Post by Admin on Oct 22, 2013 18:43:03 GMT 2
Palvelustyttö Evany
Liittynyt: 31 Hei 2007
Viestejä: 25
LähetäLähetetty: 25 Lok 2009 09:36 pm Viestin aihe: Seitsemän kuolemansyntiä. Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[[ Sovittu ]]
Moneen kertaan paikattu sininen sadeviitta otti vastaansa lukuisat sadepisarat, joita taivaalta tippui kaatosateen muodossa. Kaduille oli ilmestynyt erikokoisia vesilätäköitä ja lapset hyppivät niissä, vasten vanhempiensa tahtoa.
Kohti kirkkoa kohti sadeviitan peittämä hahmo, jonka pari mustaa hiuskiehkuraa eivät olleet hupun sisälle tungetuista hiuksista, vaan olivat liimaantuneet viitan rintamuksille.
Evany oli saanut tarpeekseen, sillä oli nähnyt parin päivän sisällä kaikki seitsemän kuolemansynnit, eikä tahtonut minkäänlaista kirousta tai huonoa onnea ylleen, niin taikauskoinen hän olikin. Palvelustyttö riensi kirkkoon, läpi karmaisevan hautausmaan ja porttien. Hän ripusti viitan pienessä eteisessä olevaan naulakkoon, joka oli tyhjä, kuten useimmiten.
Vaikka Evany ei kirkoista paljoa perustanut, hänestä pelkkää humpuukkia, mutta kuitenkin se oli yksi hänen lempipaikoistaan, palatsin lisäksi tietenkin. Vaalean sinisten silmien katse lukittui hitaasti kulkevaan hahmoon alttarin edessä.
"Isä, tahdon pyytää syntini anteeksi." Evany sanoi kunnioiitavaan sävyyn ja niiasi syvään. Pappi hymyili tytölle lämpimästi ja viittasi tätä tulemaan hänen kanssaan rippituoliin.
Pian Evany oli kertonut 'syntinsä' ja päässyt ripille.
"Kiitos, Isä ja Jumala." Evany kiitti ja jäi hetkeksi aikaa miettimään, mihin menisi. Sateeseen hän ei ainakaan astuisi, se oli varma, joten tyttö päätti jäädä kiertelemänä kirkon sisätiloja, rukoillen mielessään selaista mitä päähän sattui.
_________________
Romantiikkaa ja alentumista kannattava palvelustyttö Evany, ruudun takana Ichi-san.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Simon Greger
Liittynyt: 12 Elo 2009
Viestejä: 7
LähetäLähetetty: 30 Lok 2009 09:23 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
//Miten ihastuttava otsikko!//
Sade piistasi vanhaa kirkkoa ja jossakin kaukana kaikui uhkaava ukkosen jyrinä. Salamointi oli matkalla kohti kirkko rakennusta ja sade yltyi hetki hetkeltä. Herra Simon Greger hiirehti sateen lävitse hautausmaan kapeaa tietä pitkin. Herra saapui kirkon korkeille, pronssisille parioville ja työnsi toisen niistä auki. Päästyään sisään Simon ravisteli itseään kuin märkä koira ja virnisti sitten omalle vitsikyydelleen. Mies riisui sadeviittansa ja ripusti sen nopeasti naulakkoon virkaveljiensä rinnalle.
Muutamat Simonin tunnistaneet hovineidot nyrpistivät miehelle nenäänsä tämän kulkiessa heidän ohitseen kohti alttaria. Simonin kasvoilla oleva virne sen kuin vain leveni ja herra nyökkäsi neideille suuri elkeisesti tervehdykseksi. Päästyään puoleen väliin kirkko rakennusta, mies hidasti reipasta kävelyään ja seisahtui katselemaan yllään kohoavia freskoja. Toisin kuin monet muut herran huoneessa vierailevat, Simon ei hakenut käynnillään synnin päästöä taikka mielenrauhaa. Herra oli tuntikausia istunut asunnollaan tyhjän maalaus kankaan edessä ja toimettomana, samalla kun hänen "ah" niin ihastuttava palvelijattarensa, rouva Hansen, motkotti isännälleen tämän työn teon hitaudesta. Niin Simon oli lopulta kyllästynyt istuskelemaan paikoillaan ja lähtenyt etsimään inspiraatiota. Valcotin kaunis kirkko oli vain yksi niinsä paikoista, joissa herran innostus piilekeli. Simon oli koko eilisen päivän kuljeskellut pitkin kaupungin katuja ja kierrellyt mieli paikkojaan. Hän oli jopa käväissyt muutamissa syrjäkujien bordelleissa, ihailemassa nais kauneutta. Mutta mikään ei tuntunut toimivan. Inspiraatio oli ja pysyi hukassa.
