Post by Admin on Oct 19, 2013 2:14:06 GMT 2
LähetäLähetetty: Per Kes 29, 2007 9:02 Viestin aihe: Huviretken päätös - vanha foorumi (Loppu) Vastaa lainaamalla viestiä
Auringon kehrä oli saanut jo oranssin hohteen ja huviretki, joka oli välttämätön paha Frederikille, alkoi olla ohitse. Osa ilakoivista aatelisista, naisväki lähinnä, oli päättänyt, että avovaunut olivat paras tapa matkustaa loppukesän kuumuudessa. Prinssi Frederik ratsasti tapansa mukaan muutaman vanhemman aatelismiehen ja erään arvovaltaisen kenraalin seurassa laiskasti kohti palatsia rupatellen niitä näitä tulevasta metsästyskaudesta.
Päivä oli sujunut yllättävän hyvin ja rauhallisissa merkeissä, vaikka yleensä kisailu aiheuttikin toraa ja hampaiden kiristelyä. Eikä tämä kerta ollut poikkeus, mutta kaikki ne solvaukset ja pahantahtoiset puheet, jotka olivat kantautuneet prinssin itsensä korviin, olivat edellisvuosiin verrattuna hyvin lieviä ja ponnettomia. Ilmeisesti helle oli hillinnyt myös pahansuovat kielenkannat.
”En usko, että metsäkanakannat olisivat vähenemässä, kuten väitetään. Luulen, että lintu-raukat ovat kyllästyneet meuhkaaviin ihmisiin ja siirtyneet kauemmas erämaahan, jos mitään osaa tästä maasta voidaan enää nimittää erämaaksi”, kenraali hymähti hilliten näppärästi ratsunsa menohaluja.
”Väittäisin, että liika metsästys uhkaa kuitenkin jo kantaa. Luonnon kanssa ei sovi ryhtyä leikkimään”, huomautti vanhempi aatelismies, Kamryn jaarli. Keskustelu jatkui lievän kiistelyn nostaessa päätään, eikä prinssi Frederik malttanut olla ottamatta osaa keskusteluun, vaikka muutamat naimattomat neidit kovasti häntä yrittivätkin häiritä pienillä vinkkauksilla, jotka saattoi tulkita, miten kukin parhaiten taisi.
***
Ne muutamat sotilaat, jotka partioivat seurueen ympärillä vaikuttivat rauhallisilta, eivätkä he ehkä olleet aivan niin valppaina kuin olisi pitänyt. Nämä miehet olivat kuitenkin palvelleet äpäräprinssiä jo pitkän aikaa, eikä kukaan ollut koskaan yrittänyt mitään suurempaa kuin kenties heitellä hallitsijaa vihanneksilla tai pikkukivillä. Tavalliset aseettomat maalaiset tai kaupunkilaiset oli helppo hajottaa.
Asioilla oli tapana tapahtua hyvin nopeasti. Kuului laukaus. Suurin osa hevosista oli tottumattomia näin voimakkaisiin ääniin ja ne korskahtelivat rauhattomasti, heittelivät päättään ja yrittivät karata pystyyn. Kenraalin ratsu vaikutti lähes innokkaalta, mutta Frederikin hyvin koulutettu Davide singahti pystyyn ja paiskasi ratsastajan selästään vähän liian vaivattomasti.
Prinssi makasi maassa hyvin tuskaisen oloisena. Hän painoi oikealla kädellään vasenta kylkeään tuntien tahmean veren sormiensa alla. Se oli luodin tekosia. Lisäksi hän tunsi vihlovan kivun olkapäässään, joka oli vääntynyt sijoiltaan hänen mätkähtäessä hallitsemattomasti maahan.
”Ottakaa se saatanan ampuja kiinni!” äpärä pihisi maanrajasta yrittäen vääntäytyä ylös Kamryn jaarlin kuitenkin painaessa hänet päättäväisesti takaisin pölyisen tien pintaan. Kenraali oli jo vaistomaisesti puuttunut tilanteeseen ja huuteli terävästi käskyjä.
