2. Prinssin nenäliina (Loppu)

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 21 Maa 2008 01:08 am Viestin aihe: Prinssin nenäliina Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
// Odottelen mukaan Hänen Korkeuttaan prinssi Frederikiä //

Markiisittaren askeleet olivat jokseenkin epävarmat tuon suunnatessa kulkunsa kohti Prinssi Frederikin huoneistoa. Hän oli hermostunut. Neito oli tavannut prinssin viisi päivää aikaisemmin eikä ollut tohtinut palauttaa tuon nenäliinaan heti, saadakseen ajatella rauhassa. Hän ei tiennyt oliko näinkin pitkän odotusajan antaminen prinssille kovin viisasta, mutta hän oli tarvinnut tätä. Luotetuimmat palvelijat olivat huomanneet Valtiattaressaan tapahtuneen muutoksen, yrittäen kysellä mikä heidän emäntäänsä vaivasi. Neito oli kuitenkin pitänyt kaiken sisällään.
Askeleet kävivät hiljaisemmiksi neidon tullessa lähemmäs päämääräänsä. Hän vilkaisi takanaan kulkevaa vanhaa henkivartijaansa, joka tulisi jäämään vierailun ajaksi huoneiston ulkopuolelle odottamaan, että Olivia palaisi turvallisesti omaan huoneeseensa vierailun päätyttyä. Mies oli vaatinut saada tehdä edes sen osan Valtiattarensa suojelemiseksi ja markiisitar oli hetken pohdittuaan myöntynyt henkivartijansa pyyntöön. Hän ymmärsi noiden huolen ja murheen, kun neito äkisti lakkasikin puhumasta päiväkausiksi, vaipuen omiin ajatuksiinsa.
Hätkähdyttävien sinisten silmien katse käväisi nenäliinassa, joka oli nyt pestynä ja hienoisesti taitettuna naisen kädessä, kuitenkin niin, etteivät muut sitä helpolla huomaisi. Olivia kertasi mielessään mitä prinssi olikaan sanonut, ilmeen käydessä hieman varmemmaksi. Hän selviäisi kyllä.
Heidän tullessaan huoneiston ovelle, joita vartioivat vartijat, jäi henkivartija käytävälle, Olivian astuessa sisälle.
”Markiisitar Olivia De Marius haluaa tavata Hänen Korkeutensa, mikäli prinssillä on aikaa. Asiani koskee pientä konserttia jonka haluaisin järjestää”
Noin sanat olivat lausuttu ja miespuolinen palvelija lähti vienosti kumartaen ilmoittamaan prinssille hänen tulostaan. Markiisitar sipaisi haaleanvihreää, keltaisella somistettua leninkiään, kuin yrittäen haudata hermostuksensa jonnekin syvemmälle. Hänen korvissaan oli hivenen roikkuvat korvakorut, jotka koostuivat erikokoisista helmistä. Korpinmustat kutrinsa nainen oli kiinnittänyt kahdella hiusneulalla ylös, kampauksen jättäessä niskan miltei paljaaksi. Muutamia suortuvia oli jätetty irtonaisiksi ja niitä oli kiharrettu korkkiruuveille. Markiisittaren ulkomuoto oli moitteeton, kuten se aina oli.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 21 Maa 2008 09:13 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Sisään”, Frederik sanoi nostamatta katsettaan asiakirjasta, jota oli parhaillaan lukemassa.
”Teidän korkeutenne, markiisitar Olivia De Marius on saapunut keskustelemaan kanssanne konsertista”, palvelija ilmoitti jääden vaitonaisena odottamaan vastausta työhuoneen ovelle, kuten hänen kuului.
”Hmh? Olivia De Marius?”
”Kyllä, teidän korkeutenne.”
Frederik tuijotti asiakirjaa ajatuksissaan. Olivia? Oli harvinaista, että nainen tuli tapaamaan häntä yksinään ja puhumaan vielä musiikista. Jokin ei ollut kohdallaan. Prinssi huokasi laskien paperin kädestään. Hän nojautui taaksepäin ristien kätensä puuskaan rinnalleen.
”Sir?”
Hän oli varmasti unohtanut jotain. Niin sen täytyi olla. Frederik alkoi hiljalleen palauttaa mieleensä viikon tapahtumia. Kokonaisuudessaan päivät eivät juurikaan olleet eronneet toisistaan saati olleet mielenkiintoisia, paitsi… Frederik katsahti palvelijaan ja oli purskahtaa nauruun. Hän ei ollut enää niinkään varma, että leikitteli Olivia -neitosen kanssa vaan kenties neitonen leikitteli hänen kanssaan. Siitä oli jo viisi päivää.
”Korpinmustat kiharat?” Frederik kysyi palvelijalta, joka näytti hieman kummeksuvalta.
”Kyllä, teidän korkeutenne.”
”Pyydä hänet sisään. Ja Alan… Voitte poistua. En tarvitse enää tänään palveluksianne.”
”Kyllä, teidän korkeutenne”, palvelija vastasi kumartaen syvään ja poistuen ilmoittamaan neidille, että prinssi ottaisi tämän kyllä vastaan.

”Hmmm… Viisi päivää”, prinssi naurahti noustessaan suoristamaan valkoisen paitaansa ja nykäisemään sinisen hopealla ja helmillä koristellun liivin ylleen, ennen kuin istuutui takaisin paikalleen. Hän nosti asiakirjan takaisin tarkasteltavakseen ja pyyhki tyytyväisen hymyn huuliltaan, yrittäen pikemminkin näyttää tylsistyneeltä, kuin innokkaalta nuorukaiselta.

Palvelija kumarsi naiselle vilkaisten tätä kulmiensa alta hieman omituisesti.
”Hänen korkeutensa, kruununprinssi ottaa teidät nyt vastaan, markiisitar”, Alan sanoi saattaen naisen prinssin työhuoneen ovelle koputtaen vielä kevyesti ja odottaen muutaman hetken ennen kuin avasi oven.

Frederik näytteli osansa kuten parhaiten taisi. Hän laski paperin kädestään, kuten oli tehnyt tuhansia ja taas tuhansia kertoja ennen tätä ja nosti katseensa laiskasti sievään naiseen.
”Markiisitar De Marius”, prinssi tervehti muodollisesti, ”Istukaa, olkaa hyvä. Kiitoksia, Alan.” Frederik viittasi tuoliin ja osoitti, ettei tarvinnut palvelijaa enää kauempaa. Ovi sulkeutui ja Frederik katseli naista edessään kiinteästi.
”Viisi päivää, markiisitar. Viisi päivää”, Frederik totesi suorasukaiseen sävyyn, mutta piti moittimisen poissa äänestään. Tietysti hän halusi kuulla, mitä naisella oli sanottavana, sillä olihan tämä antanut hänen odottaa näin pitkään ilman tapaamista, vaikka totuuden nimissä oli muistettava, ettei Frederik ollut liiemmin miettinyt asiaa. Noh, eihän Olivia- neidin tarvinnut tietää kaikkia yksityiskohtia.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 23 Maa 2008 01:15 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Palvelijan lähtiessä markiisitar antoi katseensa kiertää tilaa, jossa oli. Niin kaunista, kuten muuallakin linnassa. Neito huokasi syvään rentoutuakseen lopullisesti. Hän sipaisi mekostaan olemattomia ryppyjä pois, vilkaisten samalla prinssin nenäliinaa. Tuon pienen kankaanpalan ansiosta hän oli nyt täällä. Prinssi Frederik tuntui olevan kovin huolehtivainen yksityisyydestään, samalla tavoin kuin markiisitar itsekin. Se oli vain hyvästä, vaikka toisten utelutkin sekä juoruilut siirtyivät koskemaan juuri silloin itseään. Markiisitar ei kuitenkaan välittänyt. Hän päästi huoneistoonsa vain sellaiset, joista piti ja välitti aidosti. Ja jotka koki luottamuksensa arvoisiksi. Moni hämmästyi kaukaa idästä tuotuja esineitä ja sanoivat naisen huoneen olevan erikoinen hyvällä tapaa. Kuin olisi astunut suoraan toiseen maahan yhdellä pienellä harppauksella. Olivia oli ylpeä juuristaan, mutta ei kuitenkaan rehennellyt niillä äänen. Se ei olisi lainkaan markiisittaren tapaista.
Tuntui ikuisuudelta ennen kuin palvelija palasi. Nainen nyökkäsi miehelle hivenen, lähtien seuraamaan tuota. Mitä lähemmäksi he tulivat prinssin huonetta, sitä epävarmempi Olivia oli itsestään. Oliko ollut viisasta antaa kuninkaallisen odottaa? No, se luultavasti selviäisi hetken päästä. Hän mietti palvelijan omituista vilkaisua, yrittäen miettiä, mitä ihmettä mies sillä oli oikein tarkoittanut. He kuitenkin tulivat prinssin ovelle, joten nainen lopetti pohtimisen ja astui sisään. Jostakin syystä hänen suutaan kuivasi hivenen, oli kuin hän olisi astunut suoraan pedon kitaan. Nainen niiasi prinssille ennen kuin istuutui sirosti tuolille.

”Teidän Korkeutenne”

Tuo vielä sanoi ennen istuutumistaan, levittäen helmansa kauniisti istuutuessaan. Molemmat kädet nostettiin kauniisti syliin, niiden ollessa samanlaiset hyvin hoidetut kuin aikaisemminkin.
Markiisitar puraisi täyteläistä alahuultaan liikkeen näyttäessä aistilliselta, kauniin ja hivenen anteeksi pyytävän hymyn noustessa tuon huulille. Hätkähdyttävän sinisten silmien katse pysyi toisen silmissä.

”Olen pahoillani, Teidän Korkeutenne. Tahdoin hieman aikaa ajatella..”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 23 Maa 2008 02:13 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Kuinka ihastuttava Olivia – neiti olikaan. Paljon ihastuttavampi kuin Frederik oli noin yhtäkkiseltään muistanutkaan. Elegantit ja naiselliset liikkeet olivat kaunista katseltavaa.
”Aikaa ajatella, te sanotte. Mikäs siinä, mutta ettehän te sentään ole astumassa pedon luolaan, neiti hyvä. Minua loukkaa suuresti, että ajattelette minusta niin vähän”, prinssi totesi nojautuen taaksepäin tuolissaan pitäen terävän katseensa neitosessa armottomasti.

Miksi Olivia oli lopulta päättänyt tulla? Oliko se puhtaasti vain velvollisuuden tunnosta palauttaa nenäliina? Vai oliko neiti kenties valmis pieneen seikkailuun? Fredrik ei ollut niinkään varma silmäillessään kaunokaista edessään. Tiesikö toinen tämän pelin säännöt varmasti? Jos Frederik olisi ollut kuningas, kaikki olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta hän oli edelleen kruununprinssi ja kruununprinssin kuului pitää kiinni omasta kunniallisuudestaan niin tarkoin kun se vain oli mahdollista. Toistaiseksi äpärän oli onnistunut olla tuomatta liikaa yksityiselämää julkisuuteen, mutta Olivialla saattoi olla muuta mielessä.

Frederik pyöritteli mielessään, mitä pahimmillaan saattaisi tapahtua. Hänen rakas äitinsä olisi varmasti valmis pieksämään hänet henkihieveriin varsinkin kun oli löytänyt pojalleen hyvän ehdokkaan puolisoksi. Hyvä ettei ollut jo kirkossa kuuluttanut kihlausta, johon Frederik ei ollut ollenkaan valmis suostumaan lähitulevaisuudessa, vaikka siitä olisikin saattanut olla jotain etua. Ehei, hänellä oli muita suunnitelmia tulevan puolisonsa suhteen. Tietysti Vivien suuttuisi myös, jos tämä mahdollinen suhde markiisittaren kanssa paljastuisi. Toisaalta se saattaisi olla eduksi heille molemmille, sillä tuskin kumpikaan oli todella kiinnostunut sillä tasolla toisistaan kuin olisi voinut olettaa.
Pahinta olisi tietysti kuulla tiettyjen arvovaltaisten ihmisten kommentit moisesta uhkarohkeasta suhteesta, puhumattakaan Olivian perheen reaktiosta. Toisin sanoen kaikki voisi mennä hirvittävällä tavalla pieleen.

”Joka tapauksessa…” prinssi selvitti kurkkuaan, ”se oli viisaasti tehty. Nuoren naisen tulee aina miettiä, millaisissa olosuhteissa tapaa miehen, olipa tämä sitten prinssi tai kerjäläinen. Minäkin olen vain mies siinä missä kuka tahansa muukin.” Frederikin totisille kasvoille ilmestyi pienen pieni itseironinen virnistys.
”Mutta senhän te tiesitte, vai kuinka markiisitar?”
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"

Viimeinen muokkaaja, Prinssi Frederik pvm 23 Maa 2008 03:27 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 23 Maa 2008 02:55 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Hetken ajan toinen siroista käsistä puristi hivenen hermostuneestikin prinssin nenäliinaa, jota hän oli tullut palauttamaan sekä oman mekkonsa helmaa. Hermostus kuitenkin haihtui nopeasti ja neito kohotti niin leukaansa kuin lattiaa tuijottelemaan kääntynyttä katsettaan ylemmäs. Se oli valahtanut alas prinssin katseen tieltä, mutta vain hetkeksi.
”Ei ollut tarkoitukseni loukata Teitä. Suokaa anteeksi mikäli vain voitte”

Markiisittaren ajatukset olivat viime aikoina harhailleet suuresti siinä päivässä, jolloin hän tapasi prinssin ensimmäistä kertaa kasvoista kasvoihin. Viisi päivää sitten. Hän oli miettinyt miltei päänsä puhki ensin paniikissa, mutta päivän parin päästä oli jo ollut miltei selvillä tekemisistään. Aluksi hän oli ajatellut laittavansa palvelijansa asialle, mutta tuli myöhemmin toisiin ajatuksiin. Hän oli valmis jos prinssi pyytäisi häneltä jotakin, mitä ikinä mies hänestä tahtoikaan. Jos heidän välillään tapahtuisi jotakin, se pysyisi vain visusti heidän tiedossaan eikä leviäisi muualle, mikäli markiisittarelta asiaa kysyttäisiin. hän ei toki tiennyt prinssin kantaa asiaan. Kuten Olivia oli aikaisemmin mielessään todennut, oli hän prinssi Frederikin tavoin hyvin varovainen omasta yksityisyydestään.

Markiisitar tiesi riskit ja sen näki hänen katseestaan, kun hän katsoi prinssiään silmiin rehellisesti. Sanoja ei tarvittu ilmaisemaan häneen kantaansa asiaan. Hän oli valmis ottamaan vastaan mikä ikinä tulevaisuus toisikaan tullessaan. Oli se sitten pyövelin kirves taikka prinssin itsensä sänky. Jälkimmäinen oli tietenkin mieluisampi, sillä hän ei joidenkin tavoin pelännyt toista. Ei tuntenut sen puoleen sääliäkään. Toki hän tahtoi miellyttää prinssiään, mutta ei tekisi mahdollisia tekojaan vain sen vuoksi. Kai hän koki jonkinmoista toverillisuutta prinssin kanssa, sitä markiisitar ei osannut sanoa varmaksi.
Sinisten silmien katse pysyi toisessa, naisen vilkaistessa prinssiään hetkellisesti tummien silmäripsiensä lomasta, täyteläisten huulten kaartuessa viehkeään hymyyn:
”Aivan, Teidän Korkeutenne. ”
Toinen kulmakarvan nousi hienolla liikkeellä, hieman ilkikurisen pilkkeen noustessa silmiin. Hän oli valmis pieneen seikkailuun mikäli prinssi niin soisi ja tahtoi.
”Mutta millainen mies te sitten olette..?”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 23 Maa 2008 03:26 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik ei voinut muuta kuin purskahtaa nauruun. Siinäpä vasta oli kysymys. Millainen hän todella oli? Kukaan ei oikeastaan tainnut sitä tietää ja vähiten prinssi itse, mutta hän oli kieltämättä huojentunut Olivian päättäväisyydestä. Kenties palatsin seinien sisällä juoksenteli vapaalla jalalla muitakin kuin päättömiä kanasia.

Prinssi työnsi tuoliaan taaksepäin ja nousi paikaltaan siirtäen muutamat asiakirjat kirjoituspöytänsä laatikkoon.
”Millainen mies? Kenties olen sellainen, jollaisena muut haluavat minut nähdä. Kohtelias, helposti lähestyttävä, seurallinen ja rehti prinssi, jonka harteille on turvallista laskea koko valtakunnan tulevaisuus”, Frederik jutteli rauhallisella äänellään kääntäessään selkänsä markiisittarelle ja kävellessään kirjahylylle, joka oli säntillisesti järjestetty yhtä alista hyllyä lukuun ottamatta. Sinne prinssi kumartui, nostelemaan papereita ja kansioita, jotka rahisivat kevyesti.
”Tai kenties olen jotain aivan muuta. Synkkä ja armoton mies, joka tekee mitä vain saadakseen sen, minkä haluaa. Kovakourainen pyrkyri. Säälittävä epäonnistuja. Pelokas prinssi poloinen. Suurisuinen ja tahditon ryökäle. Kukapa tietää. Kenties te saatte totuuden selville, Olivia – neiti”, Frederik suoristautui kädessään nuutunut nahkainen kansio, jonka välistä pursusi kellastuneita paperiarkkeja. Prinssi kääntyi kohtaamaan naisen.
”Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen paljon muutakin kuin hovissa puhutaan, niin hyvässä kuin pahassa”, Frederik tassutteli hitaasti vieraansa luokse ja tämän tuolin taakse hipaisten kevyesti naisen niskaa laskiessaan kätensä tuolin selkänojalle.

”Työhuone on ankea paikka, sievän neidin istua. Kenties siirrymme saliin. Siellä on myös hieman valoisampaa ja viihtyisämpää”, tämän sanottuaan Frederik kääntyi peittäen oman huvittuneen hymynsä ja avasi yhden työhuoneen ovista, joka johti yllättävän ilmavaan saliin. Sisustus ei jatkanut työhuoneen tummanvakavaa kalustusta, vaan oli huomattavasti vaaleampi täynnä ylellisiä värejä ja parhaita materiaaleja. Huoneen kohokohta oli totta kai prinssi flyygeli, joka oli sijoitettu korkeiden ikkunoiden viereen.

”Mutta tehän tulitte juttelemaan konsertista, vai kuinka? Osaatteko kenties soittaa flyygeliä?” Frederik vaihtoi aihetta antaen itselleen aikaa päästää irti työasioista ja keskittyä tähän hetkeen eli pienen pieneen viettelyhetkeen.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 23 Maa 2008 04:02 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssin reaktio oli täysi yllätys ja se saikin naisen hetkeksi hämilleen, joskin hän korjasi ilmeensä helposti siihen tavalliseen ja ystävälliseen hymyyn, joka ei ollut harvinainen näky markiisittaren huulilla. Tosin ystävällinen hymy oli ystävällisempi ja aidompi prinssi Frederikin kohdalla, sen tarkkasilmäinen saattoi huomata.
Hätkähdyttävän siniset silmät seurasivat tarkasti, milteipä uteliaasti miehen liikkeitä ja eleitä. Markiisittaren kasvoille nousi hivenen mietteliäs ilme tuon kuunnellessa prinssin puhetta ja katsellessa tuon leveähköä selkää. Prinssi ei ollut ruumiinvarreltaan yhtä hento ja siro kuin veljensä ja sisarensa, mutta miehessä pitikin olla tiettyä voimakkuutta. Se toi mukanaan turvallisuudentunteen. Jokin tuon käytöksessä ja olemuksesta teki Frederikistä miehekkäämmän kuin veljensä ja sitä piirrettä Olivia piti hyvänä.

Siro käsi eksyi koskettamaan alahuulta, joka oli hivenen ylähuulta isompi. Katse pysyi tiiviisti prinssistä, joka asteli hänen luokseen, kiertäen tuolin taakse, jolla markiisitar istui. Olivia käänsi hivenen päätään sivulle, samalla kun hän tunsi pienen kosketuksen niskassaan. Markiisittaren teki mieli kaartaa joutsenkaulaansa hivenen, kuin pyytäen prinssiä jatkamaan kosketustaan, mutta hillitsi itsensä. Niska ja kaula olivat aina olleet hänen herkät alueensa, samoin kuin huulet. Markiisitar ei kommentoinut sen enempää prinssin puhetta itsestään, pienen kauniseleisen nyökkäyksen hän soi, näyttäen hetken aikaa kovin mietteliäältä, kuin punniten miehen sanoja tarkasti.

Hivenen utuinen katse häilyi hetken silmissä, markiisittaren noustessa seisomaan.
”Mikäli Teidän Korkeutenne on sitä mieltä”
lausuttiin kohteliaasti, naisen prinssiään toiseen huoneeseen. Sali oli kaunis. Kuten prinssi oli itsekin sanonut; paljon valoisampi ja viihtyisämpi. Neitoa hämmästytti hivenen astua vaaleaan saliin ehkä hivenen uhkaavasta työhuoneesta tummine väreineen. Mutta hän uskoi työhuoneen olevan se paikka, jonka alaiset yleensä näkivät, kun taas sali oli varmasti yksityisempi tila. Katse osui heti kauniiseen flyygeliin, joka oli sijoitettu tärkeälle paikalle huoneeseen. Soittimesta katse nostettiin prinssiin.
”Aivan Teidän Korkeutenne. Toki osaan soittaa, mutta voin sanoa, etten vedä vertoja taidoissani Teille”
Hän todella tarkoitti sanojaan. Toki hän oli kuullut prinssin soittotaidoista, kuullutkin tämän soittoa hivenen ja hän tiesi olevansa toiselle rehellinen. Vaikka hänkään ei ollut huono soittaja, kenties jopa keskivertoa parempi, ei neito omannut samanlaista lahjakkuutta, joka Frederikissä ilmeni.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 23 Maa 2008 08:12 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik naurahti uudemman kerran pyörähtäen sulavasti ympäri katsomaan seuralaistaan. Hän naurahti kepeästi kumartaen leikkisästi markiisittarelle.
”Olivia – neidin ystävälliset sanat lämmittävät sydäntäni”, prinssi lausui harvinaisen ilostuneella äänellä. Oikeastaan Frederikin koko olemus oli tavallista rennompi ja leikkisämpi, sellainen kuin se oli hänen leikitellessään palvelustyttöjen kanssa kun kukaan ei ollut näkemässä. Mutta tällä kertaa, leikki oli joka tapauksessa hieman vakavampaa, sillä paikalla oli arvonsa tunteva markiisitar.

”Kiitokseksi soitan teille ensin pienen melodian, mutta haluan ehdottomasti kuulla teidän soittavan”, Frederik sanoi asettaen nuupahtaneen kansion sivupöydälle ja avaten sen huolettomasti, vaikka koko hökötys oli miltei siinä pisteessä, että saattaisi hajota käsiin hetkellä millä hyvänsä. Samaa saattoi sanoa myös kellastuneista papereista, jotka paljastuivat nuottivihkosiksi tai pikemminkin irrallisiksi arkeiksi. Frederik levitti arkkeja valiten muutaman ja laittaen ne samoin tein takaisin ennen kuin löysi etsimänsä, vaikka ei hän oikeastaan olisi tarvinnutkaan nuotteja, sillä tämäkin sävellys oli hänelle hyvin tuttu monista illanistujaisista, joissa hän oli huvittanut yleisöä soittamalla jotain hieman kepeämpää.

”Olivia –neiti voi valita näistä oman suosikkinsa, jos hän suvaitsee. Pahoittelen nuottipapereiden huonokuntoisuutta. Minun pitäisi pitää niistä parempaa huolta. Von Richtenwelt, hovisäveltäjämme, on jaksanut muistuttaa minua jo useamman vuoden ajan, mutta minusta on se vain osoittaa rakkautta antaa papereiden lojua siellä, missä ne itse haluavat”, prinssi hymähti astellessaan rakkaan soittimensa luokse asettaen nuotit telineeseen. Hän kosketti hellästi koskettimia todeten, että palvelijat olivat pitäneet huolta uskollisesta palvelijasta ja pyyhkineet pölyt, vaikka Frederik ei ollut ehtinyt soittamaan muutamien viime päivien aikana.

Hiljalleen mies asetteli pitkät pianistin sormensa koskettimille ja hengitti syvään sulkien silmänsä ja avaten ne sitten uudestaan. Hän aloitti kappaleen soittamisen, joka tällä kertaa oli Eine kleine Nachtmusik. Frederik pysytteli oikeassa tempossa, ennen kuin alkoi leikitellä lyhyellä kappaleella mielensä mukaan. Hän teki usein niin vain huomatakseen, ettei mestarin kädenjälkeä käynyt muuttaminen, vaikka hauskaa se olikin ja avasi uusia mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen. Lopulta musiikki palasi taas tuttuun uomaansa ja prinssi lopetti soittonsa. Hän tunsi jo muutaman minuutin soitannon jälkeen ikävän kiristävän, ei kuitenkaan kipua tuottavan, tunteen olkapäässään, vaikka se oli parantunutkin ikävästä tärskystä.

”Kas noin”, prinssi ei vaikuttanut täysin tyytyväiseltä soittoonsa naksauttaessaan rystysiään, ”teidän vuoronne, Olivia- neiti.” Frederik nousi paikaltaan viitaten kevyellä kädenliikkeellä naisen luokseen.

((Ps. En tajua musiikin soittamisesta yhtikäs mitään. ^-^; ))
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 21 Lok 2008 09:03 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Vähintään nyt markiisitar tunsi rentoutuvansa, prinssinkin ollessa nyt erilainen kuin ennen. Se mietitytti hivenen korppitukkaista naista, vaikka tuo pitikin kaiken nyt sisällään. Eihän tälläisiä ajatuksia olisi ehkä suotavaa tuoda julki prinssin läsnä ollessa. Markiisittaren tyytyessä olemaan sanaton, niiaamaan ja nyökkäämään kauniisti toiselle. Jokseenkin hän ei yllättynyt toisen tahtoessa kuulla hänen soittavan, vaikka se saikin perhoset lentelemään pienesti markiisittaren vatsassa, jännityksen nousemaan mielen syvyydestä. Toisaalta taas hän oli jokseenkin otettu, vaikka arvelikin prinssin pyytävän tätä myös toisilta, mutta silti hän tahtoi jollakin tasolla uskoa sen merkitsevän jotakin.

