maan parhaita.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 01 Mar 2005 06:58 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Eräs henkilö olisi varmasti ollut toista mieltä siitä kenen ratsut olivat maan parhaita, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei vielä osannut lukea muiden ajatuksia. Prinssi Frederik oli kyllä valmis tunnustamaan, että ratsut olivat erinomaisia, mutta parhaita? Hän oli toki nähnyt vilaukselta kreivi Harkonin lahjaksi tuomat ratsut ja hän oli täysin vakuuttunut myös henkilökohtaisesta loukkauksesta, vaikka hän ei siitä kenties tulisikaan mainitsemaan. Itse asiassa Frederikillä oli kovin vähän syitä olla pitämättä kreivistä, mutta ne harvat syyt olivatkin sitten jo sitä luokkaa, että suurta liittolaissuhdetta tuskin koskaan tulisi syntymään.
Äpärä prinssi oli ehtinyt tarkkailla kreivin käyttäytymistä hetkisen aina silloin tällöin talleilla. Frederik kadehti sitä vapautta, jolla noinkin korkea-arvoinen henkilö saattoi keskustella välittömästi tavallisen palvelusväen kanssa, mutta se ei olisi koskaan riittänyt Frederik von Cloverille, tai niin hän ainakin vakaasti uskoi. Hänen tavoitteensa olivat niin paljon korkeammalla kuin itsensä onnelliseksi tekemisessä.
Davide, Frederikin oma tummanpunarautias vaikutti hieman levottomalta ja tanssahteli karsinassaan. Se oli seissyt liian kauan sisällä, mikä oli Frederikin omaa syytä. Davide olisi erittäin innokas päästessään maastoon, joten sen kanssa saisi tehdä töitä oikein olan takaa, jos eläin päättäisi heittäytyä täysin oman päänsä varaan.
”Kas, kreivi Harkon”, Frederik lausahti, mutta ei tervehtinyt suoraan. Hän antoi kuitenkin itseään paljon vanhemmalle miehelle luvan puhutella itseään. Kuinka jalomielistä Frederikiltä. Prinssi hymyili miellyttävästi ulospäin, mutta lateli ärräpäitä hiljaa mielessään. Kuinka joku kehtasi loukata häntä tuolla tavalla!
Takaisin alkuun
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 02 Mar 2005 09:33 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Tuossa se saapastelee ... äpäräprinssi, joka kuvittelee voivansa viedä jalon maan kruunun tuosta noin vain laillisen perimysjärjestyksen ohitse.
Lucius vilkaisi prinssi Fredrikin suuntaan jo ennenkuin tämä ehti tervehtimään häntä. Mahtoikohan prinssi edes tietää sukunsa rikoksista?
Lucius ei ollut milloinkaan vaivautunut perehtymään tuon suvun taipaleisiin tai suvun nuoriin vesoihin, mutta kuvitteli kaikkien olevan yhtä julmia ja häikäilemättömiä kuin se osa prinssin äidin sukua, johon Lucius oli valitettavasti joutunut tutustumaan verisissä merkeissä.
Noista tapahtumista oli kulunut jo kauan, mutta muisto hänen omista menetetyistä rakkaistaan ei tulisi koskaan sammumaan ja niin kauan kun hän muistaisi kuolleet lapsensa ja kuolleen vaimonsa, hän muistaisi vihalla prinssi Fredrikin suvun osuuden siinä kaikessa. Tokihan nuori prinssi oli vasta nuori poikainen silloin ja kaukana tapahtumien keskipisteestä, mutta yhtä kaikki samaa käärmeiden sukua. Kyllähän Lucius ymmärsi, että veitsi ei ollut verisenä Fredrikin käsissä, mutta suru ja viha sumensi järjen äänen.
"Prinssi Fredrik" Lucius tyytyi tokaisemaan ja kumarsi.
"Kuinka voitte?" ... Lucius ei ollut ajatellut ryhtyä keskustelemaan prinssin kanssa, mutta tämän miellyttävä hymy ei vaikuttanut väkinäiseltä.
