Post by Admin on Oct 22, 2013 18:54:40 GMT 2
Myléne von Bergen
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 02:33 am Viestin aihe: Kirjeenvaihto [yksinpeli] Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[Tämä 'peli' käsittelee kirjeenvaihtoa rouva von Bergenin, sekä hänen tyttärensä Irénen välillä]
”Rakas tyttäreni,
Olen hyvilläni saatuani kuukauden takaisin kirjeesi, jossa kerrot minulle kuulumisistasi. Olen hyvin viehättynyt kuullessani että luostarielämä on ollut sinulle mieleen, mutta samalla olen niin kovin pahoillani että kauneutesi valuu suorastaan hukkaan. Ulkoinen viehätysvoimasi on arvokas lahja rakas tyttäreni. Ja olen äärimmäisen harmissani, ettet ole tästä seikasta samaa mieltä kanssani. Harvoille kun suodaan niin ylenpalttista kauneuden määrää, jolla sinua on siunattu. Tietenkin tästä on kiitettävä sukujuuriasi – minua niinkuin jossain määrin isääsikin, tietysti. Kunnioitan kuitenkin päätöstäsi, sillä olenhan äitisi ja loppupeleissä olet ainoa tyttäreni.
Vaikka kuitenkin myönnettäköön myös sekin, että mielessäni ehdein kyllä pyörittelemään sulhasehdokasta jos toistakin. Olen näet nytkin – muutaman viikon päästä lähdössä taas pitkäaikaiselle vierailulle serkkuni von Gillesin kanssa. Palatsi odottaa meitä jälleen suurine rikkauksineen! Léon tietenkin hoitaa liikeasioitaan, mutta minulle jää aikaa nauttia ylellisyyksistä, joita palatsilla on minulle tarjottavanaan. Ja olisi tietenkin sinullekin rakas tyttäreni. Näkisit maailmaa, saisit siivun ylellisyydestä, jota minäkään en sinulle voi antaa – luostarista puhumattakaan. Ajatukseni, niinkuin hupsuja ovatkin – olivat lähes täyttyneet ihanteellisen harmoonisista kuvista nähdä sinut jomman kumman prinssin kanssa. Kuvittele kaikkia niitä mahdollisia keskusteluita, joita olisit voinut ja kyennyt käydä heidän kanssaan. Tiedän intohimosi keskusteluihin, ja väittelyihin, mutta tietenkään sellainen ei tulisi kuuloonkaan prinssien läsnäollessa – mutta nythän meidän tässä pitääkin ajatella kokonaiskuvaa...
Olen pahoillani puolestasi, niinkuin itsenikin puolesta, sillä nämä toiveajatelmat taitavat jäädä vain mitättömiksi hupsun vanhan naisen haaveiksi. Samoin mitä lapsenlapsiin tulee on minun kohdattava valitsemasi tie.
Olen niin kovin yksinäinen ilman seuraasi, ilman tapaasi virittää ilmaa pelkällä läsnäololla. Tuhansista toruistani huolimatta kaipaan ylenpuhuvaa kieltäsi, joka on kuin ruoska iskiessään kipakoita kysymyksiä – mahdanko koskaan tavata enää tätä puolta sinusta? Olet niin kaukana, poissa. Toivoisinkin vielä, että tapaisimme ennen kuin teet perusteellisen valintasi ja ryhdyt toteuttamaan itseäsi sisar Irénenä. Jahka sinulle tulee tilaisuus, pyydän, lähes velvoitan sinua tulemaan käymään palatsissa luonani. Cloverin palatsi on yltäkylläisyydeltään mitä mainioin, loisteliain ja ihastuttavin paikka, jonka toivoisin sinunkin edes kerran näkevän. Ainakin ennen täydellistä asettumistasi kolkon kiviluostarin sisään.
Rakkain, ja mitä pyyteettömin terveisin;
Äitisi”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Myléne von Bergen
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 03:14 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Hyvä äiti,
Olen otettu lähettämästäsi kirjeestä.