Kepeiden askelten kulkiessa tuon soittimen äärelle ja seuraten kuinka prinssi asetti rakkaat nuottinsa sivupöydälle, ei Olivia voinut ajatella kuvittelevansa omiaan, tuon nähdessä sielunsa silmin aivan toisen ihmisen kuin prinssin ollessa toisenlaisessa seurassa. Tuon mielikuvan haihtuessa hivenen, mutta lämpimän hymyn pysyessä täyteläisillä huulilla. Ehkä prinssillä oli todellakin monenlaiset kasvot, kuka tiesikään varmaksi, tiesikö edes Hänen Korkeutensa itse?

”Toki, teidän Korkeutenne”
Vastattiin, neidon selatessa varovasti prinssin nuotteja, kuin peläten sekoittavansa tuota järjettömältä tuntuvaa järjestystä tai vahingoittavansa kallisarvoisia nuotteja jotenkin. Musiikki kun merkitsi Frederikille niin paljon, Olivia pelkäsi osittain tuhoavansa jonkin hyvin tärkeän nuotin. Sellaista hän ei tahtonut.
Hätkähdyttävän sinisiin silmiin osui kuitenkin nopeasti muuan tutumpi kappale, jota Olivia muisti äitinsäkin soittaneen tuon vielä eläessä. Sisimmässä läikähti lämpimästi, markiisittaren ottaessa nuotin käteensä ja keskittyen kuuntelemaan prinssin soittoa tarkasti. Tuon sitten lopettaessa soittonsa, kevyen, aidon hymyn pysyessä markiisittaren huulilla.

”Te olette todellakin yhtä taitava kuin olen kuullut muilta. Harmikseni en ole koskaan ollut näin.. hmmh.. lähellä kuulemassa soittoanne, Teidän Korkeutenne, joten tämä on minulle ilo”
Sanottiin, markiisittaren tarkoittaessa jokaista sanaansa. Tuon astellessa soittimen äärelle, asettaen nuotit hellästi paikoilleen, istuutuen sirosti ja pitäen siroja, hyvin hoidettuja käsiään koskettimien päällä ennen kuin aloitti soittonsa. Kappaleen tuodessa markiisittaren mieleen monia muistoja, joita hänen äitinsä lempikappaleeseen liittyi, niiden omalta osaltaan värittäessä soiton kulkua. Sormien liikkuessa kauniisti sävelten mukana, pitkien sormien toimiessa kaiken aikaa hellästi, mutta samalla jokseenkin päättäväisesti, määrätietoisen viehkeästi loppua kohden.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 21 Lok 2008 10:23 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Se oli lähinnä vaatimaton kuudennen aistin havainto kuin minkään muun. Markiisitar siis kohteli hänen nuottejaan rakastavammin kuin hän itse ja kunnioitti näin samalla myös hänen omaa persoonaansa. Ehkä se oli vanhan paperin tuoksu ja kahahdus, joka istutti ajatuksen prinssin päähän.

”Olivia- neiti on aivan liian ystävällinen. Soittoni tuskin vetää vertoja niille, jotka hankkivat elantonsa konserttisaleissa, mutta välttää varsin hyvin erilaisissa illanistujaisissa”, prinssi vastasi kohteliaasti luovuttaen paikkansa markiisittarelle, mutta jääden kuuntelemaan tuskin askeleen päähän.

Frederik tunnisti kappaleen välittömästi. Se oli kaunis ja herkkä, ajatuksia herättävä, aivan kuten soittajansakin. Frederik ojensi vaistomaisesti kättään ja kosketti kevyesti markiisittaren olkapäätä. Hän tiesi olevansa tunkeileva ja häiritsevänsä Olivian soittoa, mutta se oli myös hänen tarkoituksensa. Ihmiset jännittyivät lähes poikkeuksetta tuntiessaan hänen, prinssin, kosketuksensa.
”Soitatte hyvin kauniisti ja teillä on pianistin sormet. Ei, ei. Älkää kiitelkö”, Frederik sanoi livahtaen Olivian taakse, jottei tämä olisi huomannut leveän ilkikurista virnettä.
”Jännitätte liiaksi hartioita”, prinssi sanoi liikuttaen sormiaan keveästi olkapäästä kohti niskaa, ”pitäkää ryhti hyvänä ja antakaa hartioiden laskeutua.”

Se oli ollut kiusoittelua alusta asti. Frederik antoi sormiensa sivellä tummien kutrien peittämää niskaa, kuin olisi rauhoitellut ratsuaan.
”Oletteko te aivan varma, markiisitar, että tiedätte, mihin ryhdyitte hyväksyessänne kutsuni? Olen varma, että olette kuullut asioita minusta, jotka ovat mairittelevia vain muiden miesten, ja lähinnä sotilaiden ja nuorten miesten keskuudessa”, Frederik piti äänensä tasaisena ja matalana. Kaikesta itsekkyydestään huolimatta hän halusi varmistaa, että Olivialla olisi mahdollisuus perääntyä.
”En voi luvata suojelevani teitä, mikäli jotain tapahtuu. Oma asemani on tärkein, mutta senhän te tiesittekin, vaikka ette kenties ole uskaltanut sitä vielä itsellenne tunnustaa. Luoja! Te olette viehättävä ilmestys, markiisitar!” prinssin sydän hakkasi hänen rinnassaan, mutta hän pakottautui pitämään itsensä rauhallisena.

Iho hänen sormiensa alla tuntui samettisen pehmeältä. Hän olisi mielellään suudellut markiisittaren niskaa, mutta pidättäytyi moisesta. Hän ei katsonut Oliviaan, vaan tämän ylitse. Olivia tuskin rohkenisi kääntyä kohtaamaan hänen katsettaan juuri sillä hetkellä. Frederik tiesi toimineensa tahdittomasti omasta mielijohteestaan. Yleensä hän leikitteli muutamat ensimmäiset tapaamiset ennen hieman suorempia vihjauksia, mutta se oli tuntunut väärältä. Nainen hänen edessään oli kuitenkin aatelinen ja hyvin itsetietoinen nainen, joka tuskin olisi arvostanut häntä ilman suorapuheisuutta.

”Olivia- neiti. Valinta on teidän.”
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 21 Lok 2008 11:14 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Markiisitar jännittyi hivenen pakostakin tuntiessaan prinssin kosketuksen olkapäässään, yrittäen olla parhaansa mukaan sotkeutumatta soittaessaan kappaletta eteenpäin. Lähes huomaamattaan itse, nuo siniset silmät painuivat kiinni markiisittaren yrittäessä hengittää normaalisti. Hän ei sentään ollut hätkähtänyt. Prinssin liikkuvat sormet jättivät pieniä värepolkuja samettiselle iholle, niiden lisätessä neidon hyvää oloa, mutta omalta osaltaan myös jännitystä.
Tuon kuunnellessa Frederikin sanoja hiljaisena, koittaen rentoutua, kuitenkin pienen jännityksen tuntuessa noissa lintumaisen hennoissa lihaksissa, sirossa niskassa, jota prinssi rauhoittavasti siveli. Tuon kosketuksen saaden jännityksen laantumaan ratkaisevasti, Olivian tullessa samalla viimeiseen sävelmään, joka jäi soimaan prinssin sanojen alle.
Markiisittaren pitäen sormensa kevyesti koskettimien päälle, kuitenkaan niitä alas painamatta. Hän ei tiennyt olisiko hänen pitänyt olla järkyttynyt, itkeä vai vain myönnellä. Vaikka hän oli aavistanut prinssin todelliset syyt, tuntenut ja tietänyt ne syvällä sisimmässään, toisen käytös sai hengen salpautumaan, neidon täysin sanattomaksi. Sinisten silmien tuijottaessa suurina eteenpäin, hetkeen Olivian tietämättä miten hänen tulisi reagoida. Hänen tunteensa olivat ristiriitaiset, olihan kyseessä prinssi, kruununperillinen tai ainakin mahdollinen sellainen. Toisaalta kyseessä oli myös mies. Mies, jonka palan sielua Olivia jossakin määrin uskoi aikaisemmin sielunsa silmin nähneen. Tai ainakin toivoi niin.

Sirot, pitkän sormet olivat ensimmäinen elon merkki tuon pienen hiljaisuuden aikana, ne liikahtivat pienesti. Soittimesta kuulunut kaunis viimeinen sävel oli jo hetken aikaa sitten haihtunut aavemaisesti ilmaan, Frederikin saattaen tuntea kuinka toinen käsi kohosi ja kosketti hellästi prinssin itsensä kättä. Markiisittaren miettien hetken sanojaan, mutta päättäen viimein puhua sydämensä ja sisimpänsä sanoin.
”Sillä, mitä olen kuullut, ei ole minulle väliä, muodostan ihmisistä, myös Teistä, mieluiten sellaisen kuvan kuin saan heidän kanssaan jutellessaan, sillä kuten Teidän Korkeutenne aivan varmasti tietää, liikkuu hovissa myös paljon sellaista, joka ei pidä paikkaansa...”
Korppitukkaisen neidon kääntäen päätään hivenen sivuttain, niin että näki prinssin sivusilmällään. Noille luonnostaan punertaville, täyteläisille ja niin kovin aistillisille huulille nousten lämpimän hymyn, sydämen sykkiessä nopeammin:

”Niin kuin Teidän Korkeutenne sanoi, olen ollut tietoinen siitä mihin ryhdyn. Aikomukseni ei ole perääntyä, mutta olen kiitollinen että annatte myös sen mahdollisuuden..”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 21 Lok 2008 11:52 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik yllättyi tuntiessaan naisen kosketuksen. Hänen sydämensä hypähti kuin paetakseen kylmää puristusta rinnassa. Miksi? Miksi tämä oli muka erilaista? Miten tämä erosi aiemmista suhteista? Miksi hänestä tuntui, että jos jokin menisi pieleen, hän katuisi jokaista tekoaan ja jokaista sanaansa, ei itsensä vaan Olivian takia.

Markiisittaren sanat lämmittivät. Harvoin kukaan lausui sanoja, jotka tulivat eittämättä suoraan sydämestä. Frederik olisi halunnut torjua joka ikisen ystävällisen tavun. Se olisi ollut helpompaa. Naurahtaa kepeästi ja vastata, että hän oli erikoistunut puhumaan täysin muuta kuin ajatteli, mutta hän ei kyennyt siihen vaan imi kaiken itseensä. Tätäkö rakkaus oli? Ainakaan hän ei ollut koskaan tuntenut mitään näin erikoista ja ristiriitaista elämänsä aikana.
Annabella oli kasvattanut hänet liian hyvin omaan osaansa. Ajatus muodostu kuin itsestään Frederikin kääntäessä katseensa Oliviaan. Hän hymyili vaikuttaen otetulta.
”Neidillä on varsin ihailtavat periaatteet”, prinssi myönsi, ”samaa voi tuskin sanoa minusta.”

Hän oli antanut tänään enemmän itsestään markiisittarella kuin kenellekään palatsissa olonsa aikana. Se huimasi häntä, mikä ei sinänsä ollut mitenkään miehistä, mutta hänen tiukkaan suojamuuriinsa oli ilmestynyt odottamatta pienen pieni halkeama. Frederik tunsi olonsa sen verran huteraksi, että istuutui Olivian viereen katsellen hieman epävarmasti naista lähietäisyydeltä. Hän tunsi naisen huumaavan tuoksun ja kurottautui suutelemaan korpinkiharaista kaunotartaan. Pientä laululintusta.

Suudelma ei ollut pitkän pitkä. Lähinnä tunnusteleva. Kuinka tosissaan he molemmat oikeastaan edes olivat? Tämä saattaisi sanella heidän kohtalonsa, jos he jäisivät kiinni. Frederik tiesi, että hän pystyisi laskeutumaan jaloilleen kuten aina, mutta markiisittaren tulevaisuuden näkymät olisivat huomattavasti heikommat.
”Oletteko te aivan varma”, Frederik kysyi itsepintaisesti pitäen raudanlujasti katseensa uuden valloituksensa silmissä.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 22 Lok 2008 11:01 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Tuon kauniin hymyn hyytyen ehkä hivenen neidon kuullessa prinssin sanat, katseen käydessä nopeasti alhaalla, sen palatessa taas samanlaiseksi kuin se äskenkin oli ollut. Markiisitar oli kaiketi odottanut erilaista vastausta, mutta Frederik vastasi kuten prinssin kuuluikin. Ehkä hän oli unohtanut sen jopa hetkeksi, mikä oli anteeksiantamaton virhe, mikäli mies saisi tietää siitä.

Prinssin siirtyen markiisittaren viereen, kohosi noiden hätkähdyttävän sinisten silmien katse prinssin silmiin. Katse jonka hän kohtasi ei kuulunut sille määrätietoiselle miehelle, joka hovin piirissä usein nähtiin. Siinä oli jotakin.. erilaista. Se lämpimän tunteen läikähtämään syvällä sisimmässä, perhoset lentelemään vatsassa. Se tunne, minkä hän tunsi, oli jotakin hyvin erilaista, markiisittaren omalta kohdaltakin outoa, ihmeellistä ja uutta. Mutta myöntäisikö tai kertoisiko hän siitä toiselle? Ei, ei ainakaan tässä vaiheessa..

Noiden aistillisten huulten raottuessa vastaanottamaan kokeilevan, yllättävän suudelman, jonka prinssi Olivialle soi. Sen saaden neidon tuntemaan itsensä heikoksi, pieneksi toisen rinnalla, mutta hyvällä tavalla vaikkakaan suudelma ei kestänyt iäisyyksiä vaan vain hyvin pienen hetken. Se sai lämpimän katseen nousemaan sinisiin silmiin. Silmiin, joiden katse ei irronnut prinssin itsensä silmistä. Neidon katse oli hivenen totinen, lämmin. Siinä ei näkynyt epävarmuutta, jota toisen esittämä kysymys olisi voinut saada aikaan.

”Olen, mutta onko Teidän Korkeutenne?”
Pienen hymyn noustessa täyteläisille huulille, markiisittaren pyyhkäistessä korpinmustaa kiharaa korvansa taakse pienellä, mutta elegantilla liikkeellä, katseen pysyessä hivenen kysyvänä prinssin silmissä. Vaikka se ei ehkä olisikaan viisasta tai tarpeellista, Olivia tahtoi myöskin omalta osaltaan varmistua, että prinssi Frederik oli tosiaan pysynyt kannassaan.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 22 Lok 2008 11:32 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Mitä hänen pitäisi vastata? Hän katsoi naista vakaasti, vaikka olisi tahtonut kääntää katseensa jonnekin aivan muualle. hän ei kuitenkaan enää ollut se nuori poika, joka joutui hämilleen tilanteissa, jotka olivat uusia tai jollain tavalla vaivaannuttavia. Frederik yritti löytää vastauksen naisen sinisistä silmistä, mutta pelkäsi paljastaa liikaa omia tunteitaan, jotka velloivat hänen sisällään levottomina aaltoina.

Hänen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vastata myöntävästi, yksinkertaisesti vain kyllä, mutta hänen suustaan karkasivat totuuden sanat.
”Ei, en ole ollenkaan varma, Olivia- neiti. Te näette sen varmasti katseestani. Naisilla on uskomaton kyky lukea sanomattomia tunteita”, hän oli hetken hiljaa hamuten neidon käden omaansa, hyväillen pehmeästi siroja sormia.
”Mutta ei se ole ennenkään estänyt minua”, hän naurahti hämillään. Tämänkin kerran hän hyppäisi tuntemattomaan aivan samalla tavalla kuin hän oli hypännyt kruununprinssin asemaan ja hovin monimutkaiseen elämään.

Frederik suuteli uudelleen pientä laululintustaan. Tällä kertaa hieman kiihkeämmin ja omistavammin. Hän hamusi pehmeitä huulia omillaan ja tunsi olevansa kerrankin oikeassa valintansa suhteen.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 23 Lok 2008 12:08 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Markiisitar nyökkäsi pienesti, niin hän oli aavistanut toisen epävarmuuden. Se ei ollut toisen yleisesti antamalle kuvalle tavallista, ehkä neito oli todellakin nähnyt palan toisen sisimmästä. Siinä tapauksessa hän piti prinssistä yhä enemmän niin paljon kuin tällainen toiselta luultavasti vaatikin. Hänen kuvansa Frederikistä tuntui vaihtuvan kovaa vauhtia siitä kaukaisesta ja jokseenkin kylmästä prinssistä herkkään, mutta samalla voimakkaaseen ehkä hivenen taiteelliseenkin sieluun, jonka Olivia tahtoi oppia tuntemaan lähemmin. Mutta toinen voisi minä hetkenä hyvänsä lopettaa todellisen itsensä paljastaminen, neito uskoi, ettei prinssi aikonut näyttää hivenen haavoittuvaista itseään markiisittarelle näinkään paljoa, sillä jokainenhan oli sisimmässään haavoittuvainen, varsinkin hovissa, vaikka ihmiset toisinaan näyttelivätkin olevansa jotakin sellaista, mitä eivät todellisuudessa olleet. Olivia sen sijaan pyrki olemaan oma itsensä, pidättyväisempi vain. Mutta sekin satutti jo enemmän kuin tarpeeksi, tai siis ihmisten sanat ja teot selän takana satuttivat, vaikkakin hän oli oppinut pitämään jonkin verran suojamuurejaan ylhäällä. Hän ei kuitenkaan ollut sellainen kuin ihmiset hovissa yleensä ja jokseenkin tiedosti sen, vaikka ei pyrkinyt muuttamaan käytöstään.
Perilliseltä odotettiinkin juuri sellaista kuvaa, kuin prinssi Frederik yleisesti antoi., mutta toisaalta ajatus jonain muuna kuin omana itsenä olemisena tuntui kamalalta, yksinäiseltä.

Markiisitar vastasi taasen suudelmaan, vuodattaen siihen niitä tunteita, joita hän prinssiä kohtaan tunsi. Ehkä hän tunsi enemmän kuin olisi pitänyt tai oli soveliasta, mutta kaikki tuollainen tuntui unohtuvan hetkeksi. Tuon suudelman ajan Frederik oli hänelle vain tavallinen kuolevainen, mies missä hän itse oli tavallinen nainen. Noiden sirojen käsien noustessa miehen niskan taakse, sivelemään miehen ihoa pehmeästi ja hellästi, vartalon painuessa lähemmäs miehen vartaloa, rohkeasti. Kenties rohkeammin kuin tuossa tilanteessa olisi pitänyt, mutta markiisitar ei ajatellut sitä.
Tuon intohimoisen, kiihkeän suudelman saadessa aikaan oikean tunteiden myllerryksen markiisittaren sisällä, naisen hetkeksi unohtaen kenen kanssa oli tekemisissä, paljastaen Frederikille todellisen itsensä, herkän ja haavoittuvainen, rakastavan. Kaikki tuntui niin… oikealta.


//Don't kill her (; //

Kirjoittaja Viesti
Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 23 Lok 2008 01:57 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frededrik, kruununprinssi, äpärä, valehtelijoidenkin kuninkaaksi kutsuttu, otti kaiken sen vastaan, minkä Olivia, hänen pieni häkkiin lukittu siivekäs enkelinsä, antoi. Tunne poltti rintaa kivuliaasti, mutta prinssi ei halunnut päästää irti. Hän halusi tuntea lämpimän norjan vartalon omaansa vasten painautuneena, tuntea ihon ihoa vasten ja hukkua tummien kutrien uumeniin. Ja hänelle suotiin se kaikki yhdellä kertaa.

Mutta Frederik tiesi, että miehen rakkaus saattoi olla hyvin erilaista kuin naisen rakkaus. Toisinaan se oli hetken huumaa ja intohimon paloa, halua omistaa ja tulla omistetuksi, vaikka vain hetken. Niin pienen hetken. Frederik tunsi tuon salakavalan tunteen ja itsensä, vaikka hänellä oli monta erilaista roolia, joita hän esitti elämässään. Hän pelkäsi sisällään roihuavan halun palavan loppuun liian aikaisin. Yksi väkevä hetki saattaisi tuhota heidät molemmat.

Silti prinssi kaappasi Olivian tiukkaan syleilyyn. Mitä siitä jos hän särkisi vielä yhden sydämen? Olihan hän rikkonut niitä ennenkin. Ajatus pirstoutui samalla sekunnilla kuin oli syntynytkin. Se oli väärä, sillä markiisitar oli kuin olikin saanut nähdä vilauksen äpäräprinssin sielusta ja siitä yksinäisyydestä, jossa hän todellisuudessa eli muiden tietämättä. Voi kuinka vapauttavalta se tuntuikaan ja samalla niin vaaralliselta. Ymmärrys ryöppysi huumaavana nektarina Frederikin jokaiseen soluun. Hän oli hengästynyt suudelmasta ja itseensä kietoutuneen vartalon lämmöstä. Hänen teki mieli torua naista sylissään. Sanat eivät vain tuntuneet haluavan tulla ulos prinssin vetäytyessä hengittämään hieman vapaammin. Frederik hautasi kasvonsa Olivian kaulaa vasten suukottaen pehmeästi tuoksuvaa ihoa sillä hän ei halunnut jättää merkkejä.

”Teitä…varmasti… odotetaan… takaisin…”, pehmeä huulien kosketus keskeytti puheen jokaisen sanan jälkeen. Prinssi totesi asian ääneen, mutta silti hänen kätensä tutki lähes häpeämättömästi markiisittaren vartalon muotoja. Jessus! Hän tunsi tutun poltteen kupeissaan ja irvisti huvittuneena toisen katseelta suojassa. Oli tässäkin varsinainen herrasmies. Aina ajattelemassa omaa etuaan, tai pikemminkin hänen oma vartalonsa ja sen eräs osa ajatteli itseään. Frederik työnsi ajatuksen syrjään ja rauhoitteli itseään. Toinen käsi oli löytänyt paikkansa hameen kankaalta Olivian reiden päältä ja toinen silitteli naisen alaselkää. Frederik katsoi lempeästi laululintustaan. Kuinka pitkälle hänellä olisi oikeus houkutella Oliviaa tänään? Frederik halusi enemmän, paljon enemmän, mutta säännöstä poiketen hän ei uskaltanut, eikä halunnut painostaa naista. Hän tunsi itsensä myös tavallista väsyneemmäksi, ei fyysisesti vaan enemmänkin henkisesti, mutta sen hän kätki kasvoiltaan.

Prinssi ei hennonnut irrottaa otettaan saati uskaltanut suudella naista uudestaan. Hän halusi päästä itsensä herraksi, oman kehonsa herraksi ennen kuin kysyisi jotain, mitä monet saattoivat pitää jopa säädyttömänä.

(Voi ei kävisi mielessäkään. Wink )
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 10 Jou 2008 02:24 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Tuona hetkenä tuntui että kaikki muu oli jossakin paljon kauempaa. Oli vain prinssi Frederik ja tuon hellä, intohimoinen kosketus. Aistit herkistyivät, laittoivat merkille pienimmänkin samettisen ihon värähdyksen, jonka mies sai hänessä aikaan. Markiisitar tunsi hetken ajan elävänsä kuin pilvissä, unohtaen nyt kokonaan heidän asemansa hovissa, toivoen palatessaan taas maan pinnalle, ettei kaikki olisi niin monimutkaista. Mutta he olivat syntyneet molemmat näihin asemiinsa, Frederik prinssiksi ja hän markiisittareksi, eikä sitä kyennyt muuttamaan.

Korppihiuksinen neito nautti nuorukaisen läheisyydestä, läheisyydestä, jonka antajasta hän oli voinut vain uneksia. Sisällä toista kohtaan mylläävät tunteet eivät tuntuneet auttavan asiaa, päinvastoin Olivia tunsi olonsa jopa hivenen surulliseksi tajutessaan, että hän oli mitä selvimmin vain prinssin uusi leikkikalu, jonka tuo heittäisi pois heti kun vain kyllästyisi markiisittareen. Mutta toisaalta, miksi Frederik olisi näyttänyt hänelle palan itseään jos tuo heittäisi hänet pois heti kun saisi tilaisuuden?
Tuntiessaan arvon prinssin huulet kaulallaan ja nuo hivenen kutittavat suudelmat ihollaan, päätti markiisitar keskittyä tuohon hetkeen eikä niinkään tulevaan. Tapahtui sitten mitä tapahtuikaan, hän vaalisi tätä hetkeä muistoissaan kultaisimpana eikä jakaisi sitä koskaan kenenkään muun kanssa.

Prinssin kädet seikkailivat tutkimassa Markiisittaren muotoja, sivellen hellästi tuon vartalon kurveja. Kevyt henkäys karkasi noilta aistillisilta, täyteläisiltä huulilta, niiden kaartuen arvoitukselliseen hymyyn:
”… onko sillä väliä..?”
Markiisitar kysyi kuiskaten. Hän tahtonut, voinut tai halunnut lähteä pois toisen luonta. Mutta viimekädessä kaikesta päätti Hänen Armonsa, joka häpeämättä tutki markiisittaren vartaloa. Kaksikon irrottautuen sen verran toisistaan, että nuo pystyivät kohtaamaan toistensa katseet, hätkähdyttävän sinisten silmien katsoen prinssin, teräksen harmaisiin lempeisiin silmiin hymyillen hivenen. Neito ei tuntenut itseään ahdistuneeksi, vaikka prinssin kosketus olikin ollut paljon rohkeampi kuin aikaisemmin. Itse asiassa kukaan ennen ei ollut koskettanut Markiisitarta noin, sitä ei ollut sallittu, mutta hänen tunteensa Frederikiä kohtaan olivat täysin toiset kuin jotakin muuta miestä kohtaan. Itse asiassa Olivia ei uskonut voivansa rakastaa ketään muuta näin kuin Prinssiään, vaikka tämä saattaisikin päättyä hyvin nopeasti. Markiisitar ei voinut mitään tunteilleen.

Sirot sormet piirtelivät rauhoittavasti kuvioita prinssin niskaan, Olivian antaessa toisen koota itseään, sillä sitähän Frederik juuri nyt tarvitsi, eikö niin?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 10 Jou 2008 07:48 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Tietysti sillä on väliä”, Frederik vastasi katsellen laululintustaan. Hän sulki silmänsä ja hengitti hitaasti sisään ja ulos. Olivian tuoksu oli kerrassaan huumaava. Keveä kosketus niskassa lisäsi entisestään hyvänolon tunnetta. Hän oli pitkään hiljaa ennen kuin puhui jälleen.
”Mutta ei juuri nyt. Haluaisin vain riisua teidät ja rakastella intohimoisesti, helvettiin kaikki muu”, prinssin sormet käärivät hitaasti hameen kangasta ylemmäs. Hän avasi silmänsä nähdäkseen punastuisiko hänen laululintunsa sievästi, kuten naisilla oli tapana. Tällaisista asioista puhuminen oli tabu osittain vielä avioliiton solmimisen jälkeenkin. Frederik ei tosin piitannut tällaisista pienistä muotoseikoista.