Takaisin alkuun
Prinsessa Rose
Liittynyt: 12 Syy 2005
Viestejä: 20
Paikkakunta: Raahuli
Lähetetty: 11 Mar 2005 11:00 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Prinsessa oli päättänyt, että nyt oli aika repäistä. Pistää vähän vettä myllyyn, saada ihmiset puhumaan, aiheuttaa muutama harmaa hius ja, mikä tärkeintä saada ihmiset muistamaan kuka hän oli. Hän oli vanhin laillinen periä, hän OLI tuleva kuningatar. Hän oli vielä täällä. Hän oli vielä hengissä. Prinsessalla ei tosin ollut aikeissa näyttäytyä rahvaalle he kuulisivat tästä huhuna, mikä taas toisi hänet ihmisten huulille. He puhuisivat hänestä ja muistelisivat 'hyviä vanhoja aikoja', muisteluiden jälkeen tulisi prinsessan toinen veto, mutta se taas oli ihan eri asia. Hän halusi sekoittaa vain linnassa asuvien päitä, pistää muutaman pakan sekaisin ja mahdollisesti saada paremmat kortit seuraavalla kierroksella.
Prinsessan mukana kulkevaan seurueeseen ei kuulunut muita kuin Tomas, hänen jättikokoinen henkivartijansa, joka oli pukeutunut samankaltaisiin vaatteisiin kuin Rosekin.
Rosella oli kuusen vihreä koruton viitta yllään, jonka suojiin hän voisi tarpeen tullen piiloutua. Hänellä oli päällään valkoinen paita, jonka päällä oli ruskea tiukahko liivi sekä jalassaan hänellä oli mustat tiukat ratsastushousut. Jalkaansa hän oli vetänyt polveen saakka ulottuvat pehmeävartiset saappaat. Prinsessa oli varsin tyytyväinen ulkonäköönsä. Vaatteet toivat esille hänen parhaat kohtansa erittäin mairittelevasti vaikka vaatteet olivatkin toisaalta hyvin siveelliset. Hänen hiuksensa olivat täynnä pieniä lettejä, jotka hän oli sitonut nahkanauhalla niskaansa.
Prinsessan kasvot pysyivät ilmeettöminä, mutta askelissa ja olemuksessa oli itsevarmuutta, joka varoitti tulemasta hänen tielleen kun hän asteli tallin pihaan. "Hyvää päivää hyvät herrat", hän totesi astellessaan lähemmäs setäänsä ja äpärä veljeään. Bogdenille prinsessa nyökkäsi vain tyynesti, mutta tallimestarin onnellinen virne sai prinsessan suunpielen nousemaan hivenen. "Minun oli todellakin pakko tulla katsomaan millaisia 'eläimiä' sinä aiot lahjoittaa, setä." Prinsessa hymyili ilkikurisesti Luciukselle ja siirsi katseensa upeisiin hevosiin. Tässä vaiheessa miesten olisi pitänyt hänet jo tunnistaa…
Rose asteli rennosti valkoisen tamman sivulle ja katseli tammaa kokonaisuudessaan. Tamman katsellessa takaisin yhtä uteliaan näköisenä Rose naksutti kieltään ja siirsi katseensa tamman lautasten paikkeille. Hevonen höristi uteliaana korviaan ja otti ratkaisevan askeleen prinseesaa kohti ja laski päänsä Rosen syliin. "Hei kultaseni, mikäs sinun nimesi oikein on? Oletpa sinä puunattu, mutta luulen, että kun pääsemme käymään lenkillä tallipojat ovat itkun partaalla", Rose jupisi tammalle hiljaisella äänellä ja silitti tamman poskea lempeästi. Kimo tamma nosti päätään ja puhalsi lämmintä ilmaa Rosen kasvoille. "Vai sillä tavalla", Rose totesi ja otti tamman riimun((ainakin oletan näin)) ja talutti tamman hieman kauemmas toisesta hevosesta. Tamman kävellessä prinsessan ympäri katseli Rose tamman liikkeitä. Kielen napsautus sai tamman nostamaan ravin ja Rosen ilmeen muuttumaan tyytyväisemmäksi. Pienestä eleestä tamma hidasti ravista käyntiin ja askelsi lopulta Rosen luo.
"Hienon eläimen olet kyllä osannut valita setä, minä todella pidän tästä tammasta. Olisitko Bodgen niin ystävällinen, että satuloisit tämän kaunokaisen. Minä todella haluan käydä kokeilemassa onko tamman askeleet niin hyvät kuin näyttää." Prinsessa ojensi tallimestarille tamman riimun ja jäi odottamaan, että mies saisi varustettua tamman.