Selväähän on ettei teidän aikanne riitä aina minulle kirjoittamaan, mutta se vähäinenkin, mitä teiltä saan miellyttää minua kovasti. Niinkuin nytkin, kirjeenne – joskin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi sai minut tuntemaan ratkaisuni olevan oikea. Tietenkin, olen vasta oppimassa taitoja joista minulla ei aikaisemmin ollut mitään tietoakaan. Ette ole antanut kätteni koskea multaan, ettekä ole opettaneet minulle miten siemen kylvetään tai sato, jota siemen kantaa mukanaan tullaan keräämään. Olette opettaneet minulle paljon muuta, kuten miten valmiiksi kasvatetut, ja valmiiksi poimitut, kuin kuivatetut kasvit saavat kesähatun näyttämään viehkeältä. Muttette ole antaneet minulle oppia saada aikaan näitä kauniita kasveja – täällä sen opin, ja olen siitä hyvin iloinen ja hyvilläni. Pyydän anteeksi silmittöntä suorasukaisuuttani. En pahoittele tietenkään, en missään määrin teidän antamianne oppeja. Nekin ovat olleet minulle hyvin tärkeitä, mutta täällä minä opin kaiken...alusta.
Pyydän anteeksi myös rahvaanomaisuuttani ja mieltymystäni maallisiin asioihin. Saatatte tätä lukiessanne naurahtaa ja pitää minua hölmönä puhuessani maallisista asioista ollessani kuitenkin jumalopissa.
Täällä minun on lupa, miltein velvoite oppia sotkemaan käteni ja tuhraamaan esiliinani. Ei ole olemassa päivää, jolloin olisin pahoillani saadessani aamupalaksi kaurapuuroa kotona saamien antimien sijaan. Välillä kuitenkin kaipaan kylmää teetä sitruunaviipaleella tai hunajapisaralla. Joskus ikävöin omistamianne koiria, jokaista niistä kymmenestä. Välillä taasen kaipaan palvelijoitani, kamarineitojani, sekä soitonopettajaani. Kaipaan myös teitä tietenkin äiti, mutta harmikseni ikäväni ei kuitenkaan ehdi elää minussa niin syvästi kuin sen pitäisi. Päiväni täyttyvät arkisista asioita kuten jo aikaisemmin mainitsin. Ikäväni kokemaani maailmaan on päässyt lauhtumaan, välillä jopa mietein tunnenko kovinkaan vahvaa ikävää enää? Älkää loukkaantuko rakas äiti suorista sanoistani. En suurin surminkaan haluaisi loukata teitä, tai teidän tunteitanne näin ilmoittaessani. Olen nauttinut saamastani. Arvostan ja kunnioitan kaikkea mitä elämäni on minulle tuonut tullessaan, mutta täällä opin elämän toisenlaisen puolen.
En häpeä likaa vaatteissani. En sulje mieltäni kysymyksillä, vaan puhun ääneen. Olen käynyt lukemattomia keskusteluja sisaropettajani Ancelinen kanssa. Hän on herttaisin ihminen jonka tunnen. Hän on oppaani ja vastaa mielellään kysymyksiini. Keskutelumme eivät käsitä vain raamatullisia asioita, vaan voimme keskustella kaikesta – vaikka tietenkin tiedän rajoittuneen maailman näkemyksen tästä maailmasta. Muulle maailmalle olemme sisaria, Jumalan vaimoja, mutta sisaret ovat paljon muutakin. He ovat kuuntelijoita, keskustelijoita, ajattelijoita. Kaikkea mitä minäkin haluaisin olla – voisinko olla sitä tarjoamassanne maailmassa?