”En edes tiedä oletteko koskaan maanneet miehen kanssa. Jos olette… Saattaisin hyvinkin olla mustasukkainen ja silloin olisin hyvin, hyvin itsekäs, Olivia-neiti”, Frederik kehräsi matalalla äänellä jatkaen kankaan kokoamista pitäen itsensä mahdollisimman tyynenä, vaikka se ei missään nimessä käynyt helposti. ”Pyydän teiltä niin paljon ja voin tarjota hyvin vähän. Se on erittäin huono vaihtokauppa teidän kannaltanne.”

Suudelma. Pitkä polttava suudelma. Frederik ei antanut Olivialle suunvuoroa. Hän päästi kankaan käsistään ja riisti naisen kädet kaulaltaan omiin käsiinsä. Kuinka hauraalta toinen tuntuikaan. Prinssi suuteli Olivian sormia kerta toisensa jälkeen.
”Kenties vain yksi ohikiitävä hetki. Te olette huumanneet minut olemuksellanne tänään, mutta entä huomenna? Ja silti…”, Frederik nousi vetäen naisen mukanaan, ”pyydän teitä antautumaan minulle. Olivia, pyydän teidän sieluanne, sydäntänne ja ruumistanne. Myyttekö sen tälle paholaiselle?”

Dramaattisuus ei ollut suunniteltua. Frederik oli hengästynyt. Hän oli puhunut, kuten oli tuntenut. Hän teki yleensä niin vain ollessaan erityisen kiukkuinen ja riidellessään äitinsä kanssa. Nyt hän tuijotti kiinteästi naista, jota hän ei edes tuntenut niin hyvin. Naista, jolla oli arvovaltaa enemmän kuin palvelustytöllä koskaan saattoi olla. Hän oli myös syvästi järkyttynyt omasta käyttäytymisestään, siitä kiihkosta, jota hän tunsi rinnassaan. Kylmät väreet kulkivat prinssin selkäpiitä pitkin. Tuntui kuin hän olisi menettämässä itsensä saadakseen tilalle jotain muuta. Jotain, jonka hän oli piilottanut ja yrittänyt unohtaa.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 26 Jou 2008 02:21 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Sinisten silmien katse pehmeni hivenen markiisittaren tarkkaillessa Hänen Armoaan. Kuitenkin katseensa kävi yllättyneeksi ja hämmentyneeksi, Markiisittaren tuijottaessa prinssiään tietämättä mitä vastata tuolle. Neito oli odottanut prinssin olevan edes hivenen tahdikkaampi, mutta sama tuntemus poltteli nyt Oliviankin ruumista, sen saaden aikaan sen, että hengittäminen alkoi käydä hivenen raskaammaksi, tiettyjen mielikuvien tanssiessa nuoren neidon mielessä. Markiisitar olisi ravistanut päätään jos ei olisi ollut niin hämmentynyt. Hän oli lupautunut tähän, tiennyt mihin kaikki miltei väistämättä johtaisi, mutta silti nuo sanat saivat korpinkiharaisen neitosen hämilleen, kevyen punan alkaessa nousta koristamaan korkeahkoja poskipäitä sen tuodessa kauniimmin esille nuo kauniit piirteet, jotka arvon markiisittarelle oli suotu. Hän olisi tahtonut vähätellä, tehdä hämmentävät sanat mitättömiksi, mutta hänellä ei ollut siihen valtaa tai rohkeutta. Mutta silti, neito ei katunut. Hän ei ollut olettanut Frederikin olevan näin suora sanoissaan ja.. tuota.. tekemisissään, tämän Olivia laittoi merkille miehen kääriessä hyvää vauhtia hänen hameenhelmaansa ylöspäin. Mutta toisaalta Frederik oli yksi kruununperillinen.

Miehen sanat jäivät syvälle sisinpään, markiisittaren tajuamatta niistä puoliakaan aina siihen suudelmaan saakka, joka poltti hänen sieluaan ja sisintään tulen lailla. Se toi jälleen lämpimän tunteen sydämeen, saaden kaiken sen hämmennyksen sulamaan pois neidon sisimmästä. Siitä irottautuessaan Olivia oli Hänen Korkeutensa tavoin kovin hengästynyt, mutta rauhallisempi kuin aiemmin. Hän tiesi mitä tehdä.

Neidon katsoen taas rauhallisin silmin mahdollista kruununperijää, tasaten hengitystään ennen kuin vastasi prinssilleen.
"Minä.. en myy sieluani, ruumistani tai sydäntäni paholaiselle Teidän Korkeutenne.."
Katseen painuessa viehkosti alas, sen kuitenkin nousten hivenen ilkikurisen hymyn kera Hänen Armonsa silmiin, neitosen jatkaesssa:
"..sillä minun sydämeni kuuluu jo Teille. Samoin kuin ruumiini ja sieluni. Minä olen Teidän, ja vain Teidän niin kauan kuin vain tahdotte, en paholaisen sillä Te ette ole sellainen minun silmissäni ainakaan, Prinssini"
Naisen kehon painuen hivenen lähemmäs prinssin itsensä kehoa, Olivian epäröiden hetken, ennen kuin taivutti viehkosti joutsenkaulaan päästäkseen kuiskaamaan Hänen Armonsa korvaan sanat, jotka antoivat prinssille viimeisen luvan koskea esteettömästi tuota vartaloa, jonka omistaja oli nyt täysin voittanut epäröinnin, ollen valmis ottamaan vastaan sen, minkä Frederik hänelle antaisi: "Voitte koskea minua miten ja minne tahdotte, kukaan muu mies ei ole ennen teitä ollut näin lähellä minua ennen. Annan itseni Teille, Teidän Korkeutenne"
Prinssin ehkä kuulleen nuo sanat ennenkin, mutta tällä kertaa ne lausuttiin vakaalla, rakastavalla äänellä suoraan sydämestä.

//Kaiketi sisältää kirjoitusvirheitä, käytössäni ei ole kunnon kirjoitusohjelmaa..//
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 26 Jou 2008 04:18 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederikin sydän jätti lyönnin väliin. Sitten toisen lyönnin Olivian ensimmäisten sanojen myötä. Oliko hän tehnyt itsestään narrin? Oliko hän kuvitellut liikoja? Oliko hän luottanut liikaa omaan ja asemansa tuomaan viehätysvoimaan? Yhtäkkiä epävarmuus oli nielaissut varmuuden ja jättänyt prinssin syleilemään hämmästyneenä pientä mustarastastaan. Se hetken hiljaisuus tuntui pieneltä ikuisuudelta, jonka aikana Frederik ei uskaltanut edes hengittää.

Ja sitten. Suuri helpotuksen aalto pyyhkäisi prinssin ylitse. Olivian lausumat sanat olivat kauneimmat, mitä Frederik oli kuullut aikoihin. Hän arvosti niitä suuresti, sillä nainen hän edessään oli varmasti vilpitön. Niin liikuttavan vilpitön, että Frederik saattoi hetkeksi unohtaa todella olevansa lopulta vain paha uni naiselle. Hän pitäisi naista hyvänä ja suojelisi parhaan kykynsä mukaan niin kauan kuin se olisi mahdollista. Vasta sitten…

Olivian hento lupa sai prinssin hymyilemään. Hän nappasi naisen tiukkaan syleilyyn.
”Siinä tapauksessa pelkkä Frederik riittää. En tarvitse egon pönkittämistä sängyssä”, Frederik kiusoitteli uusinta valloitustaan hellästi. Hän veti naisen tiukasti kainaloonsa ja lähti johdattelemaan takaisin työhuoneensa suuntaan. Vaalea oleskelutila muuttui taas synkeäksi työhuoneeksi ja Frederikin työntäessä oven auki yllättävän viihtyisäksi täysin yksityiseksi tilaksi. Se oli prinssin makuuhuone.

Frederik päästi naisen tutkimaan huonettaan kääntyessään sulkemaan makuuhuoneen ovea.
”Toivottavasti tämä on kelvollinen. En halua tuottaa pettymystä missään vaiheessa”, prinssin äänensävy oli leikkisämpi kuin pitkään aikaan. Hän nakkasi liivinsä tottuneesti nojatuolin suuntaan ja käveli kohentamaan pientä valkeaa takassaan. Se oli ainoa valonlähde muutamaa öljylamppua lukuun ottamatta. Frederik tunsi pakottavaa halua, mutta parhaan taitonsa mukaan rauhoitteli itseään. Tätä naiset halusivat. He lukivat rakkausromaaneita ja janosivat romantiikkaa. Miehet olivat hieman suorasukaisempia.

”Haluaisin mielelläni auttaa teitä riisuuntumaan”, prinssi sanoi lähestyen uudemman kerran pientä laululintustaan ihaileva katse silmissään. ”Te olette niin kaunis, Olivia ja uskon…”, Frederik pujahti naisen taakse liu’uttaen sormensa naisen vasemmalta olkapäältä hyväilemään oikeaa solisluuta, ”että te olette suorastaan jumalainen ilman vaatteita”. Prinssin oikea käsi puolestaan hieroi naisen alavatsaa kiusoittelevasti huulien painautuessa joutsenkaulaa vasten.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 16 Hel 2009 05:49 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssin sanat saivat Markiisittaren hymyilemään hellästi, tuon sinisten silmien katseen syventymään hivenen. Olivia nautti nuorukaisen läheisyydestä, tuon hengittäen Frederikin tuoksua kaksikon kulkiessa kohti makuuhuonetta. Neitonen tunsi pienen jännityksen tunteen sisällään, mutta pakotti itsensä.

Markiisitar asteli rauhallisin askelin peremmälle huoneeseen, antaen katseensa kiertää huoneen ennen kuin se siirtyi Frederikiin, jolle nainen hymyili pienesti. Hän katseli miehen liikkumista, tuon pienempiäkin eleitä. Prinssi tuntui olevan nyt rauhallisempi ja luontevampi kuin aikaisemmin. Kuin omassa elementissään, ei neitonen voinut olla huomaamatta. Hän ei kuitenkaan alkanut miettimään sen enempää tuota aihetta, vaikka olikin, omien sanojensa mukaan, kuullut vanhimmasta kruununperijästä yhtä sun toista. Hän ei vaivaisi ajatuksiaan sillä kaikella.

Olivia erotti tuon ihailevan katseen prinssin silmissä, miehen astuen taas niin lähelle, että markiisitar saattoi nauttia tuon tuoksusta.
”Olisin kiitollinen..”
Lausuttiin hivenen käheästi, hennosti kruununperillisen sanoihin.
Markiisittaren painautuessa vasten miestä vasten, ei heidän välilleen jäänyt ylimääräistä tilaa, neitosen taivuttaen pitkää kaulaansa niin, että toinen voisi esteettömästi suudella sitä. Täyteläisten huulien raoittuessa hivenen, neitosen hengähtäessä. Siro käsi nousi sipaisemaan prinssin poskea matkallaan kohti tuota kiinnikettä, joka piti miehen hiuksia auki, neidon aukaistessa sen niin, että nuorukaisen hiukset valahtivat auki. Kevyt naurahdus karkasi neitosen huulilta, käden päästäessä mustan hiuksia kiinni pidelleen nauhan putoamaan lattialle.
”Pidän hiuksistanne enemmän näin..”
Yhtä äkkiä ilma tuntui raskaammalta hengittää.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 16 Hel 2009 11:57 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Olivian huomiot olivat kaiken kaikkiaan tarkkanäköisiä. Tämä oli oikeastaan koko palatsin ainoa soppi, jossa hän saattoi rentoutua edes hetken. Unohtaa, että häntä tarvittiin taas viimeistään seuraavana aamuna kiistelemään diplomatiasta, kauppasopimuksista, joistakin suuremmista lainoista ja niin monista muista asioista. Toisinaan hänellä oli myös naisseuraa. Siitä kuiskuteltiin varsin avoimesti hovin keskuudessa, mutta nuo kuiskuttelevat kieletkään eivät tienneet aivan kaikkea.

Frederik tunsi naisesta hohkaavan lämmön ja puvun kankaan rintaansa vasten. Lämpö oli tuttu, mutta pehmeän pukukangas erosi suunnattomasti palvelusväen hieman karheammista kankaista. Prinssin huulet hamusivat pehmeästi naisen niskaa ja vain naisen kosketus sai hänet lopettamaan hetkiseksi. Pian Frederik tunsi omien hiuksiensa kutittavan kasvojaan. Hän nauroi Olivian pehmeää ihoa vasten.
”Mmmmh, noinkohan?” Frederik kuiskasi laululintusensa korvaan ja olisi näykännyt, korvalehteä, jollei upea korvakoru olisi ollut hänen tiellään. No, sille ei mahtanut mitään, mutta puvun nyörityksen hän sentään saisi avattua. Kuten oli tullut todettua, hän piti enemmän naisten tavasta pitää kokonainen puku kasassa yhdellä viehkeällä solmulla ja rusetilla. Napit olivat huomattavasti vaativampia, vaikka Frederik olikin oppinut, että niiden avulla voisi pitää hauskaa.

Kädet vaelsivat kevyesti pehmeää kangasta pitkin. Hyvin määrätietoisesti pitkät sormet tarttuivat tehtäväänsä ja vetivät silkkisen liukasta nyöriä kiduttavan hitaasti auki. Frederik hengitti huumaavaa tuoksua kuunnellen Olivian jokaista hengenvetoa tarkasti.
”Ajatella”, hän sanoi hiljaisella äänellä, ”kuinka miellyttävältä tällainen jännitys tuntuu.” Frederik puhui kuin itsekseen. ”Kaikesta huolimatta se on vain yksi pieni pätkä tarkkaan valittua silkkinyöriä ja silti sillä on niin suuri merkitys. ” Siisti rusetti nykäistiin auki ja sormet alkoivat availla solmua. Löytyisikö puvun alta kenties korsetti? Kenties markiisittaren vartalo ei kaivannut korsettia laisinkaan ja pukuun ommeltu muutama luu vain pitämään ryhti hyvänä.

Frederik löysäsi tottunein ottein puvun nauhoja ennen kuin kietoi kätensä uudemman kerran Olivian ympärille. Hän piti naisen kääntyneenä poispäin itsestään. Sormet ottivat kevyesti kiinni kankaasta ja nykäisivät hennon kokeilevasti. Se liikahti muutaman millin ja prinssin kädet siirtyivät tavoittelemaan olkaimia ja liu’uttamaan niitä kevyesti olkapäiltä. Ensin vasen, sitten oikea ja Frederik oli askeleen lähempänä omaa päämääräänsä. Hän suukotti Olivian paljaita olkapäitä antaen naiselle mahdollisuuden häveliäästi peitellä itseään katseelta. Naisilla oli taipumus ujostella omaa vartaloaan ja kunniallisena miehenä Frederik salli sen. Hän oli varsin kärsivällinen niin halutessaan.
”Voi, jospa vain tietäisitte, kuinka te vaikutatte minuun”, Frederik hymähti sivellen niskaa ja paljaita olkapäitä, ”Tehän värisette, Olivia –neiti. Ei kai teidän ole kylmä? Olen toisinaan hieman ajattelematon. ” Prinssin ääni oli pehmeämpi kuin aikaisemmin ja paljon huolehtivaisempi.
”Teidän tarvitsee vain puhua rohkeasti, pieni laululintuseni. Puhua rohkeasti. Tangoon tarvitaan aina kaksi.”
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 17 Hel 2009 12:57 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Miehen hengitys kutitteli pehmeää ihoa vasten, saaden pienet väreet leviämään hitaasti, mutta varmasti pitkin tuota naisellisen siroa vartaloa. Täyteläiset huulet kaartuivat aistilliseen hymyyn, nuorukaisen kosketuksen kulkiessa neitosen vartalolla, korppitukan pysyen rauhallisena paikoillaan kuunnellen kuinka silkkinauha antoi myöten, tuon naurahtaen kepeästi prinssin sanoille. Olivia suosi omissa puvuissa juuri enemmän nauhoja kuin nappeja, vaikka niiden sitominen joka päivä olikin ehkä hivenen työläämpää.

Hän antoi prinssin leikitellä puvun nyöreillä, kunnes puku löystyi hivenen. Naisen ryhti pysyi kuitenkin hyvänä, tuo koko olemus samanlaisena kuin se oli puvunkin ollessa kunnollisesti päällä. Olivia ei käyttänyt korsettia, sillä hän ei tarvinnut sellaista. Puvun alta löytyisi kuitenkin kevyt vaalea alusmekko, jonka kangas olisi hivenen läpikuultavaa sävyä. Se piirtyisi kauniisti vasten naisellista kehoa, tuoden sen muodot kauniisti esille.

Tuon hetken ajan hän ei ollut niin lähellä Frederikiä kuin olisi tahtonut, markiisittaren tuntiessa taas oman kehonsa painautuen vasten miehen kehoa, tuo tunsi olonsa turvalliseksi. Ei sillä, hänen ei tarvinnut pelätä mitään.
Korppitukkaisen neidon kääntäessä päätään sirosti niin, että prinssi näkisi tuon sivuprofiilin. Markiisittaren auttaen pienillä kehonsa liikkeillä miestä paljastamaan kapeat olkapäät. Hän arkaili näyttää kehoaan toiselle vaikka ei häpeillytkään sitä. Moni muu hänen ikäisensä aatelisnainen olisi joutunut käyttämään korsettia, mutta Olivia omasi kauniin kehon ilman sitä.
Nainen oli hetken hiljaa, mutta täyteläisten huulten raoittuessa hivenen:
”Miksi ette kertoisi minulle miten vaikutan teihin, Frederik?”
Markiisitar lausui kokeilevasti. Naisen nauttiessa pehmeästä kosketuksestaan iholla. Kosketuksesta, joka sai kylmät väreet kulkemaan keholla. Olivian pudistaen hivenen päätään.
”En tunne kylmää. Se on teidän kosketuksenne, joka saa minut värisemään..”
Sanottiin hiljaisella äänellä, siron käden kohotessa kääntämään miehen kasvot niin, että aistilliset huulet pystyivät suutelemaan niitä, neidon kehon kääntyen hivenen. Suudelman syventyessä hetkellisesti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 17 Hel 2009 01:37 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik oli ollut oikeassa. Hänen pieni valloituksensa oli kertakaikkisen jumalainen jopa alusasussaan. Kertakaikkisen upea ilmestys. Ja hän halusi palavasti päästä aivan iholle kiinni, riistää viimeinen hieman suurempi vaatekappale Olivian yltä. Mutta hän malttoi mielensä. Laululintusen ääni oli lumonnut hänet. Se haastoi häntä tavalla, johon hyvin harva nainen todella pystyi. Lisäksi Olivia oli lausunut hänen nimensä. Voi kuinka hyvältä se tuntuikaan, paremmalta kuin ainaiset kehut ja ylistyssanat.

Prinssi uppoutui täysin pehmeään suudelmaan, eikä vastannut heti pienen laululintusensa herttaiseen uteluun. Häntä hymyilytti. Hymyilytti enemmän kuin pitkään aikaan. Hän irtautui suudelmasta.
”Hmmmm… Haluatko todella tietää?” Hän nosti kätensä naisen nähtäväksi. Ne vapisivat huomattavasti jännityksestä ja innostuksesta sekä palavasta halusta. Sitten hän laski oikean kätensä naisen rinnalle ja vapina oli poissa.
”Huomaatteko? Olette kuin oopiumia. Saatte vereni kiehumaan. Kuulen sen kohinan korvissani. Ja jos totta puhutaan, niin voisin hyvinkin ottaa teidät tässä ja nyt, mutta haluan kokea lisää tätä hidasta kidutusta”, matala ääni kuulosti huvittuneen karhealta. Frederik tiesi puhuvansa yllättävän karkeita sanamuotoja käyttäen, mutta hän ei kyennyt älyttömiin korulauseisiin, joita runoilijat käyttivät.

Prinssi pyöräytti siron naisen kasvokkain kanssaan ja suuteli naista. Kädet kietoutuivat hennon vartalon ympäri ja käärivät kangasta sen verran, että Frederik saattoi pujottaa sormensa hyväilemään alaselän paljasta ihoa. Hän piirteli keveitä ympyröitä peukalollaan ja naurahti sitten kesken suudelman.
”Eikö tämä ole sinusta hieman epäreilu tilanne? minä olen auttanut sinua kuoriutumaan kotelostasi, pieni perhoseni. Haluaisin mieluusti pyytää vastapalvelusta”, nuorukainen katsahti omaa vaatetustaan ja hengähti varsin ihastuneena tajutessaan, kuinka upeilta hänen daaminsa sääret näyttivät ollessaan siroissa kengissään, joissa oli myös sopivasti korkoa.
”Luoja varjele!” Frederik huokaisi pyyhkäisten typerän virneen kasvoiltaan kämmenellään yrittäen saada huiksensa pysymään poissa silmiltä. Hän ei ollut tottunut avonaiseen hiuskuontaloonsa.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 17 Hel 2009 02:51 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Markiisitar irtautui suudelmasta, nyökäten nuorukaisen sanoille. Kyllä hän tahtoi tietää. Hän nojasi hennosti vasten toisen vartaloa ja käänsi katseensa eteenpäin nähdäkseen kohotetut kädet, jotka tärisivät silmin nähden. Neito ei ollut osannut odottaa aiheuttavansa tälläistä reaktiota. Hän uskoi jokaiseen sanaan, jonka nuorukainen lausui, ei epäillyt niitä, mutta silti ajatuskin tuntui uskomattomalta. Prinssi Frederik ei enää käyttänyt korulauseita, mikä osaltaan antoi Olivialle sen varmuuden, että mies oli tosissaan. Siksi hän ei kauhistellut karkeahkoja sanoja, vaan ne saivat lämpimän tunteen läikähtämään korpintukkaisen neidon sisällä. Hän piti siitä kun mies puhui näin, ne tuntuivat olevan lausuttu suoraan enemmän suoraan sydämestä kuin rönsyilevät korulauseet.

Pian neitonen huomasi olevansa käännettynä kasvot kohti prinssiä ja tunsi lämpimän suudelman aistillisilla huulillaan, neidon käsien noustessa miehen vartaloa hellästi hipoen aina tuon niskan taakse suudelman aikana. Aistit tuntuivat herkistyvän, markiisittaren laittaen erittäin herkästi huomiolle rauhoittavan kosketuksen alaselässään. Hän hymyili nuorukaiselle kauniisti, tuon viimeisten sanojen saaden hymyn käymään arvoitukselliseksi.
”Pyyntö hyväksytty”
Sanottiin vasten nuorukaisen huulia, neitosen suudellen tuon huulia hellästi, mutta vain hetken ajan. Prinssi saattoi tuntea kuinka sirot kädet tarttuivat miehen paitaan, alkaen riisua tuota hellästi nuorukaisen päältä. Paljaan ihon näkyessä, miehen seisoessa neitosen edessä ilman paitaa, korppinmustat kiharat omaava nuori nainen suuteli pehmeästi miehen huulia, tuon käden sipaistessa irti olevia hiuksia prinssin korvan taakse. Täyteläisten huulien löytäen tiensä nuorukaisen korvan luo, neitosen näykätessä sitä pehmeästi, niiden tien kulkeutuen miehen kaulalle, jota neitonen nyt rohkeasti, mutta hellästi suuteli, oikeanpuoleisen käden pysähtyessä hetkeksi Frederikin sydämen päälle kun se jatkui kulkuaan alemmas, kiduttavan hitaasti. Markiisitar vältti liian tuntuvaa kosketusta, tuon sormenpäiden saavuttaessa höyhenenkevyesti prinssin ihon.

”Hmmhh… Nautitteko tästä?”
Kuiskattiin vasten miehen kaulaa, neitosen huulten löytäessä taas tiensä prinssin huulille
Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 17 Hel 2009 10:43 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik katsoi kiinteästi pientä laululintustaan ja kohotti kulmiaan yllättyneenä tuosta suloisen salaperäisestä ilmeestä, joka lupasi jotain hyvin mieluista hänelle.
”Mmmm-mhuh”, Frederik mumisi tuntiessaan kankaan liukuvan varsin miellyttävällä tavalla hänen ihoaan vasten, kunnes se tipahti myttynä lattialle. Olivian suudelmat maistuivat makean huumaavilta, eikä nuorukainen olisi millään halunnut luopua yhdestäkään suukosta, vaikka kieltämättä pehmeät huulet tekivät loistavaa työtä.

Naisen kosketus vartalolla tuntui myös upealta ja prinssi sulki silmänsä pidellen hellästi kiinni sorjasta varresta. Hän veti syvään henkeä ja päästi ilman keuhkoistaan hyvin hitaasti. Olivian kevyen kiusoitteleva ote koetteli kerta kaikkiaan hänen tahdonvoimaansa.
”Tarvitseeko teidän edes kysyä?”, Frederik huoahti napaten kiinni käden, joka oli vaeltamassa sinne, minne pienen laululintusen kosketuksella ei ollut vielä lupa siirtyä.
”Missä kiltit pienet markiisittaret oikein oppivat miesten kiusoittelua?” prinssi kysyi sivellen naisen rannetta hetken aikaa ja jatkaen kieppuvaa sivelyään hitaasti ylöspäin.
”Lieköhän se sittenkään kovin viisasta, pieni laululintuseni?” Frederik hymyili huvittuneesti, ”Tai tällä menolla minä saan kaiken huvin”.

Pieni leikittely tuntui luontevalta tässä tilanteessa. Hän halusi Olivian viihtyvän seurassaan toisella tavalla kuin sängynlämmittäjiensä. Hän halusi nähdä hymyn pienen laululintusensa huulilla ja kuulla jokaisen nautinnon äänen, joka karkaisi noiden täyteläisten huulien välistä.