_________________
Mie lupaan ja vannon olevani ilkeä ja tahallani sotkea kaikki kuviot, jotka te rakennatte, jos työ että oo kilttjä miulle.Kiitos.
Takaisin alkuun
Prinssi Francis
Vieras
Lähetetty: 11 Mar 2005 04:16 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vaikka tallien työväki on ammattitaitoista ja taso ensiluokkainen, ei prinssille tulisi mieleenkään näyttäytyä siellä parhaimmissaan. Kalliilla hovikengillä ei ollut mitään asiaa näille pinnoille, ja yhdenkin epäonnisen harha-askeleen jälkeen kultakirjailtuja takinhelmoja saisi koskaan puhtaaksi (tosin eihän Hänelle sellaista ikinä satu). On siis täysin ymmärrettävää nähdä Francisin saapuvan rennommassa vapaa-ajanasussaan; pitkiä lahkeita suojelevissa, korkeissa saappaissa sekä mustassa nahkanutussa, jonka punaiset hihansuut ja kaulus toivat säväyksensä muuten kaksiväriseen asuun. Lenkkiin solmittava vyö on tuskin lainkaan rahvaanomainen, oikeastaan siinä on jotain miehekästä... puku kertoo tallipojille jotain aivan muuta herran aikeista, joten hänen on heti saapuessaan viitattava näille lepo. Älkää valmistelko ratsuani, olen vain käymässä. (Pahus soikoon.)
Onnellisen tietämättömänä Harkonia haeskeleva Francis ei jätä jälkeensä vilahdustakaan, kun hän näystä järkyttyneenä sävähtääkin takaisin kulman taa, ja kääntää hetkeksi selkänsä viereisen karsinan seinälle. Vartijat kysyvät, onko hänen korkeutensa kunnossa, mutta prinssi huitaisee äkäisesti auttavaa kättä. No ei tietenkään ole! Hänen rakas sisarensahan käyskentelee tuolla mieheksi pukeutuneena ja hiukset pikkuleteillä kuin mikäkin mustalainen, vieläpä kreivin äpäräprinssin edessä!... Jos prinsessa kerran aikoi repäistä, niin ainakin veljensä osalta tämä oli jo onnistunut. Hänen olisi puhuttava tytön kanssa. Niin pian kuin mahdollista.
"Mutta voiko se ollakaan? Kreivi Harkon!" Ääni kohoaa lämpimään tervehdykseen Francisin lopulta astuessa esiin, eli loihdittuaan huulilleen sellaisen hymyn, joka ei kieli noloutta ja tyrmistystä. Katse ja tiedostava nyökkäys myös Frederikille, pidättäydytään juuri ja juuri puremasta hammasta - tilanne on äärimmäisen nöyryyttävä, hänhän katsoo olevansa vastuussa sisarensa toljailuista, eikä pysty mitenkään selittämään tämän käytöstä. Tyttöä katsottaessa ääni madaltuukin selvästi, ja olisiko huomattavissa kevyt silmien siristys. "...ja Rose. Miten yllättävää nähdä teidät kaikki koolla."
Nimettömät kaartilaiset kumartavat.
Takaisin alkuun
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 14 Mar 2005 12:22 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
"Prinssi Francis!" Lucius kumautti ilmoille vakaalla, mutta yllättyneellä ja lempeämielisellä äänellä.
Lucius mittasi prinssiä katseellaan hetken ... poikahan oli kasvanut mieheksi!
"Näytätte voivan hyvin, armon prinssini." Lucius kumarsi syvään.
"Miten sopivaa, että tapaamme täällä. Toin Teille ja prinsessalle lahjaksi ratsut. En ehtinyt Teitä vielä sisätiloista tavoittaakaan. Ori tottelee Melforin nimeä ja prinsessan tamma on Dana. Molemmat ovat vielä sangen nuoria, mutta viimeisen päälle koulutettuja."
Lucius ei voinut olla nopeasti vilkaisematta Frederickiin mainitessaan lahjoistaan.
...
