Post by Admin on Oct 18, 2013 3:23:43 GMT 2
admin
Site Admin
Liittynyt: 20 Kes 2007
Viestejä: 125
LähetäLähetetty: 06 Hei 2007 04:44 pm Viestin aihe: Kohtaamisia -vanha foorumi (Loppu) Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 26 Jou 2006 04:51 am Viestin aihe: Kohtaamisia (Loppunut)
--------------------------------------------------------------------------------
Elämä oli palannut taas uomiinsa palatsin sisäpuolella. Prinssi Frederik oli palannut suurin piirtein haudan partaalta hoitamaan normaaleja rutiinejaan. Kielenkannat kuitenkin olivat herkässä ja kaikenlaisia juoruja kulki pitkin poikin palvelijoiden ja aatelisten keskuudessa. Frederik antoi heidän rauhassa spekuloida kuka tai mitkä tahot olivat vastuussa tästä murhayrityksestä. Tekijä oli saatu kiinni ja ilmeisesti häneltä yritettiin saada lisää tietoja, mutta se saattoi hyvinkin olla turhaa, eikä kelmin onnistuisi välttää hirttosilmukkaa, siitä Frederik aikoi pitää huolen.
Kappale, joka soi pienessä salissa, oli tummasävelinen ja mollivoittoinen. Prinssin sormet tanssahtelivat tottuneesti koskettimilla, mutta hän ei ollut lainkaan tyytyväinen. Hän tuijotti tuimasti nuotteja ja lopetti sitten yhtäkkiä. Nuottivihkosen sivuja käännettiin muutama taaksepäin ja soitto alkoi uudestaan vain loppuakseen yhtä äkkinäisesti.
Sijoiltaan mennyt olkapää vaivasi edelleen sen verran, että rennon soittoasennon pitäminen tuntui mahdottomalta, hartioita ja niskaa kiristi, eikä vasen käsi tuntunut pysyvän nopeissa kohdissa mukana. Frederik huoahti ärtyneenä. Hän juoksutti sormiaan pitkin nuottiviivastoa ja haki sointuja koskettimilta. Kappale ei ollut hänelle entuudestaan tuttu, eikä säveltäjäkään sen puoleen, mutta jokin tummasävyisessä kappaleessa viehätti. Se saattoi olla hieman liian monipolvinen ja vaikeaselkoinen, mutta teki soittamisesta huomattavasti mielenkiintoisempaa.
”Cee? Kuinka mielenkiintoista”, prinssi kävi omaa pientä vuoropuheluaan nuottien kanssa, mikä saattoi vaikuttaa omituiselta niistä, jotka eivät suhtautuneet musiikkiin yhtä intohimoisesti kuin vaikkapa von Cloverin äpärä.
”Ah! Aivan niin, ylennysmerkki on miltei häipynyt näkyvistä. Siksi se kuulostikin niin epävireiseltä. Samoin tässä”, jatkettiin hieman tyytyväisemmällä äänenpainolla. Ehkä vika olikin nuoteissa, eikä prinssissä.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 26 Jou 2006 05:23 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
"Se on epävireistä vain tottumattomaan korvaan", naisääni vastasi. Vivien oli ilmestynyt pianon laidalle ja kosketti kädellään korean soittimen pintaa. Hän ei ollut varma, oliko prinssi huomannut hänen saapumistaan, mutta päätti viimeistään nyt tulla huomioiduksi. Hän silitti pianoa arvioiden sen laatua.
"Olen suhteellisen vakuuttunut, että epävireisyys oli juuri Van Hermanin tavoite", hän jatkoi. "Tai ainakaan en viitsisi väittää vastaan miehelle, joka on säveltänyt huomattavasti enemmän teoksia kuin minä, ja käyttää riitasointuja niin äärimmäisyyksiin hiottuna kaikissa muissakin konsertoissaan."
Kuultuaan musiikin Vivien oli hetken mielijohteesta astunut sisään palatsin pieneen saliin ja laittoi heti merkille, että hän itse saattoi hyvinkin olla huomattavasti parempi pianisti kuin prinssi; toisaalta miestä oli juuri ammuttu.