Olivian vartalo tuntui niin lämpöiseltä, että Frederik sulki sen vähäisenkin tilan heiden kahden välillä ja nappasi naisen käsivarsilleen.
”Kuin höyhen”, hän mumisi tummien kutrien pyyhkäistessä hänen vaaleita kasvojaan. Nopea vilkaisu sängyn suuntaan ja pari askelta toiseen suuntaan. Nuorukainen ohitti pyörähtäen lattialle unhoittuneen varsin sievän leningin ja asteli neitokainen käsivarsillaan ylellisen nojatuolin luokse. Se oli lähinnä yksityinen lukunurkkaus ja lattialla lojui muutamia puoliksi luettuja kirjoja. Frederik pikemminkin rojahti kuin istuutui tyylikkäästi Olivia edelleen käsivarsillaan tuohon upottavan pehmeään laiskanlinnaan.
”Uh! Taisin sittenkin olla väärässä”, hän kiusoitteli naista, joka lepäsi nyt hänen sylissään. Vasen käsivarsi tuki naisen selkää kämmenen tutkiskellessa rinnan kaarta. Oikea käsi puolestaan lepäsi naisen reidellä sormien piirrellessä kuvioita pehmeään ihoon. Huulet pyyhkivät keveästi naisen leukaa ja poskea.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 17 Hel 2009 11:23 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Korppitukka nautti ihon pienestä värinästä kosketuksensa alla, miehen jokaisesta eleestä, joka kertoi tuon nauttivan siitä. Prinssin napatessa kiinni neitosen ranteesta, tuo ei voinut olla naurahtamatta pehmeästi. Silmien sini tavoitti harmaat silmät, niiden katseen pehmentyessä hivenen naisen hymyillessä hivenen.
”Täytyykö teidän todella tietää?”

Markiisittaren nojautuessa niin, että huulet miltei koskettivat prinssin huulia, miehen kuitenkin nostaen korpintukkaisen neitosen käsivarsilleen, saaden Olivian siirtämään kätensä tuon niskan taakse. Hetken hän pelkäsi putoavansa ja nainen nojautuikin hennosti miestä vasten, tuon rentoutuen kuitenkin prinssin sylissä. Markiisitar oletti heidän tiensä vievän kohti Frederikin sänkyä, kaksikon tien vieden kuitenkin jonnekin aivan muualle, nuorukaisen rojahtaessa laiskanlinnaansa, paransi neitokainen tuon sylissä asentoaan hetkellisesti.

Sirot, pitkät sormet siirsivät nuorukaisen hiuksia hellästi pois tuon kasvoilta, sinisten silmien lempeän katseen seuratessa käden rauhoittavaa liikettä hetken. Hän nautti Frederikin kosketuksesta ihollaan, vaikka se olikin intiimiä, rohkeampaa kuin aikaisemmin. Markiisittaren sulkiessa silmänsä hetkellisesti vain nauttiakseen nuorukaisen kosketuksesta, siitä miten se lähetti väreitä pitkin herkkää, pehmeää ihoa.
Naisen kääntäen tummakutrista päätään niin, että pystyi nyt kohtaamaan prinssin kasvot, hymyillen suloisesti ennen kuin soi tuon huulille kokeilevan suudelman.
”Kuinka niin väärässä?”
Kysyttiin vasten miehen huulia, ennen kuin markiisitar irrottautui suudelma, antaen katseensa tavoittaa prinssin oman katseen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 18 Hel 2009 12:45 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Höyhen saattoi olla hieman väärä sananvalinta. Ehkäpä kaurasäkki olisi ollut hieman totuudenmukaisempi”, Frederik pidätteli naurua nuolaisten edelleen makeilta maistuvia huuliaan. Hänen niskavillansa olivat hien kostuttamat. Tosin naisen kantaminen ei ollut aiheuttanut hikoilua vaan kahden toisiinsa kietoutuneen vartalon lämpö. Prinssi piikitteli hyväntuulisesti naista puristaen reittä ja täyteläistä rintaa kuin osoittaakseen, että sirossa vartalossa oli lihaakin luiden päällä.

Prinssi antoi katseensa levätä sinisissä silmissä. Olivia ei pääsisi karkuun aivan helposti, joten pahin vaihtoehto olisi joka tapauksessa vain napakka lyönti, johon Frederik ei millään jaksanut uskoa.
”Ja ei, en halua tietää, mistä olette taitonne oppineet. Olkoon se teidän salaisuutenne, pieni laululintunen”, naurahdettiin kepeähkösti oikean käden liukuessa reittä pitkin alusmekon helman alle. Frederik kutitteli keveästi pehmeää alavatsan ihoa.


OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 18 Hel 2009 01:18 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Pehmeä, hyväntahtoinen nauru kumpusi ulos täyteläisten huulten välistä.
”Kaurasäkki? Oi kuinka hurmaavaa!”
Neitonen nosti toista siistiä kulmakarvaansa kuin vahvistukseksi sanoilleen. Markiisitar koitti näykkäistä prinssiä mielenosoitukseksi kipakasti, mutta hellästi alahuulesta, samalla kun käsi siirtyi reittä puristaneen käden päälle. Läimäisyä ei tullut, kuten mies olikin itsekseen olettanut. Hän ei edes yrittänyt karkuun miehen sylistä saatikka edes yrittää vääntyillä siitä pois. Olo tuntui luontevalta ja turvalliselta nuorukaisen sylissä.

Lempeä katse kohtasi nuorukaisen silmät, neitosen hymyillessä hivenen.

”Sinulla on kaunis iho. Hyvin eksoottinen verrattuna moniin muihin palatsin kaunottariin”, tuumailtiin hiljaisen pehmeällä äänellä, ”Pidän siitä. Vaikutat paljon terveemmältä kuin ne kalkkilaivan kapteenit. Tosin taidan itsekin kuulua siihen kastiin. Toisinaan kaipaan taas niitä aikoja kun olin poikanen ja saatoin viettää tuntikausia ulkona”. Frederik puheli hiljaisesti.
”Mutta silloin jäisin paitsi teistä, Olivia –neiti”, nuorukainen naurahti.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 19 Hel 2009 12:44 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP

Naisen hymyillessä hivenen nuorukaisen sanoille hänen ihostaan, tuon äänen kuulostaen ohuemmalta kuin aikaisemmin mikä johtui lähinnä siitä tunteesta, jonka miehen kosketus oli saanut aikaan.
”Jos olen rehellinen, olen aina kadehtinut vaaleaa ihoa. En kuitenkaan tavoittele sitä kuten tiedän monen tekevän. ”

Neitosen vilkaisten Frederikiä ennen kuin kohottautui istumaan tuon syliin, nousten hiljaisena ylös aina seisomaan asti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 19 Hel 2009 01:39 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Nuoren miehen vartalo oli oppinut rekisteröimään naisen kehon pieniä merkkejä, lihaksien jännittyneisyyttä tai rentoutta. Olivian reaktiot saivat Frederikin hykertelemään varsin mielissään. Hän kuunteli tarkasti naisen hengityksen rytmiä ja pienen pieniä henkäyksiä, jotka kertoivat vähitellen leviävästä mielihyvästä.

Frederik olisi mielellään pitänyt Olivian syleilyssään paljon pitempään, mutta antoi vastahakoisesti naisen nousta. Hänen kätensä putosivat rennosti reisille, eikä mies näyttänyt halukkaalta luopumaan paikastaan nojatuolin pehmeässä upottavuudessa. Pieni viileä henkäys kävi kuumalla iholla ja prinssi tunsi värähtävänsä. Silti hän piti katseensa tiukasti pienessä mustarastaassaan ihaillen tämän vartaloa vähitellen sentti sentiltä. Hän tutki jokaista yksityiskohtaa hyvin huolella, kuin olisi tarkastellut valtavan taidokkaasti tehtyä maalausta.

”Jumalainen”, oli ainoa sana, joka sopi tilanteeseen ja juuri sen nuori mies henkäisi suustaan vallan ihastuneena. Valon ja varjon leikki pehmeillä vartalon kaarilla kannusti prinssiä nojautumaan hieman eteenpäin. Hän ojensi kätensä sivelläkseen naisen lantiota ja reittä, jotka olivat sopivasti hänen ulottuvillaan.
”Te olette varmasti unta, hyvin suloista unta. Pelkään herääväni hetkellä millä hyvänsä”, lämmin hymy, joka oli harvinainen ilmestys prinssin kovilla kasvoilla, valaisivat hänen olemustaan hitusen verran. Hän paljasti hieman lisää itsestään Olivialle, naiselle, jonka hän hädin tuskin edes tunsi. Se oli suloista hulluutta, kiihtymystä ja halua, se oli jotain sellaista, mihin Frederik ei ollut uskonut voivansa koskaan antautua.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 19 Hel 2009 02:10 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Arasteluistaan huolimatta markiisitar ei kavahtanut nuorukaisen katsetta, vaikka se tuntuikin hyvin oudolta. Korpintukkainen kaunotar ei ollut ennen ollut näin intiimissä tilanteessa miehen kanssa, joten kaiketi pieneen jännitykseen ja kainosteluun löytyi hyvä selitys.
Nainen seisoi tuntemuksestaan huolimatta paikallaan värähtämättä, huulet hivenen raoillaan. Sinisten silmien katse seurasi kuinka toinen tutki omalla katseellaan hänen vartaloaan niin tarkasti, kuin painaen mieleensä pienimmänkin yksityiskohdan. Katseen siristyen hetkeksi mielihyvästä, jonka toisen sanat aiheuttivat.

Katse seurasi tuota lämmintä hymy, joka nousi prinssin kasvoille, sen saaden miehen näyttämään komeammalta. Markiisitar hymyili lämpimästi, tuon istuutuen jalkojensa päälle sirosti nuorukaisen jalkojen väliin. Käsillään neitokainen nojasi hennosti miehen polvia vasten, toisen käden sormien hipaistessa miehen suupieltä, lempeän soinnun kuuluessa markiisittaren äänessä:
”Pidän teidän hymystänne, Frederik. Hymyilkää useammin.”

Suupielen kohotessa hivenen, naisen sormenpäiden pinnan sivellen rauhoittavasti miehen kasvoja. Korpintukkaisen hymyili prinssin sanoille unesta, tuon kohottautuen polvilleen” En ole uni, olen todellinen. Näettekö?”
Neitokaisen huulten koskettaessa hennosti miehen huulia, käsien upottautuessa tuon hiuksiin samalla kun suudelma syveni kiihkeäksi, intohimoisemmaksi.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 19 Hel 2009 02:54 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Se oli vain pieni päänpudistus, eikä se oikeastaan ollut kieltävä ele. Frederik oli tottunut näyttelemään jotain muuta kuin itseään. Tai olihan se näytelmän mies hän, pieni osa, joka oli sysätty kiiltäväksi ulkokuoreksi. Hän oli myös hyvin kunnianhimoinen mies, eikä sitä käynyt kieltäminen edes syvemmän itsen tutkinnan jäljiltä. Oikeastaan vasta Olivian tavattuaan Marquezin nimeä syntymätodistuksessaan edelleen kantava nuorukainen oli alkanut tutustua uudestaan toiseen, valoisampaan puoleen itsessään ja se oli pelottava kokemus.

”Vain teille, Olivia-neiti, vain teille”, kuului hiljainen vastaus naisen sormien pyyhkiessä sileiksi ajeltuja kasvoja. Hänen oli vaikea ottaa vastaan tämän naisen kohteliaisuuksia. Ehkä Frederik kuvitteli edelleen johdattelevansa laululintusensa ansaa. Kenties, mutta se kaikki oli jossain alitajunnan pohjalla.

Harmaa katse oli seurannut naisen jokaista liikettä herkeämättä. Nyt hän antoi neitokaisen johdattaa kätensä taas kosketuksiin silkkisen ihon kanssa. Frederik vastasi suudelmaan intohimoisesti ja haastoi Olivian kielen vauhdikkaaseen painiotteluun. Pianistin sormet tarttuivat myös tiukasti korpinmustiin kiharoihin ja pilasivat siinä sivussa huolitellun kampauksen.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 21 Hel 2009 04:34 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Neitokainen hymyili ajatuksissaan nuorukaisen sanoille. Vain hänelle? Markiisitar oli hyvin otettu miehen sanoista. Hän ymmärsi, että kuninkaallisen täytyi olla hillitty ja tyyni alamaistensa edessä, piilottaa kaikki sisäiset tunteensa. Se lisäsikin naisen tuntemaa kiintymystä Frederikiä kohtaan, sillä vaikka he olivat milteipä vieraat toisilleen, oli mies todellakin näyttänyt sisäistä maailmaansa korpinkiharaiselle neidolle.

Markiisitar vastasi kielisuudelmaan. Prinssin ote tuntui muuttuvan kaikin puolin omistavammaksi, neidon tuntiessa tuon kosketuksen hiuksissaan. Hän hengästyi intohimoisesta, himokkaasta suudelmasta. Ihon kihelmöiden entisestään hellän kosketuksen alla
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 01 Maa 2009 02:57 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssin rinta jännittyi kosketuksen alla, samoin myös vatsanahan alla sijaitsevat lihakset. Se oli vähän kuin suojakilpi pehmeänkutittavaa kosketusta vastaan ja samalla kertoi herkimmille ihmistuntijoille, että mies nautti suunnattomasti.
Ote hiuksista päästettiin kirpoamaan käden liukuessa naisen poskea pitkin. Huikentelevaisempi käsi puolestaan palasi odottamaan kiltisti prinssin omalle reidelle seuraavaa seikkailua.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"

Viimeinen muokkaaja, Prinssi Frederik pvm 16 Maa 2009 01:18 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 01:03 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Epäröiden mielessään, markiisitar tunsi otteen korpinkiharaisissa hiuksissaan kovenevan hellästi, vetäen hivenen, kauniin suudelman rikkoutuen. Neitokaisen silmien selvä sini kohtasi toisen harmaan katseen hivenen hämillisenä, tuon ollen hengästynyt suudelmasta. Hän aisti, tunsi toisen läheisyyden. Hetkeen neitonen oli jähmettynyt aloilleen kuin säikky peura tai kani, joka kohtasi metsästäjän silmästä silmään. Toisin kuin saalis, markiisitar ei paennut vaan toipui pienestä hämmennyksestään hyvinkin nopeasti.

Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 02:07 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Kuinka nautittavalta tuo sanaton valta saattoikaan tuntua. Heikomman osapuolen alistaminen oli Frederikille tuttua, mutta nyt tunne oli huomattavasti tyydyttävämpi. Hän haastoi naista, mutta ei suinkaan dominoinut tilannetta samalla tavalla kuin usein neuvottelupöydän ääressä. Se oli paljon hienovaraisempaa ohjailua, kahden ihmisen välistä intohimoista kamppailua ja tällä hetkellä hän oli niskan päällä oman statuksensa myötä.

Milloin hän oli rakastellut naista viimeksi kaikessa rauhassa ja sillä hartaudella, joka asiaan olisi kuulunut, jos molemmat osapuolet olisivat olleet rakastuneita toisiinsa? Frederik ei muistanut. Yleensä kyse oli vain ja ainoastaan hänestä. Nyt jälkeenpäin, juuri tällä hetkellä, hän tavallaan katui omaa itsekkyyttään, vaikkakin epäili, ettei hän oikeasti rakastanut Oliviaa. Ei vielä ainakaan. Äpäräprinssi kiersi mustan kutrin sormensa ympärille ja päästi kutrin taas putoamaan. Hän silitti naisen hiuksia ohjaillen vain hyvin keveästi.

Frederik naurahti kevyesti haukkoessaan henkeä.
”Minusta alkaa tuntua, että Olivia-neiti jätti mainitsematta jotain. Ehkä kukaan ei ole koskenut teihin, vaan entäpä te itse, pieni laululintuseni?” nuorukaisen ääni oli leikkisä hänen liikahtaessaan mielihyvän juostessa selkärankaa pitkin.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 02:41 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssin ensimmäinen reaktio sai sinisten silmien siristymään mielihyvästä. Hän oli siis yllättänyt nuorukaisen ja henkäilyistä sekä muista tuon päästämistä äänistä päätellen vallan positiivisella tavalla.
Markiisittaren tuntien kevyen kosketuksen hiuksillaan, kuinka toinen nappasi kiinni korpinmustasta kiehkurasta, päästäen sen sitten irti kutittamaan naisen vartaloa.
”Kukaan ei ole koskettanut minua, mutta..”
Aistilliset huulet kaartuivat arvoitukselliseen hymyyn, huulien löytäen tiensä prinssin korvan luokse.
”…en voi vannoa ettenkö olisi koskettanut jotakin toista…”
Kevyen naurahduksen karatessa huulilta, naisen näykkäistessä kevyesti nuorukaisen korvanlehteä ja kaulaa. Markiisitar aikoi nyt siirtyä pois toisen sylistä, ihan vain kiusatakseen miestä. Naisen liikahtaen pienesti, kuin tuo aikoisi jättää prinssin sylin taas toistamiseen.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 03:33 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederikin kädet auttoivat naista hellästi yrittäen pakottaa tämän syvemmälle syleilyynsä, mutta toinen selvästikin halusi vastustella. Nuorukainen tyytyi sivelemään vartalon kaaria ja hairahtipa kädet ovelasti myös pehmeiden pakaroiden päälle kuin kutsuna kietoutua lähemmin hänen omaa vartaloaan vasten.

”Hmmmh?”, Frederik päästi kysyvän äännähdyksen tuntiessaan näykkäisyn korvalehdessään, ”Pitäisikö minun olla nyt hyvin mustasukkainen?” Hän antoi naisen liukua vain hieman kauemmas itsestään ennen kuin painoi raisuhkosti naisen yläselästä tämän takaisin olkaansa vasten.
”Kerroinhan teille, että olen hyvin itsekäs ollessani mustasukkainen”, nuorukainen muistutti suudellen Oliviaa solisluun tietämiltä napaten ihoa hampaidensa väliin hieman kovakouraisemmin kuin olisi ollut tarpeen. Hän tiesi, että kauniille iholle jäisi merkki.

Kämmenet olivat lukittuneet naisen vartalon ympärille tiukasti Frederikin päästäessä naisen piinasta ja suukottaen kevyesti punoittavaa aluetta.
”Te saatte kiduttaa minua fyysisesti, mutta älkää leikitelkö tunteillani”, mies sanoi matalalla äänellä, jossa ei kuitenkaan kuulunut läpi uhkaavaa sävyä vaan lähinnä kepeän tyytymätön nurina. Oikea käsi tarrasi uudemman kerran kiinni kiharaisiin hiuksiin ja pakotti Olivian kallistamaan päätään hieman taaksepäin.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 03:08 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Kosketus silkkisellä iholla tuntui hyvältä, se sai naisen miltei kehräämään kissamaisesti. Prinssin painaessa neidon hennon vartalon vasten itseään, neitokainen henkäisi pienesti. Pitäisikö hänen pelätä? Silmien rauhallinen katse etsi toisen katseen, vakaan hiljaisen äänen lausuessa:
”Teillä ei ole mitään syytä olla mustasukkainen, Frederik, sillä sanoinhan, etten kuulu kenellekään muulle kuin teille”
Markiisitar muistutti toista. Hän ei söisi sanojaan, lupaustaan, josta neitokainen oli jo päättänyt pitää kiinni. Mutta uskoiko nuorukainen, prinssi, jonka sylissä hän oli, sen? Sehän oli vain hänen sanansa, naisen sana, vaikka Olivia olikin asemansa puolesta vaikutusvaltainen nainen.

Tuntiessaan toisen hampaat ihollaan, tuon kivun aallon, joka pyyhkäisi kevyesti vartaloa, nainen hätkähti hivenen, suudelman kipeällä alueella saaden kehon taas rentoutumaan. Kosketus iholla kihelmöi hivenen, markiisittaren liikahtamatta minnekään toisen sylistä. Hän ei pelännyt, mutta oli silti varovaisempi kuin äsken.


Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 09:03 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik kommentoi pienen laululintusensa vakuutteluita vain epämääräisellä äännähdyksellä, joka ei oikeastaan kertonut juuta eikä jaata miehen ajatuksista. Hän oli parinkymmenen vuoden aikana ehtinyt kuulla jos jonkinlaisia lupauksia, joista vain hyvin harvat olivat todella pitäneet. Ei hän kuitenkaan epäillyt naisen vilpittömyyttä, mutta ihminen, ja varsinkin nainen, oli huikentelevainen. Lisäksi Frederik tiesi joka tapauksessa olevansa varsin mustasukkainen tiettyjen asioiden suhteen.

Ne olivat heikkoja signaaleja, jotka vihjailivat muutoksesta. Olivia vaikutti valppaammalta hänen arvaamattoman hyökkäyksensä takia, mutta kuitenkin tietty leikillisyys tuntui säilyvän heidän välillään. Frederik oli tyytyväinen myös siihen seikkaan, että hänen pyyntöjään kuunneltiin ja kerrankin toteutettiin sen suuremmin kyselemättä. Kahdenkeskinen ymmärrys miltei lämmitti mieltä, joskin vielä kuumemman tunteen sai aikaan markiisittaren edelleenkin häkellyttävän varma kosketus.


”Kenties minun on syytä käydä puuteroimassa… nenäni”, prinssi tuumasi ilkikurisesti. Noustessaan nuorukainen veti kuitenkin naisen lähelleen suudellen tätä raisusti kuin kunnon naistenmies konsanaan.
”Vaikka en laittaisi pahakseni, jos lasteni äiti olisi yhtä säkenöivä ja vallaton kuin te olette”, Lisättiin vielä prinssin pyyhkäistessä kämmenselällään huuliaan.

Hän katseli hetken ihaillen ja pudisti sitten kevyesti päätään omalle hullulle ajatukselleen. Hän ei voinut kuvitella kaunista Oliviaa äitinä, ei ainakaan juuri nyt. Nainen oli aivan liian kaunis. Aivan liian haluttava. Eipä niin, etteikö Frederik ollut piinallisen tietoinen siitä seikasta, ettei hänellä ollut varaa siittää jälkeläistä aatelisnaisen kanssa, ennen kuin olisi itse selvillä vesillä. Kuumotus vatsanpohjassa ja kupeilla kuitenkin hukutti alleen liian huolestuneisuuden ja varovaisuuden. Silti huumassaankin nuorukainen muisti vilkaista, missä mäntypuinen hyvin yksinkertainen laatikko oli huoneessa sijoitettu. Se oli asetettu yöpöydän alatasolle sängyn viereen, mikä antoi nuorukaiselle syyn virnistää poikamaisesti. Hän tarttui salakavalasti naiseen välittämättä tämän mahdollisista protestiyrityksistä ja heilautti pienen laululintusensa uudelleen käsivarsilleen kuin vasta vihitty aviomies nostaa nuorikkonsa kantaakseen tämän kynnykset yli.

Muutaman sekunnin, ja askeleen, kuluttua Frederik heitti Olivian lähes raakalaismaisesti korkealle sängylleen tyynypaljouden keskelle katsellen kädet lanteillaan erityisen tyytyväisenä aikaansaannostaan. Pieni laululintunen oli juuri siellä, missä hän halusi tämän olevankin. Olivia näyttikin viattomalta pesästään tippuneelta linnunpoikaselta ja äpäräprinssi tunsi olonsa ketuksi, joka vaani helppoa saalista. Eikä hän voinut millään vastustaa tuota eksoottista makupalaa. Frederik hyökkäsi saaliinsa kimppuun vangiten tämän kevyesti vartalonsa painon alle. Hän painoi huulensa aiheuttamansa puremajäljen päälle maistellen kuulasta ihoa
”Minä… uskon teitä, Olivia-neiti, vaikka valehtelisitte minulle. Te olette todellakin kuin oopiumia minulle. Annatte hetken selvän hetken ja vedätte minut sitten hulluuden aaltojen alle”, nuorukainen mumisi hiljaa naisen korvanjuuressa painaen huulensa kevyesti korvannipukkaa vasten, ”Teette minut hulluksi halusta ja kaipauksesta läheisyyteen. En usko, että pystyn hillitsemään itseäni enää kauaa, Olivia-neiti. Antakaa anteeksi”.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 26 Kes 2009 01:55 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Sinisten silmien katse seurasi prinssin liikkeitä, naisen jäädessä tyynesti seisomaan paikoilleen, naurahtaen kevyesti prinssin sanoille. Hän antoi katseensa levätä prinssinsä kasvoissa ja hetken ajan tuon maskuliinisessa vartalossa.

Markiisittaren kehon jäykistyessä hetkeksi, tuon tajuamatta ensin tapahtunutta, naisen löytäen taas itsensä Frederikin sylistä Olivia painautui nuorukaista vasten ehkä hivenen hädissäänkin äkillisestä hyökkäyksestä. Sen kuitenkin jatkuessa kun hän tunsi toisen äkillisesti heittävän naisen ilmaan, pehmeän sängyn ottaen häkeltyneen naisen vastaan lempeästi. Kampauksen antaen viimein lopullisesti periksi, korpinmustien kutrien avautuen. Nainen tavoitti prinssin katseellaan, ehtien kohottautua hivenen kyynärpäidensä varaan ja vetää muutaman hiuksia vielä kiinni pitelevän pidikkeen pois hiuksista, kiharoiden valuen nyt paksuna putouksena selkää pitkin. Naisen aikomuksena oli kohottautua istumaan, mutta hän tuli painetuksi vasten sänkyä, tuntien miehen painon päällään.
Nuoren naisen toipuen kuitenkin sen verran, että hän tajusi mitä oli tapahtumassa, käden vaistomaisesti tarttuessa prinssiä toisesta olkapäästä, yrittäen työntää tuon raisuksi käyneen miehen pois päältään. Hänen kuitenkaan työntämättä toista pois vaan käden siirtyessä miehen vahvemman niskan taakse, tummakutrisen naisen kuunnellessa tuon rauhoittavaa ääntä
”Miksi sitten hillitsette itsenne? Olen vain teidän, sielultani ja ruumiiltani..”
Kevyt, ihoa tuskin koskeva poltteleva suudelma painettiin nuorukaisen korvan taakse.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 27 Kes 2009 01:25 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Naiset olivat uskomattomia, niin pehmeitä ja lämpimiä, mutta samalla myös yllättävän kovakouraisia ja terävähampaisia. Frederik olisi mielellään huomauttanut, että hänen ratsunsa jyysti alinomaa hänen olkapäätään huomattavasti rakastavammin kuin Olivia, mutta nuorukainen pysyi viisaasti vaiti.
Mustat kiharat tuntuivat pehmeiltä kasvoja vasten ja prinssi rakasti nähdä pitkien hiusten luoman verkon. Hän ei ehkä osannut arvostaa taiteilijoiden tekemiä tauluja tai veistäjien taidokkaita tauluja, mutta sen sijaan hän osasi antaa arvoa arkipäivän pienille asioille ja erityisesti naisen estetiikalle, Olivian kauneudelle, viehkeydelle ja empatialle, hän oli menettänyt sydämensä. Suudelmat polttelivat vielä iholla, mutta vielä enemmän polttelivat hänen pienen laululintusensa lausumat sanat. Frederik ei kyennyt vastaamaan. Hän olisi halunnut sanoa, että hän hillitsi itsensä, koska ei halunnut satuttaa Oliviaa, vaikka olikin sanonut olevansa itsekäs rakastaja.