Jos vierelleni valittaisiin sulhanen, olisiko hän sellainen, jonka läsnäollessa voin kyseenalaistaa häntä siinä missä muitakin asioita? Voisinko asettaa sulhaseni vaakakupille, tiedustella häneltä asioita. Kysellä ja epäillä hänen tahtoaan. Saisinko vapauden nauraa hänelle siinä missä hän nauraisi minulle? Olisinko sulhaselle ihminen, vaimo, vai huvite? Kysymykseni ovat sopimattomia, hurskaita suorastaan, mutta en voinut vastata esille ottamaanne asiaan mitenkään toisin. En voisi esittää näitä asioita maailmassa jossa te rakas äitini elätte. Ei ole olemassa miestä, sulhasta, joka avautuisi tai kykenisi avautumaan minulle näin ehdottomissa asioissa. Hovissa olen luotu kulkemaan kuin ketä tahansa rikas ja kaunis nuori nainen – sellaisiahan he kaikki ovat. Heidän hymynsä hurmaavat niin prinssin kuin kreivin, tai armeijan amiraalinkin.
He ovat eri maailmaa kanssani parahin äiti. Olen hyvin pahoillani, että näkemyksemme eivät kykene kohtaamaan tässä iän ikuisessa asiassa. Olette luoneet minusta haluamanne laisen tyttären, sellaisena te olette minut esitelleet jokaiselle sukulaiselle, kuin jokaiselle joka vähintäänkin kohteliaisuus syistä kuuntelee selontekoanne. En epäile etteikö puheenne olisi jo nyt kiertänyt läpi Cloverin palatsin aina kruununprinssien korvakäytäviin saakka, mutta toivoisin, pyytäisin ettette loisi minusta mainitsemieni kaunottarien tapaista neitoa. Ruumiini, kuin mainitsema kauneuteni on katoavaista siinä missä muidenkin, ja se saattanee miellyttää ketä tahansa sulhasehdokasta. Ruumiini ei kuitenkaan ole yhtä sieluni saati luonteeni kanssa. Olisi hirvittävänlainen katastrofi, jos pilaisin ja turmelisin antamanne kuvan itsestäni. Syöksisin teidät vain suin päin suureen häpeään. Sellaista en toivo tapahtuvan.
Rakas äiti, mitä vielä tulee pyyntöönne – lupaan yrittää. Tietenkin haluaisin tavata teidät, sillä onhan viimeisestä tapaamisestamme tullut lähes kuluneeksi puolivuotta. Odotan kirjettänne, missä kerrotaan että olette saapuneet turvallisesti palatsiin. Tämän saatuani lupaan puhua abbedissa Marien kanssa ja sopia ajankohdan, jolloin voisin saada vapautuksen tulla teitä siellä tervehtimään. Lupaattehan odottaa vastaustani.
Iréne”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Myléne von Bergen
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 01:52 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Iréne!
Olen tyrmistynyt käytöksestäsi nuori neiti, vaikka ilmaisetkin itseäsi vain kirjeitse – ei sinun suinkaan tarvitse olla noin kärkevä, vaikka taisinkin puolihuolimattomasti mainita kaipuutani teräviä sanojasi kohtaan. Olen ihminen siinä missä muutkin, ja kykenevä liioittelemaan asioita.
Olen kuitenkin kiireinen, sillä minun pitää pakata kaikki tarpeellinen mukaani matkaani varten. Ja aikonenki tässä sinulle ilmoittaa että saapumiseni palatsiin tapahtuu lokakuun 7.
Toivon sinun saapuvan paikalle viimeistään helmikuussa.
Äitisi”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Myléne von Bergen
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 10 Elo 2009 11:06 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Parahin äiti,
Aloittanen pahoittelulla, että on ehtinyt kulumaan vuosi viimeisestä kirjeestänne. Olenhan kirjoittanut teille jokusen tänä aikana, mutten ole saanut teiltä vastausta. Epäilemättäkin on selvää, että olette tuohtunut minuun. En epäile sitä laisinkaan, mutta koetattehan ymmärtää, että työni ja elämäni täällä käy elämässäni ensimmäiselle sijalle tärkeysjärjestyksiä laskiessa. Olen pahoillani aloittaessani kirjeeni jälleen kerran tälläisellä, ikävällä asialla, mutta on minulla jotain, mikä mieltänne toivottavasti ilahduttaa.
Saavun Cloveriin ensi kuussa.