"Kuinka voitte? Annabella aikoi ilmeisesti esitellä minut, mutta sellainen tapaaminen tuntui minusta liian kankealta, joten tulin omin päin", Vivien totesi, sen suuremmin tunkeiluaan pahoittelematta.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 26 Jou 2006 05:48 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Oli yllätys, että Vivien Ducarté oli ylipäätänsä eksynyt paikalle ja vielä jutteli noin tietäväisesti vähemmän tunnetusta säveltäjästä ja tämän musiikista.
”Kenties, mutta verratkaapas näitä kahta”, Frederik soitti pienen pätkän ylennyksin ja ilman, ”ylennykset kuulostavat paremmalta ja luulen, että joku on jättänyt tämän vihkosen auringonpaisteeseen lojumaan.” Mutta kiistely oli turhaa ja prinssi tarttuikin mielellään kohteliaaseen vointien kyselyyn.
”Huomattavasti paremmin kuin vielä hetki sitten”, Frederik vastasi kohteliaasti ja hymyili, vaikka häntä ei miellyttänyt se seikka, että Vivien puhutteli Marquezin leskeä etunimellä.
”Äitini mainitsikin teidän nimenne. Olen otettu, että halusitte tavata hieman… Niin, epävirallisimmissa merkeissä”, Prinssi jatkoi edelleen kohteliaasti. Normaalisti hän olisi saattanut nousta ja jopa antaa käsisuudelman kohtalaisen sievälle neidolle, mutta tällä kertaa hän ei halunnut heittäytyä liian tuttavalliseksi vaan päätti säilyttää tietyn auktoriteetin, joka prinssille kuului.
”Toivottavasti matkanne välikohtauksitta ja huoneenne miellyttää teitä”, jatkettiin vielä teräksen harmaiden silmien katse tiukasti Vivienissä. Tässä siis oli nainen, jonka Annabella oli pojalleen valinnut.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 26 Jou 2006 11:27 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vivien kuunteli prinssin soittamia nuotteja ilmeettömänä."Luonnollisesti ylennykset kuulostavat paremmalta, mutta Van Herman tuskin olisi tehnyt virheitä, toisin kuin noiden nuottien kirjoittaja -toki tämä on vain arvailua", Vivien huomautti.
Hänen ei ilmeisesti ollut tarpeen esitellä itseään, aivan kuin oli olettanutkin. Puhumalla prinssi Frederikille tämän äidistä niin tuttavalliseen sävyyn hän ei ollut jättänyt epäselväksi, kuka oli. Prinssi ei kuitenkaan vaikuttanut erityisemmin tyytyväiseltä, vaikka vakuuttelikin olevansa otettu. Ehkä syynä tähän oli juuri nöyristelemätön tuttavallisuus. Vivienhän oli tullut kutsumatta huoneeseen ja ryhtynyt puhuttelemaan prinssiä kuin ketä tahansa aatelismiestä. Hän ei vain kokenut tarvetta käyttäytyä jäykästi, sillä pystyi kyllä arvaamaan, mihin tyyliin Annabella Marquez oli kihlausta pojalleen ehdottanut. Siinä oli toinen nainen, joka ei takuulla tuhlannut aikaansa kiertelyyn ja muodollisuuksiin.
Vivien vilkuili prinssin olemusta, eikä edes koettanut peittää arvioivaa katsettaan. Tyttö ei ollut nähnyt tätä miestä aiemmin missään, vaikka oli toki kuullut tästä paljon eri tahoilta -olihan kyseessä mahdollinen kruununperillinen. Se oli selvää, että jos Vivien tämän miehen tahtoisi, metsästyksen kohteena tulisi olemaan kruunu eikä mies. Myönnettäköön kuitenkin, että hän aisti jonkinlaista samanluontoisuutta prinssissä ja itsessään, mutta se saattoi johtua pelkästään tästä tilanteesta, johon heidät oli sysätty.
Prinssin naiminen ei toki olisi huono kauppa, mutta Vivien epäili suuresti, että oli pistämässä päätään väärään koloon, tai lähinnä vaaralliseen koloon. Asema toisi aina riskinsä, sen hän näki jo edessään istuvasta miehestä, joka ei tälläkään hetkellä ollut aivan täysissä ruumiin voimissaan juuri asemansa takia.