He kaksi olivat nyt yhtä. Hän katsoi pientä laululintustaan silittäen tämän poskea kevyesti kuin tuulen henkäys. Hänen jokainen solunsa oli nyt valppaampi. Hän haistoi naisen vienon kukkaistuoksun.
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 27 Kes 2009 03:38 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Nainen kuunteli nuorukaisen hiljaisuutta, katseen käydessä toisessa hänen näkemättä prinssin kasvoja
Sinisten silmien kohdatessa harmaat, joiden katse oli niin vilpitön. Täyteläiset huulet kaartuivat hymyyn, nuoren markiisittaren kuullessa Frederikin lupauksen. Katse kertoi naisen uskovan, sanoja ei tarvittu.

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 28 Kes 2009 03:02 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP

Levättyään hetken, iho vasten ihoa, nuorukainen avasi silmänsä ja varasti vielä yhden pehmeän suudelman noilta huumaavilta huulilta ja nousi istumaan sängyn reunalle venytellen jäykkiä hartioitaan nautinnollisesti. Istumatyö oli pahasta.

Hän pyyhkäisi kosteat hiukset kasvoiltaan tuntien huoneen viileän ilman yhä kuumalla ihollaan. Frederik olisi helposti voinut langeta takaisin vanhoihin tapoihinsa, kääntää selkänsä, polttaa savukkeen, jota hän suorastaan himoitsi ja odottaa kunnes hänen sängyssään makaava nainen vain yksinkertaisesti lähtisi. Sen sijaan, että hän olisi noussut ja hakenut savukkeensa, nuorukainen istui hiljaa sänkynsä laidalla tuijottaen takan liekkejä. Hän kuulosteli tulen huminaa ja omia tuntojaan yllättävän rauhallisin mielin, miltei kliinisen etäisesti, kuin ne eivät olisi olleet hänen omiaan alun perinkään.

Rakastiko hän naista? Ei, ei rakastanut. Ei vielä siten kuin Olivia olisi halunnut hänen rakastavan. Tietysti hän himoitsi naista, kuten jokainen mies varmasti himoitsi mielessään tämän vartaloa. Hän halusi omistaa pienen laululintusen. Se ei ollut sellaista rakkautta, jota hän halusi tarjota Olivialle. Se oli väärin naista kohtaan, joka oli empimättä luvannut hänelle ruumiinsa ja sielunsa. Silti, Frederik myönsi itselleen, hän oli hirvittävän mustasukkainen kuvitellessaan naisen toisen miehen syleilyssä ja nyt, olleessaan Olivian kanssa, hän tunsi olonsa paremmaksi kuin pitkiin aikoihin. Hän hengitti helpommin. Olo oli miltei sietämättömän rauhallinen ja mieli levollinen, vaikka hän kantoi yhä edelleen huolta huomisesta. Frederik tunsi olevansa enemmän oma itsensä. Se osa, jonka hän oli piilottanut muilta asettuessaan palatsiin asumaan, oli nyt alkanut heräillä hänen sisällään ja se tuntui yhtä aikaa helpottavalta ja pelottavalta.

Mutta ennen kaikkea hän oli sortunut ajattelemaan asioita aivan liian pitkälle. Joidenkin asioiden oli parempi antaa sujua omalla painollaan. Tämän jälkeen hän rojahti varsin epäarvokkaasti takaisin selälleen huokauksen kera. Hän vilkaisi rakastaan kuin miettien jaksaisiko hän raahautua syvemmälle ylelliseen pehmeyteen kaappaamaan naisensa uudemman kerran hellään syleilyyn, vai sulkisiko hän ensiksi silmänsä ihan vain pikkuhetkeksi.


((Olenko huomaavinani itsessäni pienen pienen hittaajan? hmmmmh... (X ))
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 09 Hei 2009 03:27 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
// Sitä vikaa on kaikissa (; //

Loppuhuipennus. Naisen vartalo painui pehmeälle kaarelle, käden puristaen prinssin kättä. Olivia hengitti yrittäen saada oman hengityksensä tasaantumaan, sydämen lyödessä villisti vasten Frederikin rintaa. Markiisitar antoi silmiensä painua puoliksi umpeen, sinisten silmien katsoen nuorukaisen kiinni painettuja silmiä vaivihkaa tummien silmäripsien lomasta. Vartaloa kuumotti miellyttävällä tavalla. Tavalla, jota markiisitar ei ollut ennen tuntenut.

Ehtimättä vastaamaan yllättävään suudelmaan neitokainen avasi silmänsä täysin avoimiksi seuraten prinssin liikkeitä. Tuo empi hetken mitä tekisi, katsoen miehen selkää. Markiisittaren kuitenkin käännähtäen toiselle kyljelleen, pitäen katseensa prinssissä. Hän antoi katseensa kulkea tuon olemuksessa, joka oli miehisellä tavalla jämäkämpi kuin muiden kruununperillisten ja nainen huomasi ihailevansa varjon ja valon leikkiä prinssin olemuksella. Katse silmissä pehmeni ja markiisitar harkitsi koskettavansa toista, mutta mies päätti vaipua selälleen sängylle. Olivia vastasi tuon raukeaan katseeseen lämpimällä hymyllä, sipaisten mustan kiharan pois kasvoiltaan.

Välittämättä siitä, että mustat kiharat olivat hivenen pörröisesti lemmenleikin jäljiltä sekaisin nainen siirtyi lähemmäs miestä, antaen katseensa hetken levätä tuon silmissä. Kevyen kosketuksen sipaistessa hellästi prinssin poskea, hellän suudelman tullen painetuksi höyhenenkevyesti tuon kapeille huulille.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 16 Hei 2009 03:01 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Suukotat minut piloille, pieni mustarastaani”, nuorukainen naurahti käyttäen hellittelynimeä saatuaan osakseen kosketuksia ja suukon, joita hän ei missään nimessä ollut omasta mielestään ansainnut.
”Voisin hyvinkin kuvitella tottuvani näin hyvän kohteluun.” Frederik kohottautui toisen kyynärpäänsä varaan. Hän jäljitti sormillaan naisen solisluita ja kokeillen vielä kertaalleen kuinka hyvin naisen rinta sopikaan hänen käteensä. Kuulas iho tuntui viileältä, mikä aiheutti nuoren miehen kulmien kurtistumisen.
”Teidän tulee pian kylmä”, prinssi huomautti kuin herrasmies konsanaan. Asialle vain oli hieman vaikea tehdä mitään kun itse röhnötti ylisuuren lahnan tavoin peiton päällä, eikä sen alla kuten sängyssä oli tapana. Vaikka Frederik olikin juuri tällä hetkellä laiskuuden huipulla, kieräytti hän itsensä yllättävän sulavasti toisen olkansa ylitse kuperkeikalla polvilleen. Samalla hänen onnistui rusauttaa jotain takaisin paikoilleen pääkopassa risteilevän äänen perusteella tuomiten. Tottuneesti nuorukainen heitti osan omituisen suuresta, Frederikin itsensä mielestä siis, tyynypinosta sängynviereen onnistuen kaivamaan peiton reunan esille myllätystä sängystä.

Frederik taputti paikkaa vieressään hymyillen varsin lauhkeasti. Hän himoitsi edelleen savuketta, mutta totesi, ettei jaksaisi metsästää sytytintä minkään liivin tai takin taskusta, vaikka olikin melko varma, että oli jättänyt yhden monista savukerasioista ja mansikoita maksaneista japanilaisista tinder pistoleista, ikkunalaudalle.



Lopulta Frederik sai kaapata naisen viereensä mukavaan asentoon ja kietoi untuvapeitteen heidän molempien peitoksi. Hän etsi leualleen mukavan paikan naisen kiharoiden seasta ja hengitti tämän tuoksua autuaasti. Muutama hiuskiehkura kutitti miehen kasvoja, mutta hän ei siitä pahemmin jaksanut välittää. Laiskasti sivellen mies tarkisti, että hänen vieraansa alkoi tuntua jälleen mukavan lämpimältä koskettaa.
”Enhän satuttanut sinua liiaksi? Tiedän, että olin hieman kovakourainen”, nuorukainen kysyi hieroen anteeksipyytävästi Olivian alavatsaa, ”Tiedäthän, että pidän sinusta ja oli epäreilua ajatella niin itsekkäästi.” Prinssin ääni oli käynyt unisen matalaksi ja samalla hän oli pudottanut puheestaan teitittelyn kokonaan. Tällä kertaa hän oli totta tosiaan joutunut unen yllättämäksi, eikä hän ollutkaan joutunut ajamaan takaa tuota autuasta tilaa kuten yleensä. Hän taisi jopa torkahtaa muutamaksi minuutiksi tajuamatta sitä itse.

”Mmmmhmm”, prinssi vaikutti tyytymättömältä säpsähtäessään hereille.
”Holhoojasi tuskin ovat mielissään, kun palaat myöhään. Tai aikaisin. Tai mitä ikinä se pirun kello nyt sitten haluaakaan näyttää”, Frederik veti Olivian mielenosoituksellisesti lähemmäs itseään, kuin olisi vähät välittänyt koko asiasta. Stevens herättäisi hänet, heidät, tarpeeksi aikaisten laiskaa aamua varten, vaikka Frederik luottikin hovimestarinsa ja luotetun palvelijansa arvostelukykyyn.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 02 Syy 2009 10:37 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Siniset silmät siristyivät hivenen, niiden tavoittaessa prinssin harmaat silmät. Korpintukkaisen naisen silmissä oli hetken aikaa huvittuneisuutta, mutta se hävisi lempeän pilkkeen tieltä. Kosteat huulet raoittuivat hivenen, rauhallisen katseen seuratessa miehen ilmeitä ja eleitä kun tuo kosketti Markiisittaren ihoa. Tuon lämpimän kosketuksen alla Olivia tunsi ihonsa menevän kananlihalle, kosketuksen luoden pieniä väreitä kulkemaan ihon pinnalla. Neito värähti tahtomattaan.
"Ei minun ole kylmä niin kauan kun te olette siinä, Frederik"
Olivia kuuli oman äänensä lausuvan pehmeästi ennen kuin kömpi miehen viereen peiton alle.

Vartalo painautui vasten miehen vartaloa, Olivian piirrellen sirojen sormiensa kärjillä pieniä, rauhoittavia kuvioita prinssin rintakehään, naisen naurahtaessa pehmeästi.
"Valehtelisin jos kertoisin ettei se sattunut, mutta se ei haittaa minua. Ja ei, ette ollut liian kovakourainen.."
Olivia aisti toisen äänestä kuuluvan unen raskauden, naisen kuitenkaan sulkematta silmiään vaan tuo keskittyi kuuntelemaan vieressään olevan miehen, prinssin, kuninkaalisen rauhalliseksi käynyttä hengitystä. Markiisitar puraisi alahuultaan. Hän ei tahtonut rikkoa tätä hetkeä, sillä hän todella tunsi itsensä kuuluvan vain miehelle, joka hengitti rauhalliseen sävyyn vieressään. mutta mitä rakkaus merkitsi hänen maailmassaan? Tai Frederikin?

Neitokainen huokasi ja yiritti olla ajattelematta mahdollisia seurauksia mikäli asia tulisi julki jossakin vaiheessa. Ei, hän ei tahtonut murehtia huomisesta! Nainen hengitti rauhallisesti Frederikin tuoksua ja tunsi olonsa taas paremmaksi. Vaikka tämä saattaisikin olla viimeinen kerta kun he olivat näin. Tai sitten ei. Se ei kuitenkaan ollut Markiisittaren päätettävissä, vain torkahtaneen miehen, joka näytti jo heräämisen merkkejä.

Frederikin teot olivat täysin vastassa miehen sanojen kanssa ja se sai Olivian hetkeksi hämilleen. Tuo painoi kevyen suudelman prinssin kaulalle miettien samalla miten vastaisi.
"..haluatteko, että jään tänne?"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 02 Syy 2009 11:56 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Lämpö ympäröi tokkuraisen nuorukaisen hänen painautuessa vielä hitusen lähemmäs pientä laululintustaan. Hän halusi sulkea pienimmänkin tilan heidän välillään. Tuntui kuin hän olisi unohtanut ajan ja paikan rajoitukset, niin sopimatonta kuin se olikin.
”Että haluanko?”, Frederik mutisi naisten hiuksien lomasta. Tietysti hän halusi naisen jäävän. Hän tunsi olonsa hyvin rauhalliseksi nainen sylissään ja olihan hän jopa torkahtanut.
”Miksi karkottaisin oman unilääkkeeni”, prinssi hymähti huvittuneesti raottaen silmiään piirun verran. Hän olisi mielellään ottanut naisen uudelleen, mutta se ei tuntunut oikein soveliaalta varsinkaan sen jälkeen kun hänen laululintusensa oli tunnustanut hänen joka tapauksessa satuttaneen tätä, vaikka nainen kielsikin varsin ponnekkaasti, ettei se tätä haitannut. Frederikiin liittyvissä huhuissa kerrottiin usein tämän itsekkyydestä ja egosentrisyydestä, mutta kiiltävän kovan pinnan alla nuorukainen myönsi hiljaa itselleen, että häntä häiritsi se, miten hän oli kohdellut pientä mustarastastaan.

Prinssi kosketti naisen kasvoja yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten hän suuteli naista uupumuksestaan huolimatta.
”Haluan niin monia asioita näinä päivinä. Liian monia suoraan sanottuna. Mutta haluaisin… Haluaisin oikein kovasti, että sulostuttaisit elämääni ainakin aamuun asti”, pehmeä ääni tuntui maanittelevan kuin satuolentoa, eikä prinssin normaalisti terävästä katseesta ollut jäljellä kuin pieni pilkahdus. Tämän takia Frederik oli myös hyvin vaarallinen seuralainen, mikäli ei tuntenut tämän mainetta. Itsekäs, sitä hän oli, jopa nyt.

”Haluaisin rakastella sinua koko yön, pieni laululintuseni”, prinssi kierähti uuden valloituksensa päällä. Hän tuijotti naista intensiivisesti hetken, ”mutta tänään se ei ole soveliasta.” Frederik hymyili rojahtaessaan takaisin kyljelleen. Hän ei olisi halunnut sulkea silmiään, vaikka uni olisikin ollut siunaus. Hän oli hämillään monestakin syystä, mutta pääasiassa hän vihasi omaa sisäistä konfliktiaan. Olivia vaikutti kuitenkin niin rauhalliselta , että se tasoitti myös miehen mieltä.
”Olen kuitenkin huolissani. En tänään, mutta… En tiedä kuinka selviän ilman sinua tai sinun kanssasi. Kun kohtaamme juhlissa, pelkään, että menetän itsehillintäni. Pienikin väärä liike voi paljastaa paljon. Yksi väärä katse, sana tai kosketus…” Prinssi huokaisi, mutta nauroi hetken kuluttua.
”Ajatella”, hän hekotti hyväntuulisena, ”Koko ikäni olen ollut, mitä olen, enkä kuitenkaan oma itseni. Sitten sinä tulet elämääni ja saat polveni tutisemaan kaikesta harjoittelusta huolimatta. Oletko varma, ettet ole noita, Olivia-neiti?”
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 03 Syy 2009 11:14 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssin sanat saivat lempeän hymyn nousemaan täyteläisille huulille, naisen vilkaistessa toista silmiin, aistillisten huulten raottuessa hivenen. Neidon sormet jatkoivat pienien, rauhoittavien kuvioiden piirtelyä toisen rintakehälle. Höyhenen kevyiden liikkeiden lakatessa kun hän vastasi toisen suudelmaan, sinisten silmien katseen pysyessä lempeänä nuorukaisen harmaissa. Olivia naurahti hennosti Frederikin sanoille, laittaen kyllä merkille sen, ettei mies enää ollut se sama hivenen kylmä, mutta määrätietoinen prinssi, jonka muut näkivät. Se sai lämpimän tunteen läikähtämään Olivian sisällä, sinisten silmien katseen pehmetessä hivenen.
"Sitten se on sovittu.."
Lausuttiin hentoisesti.

Markiisittaren henki salpautui pelkästä yllätyksestä, hänen tuntiessaan miehen päällään. Hätkähdyttävän sinisten silmien katseen kohdatessa tyynesti miehen katseen, suupielen kääntyessä hetkeksi hivenen ylemmäs. Hänellä ei oikeastaan ollut mitään sitä vastaan vaikka mies toteuttaisi halunsa vaikkakin neitoa väsyttikin. Frederikin rojahtaessa takaisin kyljelleen, kääntyi nainen toista päin, käden löytäessä sivelemään lempeästi miehen kasvoja, katseen seuratessa hetken käden liikettä ennen kuin se nousi noihin silmiin, joissa oli usein arvoituksellinen katse. Tai näin ainakin Olivia sen tulkitsi. Mutta nyt silmien pinta näytti olevan tyyni, raukea. Hetken aikaa silmiin tuijotettiin lumoutuneena, ennen kuin neito räpsäytti silmiään, tyynen ilmeen noustessa katseeseen. Mutta siellä oli myös muutakin, kenties pelkoa tai hämmennystä.
"Jos olen täysin rehellinen, voin sanoa jakavani kanssanne saman pelon tunteen.."
Sormen kärki kosketti miehen ihoa, kynsien liikkuessa hentoisesti sen pinnalla. Markiisitar ei painanut kosketustaan, se jätti tuskin jälkijä kuninkaallisen ihoon.

Markiisittaren sitten naurahtaessa pehmoisesti, hymyn käydessä aistillisilla huulilla. Neitokainen kallisti päätään, korpinmustan kiharan sivellessä naisen paljaan rinnan ihoa.
"Noita? Ei, en ainakaan tietääkseni.."
Vastattiin, kevyen pilkkeen pysytellessä sinisissä silmissä. Markiisitar tarkasteli miehen olemusta, ennen kuin liikahti lähemmäs ja painoi miehen omalla vartalollaan hellästi selälleen. Neitokainen makasi puoliksi miehen päällä, nojaten painoaan omiin käsiinsä. Hän tarkasteli Frederikin väsyneitä silmiä ja tuon olemusta, aistillisten huulten käydessä pienessä hymyyssä ennen kuin ne painoivat kevyen suudelman miehen huulille.
"Teidän pitäisi levätä, Frederik. Nukkua pidemminkin.."
Kuiskattiin vasten miehen huulia. Käsi siveli lempeästi miehen hiuksia, katseen tutkaillessa miehen kasvoja.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 04 Syy 2009 12:36 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Uskoiko Frederik pientä laululintustaan? Hän uskoi, että Olivia jakoi ainakin osittain hänen omat pelkonsa. Se oli huojentavaa tietää. Nainen hänen sylissään, ei ehkä ollutkaan pelkkä onnenonkija. . Ei, tuskin tämä uskomattoman suloinen ilmestys olisi pystynyt mihinkään niin kieroon, ellei sitten ollut noita, kuten nuorukainen itse oli ehdottanut.
Hän ei itse uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä. Ei edes nyt, mutta jokin naisessa kiehtoi häntä. Kauneus? Ilman muuta. Vaara? Kukapa nyt ei olisi rakastanut pientä uhkapeliä silloin tällöin. Mutta ennen kaikkea naisen seksuaalinen energia tuntui vetävän Frederikiä puoleensa kuin mesi mehiläistä. Se oli kiehtova tunne. Yleensä Frederik halusi hallita tilannetta, jossa hän oli, olipa kyseessä shakkipeli tai kokous. Nyt hän tunsi itsensä altavastaajaksi, joka keinolla millä hyvänsä halusi päästä tilanteen herraksi. Se oli osoittautunut varsin haasteelliseksi, vaikka hän olikin saanut neitsyen omaan kammariinsa. Oliko hän vieläkään tilanteen herra? Sitä sopi epäillä.

Frederik pudisti päätään tukahduttaen väkipakolla haukotuksen, mutta kosteuden silti noustessa silmäkulmiin.
”Enköhän selviä vielä yhdestä päivästä torkuilla. Enhän tiedä, milloin…” prinssi vaikeni nieleskellen uutta haukotusta siinä sen pahemmin onnistumatta. Milloin hän oli nukkunut viimeksi kunnon yöunet? Ehkä ennen loukkaantumistaan? Kenties hän vältteli unta edelleen alitajuntaisesti, koska hän oli vihdoin ymmärtänyt, nuoruuden huumasta huolimatta, ettei ollut haavoittumaton saati sitten kuolematon.
”…milloin saan sinut viereeni seuraavan kerran. En usko, vaikka oikein viehättävä ja varmasti älykäs neitonen oletkin, että voit hiipiä tänne vähän väliä kenenkään huomaamatta.” Prinssi puristi leikkisästi Olivian pehmeää pakaraa, miettien olisiko hänellä itsellään ollut mahdollisuutta hiiviskellä salavihkaa pienen laululintusen kamariin viettämään kiihkeää lemmenyötä. Hän epäili tätä suuresti, vaikka teoriassa se olisikin ollut mahdollista.

Frederik oli kuitenkin yllättynyt naisen rohkeudesta jäädä hänen luokseen koko yöksi ja siitä, kuinka helpolta kosketus hänen ihollaan tuntui. Hän piti siitä, että joku uskalsi laittaa kampoihin pienissä arkisissa asioissa. Yleensä vastaus kun oli: ”Kyllä, sir.” tai ”Heti, teidän korkeutenne.” Kenties hän nautti sittenkin mahdollisuudesta olla alistetussa asemassa, olihan se tapahtunut ennenkin. Oli kuitenkin parempi olla virkkamatta tätä ääneen. Ihan vain varmuuden vuoksi. Frederik ei kuitenkaan voinut salata sitä tosi seikkaa, että asetelma tosiaan kiihotti häntä, eikä asiaa auttanut enkelimäinen ihminen hänen päällään.
”Ehkä… Ehkä voisin torkahtaa hetken. Vain pienen hetken”, hän sanoi poissaolevasti kiemurrellen paikallaan. Hän halusi olla herramies, eikä Olivia suinkaan tehnyt sitä helpoksi.
”Viisi minuuttia”, hän sanoi yrittäen toden teolla vastustaa nuoruuden intoaan.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 06 Syy 2009 12:53 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Markiisitar ei voinut estää hymyä käymästä huulillaan huomatessaan kuinka prinssi yritti kovasti vastustaa unen tulemista. Hän kuunteli toisen sanoja ja tiesi nuorkaisen olevan niissä täysin oikeassa. Hän ei tiennyt milloin olisi seuraava hetki jolloin he voisivat olla näin kahden. Olivia huomasi pienen pistävän tunteen tuntuvan sydämessään hetken ajan. Neitokainen mietti josko se olisi mahdollista hyvinkään pian. Hän huomasi haluavansa jäädä tähän Frederikin lähelle, mutta samalla jo ikävöi toisen syliin uudestaan. siniset silmät siristyivät hivenen aatelisnaisen tuntiessa kevyen puristuksen takapuolessaan. Prinssi oli jollakin tapaa osoittanut myös ilkikurisuuden merkkejä. Ei sillä, hän piti enemmän tästä Frederikistä joka mies oli hänen kanssaan, mutta tiesi, että miehen täytyi pitää naamiota yllä hovin parissa. Sinällään hän oli onnekas, sillä oli saanut prinssin avautumaan, näyttämään hänelle todelliset kasvonsa. Se oli jotakin hyvin arvokasta.

Kaunismuotoinen kulmakarva kohosi hetkeksi ylemmäs prinssin kiemurrellessa hänen allaan. Hetken aikaa Olivia katsoi toista, ennen kuin kevyt pilke nousi silmiin. Täyteläiset huulet kävivät toispuoleisessa hymyssä, neitokaisen painaessa nopean, leikkisän suukon miehen huulille

"Sitten ehdotan, että laitatte silmänne kiinni"
Lausuttiin lempeästi ennen kuin neitokainen kohottautui sen verran, että rinnat hipoivat toisen ihoa, puraisten kevyesti prinssin kaulan ihoa ennen kuin nousi istumaan polviensa päälle. Katse siirtyi vilkaisemaan ympärille sen palatessa toisen kasvoihin, sirojen pitkien sormien selvittäessä hivenen kiharaista tukkaa, joka oli pienesti sotkussa äskeisen jäljiltä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 06 Syy 2009 10:42 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Kenties noudatan ehdotustanne, armon neiti”, prinssi hymähti sulkien raskaaksi käyneet luomensa. Tietoisesti hän rentoutti lihakset päästä varpaisiin, kuten parhaiten taisi. Kädet ristittiin vatsan päälle. Se oli tapa, ei millään lailla uskonnollinen, joka yksinkertaisesti esti käsivarsia rotkottamasta sängyn ulkopuolella. Poikasena Frederik oli nukkunut mieluummin sohvalla kuin omassa sängyssään syystä, jota hän ei enää muistanut. Mikään ei ollut sen inhottavampaa kuin herätä siihen, että käsi roikkui peiton ulkopuolella kylmänä ja tunnottomana, koska sohvan reuna oli painanut verisuonia ja estänyt verenkierron, mikä aiheutti tietysti ikävän pistelyn tunteen kun käsivartta alkoi liikuttaa.

Hengitys tasaantui hitaaseen rytmiinsä kuin uneen vaipuneelta saattoi odottaa, mutta se oli huijausta, sillä Frederik katseli pientä mustarastastaan silmäripsiensä lomasta. Olivian kiharat olivat pörrössä, eivätkä laisinkaan huolitellut kuten neitosen astuessa hänen työhuoneeseensa. Vaatteet lojuivat tietenkin pitkin poikin myttyinä lattialla. Frederikin valtasi pienen pieni henkinen krapula. Miten kummassa Oliviasta saisi edustuskelpoisen aamutuimaan? Häntä ei huvittanut pyytää ketään palvelusväestä apuun. Stevens olisi ainoa, joka yleensäkin vietti aamun isäntänsä seurassa tarjoillen aamiaisen ja auttaen muissa aamutoimissa. Mutta että nainen… Sitä sietäisi pohtia tarkemmin.