"Prinsessa Rose! Dana näyttää hyväksyvän Teidät nopeammin kuin luulinkaan. Bravo!" Lucius huudahti prinsessalle tämän astellessa Danan kanssa ja tehdessä tämän kanssa tuttavuutta.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 28 Mar 2005 07:01 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ilmeisesti tämä päivä ei ollut suosiollinen Frederikille millään saralla, mutta olivatko ne sitten koskaan olleetkaan? Eivät, jos joku erehtyi sitä Frederikiltä itseltään kysymään, vaikka epätodennäköistähän se oli. Valitettavasti prinssi ei koskaan ennättänyt vastaamaan Kreivi Harkonille, mikä oli varmasti vain positiivista, sillä Frederikin psyyke joutui jälleen kerran koetukselle, kiitos pikkussiskon.
Rosen pukeutumistyyli oli aina ollut mieltäylentävää, mutta ehkä Frederik oli vain elänyt harhaluulossa vuodesta toiseen. Jollain tasolla nuori perillinen oli kyllä ylpeä siskopuolesta, mutta liika oli liikaa. Tuo asu, joka korosti Rosen parhaita puolia ja todennäköisesti usean tallipojan sukat pyörimään jaloissa, sai kuningasperheen näyttämään halvalta. Kun taas Francis, joka pöllähti paikalle, näytti valinneen huomattavasti fiksummin, vaikka sana ”rento” oli väärä kuvaamaan yhtäkään ylhäisön vaatetta, väittivätpä muut mitä tahansa.
”Francis... Rose...” Frederik tervehti tyylikkäästi kuten aina ilmaisematta sen suuremmin tunnetta kumpaankaan suuntaan. Tilanne vaikutti siltä, että kolme ihmistä oli liittoutunut myös Marquezin nimeä kantavaa nuorukaista vastaan, mutta äpärä oli kaikin puolin valmis vastaamaan haasteeseen.
Davide hamusi prinssin korvaa vaativasti ja Frederik työnsi samettisen turvan hieman kauemmaksi, mikä selvästi närkästytti jaloa ratsua. Kreivi Harkonin katse tietysti huomioitiin, jos ei hyväksyvällä, niin ainakin lievästi huvittuneella, hymyllä.
”Prinsessa Rose on luonnonlahjakkuus ´eläinten kanssa´, vai kuinka Francis?” virkkeeseen liittyi tietysti hyvin hienosäikeinen loukkaus, jota tuskin huomasi. Frederik kääntyi uppiniskaiseksi heittäytyneen hevosensa puoleen, joka oli väen väkisin päättänyt turmella tumansinisen ratsastustakin kostoksi. Loisto ratsu metsällä ja huviretkillä, mutta ainainen tahtojen taistelu sai kenet tahansa harkitsemaan kaksi kertaa, milloin oli suotavaa jättää Davide pilttuuseensa.
Tallipoikien hätistely ei tuottanut juurikaan ongelmia, eivätkä tallin ulkopuolelle jääneet pari henkivartijaakaan olleet innostuneita satuloimaan Davidea, ei sillä, että äpärä olisi suonut heille sitä kunniaa muutenkaan.
”Ah, Kreivi Harkon, kuulin huhuja, että teillä olisi ollut ongelmia hevosvarkaiden kanssa. Toivottavasti ne todellakin ovat vain huhuja. Olisi kovin ikävää, jos pieni sukujen välinen kilpailu kuivuisi kokoon”, Frederik lausahti puolihuolimattomasti. Se oli todellakin vain juoru, joka oli sattumalta leijaillut tulevan kuninkaan korviin viikkoja takaperin. Pienen kohteliaan keskustelun ylläpitäminen oli niin rasittavaa ilman palvelijoiden suosiollista avustusta.
Takaisin alkuun
Lucius Harkon
Vieras
Lähetetty: 01 Jou 2005 09:40 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Prinssi Frederik näytti haluavan jatkaa keskustelua.
Olisi ollut perin loukkaavaa jättää vastaamatta prinssin uteluihin, joten Lucius oikaisi hieman ryhtiään ja pamautti vastaan.
"Niin... pitää kyllä paikkansa, että Harkonin tiluksilla on kuljeksinut epäilyttäviä aineksia epäilyttävine aikeineen hiljakkoin. Harkonin hevoset ovat aina olleet hyvin haluttuja, joten en ole laisinkaan yllättynyt siitä, että tiluksille yritetään väkivoimalla ja katalin aikein. Voin kuitenkin vakuuttaa, että vaikka väärin aikomuksin ja luvatta tiluksilla on liikkuttukin ja tästä myös heitä kiinniotettu, ei kukaan ole kuitenkaan onnistunut saattamaan katalia töitään loppuun asti."