Yhtä arvioivasti tuntui prinssikin syynäävän häntä. Vivien ei antanut sen häiritä itseään, vaikkakin käänsi katseensa pois eikä kohdannut ahdistavaa tuijotusta. Hän kohotti leukaansa viestittääkseen, ettei hänenkään ollut pakko olla täällä, mutta aikoi takuulla ottaa selvää, millaisia mahdollisuuksia hovielämä hänelle avaisi.
"Huoneeni miellyttää kyllä, ja itse asiassa selvisin myös välikohtauksitta aina palatsinne pihamaalle asti. Satutteko tietämään Jack Devlin -nimisen herran? Mies on kävelevä välikohtaus jo itsessään", Vivien jatkoi.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 26 Jou 2006 07:34 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Frederik nousi ja vei nuottivihkonsa takaisin omalle paikalleen hyllyyn, joka pursusi kellastuneita papereita. Devlinin nimen mainitseminen sai lievän hymyn karehtimaan prinssin huulilla, mutta sitä hän ei aikonut Ducartén tytölle näyttää.
”Mukavaa, että palatsin ilmapiiri on pysynyt rauhallisena ja viihtyisänä kaikista tapahtumista huolimatta”, sanoessaan tämän prinssi kääntyi ja näytti mietteliäältä.
”Tarkoitatteko ilmeisesti kreivi Devlinin poikaa? Tunnen hänen maineensa ja minulla on ollut ilo tavata hänet muutamaan otteeseen. Hän kieltämättä osaa provosoida ihmisiä halutessaan. Hänellä ei ole mitään menetettävää niin kauan kuin kreivi Devlin kieltäytyy luovuttamasta arvonimeään pojalleen”, ei ollut mitään syytä valehdella, ettei hän olisi ollut Jackien kanssa missään tekemisissä, mutta tietyt seikat oli hyvä pitää omana tietonaan.
Piano ei vieläkään saanut rauhaa vaan hieman tutumpi sävel särähti ilmoille. Nuotit olivat tarpeettomat, sillä prinssi oli soittanut kappaleen läpi kymmeniä, ellei satoja, kertoja.
”Henkilökohtaisesti pidän huomattavasti enemmän tällaisista yksinkertaisimmista ja suorasukaisemmista kappaleista, joiden pinnan alle on ujutettu ohut, mutta merkityksellinen sävelkuvio”, sama päti myös ihmisiin. Frederik ei pitänyt sen enempää ulkokultaisista ihmisistä kuin niistä, jotka yrittivät vahingoittaa tai ohjailla häntä liiaksi, mutta hän sieti heitä kaikkia vain koska hän halusi kuninkaan kruunun päähänsä.
”Ainakaan Devlin ei toistaiseksi ole yrittänyt kivuta lähemmäksi kruunua kuten monet niin monet muut”, Frederik näytti lähinnä huvittuneelta. Hän ei vihjaillut mitään, vaikka se siltä saattoikin kuulostaa. Kaikki oli kuitenkin Annabellan, ei Vivienin, syytä.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 27 Jou 2006 01:49 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vai oli Jack Devlinin maine kiirinyt jo prinssinkin korviin...jostain syystä Vivien ei ollut tästä laisinkaan yllättynyt. Hän tiesi, että Jackie olisi erittäin imarreltu siitä, että oli saanut huomiota äpäräprinssiltä, jonka kuninkuutta kannatti. "Juuri häntä tarkoitan, Jacques Devliniä. Hän sattui osumaan paikalle kun olin saapumassa palatsiin."
Mitä prinssi tarkoitti sillä, ettei Jackiellä ollut mitään menetettävää, ei Vivien totta puhuen ymmärtänyt. Hän sätti kuitenkin itseään jo siitä, että oli heti kärkeen ryhtynyt puhumaan juuri Jackiestä. Hän ei voinut kieltää, että oli kiinnostunut ottamaan selvää vanhan tuttunsa puuhista hovissa, mutta ei hänen toki olisi tarvinnut valita juuri prinssi Frederikiä udellakseen muiden miesten asioita. Niinpä hän päätti jättää asian sillensä. Onneksi prinssi ryhtyikin uudelleen liidättämään sormiaan ilmeisesti norsunluisilla koskettimilla, joten Vivienin ei ollut pakko kommentoida asiaa sen enempää. Hän kuitenkin uskoi tehneensä juuri virheen puhuessaan Devlinistä; ei kai Vivien ollut tosiaan joutunut hieman pois tolaltaan tavattuaan miehen jälleen?