((ADMININ LISÄYS: Tähän peliin ei aikoinaan kukaan vastannut, mutta koska se on jotakuinkin merkityksellinen saa se toistaiseksi jäädä tähän ja mikseipä tätäkin voisi pelata vielä joskus, jos porukkaa huvittaa. ))
Auringon kehrä oli saanut jo oranssin hohteen ja huviretki, joka oli välttämätön paha Frederikille, alkoi olla ohitse. Osa ilakoivista aatelisista, naisväki lähinnä, oli päättänyt, että avovaunut olivat paras tapa matkustaa loppukesän kuumuudessa. Prinssi Frederik ratsasti tapansa mukaan muutaman vanhemman aatelismiehen ja erään arvovaltaisen kenraalin seurassa laiskasti kohti palatsia rupatellen niitä näitä tulevasta metsästyskaudesta.
Päivä oli sujunut yllättävän hyvin ja rauhallisissa merkeissä, vaikka yleensä kisailu aiheuttikin toraa ja hampaiden kiristelyä. Eikä tämä kerta ollut poikkeus, mutta kaikki ne solvaukset ja pahantahtoiset puheet, jotka olivat kantautuneet prinssin itsensä korviin, olivat edellisvuosiin verrattuna hyvin lieviä ja ponnettomia. Ilmeisesti helle oli hillinnyt myös pahansuovat kielenkannat.
”En usko, että metsäkanakannat olisivat vähenemässä, kuten väitetään. Luulen, että lintu-raukat ovat kyllästyneet meuhkaaviin ihmisiin ja siirtyneet kauemmas erämaahan, jos mitään osaa tästä maasta voidaan enää nimittää erämaaksi”, kenraali hymähti hilliten näppärästi ratsunsa menohaluja.
”Väittäisin, että liika metsästys uhkaa kuitenkin jo kantaa. Luonnon kanssa ei sovi ryhtyä leikkimään”, huomautti vanhempi aatelismies, Kamryn jaarli. Keskustelu jatkui lievän kiistelyn nostaessa päätään, eikä prinssi Frederik malttanut olla ottamatta osaa keskusteluun, vaikka muutamat naimattomat neidit kovasti häntä yrittivätkin häiritä pienillä vinkkauksilla, jotka saattoi tulkita, miten kukin parhaiten taisi.
***
Ne muutamat sotilaat, jotka partioivat seurueen ympärillä vaikuttivat rauhallisilta, eivätkä he ehkä olleet aivan niin valppaina kuin olisi pitänyt. Nämä miehet olivat kuitenkin palvelleet äpäräprinssiä jo pitkän aikaa, eikä kukaan ollut koskaan yrittänyt mitään suurempaa kuin kenties heitellä hallitsijaa vihanneksilla tai pikkukivillä. Tavalliset aseettomat maalaiset tai kaupunkilaiset oli helppo hajottaa.
Asioilla oli tapana tapahtua hyvin nopeasti. Kuului laukaus. Suurin osa hevosista oli tottumattomia näin voimakkaisiin ääniin ja ne korskahtelivat rauhattomasti, heittelivät päättään ja yrittivät karata pystyyn. Kenraalin ratsu vaikutti lähes innokkaalta, mutta Frederikin hyvin koulutettu Davide singahti pystyyn ja paiskasi ratsastajan selästään vähän liian vaivattomasti.
Prinssi makasi maassa hyvin tuskaisen oloisena. Hän painoi oikealla kädellään vasenta kylkeään tuntien tahmean veren sormiensa alla. Se oli luodin tekosia. Lisäksi hän tunsi vihlovan kivun olkapäässään, joka oli vääntynyt sijoiltaan hänen mätkähtäessä hallitsemattomasti maahan.
”Ottakaa se saatanan ampuja kiinni!” äpärä pihisi maanrajasta yrittäen vääntäytyä ylös Kamryn jaarlin kuitenkin painaessa hänet päättäväisesti takaisin pölyisen tien pintaan. Kenraali oli jo vaistomaisesti puuttunut tilanteeseen ja huuteli terävästi käskyjä.
((ADMININ LISÄYS: Tähän peliin ei aikoinaan kukaan vastannut, mutta koska se on jotakuinkin merkityksellinen saa se toistaiseksi jäädä tähän ja mikseipä tätäkin voisi pelata vielä joskus, jos porukkaa huvittaa. ))