Olen keskustellut abbedissa Marien kanssa useita kertoja, ja nyt saan nauttia hänen myötämielisyyttään. Olen saanut hänen suostumuksensa tulla vierailemaan Cloverin kuningaskunnassa, mutta palatsin sijaan asetun asumaan seurakunnan tiloihin. Minä, sekä mukanani saapuva sisar Ancelin asetumme seurakunnan asuinkoteihin, sekä avustamme sisar Clarisia palatsin Hiljaisessa huoneessa. Hän on ollut kirjeenvaihdossa abbedissamme kanssa, ja hän on enemmän kuin mielissään ottaessaan meidät vastaan.
Tiedän, että tämä tulee teille suurena yllätyksenä, ja saatatte jopa pahoittaa mielenne, kun en ole saapumassa luoksenne pelkälle huvimatkalle. Joten toivoisinkin, että ymmärtäisitte asemani luostarin parissa – ja olisitte kiitollinen, että pääsen luoksenne. Toivonkin, että iloitsisette murehtimisen sijaan, sillä olemme sisar Ancelinen kanssan sisar Clarisin vieraina miltein neljä kuukautta. Olen varma, että tapaamme useita kertoja ja pääsemme keskustelemaan mieltänne askaruttavista seikoista. Vaikka pelkäänkin, ettette saa mieltäni muuttumaan päätöksestäni – sillä aika tehdä sisarvala, on pian käsillä.
Lähtöni jälkeen Cloverista on edessäni sisarvala, jota odotan jo nyt suurella innostuksella. Intoni rinnalla tunnen kuitenkin myös hieman huolta teistä, hyvä äiti. Sillä toivon ettette säikähdä mahdollista muutostani, jonka olen täällä näiden kolmen opintovuoden aikana kokenut.
Odotan tapaamistamme, ja toivon, että tekin odotatte. Abbedissa on järjestänyt kulkumme Valcotiin, jossa toivoisin teidän olevan meitä vastassa. Lähetän ennen saapumistamme mahdollisimman tarkan ajan, jolloin saavumme kaupunkiin.
Siunausta,
Iréne”
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 02:33 am Viestin aihe: Kirjeenvaihto [yksinpeli] Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[Tämä 'peli' käsittelee kirjeenvaihtoa rouva von Bergenin, sekä hänen tyttärensä Irénen välillä]
”Rakas tyttäreni,
Olen hyvilläni saatuani kuukauden takaisin kirjeesi, jossa kerrot minulle kuulumisistasi. Olen hyvin viehättynyt kuullessani että luostarielämä on ollut sinulle mieleen, mutta samalla olen niin kovin pahoillani että kauneutesi valuu suorastaan hukkaan. Ulkoinen viehätysvoimasi on arvokas lahja rakas tyttäreni. Ja olen äärimmäisen harmissani, ettet ole tästä seikasta samaa mieltä kanssani. Harvoille kun suodaan niin ylenpalttista kauneuden määrää, jolla sinua on siunattu. Tietenkin tästä on kiitettävä sukujuuriasi – minua niinkuin jossain määrin isääsikin, tietysti. Kunnioitan kuitenkin päätöstäsi, sillä olenhan äitisi ja loppupeleissä olet ainoa tyttäreni.
Vaikka kuitenkin myönnettäköön myös sekin, että mielessäni ehdein kyllä pyörittelemään sulhasehdokasta jos toistakin. Olen näet nytkin – muutaman viikon päästä lähdössä taas pitkäaikaiselle vierailulle serkkuni von Gillesin kanssa. Palatsi odottaa meitä jälleen suurine rikkauksineen! Léon tietenkin hoitaa liikeasioitaan, mutta minulle jää aikaa nauttia ylellisyyksistä, joita palatsilla on minulle tarjottavanaan. Ja olisi tietenkin sinullekin rakas tyttäreni. Näkisit maailmaa, saisit siivun ylellisyydestä, jota minäkään en sinulle voi antaa – luostarista puhumattakaan. Ajatukseni, niinkuin hupsuja ovatkin – olivat lähes täyttyneet ihanteellisen harmoonisista kuvista nähdä sinut jomman kumman prinssin kanssa. Kuvittele kaikkia niitä mahdollisia keskusteluita, joita olisit voinut ja kyennyt käydä heidän kanssaan. Tiedän intohimosi keskusteluihin, ja väittelyihin, mutta tietenkään sellainen ei tulisi kuuloonkaan prinssien läsnäollessa – mutta nythän meidän tässä pitääkin ajatella kokonaiskuvaa...