Lucius hieman kummeksui prinssin lauseita ... hänhän yhdisti hevosvarkauksien yritykset omaan sukuunsa! Oliko Marquezin suvulla todellakin jotakin tekemistä noiden kataluuksien kanssa, kuten hänen henkivartiokaartinsa päällikkö oli hänelle kuiskinut?
Lucius jäi tarkkailemaan nuorukaisen olemusta siristäen hieman silmiään.
Takaisin alkuun
Prinsessa Rose
Liittynyt: 12 Syy 2005
Viestejä: 20
Paikkakunta: Raahuli
Lähetetty: 09 Jou 2005 11:15 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Rose hymyili Francisille, joka näytti varsin järkyttyneeltä vaikka yrittikin sen salata. Rose tunsi veljensä varsin hyvin ja jos Frederik ei olisi ollut paikalla eikä liiallisia palvelioita olisi Rose mennyt puhumaan kaksoisveljelleen, mutta nyt hän tyytyi vain nyökkäämään tälle tervehdykseksi ja seuraamaan kauniin tammansa satuloimista hyvin tarkkaavaisesti vaikka itseasiassa kuunteli äpärän ja setänsä puheita.
Frederik oli jälleen mennyt ärsyttämään ihmisiä, joita ei todellakaan kannattaisi ärsyttää. Roseen kohdistetut vihjaukset otetaan vastaan kulman kohotuksella ja silmäniskulla. Pahuksen idiootti. Vaikka sinä imbesilli oletkin se ei tarkoita, että minä olisin! Äitisi idioottimaiset tavat todellakin ovat siirtyneet sinuun... Halveksunta, jota Rose tunsi äpärä veljeään kohtaan ei näkynyt hänen kasvoiltaan. Rose osasi jo nämä tunteiden ja ilmeiden kurissa pitämisen salat, mutta sille hän ei voinut mitään, että Frederik oli idiootti. Onneksi heillä oli eri äidit. Rose värähti tahtomattaan, mutta otti heti itseään niskasta kiinni.
Tomas oli jo saanut valtavan kokoisen ratsunsa satuloituna ja puunattuna kuten tavallista. Rosesta tuntui, että hänen hevosen kohdalla kaikki tarkistettiin vielä vain tarkistamisen tavasta uudestaan. Toki hän arvosti tätä, sillä mikään ei ollut kammottavampaa kuin nähdä hevosen jalkoihin talloutunut ihminen. Ratsastaminen ei ollut vaaraton laji.
Rose otti hymyillen tallimestarilta vastaan kimon tammansa ja silitti tamman päätä ennen kuin nousi sulavasti tamman selkään.
Tomasin selkään nousu oli vaivaloisempi, mutta yllättävän sulava Tomasin kokoiselta mieheltä. Tomasin ratsu oli koulutettu sotaratsu, jonka silmissä oli aina erikoinen katse, jopa laskelmoiva, mutta ratsu ja sen omistaja ymmärsivät toisiaan täydellisesti eikä Rose voinut olla ihailematta Tomasin ja hänen ratsunsa suhdetta.
"Hyvät herrat. Niin ihastuttaavaa kuin teidän keskusteluitanne onkin kuunnella. Me taidamme nyt poistua seurastanne. Suonette anteeksi." Rose käänsi Danan istuntaansa muuttamalla ja lähti ratsastamaan kohti portteja Tomas seuranaan.
_________________
Mie lupaan ja vannon olevani ilkeä ja tahallani sotkea kaikki kuviot, jotka te rakennatte, jos työ että oo kilttjä miulle.Kiitos.
Takaisin alkuun
Prinssi Francis
Vieras
Lähetetty: 11 Jou 2005 08:32 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
"Kuten myös - on ilo tavata teidät jälleen, mutten voi väittää sen olevan sattuman kauppaa. Uutiset kulkevat hovissa nopeasti." Voisi tuntua oudolta tulla vanhan perheystävän kumartamaksi, mutta Francis käsittelee tilanteen luontevalla, lämpimällä arvokkuudella. Kuin näyttelyesine, joksi hänet kasvatettiin: kaunis katsella, neutraali, vanhurskaasti muiden yläpuolella, ei liian harmaa taikka räikeä provosoimaan tahallisesti. Katsoa saa muttei koskea. Hymy siirtyy vain vaivoin Frederikin puoleen tämän ilmoittaessa itsestään pikku vitsillä, joka ei rivoudessaan - sitä se varmasti oli - pahemmin iske, joten kuopus vain myhäilee hämillisesti takaisin ja kohdistaa vastauksen kreiville: "Ei käy kiistäminen. Todellinen hevoskuiskaaja."