Herra huokaisi syvään ja veti keuhkonsa täyteen kirkon kuivaa, suitsukkeilta tuoksuvaa ilmaa. Mies lähti kuljeskelemaan kaukessa rauhassa kohti alttaria, samalla kirkon seinä- ja kattomaalauksia ihaillen. Mielessään herra muisteli noiden suurien tai vähemmän suurien maaluksien tekijöiden nimiä. Herra pysähtyi jälleen katselemaan hetkeksi kirkon seinään maalattua suurta freskoa. Tämä maalaus teki joka kerta Simoniin uudestaan vaikutuksen. Seinään oli maalattu taivas sekä helvetti ja kuvattu kuinka syntiset sielut kärsivät ja paloivat pahan lieskoissa, kurotellen käsillään kohti yläilmoja ja pelastusta. Simon nieleisi ja avasi poaitansa ylimmän napin. Hänelle ei ollut epäilystäkään kumpaan kuppikuntaan aikanaan lähtisi.
Aikansa Simon tuijotteli pelottavaa freskoa. Mutta joutui jälleen kerran toteamaan, ettei katselusta ollut hyötyä. Simon harhaili kirkossa aikansa seiniä tuijotellen, lähes epätoivoisesti inspiraatiotaan etsien. Lopulta herra löysi itsensä pienen sivukappeli novelta ja kävi matalasta oviaukosta sisään. Mies saapui hämärään huoneeseen, jonka seinillä koreilivat, värkkäällä lasilla koristellut ikkunat. Kappelin katto oli pöyreä kupoli, jonka kiveen oli kaiverrettu tähtiä. Vasta huoneeseen saapuneen herran edessä seisoi korkea alttari ja sillä puusta veistetty patsas. "Hyhä Lucia." tuumi mies. Sokeiden suoljelija odotti alttaripöydällä vakavana, käsissään tarjotin jolle oli asetettu kaksi irtonaista silmää. Muutama hahmo oli polvistunut rukoilemaan pyhää Luciaa tai sytyttämään tälle kynttilää. Simon oli jähmettynyt oviakkoon tuijottamaan edessään aukeavaa vakava mielistä näkyä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Palvelustyttö Evany
Liittynyt: 31 Hei 2007
Viestejä: 25
LähetäLähetetty: 31 Lok 2009 09:28 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[[ Kiitos Smile Ajattelin että se sopii mainiosti paikkaan. ]]
Evanyn katse harhaili vähän väliä erilaisiin maalauksiin, jotka kuvasivat kärsimystä kuin vapahtamista. Hän nyrpisti hetkellisesti nenäänsä, sillä ei paljoakaan piitannut kirkossa esiintyvästä taiteesta, korkeintaan pyhimysten idoleista, jotka oli veistetty kivestä ja raahattu sisään kaikkien palvottaviksi.
Hän oli kietonut kätensä puuskaan, jotta kädet lämmittäisivät hänen rintakehäänsä, jossa tuntui sateen aiheuttama kolea ilma.
Sade rummutti kirkon kattoa, sen saattoi kuulla juuri ja juuri. Palvelustyttöä lähes inhotti olla kirkon pääalttarin lähellä, joten tämä hakeutui pieneen sivukappeliin. Hieman kuraista mekkoaan ylhäällä pidellen hän jäi pimeään nurkkaan viettämään aikaa hiljaa itsekseen, katsoen kuinka vanhemmat palvelijat rukoilivat Pyhältä Lucialta näköä takaisin jollekulle lähiomaiselle tai suojelua.