Olen pahoillani puolestasi, niinkuin itsenikin puolesta, sillä nämä toiveajatelmat taitavat jäädä vain mitättömiksi hupsun vanhan naisen haaveiksi. Samoin mitä lapsenlapsiin tulee on minun kohdattava valitsemasi tie.
Olen niin kovin yksinäinen ilman seuraasi, ilman tapaasi virittää ilmaa pelkällä läsnäololla. Tuhansista toruistani huolimatta kaipaan ylenpuhuvaa kieltäsi, joka on kuin ruoska iskiessään kipakoita kysymyksiä – mahdanko koskaan tavata enää tätä puolta sinusta? Olet niin kaukana, poissa. Toivoisinkin vielä, että tapaisimme ennen kuin teet perusteellisen valintasi ja ryhdyt toteuttamaan itseäsi sisar Irénenä. Jahka sinulle tulee tilaisuus, pyydän, lähes velvoitan sinua tulemaan käymään palatsissa luonani. Cloverin palatsi on yltäkylläisyydeltään mitä mainioin, loisteliain ja ihastuttavin paikka, jonka toivoisin sinunkin edes kerran näkevän. Ainakin ennen täydellistä asettumistasi kolkon kiviluostarin sisään.
Rakkain, ja mitä pyyteettömin terveisin;
Äitisi”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Myléne von Bergen
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 03:14 am Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Hyvä äiti,
Olen otettu lähettämästäsi kirjeestä.
Selväähän on ettei teidän aikanne riitä aina minulle kirjoittamaan, mutta se vähäinenkin, mitä teiltä saan miellyttää minua kovasti. Niinkuin nytkin, kirjeenne – joskin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi sai minut tuntemaan ratkaisuni olevan oikea. Tietenkin, olen vasta oppimassa taitoja joista minulla ei aikaisemmin ollut mitään tietoakaan. Ette ole antanut kätteni koskea multaan, ettekä ole opettaneet minulle miten siemen kylvetään tai sato, jota siemen kantaa mukanaan tullaan keräämään. Olette opettaneet minulle paljon muuta, kuten miten valmiiksi kasvatetut, ja valmiiksi poimitut, kuin kuivatetut kasvit saavat kesähatun näyttämään viehkeältä. Muttette ole antaneet minulle oppia saada aikaan näitä kauniita kasveja – täällä sen opin, ja olen siitä hyvin iloinen ja hyvilläni. Pyydän anteeksi silmittöntä suorasukaisuuttani. En pahoittele tietenkään, en missään määrin teidän antamianne oppeja. Nekin ovat olleet minulle hyvin tärkeitä, mutta täällä minä opin kaiken...alusta.
Pyydän anteeksi myös rahvaanomaisuuttani ja mieltymystäni maallisiin asioihin. Saatatte tätä lukiessanne naurahtaa ja pitää minua hölmönä puhuessani maallisista asioista ollessani kuitenkin jumalopissa.
Täällä minun on lupa, miltein velvoite oppia sotkemaan käteni ja tuhraamaan esiliinani. Ei ole olemassa päivää, jolloin olisin pahoillani saadessani aamupalaksi kaurapuuroa kotona saamien antimien sijaan. Välillä kuitenkin kaipaan kylmää teetä sitruunaviipaleella tai hunajapisaralla. Joskus ikävöin omistamianne koiria, jokaista niistä kymmenestä. Välillä taasen kaipaan palvelijoitani, kamarineitojani, sekä soitonopettajaani. Kaipaan myös teitä tietenkin äiti, mutta harmikseni ikäväni ei kuitenkaan ehdi elää minussa niin syvästi kuin sen pitäisi. Päiväni täyttyvät arkisista asioita kuten jo aikaisemmin mainitsin. Ikäväni kokemaani maailmaan on päässyt lauhtumaan, välillä jopa mietein tunnenko kovinkaan vahvaa ikävää enää? Älkää loukkaantuko rakas äiti suorista sanoistani. En suurin surminkaan haluaisi loukata teitä, tai teidän tunteitanne näin ilmoittaessani. Olen nauttinut saamastani. Arvostan ja kunnioitan kaikkea mitä elämäni on minulle tuonut tullessaan, mutta täällä opin elämän toisenlaisen puolen.