Frederik jatkoi tarkkailuaan tuntien edelleen kuumotusta kaulallaan siinä, mistä nainen oli häntä maistellut. Hän tunsi punan nousevan kohti korvia ja yritti keskittyä johonkin muuhun. Hengitykseen, Olivian salakuljettamiseen pois huoneistosta, ihan mihin tahansa muuhun ja silti Frederik ei voinut olla vilkuilematta kaunotarta. Hän oli melko varma, että onnistuisi tällä menolla nukahtamaan silmät auki. Se olisi vallan hyödyllinen taito osata käytännössä. Erittäin yleishyödyllinen kerta kaikkiaan. Nuorukaisen ajatuksen poukkoilivat sinne tänne, mikä ei ollut täysin normaalia. Yleensä hän pystyi keskittymään yhteen asiaan kerralla tai useampaan hyvin tärkeään. Nyt hänestä tuntui samalta kuin shamppanjapullosta, jonka korkki on juuri poksahtanut pois paikaltaan. Ehkä se johtui uupumuksesta ja pienestä onnen läikähdyksestä.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 27 Syy 2009 11:49 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Sormet selvittivät korpinmustia hiuksia. Tuntui kuin olisi selvittänyt hämähäkinverkkoa, hyvin sotkuista ja vaikeasti selviävää sellaista. Mutta hän oli tehnyt tätä ennenkin, sillä siinä missä muut aatelisnaiset turvautuivat vain palvelijoiden käsiin ja hienoihin harjoihin sekä kampoihin, oli markiisittarella myös kokemusta hiusten käsin selvittämisestä. Tuskin havaittava hymy viivähti huulilla, korpintukkaisen neitokaisen muistellessa sitä aikaa, jolloin hän oli tuskin uskaltanut katsoa vastakkaista sukupuolta kasvoihin. Silloin oli tullut kokemusta tästäkin touhusta.

Hätkähdyttävän sinisten silmien katse siirtyi mietteliäänä kruununperilliseen, joka ainakin naisen silmissä näytti nukkuvalta. Hän antoi katseensa seurata tuon rentoutuneita kasvoja ja tunsi lämmön läikähtävän sisällään. Hellä hymy suli huulille, naisen tohtimatta tehdä mitään muuta kuin katsella nuorukaista hiljaisena. Syvällä sisimmässään korpintukkainen tiesi, ettei toinen voinut rentoutua usein, joten jos Frederik pystyi tekemään niin hänen seurassaan, oli markiisitar todella otettu siitä.

Neitokaisen tarkasteltua aikansa ennen kuin tuo kaivautui miehen viereen tyytyväisenä huokaisten. Huulet painoivat vielä pienen suudelman prinssin kaulalle, käden asettuessa suojelevana tuon rintakehälle. Hän katseli vielä hetken sormiensa leikkiä toisen iholla ennen kuin vilkaisi prinssin kasvoja. Oliko toinen vielä hereillä?
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 28 Syy 2009 02:58 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Hänen. Tämä enkeli oli hänen. Se oli käsittämätöntä. Frederik jatkoi tarkkailuaan kaikessa rauhassa. Hitto vieköön! Oliko sillä nyt väliä, jos joku saisi tietää? Tietysti sillä oli, mutta Frederikiä houkutti ajatus jättää kaikki tämä politiikka taakse ja kokeilla jotain muuta. Olihan hänellä Chives Gates ja tarpeeksi rahaa ja suhteita tahkota rahaa omalla siitostoiminnallaan ja laajentaa siitä kaupankäyntiä yhä laajemmaksi. Puhumattakaan kaikista niistä sijoituksista joita hän tiesi äitinsä miehen tehneen ennen kuolemaansa. Toisaalta kuninkaana hän saattoi vaikuttaa asioihin toisella tavalla. Hänen äitinsä oli kait sittenkin onnistunut istuttaa häneen sen verran vallanjanoa, ettei Chives Gates tuntunut tarpeeksi suurelta. Vallanhimo nakersi nuorta miestä alituiseen.Mitä hän tekisi saatuaan kruunun oli vielä kysymys, johon hän ei ollut löytänyt yhtä vastausta. Hän tiesi, ettei hänestä tulisi kuningasta, joka laajentaisi kuningaskuntaa. Ehei, tämä aikakausi ei antanut siihen mahdollisuutta. Ei ainakaan Euroopassa. Silloin nainen käpertyi hänen kylkeensä ja katkaisi mietelmät.

Kuin vastauksena naisen mietteisiin, Frederik tarttui naisen käteen. Ei, ei hän nukkunut. Ei kyennyt siihen. Hän käänsi kasvojaan laululintusen puoleen ja kuiskasi huvittuneena: ”En osaa nukkua kun tuijotatte tuolla tavalla Olivia-neiti. Sitä paitsi en ole teettänyt itsestäni edes muotokuvaa poikavuosien jälkeen, koska en ole niin kiehtovaa katsottavaa.” Frederik painoi vielä kevyen suukon naisen otsalle ja antoi unen lainehtia ylleen vuolaana virtana.

---

Muutamaa tuntia myöhemmin Frederik havahtui unestaan. Hän oli unissaan kietonut kätensä naisen ympärille. Toinen käsivarsi puolestaan tuntui puutuneelta kyljen alla. Mitä kello oli? Hän tunsi olonsa yllättävän levänneeksi ja pirteäksi, joten hän oletti torkahtaneensa ainakin neljäksi tunniksi, mikä oli jotain uutta rikkonaisten ja valvottujen öiden jälkeen. Ehkä Olivialle oli sellainen vaikutus. Prinssi katseli unisena naista, eikä hennonnut liikkua, jottei olisi herättänyt pientä mustarastastaan. Miten nainen saattoikaan näyttää niin haluttavalta jopa nukkuessaan viattomana hänen sylissään. Frederik totesi, että hänen kerta kaikkiaan täytyi olla paholainen, joka oli houkutellut enkelin ansaan sulosanoillaan.

Edellisillan syyllisyyden tunto oli kuitenkin poissa, pyyhkiytynyt unen mukana menneisyyden mereen. Kaksi aikuista osasi tehdä itse päätökset, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja sellaisia. Huoneilma tuntui viileältä ja Frederik nykäisi varovaisesti peitettä paremmin naisen ylle. Hän odotti hetken ja nousi varovaisesti sängystä. Viileys tuntui siedettävältä. Prinssi käveli hitain kokeilevin askelin ikkunalle, vilkaisi verhojen väliin ja löysi etsimänsä. Hän nappasi savukkeen ja sytytti sen vaimean kilahduksen säestämänä. Kuinka taivaalliselta tuo hetki tuntuikaan. Miltei yhtä hyvältä kuin rakastelu Olivian kanssa. Prinssi istuutui laiskanlinnaansa ja tipautti ensimmäiset tuhkat tuhkakuppiin.

Ajatukset palautuivat takaisin heidän kahden intohimoiseen hetkeen. Pieni viaton neitsyt ei ehkä ollutkaan niin viaton kuin hän oli luullut. He olivat sopineet hyvin yhteen kaikesta huolimatta. Tietysti häntä harmitti oma kovakouraisuutensa, mutta Olivia oli tuntunut niin hyvältä, ettei hän kertakaikkiaan ollut mahtanut itselleen mitään. Frederik katseli edelleen naista ja kosketti itseään. Tupakan aromit pyörähtivät kielellä miellyttävästi ja Frederik halusi tyydyttää myös muutkin kuin tupakan halunsa. Hän poltteli kaikessa rauhassa hyväillen itseään. Hänen oli myönnettävä itselleen, että olisi mielellään voinut kokeilla rakastelua myös aamutuimaan, sitä hän ei ollut tehnyt sitten poikavuosien, joskin se oli ollut vain säheltämistä yhtä kaikki, mutta hänen laululintusensa oli jo tarpeeksi kovia kokenut, joten hän tyytyisi mieluusti muutamaan mielikuvaan ja käteensä tällä kertaa.

Frederik tumppasi savukkeen puhaltaen sauhut keuhkoistaan. Hän tarvitsisi vielä hetken ennen kuin olisi valmis kömpimään omalle paikalleen sänkyyn. Ajatus viehätti häntä suuresti. Omalle paikalleen. Se olisi siis ilmeisesti sängyn oikea puoli? Kuinka niin yksinkertainen asia saattoi tuntua miellyttävältä ja kiehtovalta? Frederik nautti kaikesta huolimatta pienistä arkisita ja osittain myös mitättömistä asioista enemmän kuin oli ajatellutkaan.
Tuttu kihelmöivä allto löi hänen ylitseen ja prinssi hengiti syvään nojaten laiskanlinnan selkänojaan raukeana. Hän toijotti kohti korkeaan kattoa ja kädenulottuvilla roikkuvaa nyöriä, joka oli kutsukellon tärkein osa prinssin kannalta. Hän nykäisi kertaalleen ja jäi odottamaan Stevensiä, joka saapui aaveen lailla äänettömästi lattian yli lipuen. Prinssi viittoi hovimestarin luokseen nostaen kuitenkin sormen huulilleen hiljaisuuden merkiksi. Stevens ojensi sanaakaan sanomatta prinssille nenäliinan ja kumartui lähemmäs kuuntelemään ohjeistuksen.
"Stevens. Haluan hyvin aikaisen aamiaisen kahdelle. Samoin kuuman kylvyn. Haluan myös, että selvität parhaan kykysi mukaan, kuinka Olivia-neiti saataisiin takaisin omaan huoneistoonsa mahdollisimman vähän äänin", Frederik puhui matalalla äänellä miltei kuiskaten.
"Kyllä sir. Pyydän anteeksi, mutta en usko... Olen pahoillani, sir, mutta neidin saattaja. Hän on odottanut neitiä.."
"Mitäh?!" Nuoren miehen ääni oli tukahtunut.
"Ei huolta, teidän korkeutenne. Vaadin häntä poistumaan ja kun hän ei suostunut, pyysin häntä sijoittamaan itsensä vartioon palvelusväen tiloihin. Hänestä ei ole ollut harmia, sir", Stevens vakuutti ja sai prinssin miltei huokaisemaan helpotuksesta.
"Saanen tiedustella kylvettekö vai syöttekö aamiaista ensin? Pahoittelen, mutta palatsin palvelusväki alkaa pian heräilemään, ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan, sir."
"Aivan niin Stevens. Kylvemme ensin."
"Kiitoksia, sir", Steven lausui ja poistui paikalta yhtä hiljaa, kuin oli tullutkin. Frederik huokaisi ja laahusti takaisin sänkyyn Olivian viereen. Valitettavasti viimeisetki unenrippeet olivat kaikonneet ja nuorukainen makasi selällään koettaen unohtaa Stevensin kanssa käymänsä keskustelun.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 26 Lok 2009 05:59 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Naisen keho liikahti vaistomaisesti kun lämmin, turvallinen hahmo liikahti pois. Hetken ajan kylmä tunki iholle, naisen kehon jäykistyessä unissaan, kun se taas rentoutui. Autuaan tietämättömänä Markiisitar nukkui aina siihen asti kun mies tuli uudestaan tuon vierelle. Kehon painautui aavistuksen lähemmäs vaistomaisesti ja suupieli kaartui aavistuksen ylöspäin kuin hymyyn.

Naisen alkaen näyttämään heräilemisen merkkejä, tuon viimein avatessa silmänsä ja katsoessa vain hetken ajan ympärilleen kuin ei tietäisi missä oli. Tuntiessaan miehen kehon lähellään, tuon tutuksi tulleen tuoksun, neitokainen kohottautui istumaan, siirtäen korpinmustia kiharoita pois kasvoiltaan. Lämmin hymy nousi huulille.

”Huomenta..”

lausuttiin yksinkertaiseksi, kuin tämä olisi aivan normaali tapahtuma, Olivian kääntyessä painamaan kokeilevan suudelman nuorukaisen huulille. Nainen siirtyi hivenen kauemmas tarkastelemaan prinssin kasvoja. Pää kallistui aavistuksen ja hymy laimeni.

"Onhan kaikki kunnossa?”
Pitkäsorminen, siro käsi siirsi itsepintaista mustaakiharaa pois kasvoilta, katseen pysyessä kysyvänä kruununperillisessä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 26 Lok 2009 07:44 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Laululintunen osoitti heräämisen merkkejä. Frederik olisi suonut mieluusti Olivialle pidemmän levon, mutta Stevens oli oikeassa. Palatsi alkoi vähitellen virota yöllisestä horrostilastaan. jostakin syystä miehen oli vallannut tunne, että hänen olisi syytä pistää pää pusikkoon, mutta kotoinen huomen sai hänen mielensä muuttumaan. Vastaus ei tosin ollut urahdusta kummempi, eikä prinssi hyökännyt naisen huulien kimppuun samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin.
”Mmmhmhy”, Frederik vastasi kysymykseen. Hän tiesi kuulostavansa omituiselta ja kohotti itsensä suutelemaan naista uudemman kerran kuin vakuuttaakseen, ettei mikään ollut muuttunut.
”Sinulla on helvetinmoinen vartija”, todettiin samalla kun prinssi rojahti takaisin upottavaan pehmeyteen, ”Kylpy on pian valmis ja sitten nautimme aamiaisen”. Puheenaihe vaihtui puolittain ärtyneestä toteamuksesta toiseen aiheeseen varsin vilkkaasti, sillä aamut eivät olleet mieluisia nuorukaiselle, joka tunsi olevansa äreä vanha mies syyttä suotta.

Olivian käteen tartuttiin ja pian jokainen sormenpää sai osakseen suukon.
”Anteeksi. En ole aamulla parhaimmillani”, huomautettiin samalla kun jokainen rystynen ansaitsi suudelman. Frederik leikitteli naisen kädellä, tarkastelen sitä kiinteästi, aivan kuin tuo yksi ruumiinosa olisi voinut kertoa koko elämäntarinan, jonka käden omistaja oli elänyt. Käden pehmeys muistutti kuitenkin ruokkoamattomasta sängestä, joka kutitteli vaaleita kasvoja. Stevens koputti keveästi oveen, mikä sai nuoren miehen säpsähtämään. Hän ponnahti istumaan ja kietoi peiton laululintusen ympärille suojelevasti.
Stevens astui sisään ja haki kaksi aamutakkia yhden sijaan asettaen molemmat siististi sängyn päätyyn.
”Sir. Madam”, vanha mies kumarsi hieman jäykähkösti sängyssä kyyhöttävälle kaksikolle, ”Kylpynne on valmis. Suonette anteeksi, lähden nyt järjestämään aamiaisen ja muut asiat.”
Frederik teki pienen eleen kädellään vapauttaen Stevensin muihin tehtäviin. Frederik kalasteli molemmat aamutakit ja nousi vuoteesta kietoen toisen silkkisistä nutuista ylleen. toisen hän levitti käsiinsä ja tarjosi apuaan pienelle mustarastaalleen, kuten herrasmiehen kuuluikin.

Kylpyhuone oli pieni verrattuna muihin huoneiston tiloihin, mutta vältti yhden hengen tarpeet joka tapauksessa. Vesi höyrysi ammeessa houkuttelevana ja tuoksui yllättäen laventelilta.
Stevens… Frederik ajatteli ja tarttui Oliviaa takaapäin vyötäisiltä, sillä hän oli hellästi työntänyt naisen edellään.
”Luulenpa, että kylpy on erityisesti tarkoitettu sinulle”, Frederik hymisi naisen korvanjuuressa ja vapautti aamutakin nauhan sievältä rusetiltaan, jotta Olivia saattoi kuoriutua tuosta ylellisyydestä ja upottaa itsensä toiseen. Frederik ei yleensä tuoksunut kukkasilta, korkeintaan metsältä, mutta tänään hän joutuisi kai tekemään poikkeuksen, mikäli halusi todella peseytyä.
Prinssi suukotti naisen paljasta olkapäätä ja taputti takapuolta ilmaisten, että mustarastas voisi olla kuin kotonaan. Sitten Frederik asteli peilin eteen. Peilin alla oli kaikki se, mitä mies saattoi tarvita aamutoimiinsa, kuten esimerkiksi terävääkin terävämpi partaveitsi, jota Frederik katsoi kuin pahinta vihollistaan. Viimeisestä itse suoritetusta parranajosta oli kulunut jo hyvän aikaa.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 26 Lok 2009 08:33 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Markiisitar laittoi kyllä merkille prinssissä tapahtuneen muutoksen, sen saaden naisen mielen huolestuneeksi, vaikka tuo pakottautuikin hymyilemään pehmoisesti. Kuitenkin naisen olemus muuttui särön verran etäisemmäksi. Neitokainen tunsi olonsa typeräksi toisen huomauttaessa hänelle naisen henkivartijasta. Hän itse ei voinut asialle mitään, vaikka tuo olikin naisen palveluksessa. Andre kohteli häntä usein kuin omaa tytärtään, vaikka Olivialla olikin enemmän arvovaltaa kun tuolla vanhentuneella miehelle. Mies tuskin kuitenkaan lavertelisi, joten jos prinssi oli moisesta huolissaan, oli tuon pelko täysin aiheeton. Korpinkiharainen olisi voinut mainita asiasta, mutta hän pidättäytyi olemaan vaiti, ettei suututtaisi tai huolestuttaisi miestä sen enempää.

Hymy kohosi aistillisille huulille, kun prinssi yllättäen vangitsi naisen käden omaansa ja suukotti hellästi kättä. Olivia pudisti pienesti päätään ja totesi hiljaa, ettei se haitannut. Vaikka tosiasiassa hän oli prinssin seurassa nyt varuillaan, peläten tekevänsä jonkin virheen tai vastaavan. Hän ei halunnut aiheuttaa toiselle mielipahaa mitenkään ja neito sättikin itseään kun oli mennyt lupautumaan henkivartijansa pyyntöön. Ei hän ollut silloin tosin tiennyt vierailun kestävän yön ylitse, mutta kuka nyt osaisi ennustaa ajan kulun tai tulevaisuuden?
Prinssin palvelijan tullessa sisään, neitokainen tunsi poskiensa punehtuvan hivenen. Vaikka hänen vartalonsa olikin peitettynä, tunsi neitokainen yllättäen itsensä alastomaksi. Siispä huomaamattaan tuo kietaisi peittoa tiukemmin turvakseen. Vanhahko mies kuitenkin lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja Olivia seurasi prinssin esimerkkiä.
”Kiitos”
Varovainen hymy kohosi huulille, tuon kiittäessä kun toinen auttoi pukemaan kylpytakin alastoman vartalon peitoksi. Kaksikon siirtyessä kylpyhuoneen puolelle. Siniset silmät tarkastelivat huonetta hetken, naisen nojautuen aavistuksen enemmän kiinni miehen vartaloon. Hengitys tuntui kutittavalta herkällä iholla ja tuleva kylpy sai korpinkiharaisen naisen olon paremmaksi. Tai sitten se johtui laventelin rauhoittavasta vaikutuksesta.

Markiisittaren seuraten hetken katseellaan prinssiä, ennen kuin päätti astua lämpimään kylpyveteen. Jalat vedettiin kiinni vartaloon, leuan tullen tuetuksi polvia vasten. Hän olisi tahtonut miehen lähelleen, mutta päätti antaa tuon olla hetken omissa oloissaan. Sillä toisen lähelle tulolla ei oikeastaan ollut hänen kanssaan mitään tekemistä. Se oli prinssin itsensä asia.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 26 Lok 2009 10:37 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik katseli kuvajaistaan pelistä muutaman hetken ajan ennen kuin tarttui partasutiin ja vaahdotti kasvonsa valkoisiksi työntäen kasvoille pyrkivät hiukset tiukasti korvansa taakse. Hän ei ollut hyväksi naiselle. Ei ainakaan kiukutellessaan kuin pahainen lapsi, joka riistettiin äidin rinnalta. Partaveitsi nostettiin pöydältä ja huuruuntuvaa peiliä pyyhkäistiin riuskasti pyyhkeellä. Prinssi oli tietoinen naisen olemassaolosta ja tunsi lievää suorituspainetta pidellessään terää kädessään. Hän yritti päästä kevyeen transsiin, jonka saavuttamista hän oli harjoitellut siitä asti kun hänen kasvoihinsa oli alkanut ilmestyä parranhaivenia.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi vasen poski. Terä liukui ihoa pitkin päästäen raapivia ääniä. Hän selvisi siis ensimmäisestä koitoksesta haavoittumatta. Vähitellen mies löysi tutun rytmin yleisöstään huolimatta. Ehkä hän ei ollut sittenkään aivan toivoton ja hemmoteltu tapaus. Ylähuuli vaati erityistä huolellisuutta ja siitäkin huolimatta Frederik tunsi pientä kirvelyä, kuin olisi onnistunut nirhaista itseään. Pian kasvot alkoivat taas näyttää siltä kuin niiden pitikin ja terä huuhdeltiin viimeisen kerran pöydälle asetetussa vadissa. Kasvot pyyhittiin pehmeällä pellavapyyhkeellä ja nuorukainen tunsi olonsa hitusen paremmaksi, valmiimmaksi kohtaamaan uudestaan naisen, joka niin auliisti oli antanut hänen päästä takaisin rytmiinsä.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi tietysti naisen asentoon. Aivan kuin tämä olisi ollut epävarma tästä kaikesta ja kenties hieman pelokaskin. Frederik nojasi pöytään takanaan ja katseli laululintustaan. Edellinen päivä ja yö vyöryi miehen ylitse ja hän tunsi itsekin kävelevänsä heikoilla jäillä. He etenisivät päivä kerrallaan, kunnes joku järkevä ratkaisu ilmaantuisi. Frederik työnsi itsensä liikkeelle, silkin kahahtaessa vartaloa vasten ja istuutui ammeen posliiniselle reunalle. Harmaat silmät katselivat yhä edelleen hiljaisina naista. Sormet liikkuivat kevyesti veden pinnalla ja laventelin tuoksu oli suorastaan huumaava, ettei prinssi rohjennut upottaa itseään samaan kylpyveteen, vaikka olisi niin mielellään tehnyt.
”Olivia…” mies aloitti kääntäen katseensa poispäin. Mitä hän voisi oikein sanoa ja miten typeräksi mies saattoikaan itsensä tuntea?
”Se ei ole kadonnut mihinkään… Polte...” Frederik takelteli sanoissaan, mikä oli epätavallista, ”En halua, että pelkäät seurassani. Mikään mitä teet, ei ole väärin. Ymmärrätkö?” Ääni oli miltei vihainen. Frederik oli vihainen itselleen. Hän oli kiukkuinen, koska ei ymmärtänyt itseään tai käytöstään eikä näin ollen rohjennut edes katsoa naista, mutta pakko hänen oli se tehdä joka tapauksessa.
”Sanoinhan, että olen sinulle pahasta, pieni mustarastaani, mutta ei sinun tarvitse pelätä. Ei ainakaan minua, vaikka olenkin joskus ärtyisä”, prinssi huokaisi silitellen naisen säärtä veden alla.
”Annatko minulle anteeksi?” Kuinka monta kertaa hän tulisi vielä pyytämään naisen anteeksiantoa, sitä hän ei tiennyt, eikä välittänytkään tietää. Hän päätti mielessään, että lähettäisi Olivian luotaan iloisena ja nauravaisena, ei suinkaan epäillen heidän kohtaamisiaan tai peloissaan siitä, miten hän reagoisi eri tilanteissa. Silti Frederikistä tuntui, että nainen saattaisi hyvinkin pitää hänen vetoaan naistenmiehelle ominaisena lepertelynä. Tokihan se oli myös sitä hänen itsensä korviin, mutta hän opettelisi toimimaan toisin. Hän opettelisi eroon omista keikarin tavoistaan.
Juuri sillä hetkellä, kylpyhuoneen kosteudessa Frederik tajusi, että olisi tehnyt mitä tahansa naisen puolesta.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 26 Lok 2009 11:13 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Olivia istui paikoillaan välittämättä siitä, että mustien hiuksien latvat olivat veden varassa. Markiisitar tuijotti eteenpäin, liikauttaen ajatuksissaan varpaitaan veden alla. Mitä hän oli tehnyt väärin? Tokihan hän oli kuullut Frederikistä yhtä sun toista, mutta moinen.. kiukuttelu ja äkillinen mielialan muuttuminen sai neitokaisen hämilleen ja etääntymään toisesta. Toisaalta mies oli siniverinen eikä hänen kuulunut kysellä, mutta toisaalta taas Frederik oli mies siinä missä hän oli nainen. Kaikki tuntui liian monimutkaiselta, päätä kivisti ikävästi.

Siniset silmät kävivät nuorukaisessa, joka tuli lähemmäs. Hän olisi voinut hymyillä jos olisi kyennyt osaavansa. Tälläisiä tilanteita ei tullut paljon, mutta markiisitar oli liian hämillään toisen äkillisestä muutosta, että olisi ymmärtänyt miten iso vaikutus vaivaisella hymyllä olisi ollut miehelle. Kenties se olisi rohkaissut toista puhumaan avoimemmin, mutta kuunnellessaan noita takertelevia sanoja, pieni hymynkare nousi kuin varkain huulille. Frederik todellakin yritti, sen huomasi ja moinen sai hellän tunteen läikähtämään korpinkiharaisen naisen sisällä. Tuo nyökkäsi hivenen. ”Ymmärrän.. ”
Katse tavoitteli prinssin silmiä hetken ajan.
”Annan anteeksi. Aina..”
Lausuttiin sitten ja markiisitar todella tarkoitti sanojaan.

Neitokainen nojautui taaksepäin kuin rentoutuakseen ja ojensi sormensa koskettamaan prinssin käden ihoa. Markiisitar siveli miehen ihoa hetken.
”Tulisitteko kanssani veteen..?”
Kysyttiin pään kallistuessa hivenen. Suupieli kaartui pehmeään hymyyn, katseen ollessa suunnattuna Frederikin silmiin.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 27 Lok 2009 12:00 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Nyökkäys oli lyhyt, mutta Frederik tunsi pientä helpotusta. Ehkä hän oli sittenkin onnistunut karkottamaan omasta ylimielisyydestään ja nöyrtymään naisen edessä. Sitä iloa hän ei suonut edes omalle äidilleen. Olivian sanat lämmittivät mieltä, antoivat uskoa siihen, että hän kykeni ehkä sittenkin hyväksymään toisen ihmisen lähelleen. Mutta naiselle hän ei tätä aikonut kertoa. Ei ainakaan vielä. Frederik puristi viileää posliinia sormillaan ja aprikoi, miksi pieni mustarastas saattoi antaa anteeksi niin helposti, toisin kuin hän itse, mutta pohdiskelu katkesi kosketukseen ja huomio kiinnitettiin jälleen naiseen, joka maanitteli häntä liittymään seuraansa.