Vivien kuuli terän prinssin sanoista, vaikkei tämä olisikaan tarkoittanut antaa iskua morsianehdokkaalleen. Toisaalta eihän Vivien saattanut asiaa kieltääkään; hän ei todellakaan olisi tavallisessa tilanteessa kiinnostunut prinssi Frederikin kaltaisesta miehestä. Hän kuitenkin aisti jotain syvempää prinssin luonteessa, joka kieltämättä herätti uinuvaa kiinnostusta miestä kohtaan. Vivien huomasi alitajuisesti vertailevansa Frederikiä Jackien pulppuavaan luonteeseen. Prinssi Frederik oli paljon pidättyväisempi, mutta ei suinkaan säyseämpi, mikä teki miehestä eräänlaisen mysteerin. Jackie oli selkeä persoona, kun hänen toimintaansa vain osasi tulkita oikein, mutta prinssi Frederik sen sijaan saattoi olla paljonkin ennaltaarvaamattomampi.
Käsittääkseni Jackie etsii ennemmin hyötyä näkymättömämmillä tavoilla kuin kruunun tavoittelulla, hän ajatteli sanoa, mutta perui aatteensa ennen kuin päästi ne ääniväreinä pianonsävelien joukkoon. Devlinin rentusta puhuminen sai luvan riittää tältä erää, ja Vivienin olisikin syytä keskittyä jälleen itseensä.
"Vallan tavoittelijoitahan riittää. En kuitenkaan aio tehdä mitään, mikä minua ei miellytä, vaikka palkkiona olisi puoli valtakuntaa ja prinssi valkean ratsun selässä", Vivien totesi painokkaasti, kuulostaen ehkä hieman itsepäiseltä pilalle hemmotellulta hempukalta.
"Uskon, että väärän valan antaminen kostautuisi vielä ennemmin tai myöhemmin. Uskon molemminpuoliseen hyötyyn, sillä se tekee sopimuksista pysyviä."
Vivien ei ryhtyisi mihinkään, ellei prinssi ei päättäisi olla valmis myös takaamaan, että tytön tulevaisuus olisi turvattu. Eikä siihen riittäisi hölläsanainen lupaus järjestelyn toimivuudesta, vaan paljon enemmän. Pelkkänä väliaikaisena lisäasusteena Vivien Ducarté ei alkaisi esiintymään.
Tämä tilanne on selvä vasta teidän äidillenne, sillä minullakin on vaatimukseni, hän viestitti sanoillaan.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 27 Jou 2006 07:53 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ilmeisesti Devlinillä ei ollut mitään tekemistä, jos tämä ehti törmäilemään tyttölapsiin vähän väliä. Se mies oli toivoton tapaus siinä suhteessa, ei niin että Frederik olisi ollut itse yhtään parempi, hän vain teki asiat hieman toisella tavalla ja piti tunnollisesti kiinni kaikista velvollisuuksistaan. Siitä kai johtui, että hänen päivässään oli kaksikymmentäviisi riittämätöntä tuntia normaalin kahdenkymmenenneljän sijaan. Sellainen elämä vaati veronsa ja tällaiset pakolliset tahdin hiljentämiset ja sairasvuoteessa makoilemiset olivat oikeastaan vain hyväksi äpäräprinssille, joka oli liiankin tietoinen siitä seikasta.
Kiinnostus, se vähäinen, ei tainnut olla molemminpuolista. Ehkä Frederik oli utelias tietämään, millaisen morsiamen hänen äitinsä katsoi olevan hänelle tarpeeksi hyvä sijoitus. Vakavamielinen nuori neiti oli varmasti ollut turvallinen valinta. Vivienistä oli helppo pitää, eikä hän suinkaan vaikuttanut siltä, että nielaisisi kaiken tiedon pureskelematta ja maistelematta sen totuusarvoa.