Evany ei uskaltanut, suorastaan viiitsinyt mennä siihen rukoilemaan, kuraisella hameella, joka oli kuin häpäistys. Itsekeskeisesti hän keskittyi mustiin, kuivumassa oleviin hiuksiinsa, joita alkoi letittämään. Hänen keskittymisensä herpaantui mieheen, joka oli jäänyt oviaukkoon.
Olen nähnyt hänet jossain.... En muista missä... Palvelustyttö mietti, sitoessaan palmikkoa tarpeeksi kireälle, ettei hiukset karkaisi.
Evany kyyristyi nurkkaan kun salama iski aivan kirkon lähelle, paistaen suoraan sisälle kappeliin suurista lasimaalatuista ikkunoista.
_________________
Romantiikkaa ja alentumista kannattava palvelustyttö Evany, ruudun takana Ichi-san.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Simon Greger
Liittynyt: 12 Elo 2009
Viestejä: 7
LähetäLähetetty: 03 Mar 2009 09:09 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
"Kröhömm!"
Simon havahtui ajatuksistaan kuullessaan ärtyneen murahduksen selkänsä takaa. Mies kääntyi ja tuli kasvotuksin sisään kappeliin yrittävän vanhahkon herran kanssa. Simon virnisti herralle leveästi ja siirtyi tämän tieltä. Vanha herra mulkaisi mokomaa virnuilevaa miestä, joka käyttäytyi kuin mikäkin pojan koltiainen. Mutta Simon ei tästä pahastunut. Päin vastoin. Hänen hymynsä jälleen kerran sen kuin vain leveni. Vanhan herran mentyä maalari mestarin ohi, Simon kääntyi jälleen katselemaan kappelia. Joskin tällä kertaa hän katsoi, ettei ollut kenenkään tiellä. Mies ihaili tuota pientä, synkähköä tilaa ja tavoitti katseen, jota ei ollut osannut odottaa. Kappelin nurkassa, muista rukoilijoita erillään istui nuori ja varsin kaunis tyttö letittämässä hiuksiaan. Tämä oli varsin omalaatuinen paikka huolehtia kauneudestaan. Moinen turhamaisuus oli milteimpä hävytöntä herran huoneessa. Vai eikö pinnallisuus olutkin yksi paholaisen vieheistä? Simon naurahti lyhyesti. Kuka hän oli naista tuomitsemaan? Olihan hän itsekkin saapunut kirkkoon varsin turhamaisesta syystä.
Tuon edemmäs ei mies ehtinyt miettiä, sillä tuolloin kappelin ikkunoissa välähti ja kammottava kumahdus kaikui huoneessa. Salama oli iskenyt ihan lähelle. Simon hätkähti. Hänen koko ruumiinsa kiristyi jännityksestä ja miehen pupillit laajenivat äkillisestä pelosta. Mies yritti hymyillä inhottavalta tuntuvat tunteen pois ja hänen suupielensä saivatkin venyä aika lailla. Kaikki kappelissa oleskelevat kangistuivat paikoilleen.
Jostakin syystä, Simon oli ensimmäinen joka toipui pelostaan. Se miten mies seuraavaksi toimi, sai koko kappeli väen kääntymään mieheen päin kummastuneina. Simon näet purskahti nauruun. Eikä vain mihinkään pieneen, helpottuneeseen hihitykseen, vaan suureen ja kappelin seinissä kaikuvaan hirnuntaan. Nauru sai alkunsa yhdestä ainoasta, hullunkurisesta ajatuksesta, joka oli miehen ajatuksiin joulahtanut. "Eipä niin! Jumala ei tosiaankaan taida pitää siitä, että tuppauduin kylään hänen huoneeseensa!" mies tuumi ja antoi naurunsa hiukan hiljetä. Simon katsoi muihin huoneessa olijoihin, jotka alkoivat äänettä paheksua miehen käytöstä. Kirkko väki sai kuitenkin pian muuta mietittävää kun toinen salama iski kirkon lähelle. Joku polvitui saman tien rukoilemaan jumalaa tai jotakuta pyhymyksistä ja muut jäivät huolestuneina katselemaan kupolikattoa.