En häpeä likaa vaatteissani. En sulje mieltäni kysymyksillä, vaan puhun ääneen. Olen käynyt lukemattomia keskusteluja sisaropettajani Ancelinen kanssa. Hän on herttaisin ihminen jonka tunnen. Hän on oppaani ja vastaa mielellään kysymyksiini. Keskutelumme eivät käsitä vain raamatullisia asioita, vaan voimme keskustella kaikesta – vaikka tietenkin tiedän rajoittuneen maailman näkemyksen tästä maailmasta. Muulle maailmalle olemme sisaria, Jumalan vaimoja, mutta sisaret ovat paljon muutakin. He ovat kuuntelijoita, keskustelijoita, ajattelijoita. Kaikkea mitä minäkin haluaisin olla – voisinko olla sitä tarjoamassanne maailmassa?
Jos vierelleni valittaisiin sulhanen, olisiko hän sellainen, jonka läsnäollessa voin kyseenalaistaa häntä siinä missä muitakin asioita? Voisinko asettaa sulhaseni vaakakupille, tiedustella häneltä asioita. Kysellä ja epäillä hänen tahtoaan. Saisinko vapauden nauraa hänelle siinä missä hän nauraisi minulle? Olisinko sulhaselle ihminen, vaimo, vai huvite? Kysymykseni ovat sopimattomia, hurskaita suorastaan, mutta en voinut vastata esille ottamaanne asiaan mitenkään toisin. En voisi esittää näitä asioita maailmassa jossa te rakas äitini elätte. Ei ole olemassa miestä, sulhasta, joka avautuisi tai kykenisi avautumaan minulle näin ehdottomissa asioissa. Hovissa olen luotu kulkemaan kuin ketä tahansa rikas ja kaunis nuori nainen – sellaisiahan he kaikki ovat. Heidän hymynsä hurmaavat niin prinssin kuin kreivin, tai armeijan amiraalinkin.
He ovat eri maailmaa kanssani parahin äiti. Olen hyvin pahoillani, että näkemyksemme eivät kykene kohtaamaan tässä iän ikuisessa asiassa. Olette luoneet minusta haluamanne laisen tyttären, sellaisena te olette minut esitelleet jokaiselle sukulaiselle, kuin jokaiselle joka vähintäänkin kohteliaisuus syistä kuuntelee selontekoanne. En epäile etteikö puheenne olisi jo nyt kiertänyt läpi Cloverin palatsin aina kruununprinssien korvakäytäviin saakka, mutta toivoisin, pyytäisin ettette loisi minusta mainitsemieni kaunottarien tapaista neitoa. Ruumiini, kuin mainitsema kauneuteni on katoavaista siinä missä muidenkin, ja se saattanee miellyttää ketä tahansa sulhasehdokasta. Ruumiini ei kuitenkaan ole yhtä sieluni saati luonteeni kanssa. Olisi hirvittävänlainen katastrofi, jos pilaisin ja turmelisin antamanne kuvan itsestäni. Syöksisin teidät vain suin päin suureen häpeään. Sellaista en toivo tapahtuvan.
Rakas äiti, mitä vielä tulee pyyntöönne – lupaan yrittää. Tietenkin haluaisin tavata teidät, sillä onhan viimeisestä tapaamisestamme tullut lähes kuluneeksi puolivuotta. Odotan kirjettänne, missä kerrotaan että olette saapuneet turvallisesti palatsiin. Tämän saatuani lupaan puhua abbedissa Marien kanssa ja sopia ajankohdan, jolloin voisin saada vapautuksen tulla teitä siellä tervehtimään. Lupaattehan odottaa vastaustani.