Prinssi jättää toiset vaivihkaa keskustelun pariin tervehtiäkseen komeaa kimoa; kohottaen kättään kohti hissukseen kuiskien, ja antaen hevosen määrätä tutustumisen tahdin - ja Melfor kääntääkin aluksi päänsä pois vieraan hajun luota, mutta tönäisee kohta avointa kämmentä tehdäkseen lähempää tuttavuutta. Ohut hansikas ei raavi samettista turpaa.
"Miten komea ja voimakas eläin," mies huokaa hiljaa ja kääntyy oria silitellen osittain toisten puoleen. "Kiitokseni tästä lahjasta, kreivi. Dana ja Melfor ovat hienoimpia näkemiäni ratsuja." Ja hän saa kunnian sanoa yhtä omakseen. Tamman mainitseminen myötä myös katse liukuu neitosiin, jotka hänen ikäväkseen ovat jo lähtövalmiita. Juuri kun Francis pohdiskeli, miten voisi vetää sisaren sivuun pientä jäähyä varten, tämä päättääkin karata paikalta - ratsaille nousua seurataan tylsin silmin ja synkät, väärät ajatukset lipuen pitkin mieltä.
Olisipa aikaa leikkisään takaa-ajoon.
Ei hänellä koskaan ole.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 15 Jou 2005 04:04 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ah, kuinka miellyttävää oli vaihteeksi olla vähemmän mieliksi jokaiselle vastaantulijalle. Frederik olikin varsin tietoinen siitä seikasta, että kaksoset olivat poimineet hänen pikku, no sanotaan vaikka, rivouden ja kaksimielisyyden hänen puheestaan. Ne olivat pienen pieniä eleitä, tuskin huomattavissa olevia, joiden perusteella sisaruksista vanhin luki kaksosten ajatukset ainakin tällä kertaa.
Toisaalta kreivin katse oli jotain, muka sai Frederikin hykertelemään hiljaa mielessään. Luuliko tämä todella, että hän tiesi varkausyrityksistä enemmänkin kuin antoi ymmärtää? Ehei, ei ainakaan tällä kertaa, sillä Frederik tunsi äitinsä, ei vaan leskirouva Marquezin, ylpeyden. Tämä ei koskaan antaisi anteeksi moista röyhkeyttä, jonka kreivi Harkon otaksui tapahtuneen.
”Kuinka valitettavaa kuultavaa, kreivi hyvä. Maailma muuttuu yhä rauhattomammaksi vuosi vuodelta. Kansaa koetellaan ja kansa koettelee valtaistuimella olevia hallitsijoita ympäri maailmaa”, äpärä sanoi vakavana, eikä antanut olemuksensa muuttua piirunkaan vertaa.
Kätensä liikkeellä hän sai kaiken tarpeellisen satulasta lähtien käsiensä ulottuville. Prinsessa näytti olevan jo ratsailla ja jätti kohteliaat hyvästit kuten olettaa saattoi. Frederik ei kuitenkaan vaivautunut välittämään asiasta sen suuremmalti, sillä hänellä oli muutakin ajateltavaa, kuten ratsunsa, joka oli yhtä vähän yhteistyöhaluinen kuin kivi osasi liikkua. Daviden kunniaksi on mainittava, että se kyllä koetti tehdä parhaansa ärsyttääkseen Frederikiä, mutta valitettavasti tottuneen käsittelijän taidot veivät voiton varsin helpolla tavalla.
Francis puolestaan näytti olevan jälleen kerran seurapiirineitosten ympäröimänä. Miehenä Frederik tunsi myötätuntoa velipuoltaan kohtaan, mutta prinssinä hän oli vain ja ainoastaan vahingoniloinen. Pikkuveli ei tainnut vieläkään oikein hallita naisten tanssittamista.