Tuolla kertaa Simon ei enää säikähtänyt. Sen sijaan hän tyytyi katselemaan huvittuneena muiden kirkkovieraiden hätää. Pian hän kuitenkin tapansa mukaan kyllästyi , kääntyi poistuakseen kappelista ja mennäkseen katsomaan mitä suuressa kirkkosalissa tapahtui. Mutta kääntyessään mies huomasi tuon nuoren neidon, joka oli nyt kyyristynyt paikoilleen. Hymy pyyhkiytyi pois miehen huulilta ja hän käänsi päätään hiukan huolestuneena. Pitkillä askelilla herra käveli neidon nurkkaukseen ja kumartui naisen puoleen.
"Oletteko kunnossa, neiti?" mies kysyi hiljaa. Herra vilkaisi heidän edessään kohoavaa korkeaa alttaria, jolla pyhä Lucia edelleenkin piteli silmä-astiaansa. "Hän ei taida pitää meidän syntisien seurasta." mies totesi ystävällisesti kääntäessään katseena takaisin neítoon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Palvelustyttö Evany
Liittynyt: 31 Hei 2007
Viestejä: 25
LähetäLähetetty: 26 Jou 2009 08:12 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[[ Anteeksi että jouduit odottamaan vastausta ]]
Evany oli tuntenut kylmän hien valuvan kaulaansa pitkin. Hän pyyhkäisi sen nopeasti pois, naurun kaikuessa kappelin seinistä. Palvelusneito alkoi pitämään pelkoa typeränä ja täysin naurettavana.
"O-olen... herra" Evany vastasi änkyttäen kuin olisi vasta löytänyt takaisin oman puhekykynsä. Palvelustyttö nousi nolostuneena ja huojentuneena nurkastaan, yrittämättä edes pudistella mekolleen tullutta pölyä.
"Ei tosiaankaan." Evany totesi, kuin jatkatakseen vanhemman miehen toteamusta.
"Olette hovimaalari Simon Greger!" Tyttö huudahti yhtäkkiä tunnistaessaan miehen siluetin, niin että hänen äänensä kaikui hiljalleen kappelissa, mikä sai jälleen muut hyssyttelemään. Evany painoi kädet suunsa eteen, kuin olisi muka voinut ottaa huudahduksensa takaisin.
_________________
Romantiikkaa ja alentumista kannattava palvelustyttö Evany, ruudun takana Ichi-san.
Liittynyt: 31 Hei 2007
Viestejä: 25
LähetäLähetetty: 25 Lok 2009 09:36 pm Viestin aihe: Seitsemän kuolemansyntiä. Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[[ Sovittu ]]
Moneen kertaan paikattu sininen sadeviitta otti vastaansa lukuisat sadepisarat, joita taivaalta tippui kaatosateen muodossa. Kaduille oli ilmestynyt erikokoisia vesilätäköitä ja lapset hyppivät niissä, vasten vanhempiensa tahtoa.
Kohti kirkkoa kohti sadeviitan peittämä hahmo, jonka pari mustaa hiuskiehkuraa eivät olleet hupun sisälle tungetuista hiuksista, vaan olivat liimaantuneet viitan rintamuksille.
Evany oli saanut tarpeekseen, sillä oli nähnyt parin päivän sisällä kaikki seitsemän kuolemansynnit, eikä tahtonut minkäänlaista kirousta tai huonoa onnea ylleen, niin taikauskoinen hän olikin. Palvelustyttö riensi kirkkoon, läpi karmaisevan hautausmaan ja porttien. Hän ripusti viitan pienessä eteisessä olevaan naulakkoon, joka oli tyhjä, kuten useimmiten.
Vaikka Evany ei kirkoista paljoa perustanut, hänestä pelkkää humpuukkia, mutta kuitenkin se oli yksi hänen lempipaikoistaan, palatsin lisäksi tietenkin. Vaalean sinisten silmien katse lukittui hitaasti kulkevaan hahmoon alttarin edessä.
"Isä, tahdon pyytää syntini anteeksi." Evany sanoi kunnioiitavaan sävyyn ja niiasi syvään. Pappi hymyili tytölle lämpimästi ja viittasi tätä tulemaan hänen kanssaan rippituoliin.
Pian Evany oli kertonut 'syntinsä' ja päässyt ripille.
"Kiitos, Isä ja Jumala." Evany kiitti ja jäi hetkeksi aikaa miettimään, mihin menisi. Sateeseen hän ei ainakaan astuisi, se oli varma, joten tyttö päätti jäädä kiertelemänä kirkon sisätiloja, rukoillen mielessään selaista mitä päähän sattui.