Frederik, kaikesta pidättyväisyydestään ja mielenlujuudesta huolimatta purskahti nauruun kuullessaan tytön olevan varsin uppiniskainen kasvatuksestaan huolimatta. Siitä oli pitkän aikaa kun joku oli kuullut prinssin todella nauravan vilpittömästi. Frederik itse katui purkaustaan hyvin nopeasti painaessaan kätensä vammaansa vasten, jota kirveli ikävästi.
”Valitettavasti minulle ei ole tarjota toistaiseksi puolta valtakuntaa ja ratsukin on tummanpunarautias. Äitini ei tainnut kasvattaa minusta muutenkaan unelmien prinssiä yhdellekään neitoselle, mutta olen silti hänelle kiitollinen. Hänen ansiostaan elämäni on käynyt hyvin mielenkiintoiseksi”, prinssi vakuutteli vaatimattomasti tapansa mukaan.
Häntä huvitti tytön itsevarmuus ja tapa puhua valoista ja sopimuksista.
”Molemminpuolisen hyödyn saavuttaminen? Se voi olla hyvin vaikeaa, madamoiselle Ducarté, puhuttiinpa sitten mistä tahansa”.
Puoliso ja perillinen olisivat varmasti eduksi kruunun tavoittelussa, aivan kuten Annabella Marquez oli laskelmoinut. Frederik tiesi olevansa siinä iässä, että hänen olisi tosiaan aika avioitua, ei rakkaudesta vaan velvollisuudesta. Se oli ollut selvää alusta asti, joten prinssillä oli ollut aikaa totutella ajatukseen. Ainahan hän voisi pitää rakastajattaria kuten isänsä ja niin monet muut kuninkaat. Hänhän oli tehnyt niin jo pitkään.
”Minulla ei ole tapana kierrellä liikaa asioissa ja huomaan, että olet kykenevä tekemään omat päätöksesi. Äitini on sitä mieltä, että meidän kahden välinen liitto olisi hyvä ratkaisu. Itse en ole laisinkaan yhtä vakuuttunut, mutta en poissulje ajatusta siitä”, Frederik puhui nyt täysin suoraan kaunistelematta sen enempää asioita. Ensimmäiseksi oli raivattava sopiva pohja, jolle alkaa rakentamaan molemminpuoliseen hyötyyn tähtäävää sopimusta.
Frederik von Clover katsoi arvioivasti Vivieniä ja punnitsi mielessään vaihtoehtoja. Kannattiko hänen leikkiä Ducarten kanssa yhtään pitempään? Sitä sietäisi miettiä.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 29 Jou 2006 02:23 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Koska ei tuntenut edessään istuvaa miestä, Vivien ei suinkaan osannut arvostaa prinssin helsyvää huvittuneisuutta. Hän ei pitänyt sitä silti loukkauksena. Hän oli tyytyväinen aina, kun miehet pitivät arvossa hänen hauskoja sanojaan eivätkä hänen ulkonäköään. Mitä Vivien ei tiennyt, oli että Annabella Marquez kuitenkin tunsi poikansa ja oli syystä ollut itsevarma Vivien Ducartén menestyksestä, vaikkei läpimurtoa koskaan tapahtuisikaan.
Vivienistä ei tosiaan ollut vaikea pitää, sillä hänessä oli vaimoainesta jopa hankalalle ja älykkäälle miehelle, mutta Annabella oli varautunut myös siihen pieneen takaiskuun, ettei prinssi Frederik välttämättä ollut aivan niin herttainen tapaus. Vivien Ducarté oli jo siinä iässä, jossa naisen pitäisi vähintäänkin alkaa olla jo kihloissa, mutta leskirouva tiesi tytön kulkevan omia teitään kuten äpäräprinssimmekin teki. Prinssin naiminen ei ollut nuorelle naiselle mikään välttämättömyys; itse asiassa Vivien tajusi myös sen riskit ehkä jopa paremmin kuin Annabella oli tiedostanut morsianehdokasta valitessaan.