”Ja tuoksuisin lopun päivää miehekkäästi kukkasilta? Ehei, neiti hyvä, ei tule kauppoja!”, Frederik räiskäytti sormillaan vettä kohti Oliviaa yrittäen toden teolla löytää aidon hymyn. Tosin hän ei voinut millään vastustaa hurmaavaa katsetta. Eikä veden alla vilkkuvaa vartaloa, jota hän ihaili vaivihkaa nyt kun nainen näytti rentoutuneen. Ehkä hän voisi uhrata oman miehisyytensä tämän kerran.
”Teet tuon tahallasi…” mutistiin samalla kun aamutakki hylättiin surutta lattialle ja Frederik laski itsensä kuumaan veteen, joka tuntui taivaalliselta, kuten aina. Mies kökötti liikkumattomana naisen jalkojen juuressa tuskaillen omaa menetettyä arvokkuuttaan ja uskottavuuttaan. Ainoa tapa palauttaa edes osa kadotetusta itsetunnosta olisi ollut vesipetomainen hyökkäys naisen kimppuun, mikä olisi tietysti aiheuttanut vedenpaisumuksen. Sen sijaan Frederik vaani uhriaan kaikessa rauhassa kuin alligaattori ja jatkoi sulosäären sivelyä ja kutittelua kaikessa rauhassa. Hän oli lipsauttanut koko aamiaisen mielestään.

Frederik yritti toden teolla unohtaa myös kylpevänsä naista varten luodulla kukkakedolla hieman heikommalla menestyksellä, mutta odottava tunne sai ihon kihelmöimään. Kärsivällisyys muuttui vähitellen kärsimättömyydeksi. Parhaimman strategian valitseminen oli yllättävän vaikeaa, sillä heidän liikkumatilansa oli rajallinen. Koska Olivia huulet olivat kaukana, täytyi miehen keksiä itselleen korvike, mikä se olisi, sitä hän ei ollut vielä päättänyt. Sen sijaan hän haastoi katseellaan naisen mukaan vesileikkiin.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 27 Lok 2009 12:37 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Katse tarkasteli nuorukaisen reaktiota, käsi nousi välittömästi suojelemaan kasvoja veden läikähdykseltä, vaistomaisesti hivenen murhaavan katseen tullen heitetyksi prinssin suuntaan. Kaunismuotoisen kulmakarvan kaartuessa ylös, kun viaton hymy kohosi huulille. Miten niin tahallaan?
Sinisten silmien katse tutki avoimesti prinssin alastonta vartaloa, kunnes tuo katosi veden syleilyyn. Markiisitar ei voinut estää pientä, huvittunutta hymyä käymästä huulilla kun mies jökötti ammeen toisessa päässä näyttäen vähintäänkin eksyneen näköiseltä. Nainen tunsi toisen kutittelevan neitokaista, suun painuessa pieneen mutruun Olivian vetäistessä jalkaansa hivenen itseensä päin, läiskäyttäen samalla vettä toista kohti.
”Et sinäkään pelaa mitenkään reilusti..”
Todettiin, äänensävyn kupliessa pidätellystä naurusta. Herkkää ihoa kutitti pienempikin kosketus ja tuon nuorukainen teki aivan tahallaan. Kosto? Kenties. Tai niin hän ainakin arveli. Mutta jokin tuon katseessa kertoi prinssin juonivan jotakin.

Siniset silmät tarkastelivat miestä varuillaan, Olivian ilmeen kertoessa, ettei tuo aavistanut mitä toinen oikein suunnitteli. Mutta katseessa oli myös tietty pieni pilke, joka kertoi, ettei tuo varuillaan olo ollut samanlaista kuin äskettäin. Siinä oli mukana tiettyä pientä leikkisyyttä.

”…suunnittelet jotakin..”
Todettiin epävarmasti.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 27 Lok 2009 01:04 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Kuinka niin? Minähän pelaan aina reilusti. Sitä paitsi minun sanani on laki”, Frederik huomautti kääntäessään kasvonsa vaihtomaisesti pois vesipärskeistä, jotka suuntasivat häntä kohti. Kostea kämmen pyyhkäisi kasvoilla valuvia vesinoroja ja suki sitten hiuksiaan taakse, pois kasvoilta liimautumasta. Häntä nauratti naisen reaktio. Vasen käsi tavoitteli kuitenkin veden alla salakavalasti naisen nilkkaa.

”Suunnittelenko?” kysyttiin samalla kun prinssi nappasi kiinni voitonriemuisena tavoittelemastaan nilkasta. Frederik nosti saalistaan kohti vedenpintaa, vaikka saalis ei aivan helpolla periksi antanutkaan. Vesi loiskahteli iloisesti ammeen posliinireunoja vasten ja muutama vesiryöpsähdys päätyi lattialle saakka prinssin päästäessä yllättäen otteensa kirpoamaan.
”Tulehan tänne, pieni vesipeto. Annahan niin pesen selkäsi”, Frederik maanitteli mitä herttaisimmalla äänenpainolla nojaten rennosti ammeen reunaan.
”Olet sen verran notkeampi vedenneitoseni”, jatkettiin maanittelua vielä lisää hellittelynimiä käyttäen, vaikka puhtaat jauhot eivät olleet tälläkään kertaa eksyneet prinssin pussiin.

Varmuuden vakuudeksi Frederik kurkotteli käteensä saippua ja pesurievun esittäen avuliasta. Hän yritti jopa hakea kasvoilleen, mitä viattominta ilmettä.
”Ui luokseni silkkiturkkinen saukko. Pidän sinua oikein hyvänä. Ja lupaan ehdottomasti olla kutittamatta”, pehmeä ääni painosti yhä tarmokkaammin, sillä hän halusi yhä enemmän päästä suutelemaan naista ja, kuinkas asia sivistyneesti ilmaistiinkaan, toteuttamaan itseään leikin varjolla.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 27 Lok 2009 01:21 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Nuorukaisen aikeet tulivat osittain selviksi kun korpinkiharainen nainen tunsi käden nilkallaan, tuo huudahti pelokkaasti ja taisteli vastaan, painuen leukaa myöten veden alle kun mies yllättäen päästi irti. Jalat siirrettiin lähemmäs kehoa ja epäluuloinen katse suunnattiin häntä niin kovasti maarittelevaan nuoreen mieheen.
Tuon äskeisen jälkeen prinssin sanat eivät oikeastaan kuulostaneet erityisen vakuuttavilta ja ne saivatkin kevyen virneen nousemaan huulille. Neitokaista nauratti Frederikin käyttämät hellyttelynimet ja sanamuodot. Hän todellakin rentoutui miehen olemuksen ollessa nyt lähemäpänä sitä, mitä se oli eilen ollut.

Naisen tutkien nuorukaista epävarmasti ennen kuin tuo neitokainen vilkaisi toista vielä toistamiseen epävarmasti, kääntäen sitten selkänsä toiselle ja tullen lähemmäs.

”….silkkiturkkinen saukko..”

Markiisitar kuului mutisevan kun tuo vilkaisi prinssiä vielä kerran ennen kuin antautui tuon armoille.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 27 Lok 2009 01:45 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Frederik antautui hetken vietäväksi ja nauroi hyväntahtoisesti naiselle, joka ei loppujen lopuksi voinutkaan vastustaa hänen lipevää kieltään ja pehmeää ääntään. Pesuriepu ja saippua laskettiin käsistä ja nainen vedettiin hellään syleilyyn, johon ei tällä kertaa ujutettu mukaan kutittelua, kuten mies oli luvannut, vaan kädet pysyivät kurissa. Ahnas suu maisteli kyllä uudemman kerran olkapäätä luvattomasti, mutta tämän jälkeen prinssi siirsi kiltisti tummat kutrit naisen vasemman olan ylitse ja pysytteli sopimuksen sallimissa rajoissa. Tämän jälkeen kopeloitiin ammeen pohjalta liukas saippua ja riepu. Tietysti riepu sai saippuakuurauksen ja liukas valkoinen möykky palautettiin takaisin sille kuuluvalle paikalleen.

Huulet painoivat suudelman kaulalle ja selän pesu aloitettiin hyvin hitaasti. Ensin kuurattiin vasen lapa, sitten niska ja oikea lapa ja niin edelleen. Miehen kädet etsivät jokaisen ihokaistaleen vuorollaan. Kyljet saivat erityisen hellävaraisen kohtelun, sillä kutittelu oli kai edelleen kielletty toiminto. Frederik lisäsi saippuaa vettyneeseen riepuun ja laski leukansa Olivian olkapäälle, jotta hän näkisi paremmin pestä myös etupuolen, josta ei ollut tehty laillista sopimusta laisinkaan. Ensimmäiseksi nostettiin vasenta käsivartta parempaan kulmaan, jota siveltiin pitkin vedoin edes takaisin, kunnes Frederik oli tyytyväinen lopputulokseen. Sama toistettiin oikealle käsivarrelle. Sitten tulikin vuoroon kyseenalaisesti kaula ja solisluut. Prinssi teki tarkkaa työtä kuin olisi kiillottanut arvokasta hopeaesinettä.

”Sanoinhan, että pelaan reilusti… Suurimman osan ajasta”, kuiskuteltiin naisen korvaan.
”Vaikka luulen, että olen jo hävinnyt, vetänyt lyhemmän korren ja sitä rataa”, jatkettiin hyväntuulisena kuin aamuinen äkeys olisi ollut pelkkää harhakuvitelmaa. Frederik alkoi pitää yhä enemmän laventelintuoksuisesta naisesta. Ehkäpä hän voisi ostaa tälle lahjaksi samankaltaista hajuvettä. Se olisi oikein sovelias lahja, sillä Frederik epäili, ettei Olivia halunnut kalliita koruja, jotka olisivat herättäneet tarpeetonta huomiota ja kysymyksiä. Toisaalta hän olisi mielellään hemmotellut naisen piloille. Ehkä hän saisi joskus syyn pyytää kaunottarensa jonkin tekosyyn varjolla Chives Gateen.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 27 Lok 2009 06:12 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Neitokaisen keho painui vasten miehen omaa, hymyn käydessä täyteläisillä huulilla. Vihdoinkin hän tunsi olevansa siinä, missä neitokaisen paikka olisi. Edes tämän hetken ajan hän todella oli niin lähellä nuorukaista kun todella halusi olla joka päivä, vaikka se ei olisikaan mahdollista. Prinssi kohteli häntä hyvin hellästi koko selänpesun ajan, naisen tyytyen keskittymään olemaan hiljaa, tuon kehon painautuessa vasten prinssin omaa kun mies alkoi pesemään etupuoltakin.

Markiisittaren hymyillessä pienesti prinssin sanoille, naisen käden kääntäessä Frederikin kasvoja niin, että korpinkiharainen nainen pystyi vaivatta suutelemaan tuota miestä suulle. Tuota suudelmaa ennen kuitenkin pitkä katse luotiin miehen silmiin silmäripsien lomasta.
Sinisissä silmissä pilkahti jokin, naisen selvästi saaneen jonkinlaisen päähänpiston. Tuo löysi pian itsensä istumasta kasvot prinssin päin, hajareisin nuorukaisen sylistä. Sormet sivelivät tuon rintakehää, tuskin ihoa koskettaen. Olivia tunsi kylpyveden tuoksun voimakkaana ja täyteläiset huulet kaartuivat hellään hymyyn.

”Pesisinkö selkäsi vuorostani?”

Toinen käsi eksyi Frederikin niskan taakse, sivellen ihoa lapaluiden välistä. Kiusoitteleva hymy kaartui huulille kun nainen paransi häpeilemättä asentoaan miehen sylissä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 27 Lok 2009 06:46 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Suudelma oli iloinen yllätys ja erityisen miellyttävä. Jos Frederik olisi ollut vain Chives Gatesin isäntä, hän olisi oikopäätä nainut naisen, vaikka toisaalta hän olisi varmasti säälinyt palvelusväkeä, joka olisi joutunut kestämään nuoren parin makeilua päivästä toiseen. Ainakin siihen saakka, kunnes arki olisi puskenut päälle ja rauhoittanut tilanteen.

Vesi loiskui ja läiskyi ammeessa uudemman kerran ja Frederik oli jälleen kerran kasvotusten jumalaisen naisensa kanssa. Sinisissä silmissä tuikki ilkikurinen pilke, joka sai enkelin vaikuttamaan enemmänkin vaaralliselta seireeniltä, joka oli saanut miehen pauloihinsa. Lumoutuneena harmaa katse seurasi käden liikkeitä iholla, kunnes vettä valuva pesuriepu nostettiin vastustelevasti kahden alastoman vartalon väliin. Tämä oli ehdottomasti hyvin, hyvin huono idea. Niskan taakse sujahtanut käsi tuntui kuitenkin kaivavan perustaa vastaväitteiltä.
”Hävytön siirto, neitiseni. Ja minä kun yritän toimia herramiesmäisesti”, valiteltiin Olivian hakiessa itselleen miellyttävintä asentoa. Mitä silkkiturkkinen saukko ajoikaan takaa? Frederikin mielikuvitus olisi kyllä keksinyt vaikka ja mitä, mutta ikävät ajatukset painettiin vakaasti taka-alalle.

”Minulla on sylissäni jumalainen nainen; alaston Madonna. Taidanpa siis toistaa eilisen kysymykseni tässä ja nyt: Missä kiltit pienet markiisittaret oikein oppivat miesten kiusoittelua”, mies katsoi kysyvästi silitellen veden alla naisen lantion kaaria. Eipä sillä, että hän olisi välttämättä tahtonut tietää mitään sellaista, mikä olisi saattanut nostattaa mustasukkaisuuden tunteet pintaan, mutta häntä kiinnosti suuresti mysteeri nimeltä Nainen. miten tyttö, joka oi varmasti saanut ylhäisille tyttölapsille suodun siveyttä korostavan kasvatuksen saattoi olla pieni viettelijätär? Oliko se kenties naisen luontoon sisäänrakennettu mekanismi, jolla he saivat miehet pauloihinsa?
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 29 Lok 2009 06:30 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Kevyt, huvittunut tirskahdus karkasi huulilta, prinssin selvästi vastustellessa neitokaisen aikeita. Tumma, kauniisti muotoiltu kulmakarva kohosi aavistuksen ylemmäs ja markiisitar yritti pitää katseensa tyynenä. Hän huomasi pitävänsä siitä, että sai nuorukaisen hämilleen.
”Hävytön siirto? Haluan vain olla teidän sylissänne..”
Todettiin viattomasti, sirojen sormien tarttuessa kuin vaivihkaa pesuriepuun ja riistäen sen hellästi miehen otteesta. Käsi laskettiin alas ja uusi suudelma painettiin hellästi huulille. Nainen liikahti kiusoittelevasti prinssin sylissä ja kurkotti kohti saippuaa, saippuoi pesuvälineen, vilkaisten prinssiä kysyvästi. Pesuriepu painettiin vasten ihoa, jonka alla sykki miehen sydän, naisen vilkaistessa Frederikiä vielä kertaalleen tummien silmäripsiensä lomasta.

”Luulin, ettette tahtoneet tietää vastausta kysymykseen”
Muistutettiin, markiisittaren aloittaen ilman toisen suostumusta tuon pesun, toimien kaiken aikaa hellästi. Neitokainen oli koko perusteellisen pesun ajan hiljaa, kuin miettien vastaisiko kysymykseen vai antaisiko asian olla, sillä toinenhan ei ollut eilen tahtonut tietää vastausta.

”..mutta voin kaiketi paljastaa sen verran, etteivät hovin neitokaiset sentään niin puhtaita ole kun te miehet kuvittelette. Vanhemmat ylimistön naiset osaavat kertoa.. kaikenlaista jos vain osaa valita seuransa oikein tai sitten väärin, miten sen vain itse kukin näkee.. Pahoittelen, en voi kertoa sen enempää”
Todettiin hymyillen suloisesti. Niin, prinssille oli nyt raottunut palanen sitä kuuluisaa naisten maailmaa, josta useimmilla miehillä ei ollut aavistustakaan. Kunpa nuo vain tietäisivät mitä kaikkea naisten omissa pienissä ja muiden silmissä niin viattomissa kokoontumisissa oikein käsiteltiinkään. Moinen olisi saanut useimpien miesten korvat punaiseksi ja neitokainen veikkasi, etteivät miehet olisi kestäneet kovinkaan pitkään muutamien nimeltä mainitsemattomien hovinaisten ollessa puheenvuorossa.

Kuin lohdutukseksi huulet löysivät taas miehen huulet, suudelmien jatkuessa pehmeinä kaulalle ennen kuin sinisten silmien rauhallinen, mutta ilkikurinen katse suunnattiin taas prinssin silmiin.
”Ja nyt, kääntäisittekö selkänne?”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 29 Lok 2009 09:09 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Niin, no. Hän oli utelias, kuten oli ollut pienestä pitäen tunkien nenänsä toisinaan sinne, missä sitä ei kaivattu. Palatsi oli suitsinut nuoren miehen ja pakottanut hillitsemään käytöstään. Asiaa oli edesauttanut yllättävältä taholta saatu selkäsauna, jota Frederik muisteli yhä pahalla. Sillä se, mistä tapahtumaketju oli saanut alkunsa, ei ollut ollenkaan hänen syytään.

Frederik antoi vastustelunsa lopulta kuolla hyvin helpolla ja antoi viedä itseään kuin pässiä narussa. Siltä hänestä ainakin tuntui. Tosin tunne ei ollut mitenkään epämiellyttävä, vaikka hän oli niin kuvitellut.
”Kai miehellä on oikeus joskus muuttaa mielensä”, tuumattiin muka hämmästynein ilmein. Kosketus oli yhtä miellyttävä kuin aina. Yleensä prinssi kylpi yksin ja hääsi palvelijat muualle armottomasti. Hänestä ei kai vain ollut kasvanut sellaista miestä, kuin kuninkaan kuuluisi olla. Kaikki se dramatiikka ja teatteri joka varjosti muun muassa Ranskan kuninkaan normaaleja päivärutiineja, tuntuivat suorastaan naurettavilta. Frederik aprikoikin mielessään olisiko hänestä moiseen?

Olivia kertoi lopulta hiljaisuuden päätteeksi myös vastauksen, jonka kuuleminen… No oli kerrassaan hämmentävää. Olisi kai se pitänyt arvata, että vanhat rouvat olisivat tälläkin kertaa asialla. Frederik ei tosiaankaan tahtonut tietä, miksi hänen äitinsä teekutsuilla rouvashenkilöt olivat aina hiljentyneet hänen astuessaan huoneeseen. Sama ilmiö oli ollut havaittavissa niin kauan kuin mies vain muisti. Tosin nuorempana hän oli selittänyt tämän kahdella seikalla: Ensiksi sillä, että hän oli kuin olikin avioton lapsi, eikä häneen näin ollen suhtauduttu yhtä suopeasti kuin muihin, ja myöhemmin vain sillä tosiseikalla, että hän oli korkeammalla arvoasteikossa. Ilmeisesti hän oli kuvitellut itsestään vähän liikoja.

”Hmmmh… joskus olisi kai syytä jättää utelut”, prinssi virnisti ja nautti hellyydenosoituksista joiden jälkeen hän ei enää kyennyt kieltäytymään selän pesusta.
”Nostahan vähän pehmeitä pakaroita, vesipeto”, tokaistiin ja prinssi kierähti vatsalleen. Sileä posliini tuntui liukkaalta ja Frederik olisi varmaankin valunut kokonaan veden alle, ellei olisi tarttunut kiinni ammeen reunaan. Hän risti kätensä ammeen viileälle reunalle ja nojasi leualla kosteisiin käsivarteensa, jonka iho oli noussut kananlihalle vettä viileämmän ilman vaikutuksesta.
Olivia oli tosiaankin niskan päällä varsin kirjaimellisesti.

”Luuletko, että asiat olisivat toisin, jos olisin vain tavallinen maanomistaja? Olisimmeko me koskaan edes tavanneet silloin?” Frederik kysyi yhtäkkiä vailla mitään syytä tai parempaa tietoa, miksi sanat edes lipsahtivat hänen suustaan. Hän puhui paljon vapaammin ilman katsekontaktia. Hänessä oli kai aina asunut pieni pelkuri.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 29 Lok 2009 10:00 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Olivia todella toivoi, ettei nuorukaiselle jäisi minkäänlaisia turhan selviä mielikuvia neitokaisen äskeisistä sanoista, sillä se saattaisi vaikeuttaa huomattavasti keskittymistä kun neitokaisia tai vähänvanhempia rouvia olisi lähistöllä. Nyt kuitenkin perilliselle oli todellakin hahmottunut hieman enemmän mitä rouvat teekutsuillaan puhuivat ja mitä aiheita käsittelivät. Toki siellä puhuttiin muustakin, mutta suuremmilta osin keskustelut olivat juuri tuolla tietyllä kantilla. Pitihän naisten pitää yhtä edes jossakin merkeissä.

Frederikin kääntäen naiselle selkänsä, tuo aloitti pesemään perillisen selkää hymyillen itsekseen. Hän piti siitä miten luontevasti ja normaalisti mies käyttäytyi nyt. Neitokainen oli itsekin rento ja oma itsensä toisen seurassa, vaikka ei hän todellista minuuttaan pyrkinytkään salaamaan keltään. Itse asiassa hänen ei pitäisi olla niin avoin, moni olikin maininnut siitä sinisilmäiselle kaunottarelle. Mutta Frederikin tilanteessa hän toki ymmärsi miksi toinen käyttäytyi eri tavalla tietyissä tilanteissa. Kuninkaallisten piti täyttää tietty malli ja olla tietynlaisia alamaistensa seurassa, mikä oli oikeastaan sääli, sillä Olivia piti enemmän prinssistään tällaisena kun tuo nyt oli.

Nuorukaisen sanat saivat kädet pysähtymään hetkeksi, neitokaisen hymähtäessä pehmeästi. Hän vastasi sen enempää ajattelematta tai murehtimatta.
”Ei, uskon, että olisimme joka tapauksessa tavanneet. Joten, asiat olisivat samalla tavalla kuten nytkin. Ajattelen mieluummin sydämelläni kuin järjelläni, vaikka se saattaakin kuulostaa… erilaiselta tai.. niin.. Kai uskon jossakin määrin myös kohtalon johdatukseen. Kaikella on syynsä”
Sanottiin, naisen poskille hiipien kuin varkain pienen punan, vaikka ei mies voinut sitä nähdäkään. Sanat kuulostivat niin typeriltä, lapsellisilta markiisittaren korvissa, että tuo pelkäsi jossakin määrin prinssin reaktiota niihin.

”..mutta kaikki olisi niin helpompaa jos me olisimme.. tavallisia ihmisiä..”
sanottiin kuiskausta tuskin kuuluvammalla äänellä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 30 Lok 2009 12:01 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Kaikella on syynsä”, toistettiin mietteliäänä. Frederik ei oikeastaan voinut sanoa uskovansa kohtalon johdutukseen. Useimmiten hän ei luottanut pelkkään tunteeseen vaan järkeen ja koviin faktoihin. Koulutus, joka oli pitänyt sisällään kaiken sen, mitä hallitsija saattoi tarvita, oli tehnyt hänestä miehen, jolla ei ollut varaa kulkea tai tehdä miten itse mieli. Surullisinta oli kai tieto siitä, ettei hän ollut nähnyt muuta vaihtoehtoa elämälleen. Hän ei halunnut tyytyä siihen, mitä hänellä olisi ollut ilman biologisen isänsä suomaa nimeä. Vaikka hän rakasti kartanoa ja tiluksia, hän ei ollut kokenut niitä enää todella omikseen kun hän oli ollut tarpeeksi vanha ymmärtääkseen koko totuuden itsestään.

”En vain näe sitä vaihtoehtoa”, hän sanoi pohtien tapansa vastaisesti ääneen, ”En tiedä, voisinko palata takaisin ilman, että katson tämän pelin viimeiseen korttiin saakka. Se tuntuu olevan ainoa järkevä vaihtoehto. Syntymätodistuksessa lukee Marquez, mutta paperit kirjoitan von Cloverina”, Frederik naurahti ajatellessaan tilannettaan.
”Liekö olen kumpainenkaan. Ja nyt minulle tarjotaan tilaisuutta olla joku, jolla on merkitystä. Olisi suorastaan haaskausta ajatella jotain muuta.” Puhuessaan mies huomasi jälleen kerran oman itsekkyytensä nostavan päätään. Hän oli sanonut ääneen niitä asioita, joita Olivia ei varmasti halunnut kuulla.

”Ehkä… Ehkä tämä kaikki ei olisi sen arvoista, jos se olisi helppoa. Ehkä minulle lopulta suodaan ymmärrys palata sinne, mihin kuulun tai armon annetaan käydä, mikäli minusta ei ole siihen, mihin pyrin. En tiedä, mitä tuulia tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tiedän, että haluan sinut. Haluan pitää sinut rinnallani kunnes keksin ratkaisun. Kunnes tiedän, että elämä kanssani on todella turvallista”, hän jatkoi miettien edelleen oliko hän rehellinen itselleen. Voisiko hän antaa kaiken työn valua hukkaan ja palata äitinsä taloon kreiviksi, jota suurin osa muuta sukua katsoisi kuiskaillen kulmien alta, vaikka mitään ei sanottu suoraan. Hänet oli hyväksytty osaksi sukua, pitkin hampain, mutta kukaan ei asettunut poikkiteloin ja sukukokoukset, jos niitä sellaisiksi saattoi kutsua, olivat ilmapiiriltään huomattavan leppoisat.

”Älä huoli, laululintuseni. Sinä et ole minulle vain palvelustyttö, et leikkikalu, et ole mitään sellaista jota ilman voisin olla juuri nyt ja se kauhistuttaa minua suuresti. Sinulla on liian hyvä sydän, Olivia. Tulen pyytämään anteeksiantoasi vielä monta kertaa. Loukkaan ja satutan sinua sanoillani, teoillani ja ennen kaikkea itsekkyydelläni, mutta sinä annat anteeksi. Siksi minä jumaloin sinua, haluan sinua ja haluan löytää ratkaisun”, Frederikin ääni kävi kiihkeämmäksi. Hän oli syntynyt prinssiksi, ei kreiviksi. Hän halusi antaa Olivialle sen, mitä kreivi ei pystynyt, valtakunnan, josta he saattoivat olla ylpeitä, jossa he voisivat olla rakastavaisia ilman pelkoa ja huolta. Se oli paljon, ehkä enemmän kuin hän voisi koskaan saavuttaa, mutta hän yrittäisi tai sitten kuolisi yrittäessään.