_________________
Romantiikkaa ja alentumista kannattava palvelustyttö Evany, ruudun takana Ichi-san.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Simon Greger
Liittynyt: 12 Elo 2009
Viestejä: 7
LähetäLähetetty: 30 Lok 2009 09:23 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
//Miten ihastuttava otsikko!//
Sade piistasi vanhaa kirkkoa ja jossakin kaukana kaikui uhkaava ukkosen jyrinä. Salamointi oli matkalla kohti kirkko rakennusta ja sade yltyi hetki hetkeltä. Herra Simon Greger hiirehti sateen lävitse hautausmaan kapeaa tietä pitkin. Herra saapui kirkon korkeille, pronssisille parioville ja työnsi toisen niistä auki. Päästyään sisään Simon ravisteli itseään kuin märkä koira ja virnisti sitten omalle vitsikyydelleen. Mies riisui sadeviittansa ja ripusti sen nopeasti naulakkoon virkaveljiensä rinnalle.
Muutamat Simonin tunnistaneet hovineidot nyrpistivät miehelle nenäänsä tämän kulkiessa heidän ohitseen kohti alttaria. Simonin kasvoilla oleva virne sen kuin vain leveni ja herra nyökkäsi neideille suuri elkeisesti tervehdykseksi. Päästyään puoleen väliin kirkko rakennusta, mies hidasti reipasta kävelyään ja seisahtui katselemaan yllään kohoavia freskoja. Toisin kuin monet muut herran huoneessa vierailevat, Simon ei hakenut käynnillään synnin päästöä taikka mielenrauhaa. Herra oli tuntikausia istunut asunnollaan tyhjän maalaus kankaan edessä ja toimettomana, samalla kun hänen "ah" niin ihastuttava palvelijattarensa, rouva Hansen, motkotti isännälleen tämän työn teon hitaudesta. Niin Simon oli lopulta kyllästynyt istuskelemaan paikoillaan ja lähtenyt etsimään inspiraatiota. Valcotin kaunis kirkko oli vain yksi niinsä paikoista, joissa herran innostus piilekeli. Simon oli koko eilisen päivän kuljeskellut pitkin kaupungin katuja ja kierrellyt mieli paikkojaan. Hän oli jopa käväissyt muutamissa syrjäkujien bordelleissa, ihailemassa nais kauneutta. Mutta mikään ei tuntunut toimivan. Inspiraatio oli ja pysyi hukassa.
Herra huokaisi syvään ja veti keuhkonsa täyteen kirkon kuivaa, suitsukkeilta tuoksuvaa ilmaa. Mies lähti kuljeskelemaan kaukessa rauhassa kohti alttaria, samalla kirkon seinä- ja kattomaalauksia ihaillen. Mielessään herra muisteli noiden suurien tai vähemmän suurien maaluksien tekijöiden nimiä. Herra pysähtyi jälleen katselemaan hetkeksi kirkon seinään maalattua suurta freskoa. Tämä maalaus teki joka kerta Simoniin uudestaan vaikutuksen. Seinään oli maalattu taivas sekä helvetti ja kuvattu kuinka syntiset sielut kärsivät ja paloivat pahan lieskoissa, kurotellen käsillään kohti yläilmoja ja pelastusta. Simon nieleisi ja avasi poaitansa ylimmän napin. Hänelle ei ollut epäilystäkään kumpaan kuppikuntaan aikanaan lähtisi.