Iréne”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Myléne von Bergen
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 16 Maa 2009 01:52 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Iréne!
Olen tyrmistynyt käytöksestäsi nuori neiti, vaikka ilmaisetkin itseäsi vain kirjeitse – ei sinun suinkaan tarvitse olla noin kärkevä, vaikka taisinkin puolihuolimattomasti mainita kaipuutani teräviä sanojasi kohtaan. Olen ihminen siinä missä muutkin, ja kykenevä liioittelemaan asioita.
Olen kuitenkin kiireinen, sillä minun pitää pakata kaikki tarpeellinen mukaani matkaani varten. Ja aikonenki tässä sinulle ilmoittaa että saapumiseni palatsiin tapahtuu lokakuun 7.
Toivon sinun saapuvan paikalle viimeistään helmikuussa.
Äitisi”
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Myléne von Bergen
Liittynyt: 15 Maa 2009
Viestejä: 62
LähetäLähetetty: 10 Elo 2009 11:06 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
”Parahin äiti,
Aloittanen pahoittelulla, että on ehtinyt kulumaan vuosi viimeisestä kirjeestänne. Olenhan kirjoittanut teille jokusen tänä aikana, mutten ole saanut teiltä vastausta. Epäilemättäkin on selvää, että olette tuohtunut minuun. En epäile sitä laisinkaan, mutta koetattehan ymmärtää, että työni ja elämäni täällä käy elämässäni ensimmäiselle sijalle tärkeysjärjestyksiä laskiessa. Olen pahoillani aloittaessani kirjeeni jälleen kerran tälläisellä, ikävällä asialla, mutta on minulla jotain, mikä mieltänne toivottavasti ilahduttaa.
Saavun Cloveriin ensi kuussa.
Olen keskustellut abbedissa Marien kanssa useita kertoja, ja nyt saan nauttia hänen myötämielisyyttään. Olen saanut hänen suostumuksensa tulla vierailemaan Cloverin kuningaskunnassa, mutta palatsin sijaan asetun asumaan seurakunnan tiloihin. Minä, sekä mukanani saapuva sisar Ancelin asetumme seurakunnan asuinkoteihin, sekä avustamme sisar Clarisia palatsin Hiljaisessa huoneessa. Hän on ollut kirjeenvaihdossa abbedissamme kanssa, ja hän on enemmän kuin mielissään ottaessaan meidät vastaan.
Tiedän, että tämä tulee teille suurena yllätyksenä, ja saatatte jopa pahoittaa mielenne, kun en ole saapumassa luoksenne pelkälle huvimatkalle. Joten toivoisinkin, että ymmärtäisitte asemani luostarin parissa – ja olisitte kiitollinen, että pääsen luoksenne. Toivonkin, että iloitsisette murehtimisen sijaan, sillä olemme sisar Ancelinen kanssan sisar Clarisin vieraina miltein neljä kuukautta. Olen varma, että tapaamme useita kertoja ja pääsemme keskustelemaan mieltänne askaruttavista seikoista. Vaikka pelkäänkin, ettette saa mieltäni muuttumaan päätöksestäni – sillä aika tehdä sisarvala, on pian käsillä.
Lähtöni jälkeen Cloverista on edessäni sisarvala, jota odotan jo nyt suurella innostuksella. Intoni rinnalla tunnen kuitenkin myös hieman huolta teistä, hyvä äiti. Sillä toivon ettette säikähdä mahdollista muutostani, jonka olen täällä näiden kolmen opintovuoden aikana kokenut.
Odotan tapaamistamme, ja toivon, että tekin odotatte. Abbedissa on järjestänyt kulkumme Valcotiin, jossa toivoisin teidän olevan meitä vastassa. Lähetän ennen saapumistamme mahdollisimman tarkan ajan, jolloin saavumme kaupunkiin.
Siunausta,
Iréne”