Frederik huomasi puristavansa ammeen reunaa tiukemmin kuin olisi ollut tarpeen rystyset valkoisina. Hänen kurttuisiksi käyneet sormenpäänsä tuntuivat tarttuneen kiinni sileään posliiniin tiukasti. Kuin hukkuva olisi tarttunut viimeiseen oljenkorteen välttyäkseen väistämättömältä kohtaloltaan. Ohuet huulet kaartuivat hetkiseksi synkeän huvittuneeseen hymyyn. Jokin pysyi sentään muuttumattomana, vaikka pehmeät kädet yrittivät puhdistaa hänestä pinttyneet tahrat. Harmaat silmät tuijottivat nyt eteenpäin näkemättä kylpyhuoneen upeita seinäpintoja. Hän odotti hiljaa, mitä? Sitä hän ei osannut sanoa, kenties synninpäästöä, jota hän ei voinut saada, ei välittänyt saada.
Kyllästyen hyvin pian odottamiseen hän tirkisti toisella silmällään olkansa yli nähdäkseen naisen ilmeen.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 10 Tam 2010 03:59 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
///Lallallallallaaa~ Pätkä vuoro, ole hyvä! //

Sydän tuntui sykähtävän rinnassa korpinkiharaisen neitokaisen kuunnellessa hiljaisena prinssinsä sanoja. Vaikka niihin sisältyikin asioita, jotka nainen olisi tahtonut jättää kuulematta, asioita jotka omalta osaltaan tuntuivat satuttavan neitokaisen sisintä, tuo suhtautui niihin täysin tyynesti kuitenkin niitä sisimmässään ankarasti pohtien. Mutta nuorukaisen sanat sisälsivät myös paljon sellaista, jotka saivat pienet perhoset liitelemään markiisittaren vatsassa, lämpimän tunteen leviämään vartaloon.

Naisen sipaistessa mietteissään hiuksiaan korvansa taakse. Kosteus oli saanut korpinmustat hiukset kihartumaan entisestään ja vaikka ne olivatkin yhä aavistuksen pörröiset, näyttivät ne silti paremmilta kuin hetki aikaisemmin. Hätkähdyttävän sinisiin silmiin nousi aavistuksen huvittunut, mutta lämmin pilke kun Frederik vilkaisi olkansa ylitse hieman tummemman ihon omaavaa naista. Tuo kumartui varovasti lähemmäs, painaen pehmeän suudelman prinssin ohimolle.

”Sitten odotan sinua..”
Sanottiin hiljaisella äänellä, tuskin kuiskausta kuuluvammalla.

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 10 Tam 2010 04:54 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Niin… Liian hyväsydäminen”, prinssi vastasi naiselle pehmeästi, kuin toruen lempeästi. Hän kuunteli hetken hiljaisuutta erottaen miespalvelijan tavallista raskaammat askeleet tämän oikeastaan rymistellessä hienovaraisesti kylpytilan läheisyydessä.
Aivan niin! He eivät suinkaan olleet kaksistaan tässä maailmassa, vaikka olisihan se ollut mukavaa… Frederik karisti kuitenkin moisen ajatuksen (sulkeutua kylpytiloihin ja huoneistoonsa muutamaksi päiväksi) yrittäen ryhdistäytyä ajattelemaan käsillä olevia asioita.

”Pikainen aamiainen lienee paikallaan, joten jos neiti vain sallii…”, mies huitaisi epämääräisesti kädellään, jonnekin pyyhkeen suuntaan. Hän odotti Olivian nousevan ja teki samoin tuntien olonsa yllättävän virkeäksi, vaikka tuoksuikin kukkakedolta paahtavana hellepäivänä. Lattialle valui pieni lätäkkö miehen venyttäessä lyhyttä varttaan hetken aikaa nautinnollisesti ennen kuin etsi itselleen pehmeän kuivausvälineen ja kietoutui taas aamutakkiinsa. Herrasmiesmäisyys puuttui tästä rituaalista, mutta hän tarjosi salonkikelpoisesti liehuvaa vaatekappaletta neitokaiselle, joka joutui selviytymään omasta huomattavasti runsaammasta ja vallan ihastuttavasta kiharapaljoudestaan, toisin kuin hän. Miehen tukka oli helppo sukia pois silmiltä jonkinlaiseen kuosiin.

”Kenties pukeudumme ennen brunssia”, prinssi ehdotti tarjoten käsivartensa Olivialle. Frederik ei osannut ollenkaan varautua, mitä näki omassa pukeutumisnurkassaan. Kyllä vain, hänen pukeutumisnurkassaan. Stevens huomasi isäntänsä hämmästyneen ilmeen ja kumarsi.
”Sallinette puhutella, teidän korkeutenne”, mies ehdotti kohteliaasti ja sai myöntävän nyökäyksen, ”Teidän korkeutenne ei sovi pahastua, mutta tapanne tuntien olen ottanut tavaksi ennakoida mahdollisia… kiusallisia tilanteita. Madam, toivottavasti ette pahastu, mutta sallinette lausua, että raikas laventelin sävy sointunee väreihinne mitä mainioimmin.”
Frederik olisi voinut pahastua, mutta tuijotti lähinnä vain hölmistyneenä vanhaa palvelijaa ja uskottuaan epäuskon vallassa. Siinä, missä hänen vaatteensa yleensä olivat komeili sievä leninki, joka totta tosiaan oli laventelin sävyinen ja lisänä oli tietysti aina muodikasta Unkarilaista pitsiä.
”Stevens… Olet totta tosiaan vanha kettu!” prinssi pudisti päätään etsien katseellaan omaa vaateparttaan.
”Kiitoksia, sir”, mies vastasi tyytyväisenä ja viittasi sängylle, ”Mikäli herrasväki salli jättäisin teidät, vastoin parempaa harkintaa, selviytymään lopuista aamurutiineista itseksenne. Minun on huolehdittava vielä muutamista yksityiskohdista.” Palvelija kumarsi ja poistui hoitamaan ties mitä asioita.

”No, se siitä sitten. Tarvitsetko apua pukeutumisessa, pieni mustarastaani?” Frederik kysyi ihaillen Olivian uutta pukua. Ehkä hänen pitäisi tosiaan hankkia hajuvesi tai ainakin kylpysuola, laventelin tuoksuisena totta kai.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 10 Tam 2010 05:33 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Hymy levisi täyteläisille huulille, neitokaisen havahtuessa lähestyviin askeliin. katse kääntyi hetkeksi ovelle naisen noustessa pois vedestä niin, että Frederik pääsi taas liikkumaan. Olo tuntui puhtaalta ja lihakset rennoilta. Olivia huomasi ihonsa olevan taas pehmeämpi ja nautti siitä tunteesta, ottaen vastaan miehen tarjoaman pyyhkeen.
”Toki”
Nainen kuivasi pikaisesti mustia hiuksiaan, selvittäen sormillaan varsin näppärästi niistä pois pahimpia takkuja, tuon kietoessa vartalonsa kylpytakkiinsa. Hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka kauan kaksikko oli viettänyt veden varassa aikaansa ja mietti hieman huolestuneena onnistuisiko hän livahtamaan mahdollisimman vähin äänin omaan huoneistoonsa. Toivottavasti se kuitenkin onnistuisi, sillä Olivia tiesi, ettei Frederik tahtonut kenenkään tietävän markiisittaren viettäneen yönsä tämän huoneistossa. Tosin ei hänkään, sillä siitä koituisi vain ikävyyksiä.

”Mielelläni”
Vastattiin hymyillen, neidon sulkiessa mielestään pois huolestuttavat ajatukset. Tuo tarttui sirosti prinssin käteen ja salli johdattaa itsensä kohti makuuhuonetta, jossa kaksikko oli viettänyt yhteisen yönsä ja hellän hetkensä.
Olivian vilkaisten vierellään olevaan nuorta miestä ja seuraten tuon katsetta. Hämmästynyt ilme levisi neitokaisen kauniille kasvoille tuon katseen kohdatessa tuon kauniin puvun. Tuon vaihtuen kuitenkin kauniiseen hymyyn, kun nainen kuuli vanhan palvelijan sanat, silmien kohdatessa miehen omat.
”En pahastu. Kiitoksia paljon”
Lausuttiin kohteliaasti palvelijalle ennen kuin tuo lähti pois huoneesta. Hän hymyili itsekseen kuunnellessaan palvelijan ja prinssin välistä keskustelua, katseen palatessa upeaan leninkiin.

Sinisilmäinen korpinkiharainen nainen säpsähti pienesti palatessaan haavemaailmastaan ja pieni puna nousi poskille kevyenä Olivia tajutessa ettei hän ollut huoneessa yksin. Hän oli unohtanut hetkeksi missä oli, sillä oli lumoutunut kauniista leningistä. Sinisten silmien katse pehmeni hivenen, suupielen kaartuessa aavistuksen ylöspäin.
”Jos tahdot. Tosin arvostaisin sitä kovasti”
Vastattiin.

”Se on hyvin kaunis.. kiitos”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 10 Tam 2010 06:04 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Oli helppoa ihailla Olivian ihastunutta katsetta ja haltioitunutta käytöstä. Se suorastaan lumosi nuoren miehen, kuten naisen ulkomuoto oli alun perin hänet tähän hurmiolliseen soppaan sekoittanut.
”En taida valitettavasti pystyä ottamaan kiitosta tästä vastaan, arvon lady”, Frederik totesi salaten pienen happamuuden loisteliaan hymyn taakse. Oliko hän niin ennalta arvattava? Ja kuinka kauan Stevens olikaan säilyttänyt pukua? Nämä olivat tietysti sivuseikkoja, mutta ne koskivat häntä ja olivat siksi miltei yhtä tärkeitä kuin pääseikatkin. Joka tapauksessa Stevens oli ratkaissut tilanteen, mitä oivallisimmin.

”Mutta autan kuten parhaiten taidan, joskin rehellisyyden nimissä minun täytyy myöntää, että olen taitava lähinnä riisumaan naisten vaatteita, en pukemaan. Nyörien aukaiseminen on nimittäin helpompaa kuin sitominen”, mies naurahti lammasmaisesti tietäen päästäneensä pienen sammakon suustaan tunnustaessaan tietämyksensä nyöreistä. Napeista hän ei kuitenkaan olisi edes suostunut puhumaan. Hän katsoi avuttomana naisten hepenettä tietämättä oikein, mistä suunnasta siihen tässä tapauksessa tulisi pujottautua. Niin, kyllä hän tiesi, että puvun saattoi pukea ainakin kahdella eri tavalla. Lisänä saattoi tietysti olla lukuisia alushameita ja sukkanauhat, korsettia, alusmekkoa tai miksi sitä ikinä kutsuttiinkaan. Oli punosta ja nyöriä nyittäväksi, vedettäväksi pujoteltavaksi ja solmittavaksi. Miesten pukeutuminen oli huomattavasti yksinkertaisempaa, vaikka saattoi olla aikaa vievää puuhaa, mikäli siihen halusi tuhlata kallisarvoisia minuutteja ja sekunteja.

”No niin, menehän siitä aloittelemaan ja kerro, kuinka voin olla avuksi”, kuiskattiin miehen vapauttaessa naisen käsivarren otteestaan pienen kumarruksen myötä hänen suikatessaan hennon käsisuudelman huulet naisen rystysiä kevyesti pyyhkäisten. Hän antoi katseensa lipua aamutakin peittämällä vartalolla ja kiinnitti huomionsa siroihin nilkkoihin. Kuinka eroottissävyistä pieni nilkan vilautus saattoikaan olla! Oli oikeastaan pyhäinhäväistys, että tämä nainen joutui käyttämään vaatteita, olivatpa ne sitten kuinka kauniita tahansa. Ajatus hymyilytti, mutta sitä ei lausuttu äänen. Prinssi valmistautui toimimaan, ensimmäistä kertaa elämässään, toisen ihmisen henkilökohtaisena pukijana ja vieläpä miltei ilkosillaan.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

OliviaDeMarius



Liittynyt: 11 Lok 2007
Viestejä: 63

LähetäLähetetty: 10 Tam 2010 06:35 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
//Lallallallaaa~ Hittailenpas ja hyppäilen >: ) ....ainakin hieman :'D//

Sinisten silmien katse käväisi nuorukaisessa aavistuksen terävämpänä kuin yleensä tuon paljastuksen vuoksi. Tai eihän sitä oikeastaan voinut pitää paljastuksena, hovi oli hyvin tietoinen vanhimman perillisen naisseikkailuista ja Olivia olisi valehdellut jos olisi väittänyt itselleen, etteivät prinssin sanat nostaneet huolestuneisuutta ja jonkin asteista mustasukkaisuuttakin esille naisen sisällä. Frederikin lausahdus palautti markiisittaren siihen todellisuuteen, että toinen oli tosiaankin prinssi ja saattoi siten tehdä mitä tahtoi. Hänellä ei loppujen lopuksi ollut asiaan mitään sanottavaa, vaikka se miten raa’alta kuulostikin. Markiisitar oli kuitenkin vain markiisitar. toki hän luotti Frederikin sanoihin, vaikka hetken ajan epäilikin. Olivia kuitenkin päätti hymyillä mitä tulevaisuus sitten ikinä mukanaan toisikaan ja luottaa prinssin sanoihin.

Hymy nousi huulille ja markiisitar niiasi miehelle pienesti, täysin vanhasta tottumuksesta. Tuo loi pienen silmäyksen Frederikiin ennen kuin asteli lähemmäs kaunista pukua. Aamutakki riisuttiin pois päältä, naisen pukiessa päälle ohkaisen, aavistuksen läpikuultavan alusmekon. Tuo kiinnitti sukkanauhat kuin vanhasta tottumuksesta. Vaikka hänellä oli pukeutumisessa yleensä apuna joku muu, osasi markiisitar pukeutua myös ilman apua, vaikka se kävikin silloin hankalammin ja hitaammin. Erityisesti leninki tuotti ongelmia eikä nyörejä saanut yksin kiristettyä kunnolla vaan puku jäi löysälle. Sinisten silmien katse kävi nuorukaisessa, neidon kurkottaessa kohti upeaa luomusta.
”Nyt voisin tarvita apuasi. Auta pujottamaan tämä päälleni..”
Selitettiin kärsivällisesti, mekon sujahtaessa helposti markiisittaren päälle. Tuon asetteli puvun hyvin, siirtäen mustat hiukset etupuolelleen, ennen kuin kääntyi taas prinssin puoleen.
”Nyt voisit kiristää nyöreistä ja sitten sitoa ne kiinni. Sanon kun on hyvä.”
Opastettiin.

Miehen suoriutuen ainakin neitokaisen näkemyksen mukaan varsin hyvin. Pian leninki olikin markiisittaren päällä ja tuo pyörähti kokeeksi.
”Tämä on ihana..”
Sanottiin, sormien selvitellessä pitkiä hiuksia. Pää kallistui aavistuksen samalla kun katse hiipi toisen olemuksessa. Olivia astui kaksikon välimatkan umpeen, kehon painautuessa hennosti vasten omaa ja käsien löytäessä paikkansa nuorukaisen niskan takaa. Neitokainen painoi kevyen, tuskin perhosen siipien havinaa kovemman suudelman Frederikin huulille.
”Tarvitsisiko arvon herra apua pukeutumisessa..?”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 14 Tam 2010 04:37 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Käsillä tekeminen oli aina tuottanut suurta mielihyvää Frederikille, vaikka hän ei ollut koskaan uskonut todella nauttivansa silkkinauhojen kiristämisestä tai mistään niin yksinkertaisesta tapahtumasta. Piano oli haasteellinen, mutta niin näytti olevan myös naisten vaatteiden kiristäminenkin. Hän ei edes halunnut tietää, miltä korsetin kiristäminen saattoi tuntua. Lopputulos oli kuitenkin varsin mallikelpoinen, eikä Olivia-neitikään häntä sen kummemmin moittinut palkitessaan pienen päivätyön.

Viehkeiden käsien kosketus sai vesinoron, joka oli ollut ankkuroituna hiuskiehkuran latvaan, liikkeelle ja valumaan viileänä pitkin ihoa, kunnes hyökyi vasten kauluksen silkkistä pintaa. Frederik kosketti ihastuttavan daaminsa nenänpäätä kieltäytyen kohteliaasti tarjouksesta.
”Luulenpa selviytyväni parista sukkia, housusta ja paidasta itsekseni. En ole aivan niin piloille hemmoteltu kuin Ranskan Ludvig, vaikka hänen sanotaankin olevan innokas metsästäjä”, Frederik virnuili ehdoin tahdoin rakkaiden ranskalaisveljien hallitsijan kustannuksella.

Hän kiepsahti naisen otteesta suunnaten suorin tein vaatteidensa luokse. Valkoiset sukat nykäistiin jalkoihin, samoin yönsiniset housut, jotka kahahtelivat hiljaisesti jokaisen liikkeen voimasta. Valkoinen paita pitsi kauluksineen ja hihansuineen nakattiin pään ylitse ja helma työnnettiin housun vyötärönauhan alle. Sininen liivi, johon oli kirjailtu ilmeisesti joitakin eläimiä, peuroja kenties, kruunasi asun, sillä Frederikiä ei huvittanut tukehtua takkiin. Hän suoristi kauluksen, työnsi kengät jalkaansa ja oli valmis vähintään puolessa siitä ajasta kuin hänen pieni mustarastaansa.
”Kas näin. Brunssin aika”, hän ilmoitti tarjoten käsivartensa uudemman kerran.

Stevenson oli järjestänyt tarjoilun ruokasalin sijasta oleskelutilaan, jossa kaksikkoa odotti hulppea tarjoilu, kuten olettaa saattoi. Frederik johdatti kaunokaisensa paikalleen Stevensonin auttaessa tuolin kanssa.
”Sir, madam.” Stevenson kaatoi kahteen kuppiin höyryävää teetä ja poistui, joskin hänellä ei koskaan ollut taipumusta kadota liian kauaksi. Nuorukainen katseli ruuan ja hedelmien kirjoa miltei inhoten. Hän nautti usein vain yksinkertaisen aamiaisen, kupin tai kaksi teetä, kenties jotain suolaista ja jonkin hedelmän, unohtamatta sitä tärkeintä, eli uutisia, jotka hänelle toimitettiin joka aamu.
”Käyhän kiinni kaunokaiseni”, hän kehotti nostaen höyryävän kupin huulilleen pitäen katseensa kuitenkin lempeästi naisessa. Hän istui hiljaa miettien.
”Käyttekö koskaan palatsin kappelissa, Olivia-neiti”, Frederik kysyi pilke silmäkulmassa.
_________________


OliviaDeMarius


LähetäLähetetty: 28 Maa 2010 01:17 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Hymähdys karkasi tummakutrisen neidon huulilta, tuon antaen prinssin siirtyä kauemmas. Sillä aikaa kun mies puki päällensä, Olivia keskittyi selvittämään kiharoitaan. Hän sai hiuksensa jonkinlaiseen ojennukseen ennen kuin sipaisi ne varsin taidokkaasti kiinni naiseksi, jonka palvelijat yleensä hoitivat valtiattarensa hiukset. Niissä olisikin tänään selvittämistä vaikka nainen olikin yrittänyt saada hiukset edes jokseenkin edustavan näköisiksi.

Tuon kääntyen prinssin puoleen, tarttuen ojennettuun käteen ja sallien Frederikin johdattaa neitokaisen eteenpäin. Hän piti läheisyydestä ja uskoi myös arvon prinssin sen huomanneen. Sinisten silmien katseessa käyden hetkellisesti epäuskon häivähdyksen, kun neito huomasi millaisen aamiaisen prinssin palvelija oli loihtinut. Neidon istuutuen tuolilleen ja kiittäen kohteliaasti, kauniin hymyn käydessä täyteläisillä huulilla. Sinisten silmien katseen annettiin levätä miltei notkuvassa pöydässä ennen kuin ne siirtyivät prinssin kasvoihin tuon kehotuksesta. Katse syveni aavistuksen ja markiisitar poimi itselleen muutaman viinirypäleen.

”Vierailen siellä jonkin verran.. Miksi kysyitte?”
Vastattiin prinssin kysymykseen, markiisittaren simaisten omaa teetään samalla kun hätkähdyttävän sinisten silmien katse pysyi nuorukaisessa.
_________________
The dance of flames and shadows in the street
Make poetry nobody's ever heard
The weight of loneliness stands on your feet
The cage already there around the bird

So why don't we join the masquerade
Before it all falls apart, before our love becomes insatiate
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti MSN Messenger

Prinssi Frederik



Liittynyt: 07 Hei 2007
Viestejä: 108

LähetäLähetetty: 13 Huh 2010 11:01 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Stevens oli hoitanut työnsä jälleen erinomaisesti, kuten myös Olivia-neiti oli laittanut mitä ilmeisimmin merkille, eikä prinssille näin ollen jäänyt sijaa moittia miestä, vaikka tunsikin lievää harmistumista moitteettomasta toteutuksesta, jonka johdosta hänellä oli seuranaan raikas nuori neiti. Hän arvosti kuitenkin valet de chambreaan* ja erityisesti tämän ammattitaitoa ja kykyä pitää suu supussa isäntänsä asioista, mitä ei tietenkään voinut sanoa kaikista palatsiin palkatuista. Oikeastaan oli säälittävää nähdä kuinka palvelusväen taso oli romahtamassa monien kuuluisiksi mainittujen pitkän linjan palvelussukujen nuorien vesojen koettaessaan siipiään mieluummin armeijassa tai vaikkapa bisnesmaailmassa, kuin palvellen itseään varakkaampia. Se oli sinänsä harmi. Stevensin vanhin poika oli kivunnut valet de chambren asemaan muutama vuosi sitten ja palveli Willefort Montgomerya, joka ei suinkaan lukeutunut niihin ihmisiin, joista Frederik edes viitsi teeskennellä pitävänsä. Kaksi nuorempaa poikaa olivat edelleen isänsä valvovan silmän alla opissa ennen kuin saattoivat siirtyä itsenäisesti palvelukseen kenelle mielivät.

Frederik keskittyi hetkiseksi aamuteehensä ja nappasi lautaselle suolaisen pienen piirakan, joka tuoksun perusteella sisälsi riistaa normaalin karjan sijaan, mutta ruuan sijasta hän kaipasi aamuisia uutisia, joita Stevens ei ollut hänelle toimittanut. Tietysti valet oli oikeassa antaessaan hänellä mahdollisuden viettää kallisarvoista akaa Olivia-neidin seurassa, mutta tästä rutiinista poikkeaminen aiheutti yllättäen lievää ahdistuneisuutta kun käsille ei ollutkaan tekemistä normaaliin tapaan. Oli siis aika vastata esitettyyn kummeksuntaan.
”Niin, kappeli. Varsin miellyttävä pieni soppi, jos sattuu olemaan vihkiytynyt asiaan syvällisemmin. Itse olen tietoisesti vuosien ajan kieltäytynyt sielunhoidollisista toimenpiteistä, mutta kenties…” hän piti pienen tauon kohottaen katseensa luottavaisen humoristisena sinisiin silmiin, ”Saattaisin mieluusti liittyä seuraanne silloin tällöin tai jättää viestin takimmaisen virsikirjan väliin.” Prinssi katseli ohutreunaisen posliinikupin reunan ylitse Olivian reaktiota. Ehdotus oli varmaankin eriskummallinen, sen jälkeen kun Frederik oli painottanut niitä pelisääntöjä, joilla tuli pelata, mutta kaikki oli suunniteltu etukäteen, vaikka saattoi vaikuttaa spontaanilta aamiaispöydässä esitettäessä.

Suunnitelma oli tietysti hieman uskalias, sillä Stevensillä oli keinot viedä pienet salaiset kirjeet perille palvelusväen tapaan ja vieläpä niin huomaamattomasti, että haamukin olisi ollut kateellinen. Frederik halusi kuitenkin kokeilla omia rajojaan ja liehitellä naisia tavalla, joka asetti hänet ja valitun ladyn vaaralle alttiiksi. Se oli jännittävää ja erittäin stimuloivaa toimintaa, joka katkaisi arjen ikävät rutiinit ja antoivat mahdollisuuden tutkailla muunlaisia vaihtoehtoja kirjeenvaihtoon, mikä saattaisi myöhemmin osoittautua hyödylliseksi.
Toisekseen Frederik tiesi, että kiinni jäädessään ja paheksunnan kohteeksi joutuessaan, hänellä olisi selitys jos toinenkin valmiina. Erityisesti siinä tapauksessa jos hän päätyisi vaikkapa miellyttävälle kävelylle neiti käsipuolessaan useammin kuin kerran. Palvelijattarien kanssa näin ei voinut käydä, mutta siniverisen kyllä. Se kiihko, joka oli sekoittanut kirjaimellisesti hänen ajatuksensa, oli kieltämättä alkanut laantua auringonsäteiden kurkistaessa ikkunasta sisään ja järkiperäinen ajattelu tuntui nyt helpommalta. Oli yllättävää, että hän tunsi itsensä näinkin kaksinaamaiseksi, mutta pieni hymynkare Olivian huulilla sai hänet toden teolla miettimään, kuka hän oli ja miksi hän oli vuosien kuluessa muuttunut. Se vaati kuitenkin rohkeutta, jota Frederik ei kokenut omaavansa.

”Tiedän, että se kuulostaa perin romanttiselta. Yritän kuitenkin vain parhaani, Olivia-neiti”, lausahdettiin vielä mahdollisimman huolettomasti, mutta kaikesta huolimatta hän sai sen kuulostamaan huolitellulta, enemmän… prinssiltä, jona hänet tunnettiin, ei mieheltä, joka hän oli ollut pienen mustarastaan syleilyssä. Se ei ollut tarkoitus ja Frederik käänsi katseensa takaisin piirakkaan hämmentyneempänä kuin poliittisia kiemuroita selvitellessään.


*gentleman’s gentleman eli henkilökohtainen miespalvelija tai hovimestari. Kuulostaa fiinimmältä.
_________________
Frederik von Clover
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"