Aikansa Simon tuijotteli pelottavaa freskoa. Mutta joutui jälleen kerran toteamaan, ettei katselusta ollut hyötyä. Simon harhaili kirkossa aikansa seiniä tuijotellen, lähes epätoivoisesti inspiraatiotaan etsien. Lopulta herra löysi itsensä pienen sivukappeli novelta ja kävi matalasta oviaukosta sisään. Mies saapui hämärään huoneeseen, jonka seinillä koreilivat, värkkäällä lasilla koristellut ikkunat. Kappelin katto oli pöyreä kupoli, jonka kiveen oli kaiverrettu tähtiä. Vasta huoneeseen saapuneen herran edessä seisoi korkea alttari ja sillä puusta veistetty patsas. "Hyhä Lucia." tuumi mies. Sokeiden suoljelija odotti alttaripöydällä vakavana, käsissään tarjotin jolle oli asetettu kaksi irtonaista silmää. Muutama hahmo oli polvistunut rukoilemaan pyhää Luciaa tai sytyttämään tälle kynttilää. Simon oli jähmettynyt oviakkoon tuijottamaan edessään aukeavaa vakava mielistä näkyä.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Palvelustyttö Evany
Liittynyt: 31 Hei 2007
Viestejä: 25
LähetäLähetetty: 31 Lok 2009 09:28 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[[ Kiitos Smile Ajattelin että se sopii mainiosti paikkaan. ]]
Evanyn katse harhaili vähän väliä erilaisiin maalauksiin, jotka kuvasivat kärsimystä kuin vapahtamista. Hän nyrpisti hetkellisesti nenäänsä, sillä ei paljoakaan piitannut kirkossa esiintyvästä taiteesta, korkeintaan pyhimysten idoleista, jotka oli veistetty kivestä ja raahattu sisään kaikkien palvottaviksi.
Hän oli kietonut kätensä puuskaan, jotta kädet lämmittäisivät hänen rintakehäänsä, jossa tuntui sateen aiheuttama kolea ilma.
Sade rummutti kirkon kattoa, sen saattoi kuulla juuri ja juuri. Palvelustyttöä lähes inhotti olla kirkon pääalttarin lähellä, joten tämä hakeutui pieneen sivukappeliin. Hieman kuraista mekkoaan ylhäällä pidellen hän jäi pimeään nurkkaan viettämään aikaa hiljaa itsekseen, katsoen kuinka vanhemmat palvelijat rukoilivat Pyhältä Lucialta näköä takaisin jollekulle lähiomaiselle tai suojelua.
Evany ei uskaltanut, suorastaan viiitsinyt mennä siihen rukoilemaan, kuraisella hameella, joka oli kuin häpäistys. Itsekeskeisesti hän keskittyi mustiin, kuivumassa oleviin hiuksiinsa, joita alkoi letittämään. Hänen keskittymisensä herpaantui mieheen, joka oli jäänyt oviaukkoon.
Olen nähnyt hänet jossain.... En muista missä... Palvelustyttö mietti, sitoessaan palmikkoa tarpeeksi kireälle, ettei hiukset karkaisi.
Evany kyyristyi nurkkaan kun salama iski aivan kirkon lähelle, paistaen suoraan sisälle kappeliin suurista lasimaalatuista ikkunoista.
_________________
Romantiikkaa ja alentumista kannattava palvelustyttö Evany, ruudun takana Ichi-san.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Simon Greger
Liittynyt: 12 Elo 2009
Viestejä: 7
LähetäLähetetty: 03 Mar 2009 09:09 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
"Kröhömm!"
Simon havahtui ajatuksistaan kuullessaan ärtyneen murahduksen selkänsä takaa. Mies kääntyi ja tuli kasvotuksin sisään kappeliin yrittävän vanhahkon herran kanssa. Simon virnisti herralle leveästi ja siirtyi tämän tieltä. Vanha herra mulkaisi mokomaa virnuilevaa miestä, joka käyttäytyi kuin mikäkin pojan koltiainen. Mutta Simon ei tästä pahastunut. Päin vastoin. Hänen hymynsä jälleen kerran sen kuin vain leveni. Vanhan herran mentyä maalari mestarin ohi, Simon kääntyi jälleen katselemaan kappelia. Joskin tällä kertaa hän katsoi, ettei ollut kenenkään tiellä. Mies ihaili tuota pientä, synkähköä tilaa ja tavoitti katseen, jota ei ollut osannut odottaa. Kappelin nurkassa, muista rukoilijoita erillään istui nuori ja varsin kaunis tyttö letittämässä hiuksiaan. Tämä oli varsin omalaatuinen paikka huolehtia kauneudestaan. Moinen turhamaisuus oli milteimpä hävytöntä herran huoneessa. Vai eikö pinnallisuus olutkin yksi paholaisen vieheistä? Simon naurahti lyhyesti. Kuka hän oli naista tuomitsemaan? Olihan hän itsekkin saapunut kirkkoon varsin turhamaisesta syystä.
Tuon edemmäs ei mies ehtinyt miettiä, sillä tuolloin kappelin ikkunoissa välähti ja kammottava kumahdus kaikui huoneessa. Salama oli iskenyt ihan lähelle. Simon hätkähti. Hänen koko ruumiinsa kiristyi jännityksestä ja miehen pupillit laajenivat äkillisestä pelosta. Mies yritti hymyillä inhottavalta tuntuvat tunteen pois ja hänen suupielensä saivatkin venyä aika lailla. Kaikki kappelissa oleskelevat kangistuivat paikoilleen.
Jostakin syystä, Simon oli ensimmäinen joka toipui pelostaan. Se miten mies seuraavaksi toimi, sai koko kappeli väen kääntymään mieheen päin kummastuneina. Simon näet purskahti nauruun. Eikä vain mihinkään pieneen, helpottuneeseen hihitykseen, vaan suureen ja kappelin seinissä kaikuvaan hirnuntaan. Nauru sai alkunsa yhdestä ainoasta, hullunkurisesta ajatuksesta, joka oli miehen ajatuksiin joulahtanut. "Eipä niin! Jumala ei tosiaankaan taida pitää siitä, että tuppauduin kylään hänen huoneeseensa!" mies tuumi ja antoi naurunsa hiukan hiljetä. Simon katsoi muihin huoneessa olijoihin, jotka alkoivat äänettä paheksua miehen käytöstä. Kirkko väki sai kuitenkin pian muuta mietittävää kun toinen salama iski kirkon lähelle. Joku polvitui saman tien rukoilemaan jumalaa tai jotakuta pyhymyksistä ja muut jäivät huolestuneina katselemaan kupolikattoa.
Tuolla kertaa Simon ei enää säikähtänyt. Sen sijaan hän tyytyi katselemaan huvittuneena muiden kirkkovieraiden hätää. Pian hän kuitenkin tapansa mukaan kyllästyi , kääntyi poistuakseen kappelista ja mennäkseen katsomaan mitä suuressa kirkkosalissa tapahtui. Mutta kääntyessään mies huomasi tuon nuoren neidon, joka oli nyt kyyristynyt paikoilleen. Hymy pyyhkiytyi pois miehen huulilta ja hän käänsi päätään hiukan huolestuneena. Pitkillä askelilla herra käveli neidon nurkkaukseen ja kumartui naisen puoleen.
"Oletteko kunnossa, neiti?" mies kysyi hiljaa. Herra vilkaisi heidän edessään kohoavaa korkeaa alttaria, jolla pyhä Lucia edelleenkin piteli silmä-astiaansa. "Hän ei taida pitää meidän syntisien seurasta." mies totesi ystävällisesti kääntäessään katseena takaisin neítoon.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Palvelustyttö Evany
Liittynyt: 31 Hei 2007
Viestejä: 25
LähetäLähetetty: 26 Jou 2009 08:12 pm Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
[[ Anteeksi että jouduit odottamaan vastausta ]]
Evany oli tuntenut kylmän hien valuvan kaulaansa pitkin. Hän pyyhkäisi sen nopeasti pois, naurun kaikuessa kappelin seinistä. Palvelusneito alkoi pitämään pelkoa typeränä ja täysin naurettavana.
"O-olen... herra" Evany vastasi änkyttäen kuin olisi vasta löytänyt takaisin oman puhekykynsä. Palvelustyttö nousi nolostuneena ja huojentuneena nurkastaan, yrittämättä edes pudistella mekolleen tullutta pölyä.
"Ei tosiaankaan." Evany totesi, kuin jatkatakseen vanhemman miehen toteamusta.
"Olette hovimaalari Simon Greger!" Tyttö huudahti yhtäkkiä tunnistaessaan miehen siluetin, niin että hänen äänensä kaikui hiljalleen kappelissa, mikä sai jälleen muut hyssyttelemään. Evany painoi kädet suunsa eteen, kuin olisi muka voinut ottaa huudahduksensa takaisin.
_________________
Romantiikkaa ja alentumista kannattava palvelustyttö Evany, ruudun takana Ichi-san.