"En olisi laisinkaan varma, malttaako äitinne, kaikella kunnioituksella, jäädä odottelemaan kummankaan meidän vakuuttumista", Vivien hymyili hieman valittelevasti mutta huvittuneesti. "Jäin siihen käsitykseen, että meidän liittomme olisi Annabellan mielestä hyvä ratkaisu nimenomaan Teille, ja aika lailla tarpeen ainoastaan ennen lopullista kuninkuuden ratkeamista. Ja jos ei oteta huomioon kuningattaren arvon saamista, jos Te onnistutte saamaan kruunun, en koe silkastaan siitä olevan hyötyä minulle. Eihän pelkkä arvonimi paljoa paina, jos en enää olekaan tarpeen sen jälkeen, kun olette tavoittaneet kruunun."
"Täällä olisin, vaikken edes tukisi kuninkuuttanne", Vivien vakuutti kylmä ilme silmissään. Prinssi Francis olisi aivan yhtä hyvä vaihtoehto aviomieheksi kuin Frederik, vaikka hän uskoikin enemmän Frederikin mahdollisuuksiin saada kruunu. Prinssien henkilöillä ei ollut mitään tekemistä tämän järkiavioliiton perustana, ja se oli juuri se tilanne, minkä Vivien halusi korjata.
Vivien oli pyrkimässä apuvälineeksi kuninkuuden saavuttamiseen. Häneen kiintynyt prinssi, tai kuningas, pitäisi huolen siitä, että vaimo pysyisi tämän rinnalla kruunajaisten jälkeenkin. "Haluan olla varma siitä, että saan pysyä täysissä sielunvoimissani sittenkin, jos onnistutte pyrkimyksissänne ja minusta tulee kuningatar. Sama koskee tilannetta, jos epäonnistutte. Ainakin haluan varmistua, että Te itse ette ole raivaamassa minua pois tieltänne heti, kun minusta saatava hyöty on jo kulutettu loppuun. Tarvitsen vakuuksia, joita Te ette voi minulle antaa. Minun on hankittava ne itse."
"Uskoisin, että loppujen lopuksi vaadin Teiltä huomattavasti enemmän kuin Te minulta. Äitinne ei välttämättä ole ottanut sitä huomioon. En ole siis itsekään vakuuttunut siitä, että liittomme on hyvä ratkaisu minun kannaltani...mutta en poissulje ajatusta siitä", Vivien matki kohottaen toista kulmaansa, ja hymyili.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 01 Tam 2007 11:26 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Tyttö puhui asiaa. Tämä oli pelkkä lelu, jos Frederik niin tahtoi. Hänellä oli kaikki valta hankkiutua eroon puolisostaan, joka ei ollut tarpeeksi vaikutusvaltainen suojellakseen itse itseänsä. Kenties Vivien onnistuisi tässä tehtävässään hankkia itselleen suojelijoita ja hyväntekijöitä.
Frederik nousi tarttuen Vivienin leukaan hyvin määrätietoisesti. Hän tarkasteli tytön piirteitä huolellisesti luoden tiukan katseen nuoren naisen silmiin. Oli yllättävää, että joku uskalsi laukoa tuollaisia totuuksia prinssille ensimmäisellä tapaamisella, mutta se annettiin anteeksi, sillä yleensä hän sai kuunnella moista ainoastaan äitinsä suusta.
”Neiti Ducarté puhuu totuuden sanoja, mutta kuinka kylmänä ja laskelmoivana ihmisenä te oikein minua pidätte? Teidän jäinen katseenne loukkaa minua syvästi, neiti hyvä”, äpärä prinssi lausui vakavalla äänenpainolla. Edes hänen äitinsä hänelle lähettämällä morsmaikulla ei ollut lupaa alkaa liian ylimieliseksi, ei varsinkaan juuri nyt kun Frederik oli valmiiksi pahalla tuulella, kuten oli ollut jo muutamia päiviä.
”Kuten hyvin tiedätte, olen viimeaikoina ollut valitettavien tapahtumien keskipisteessä kerran jos toisenkin. Minulla ei ole antaa teille vakuuksia juuri nyt, mutta minä en ole mies, joka hankkiutuu eroon vaimostaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Leskimiehen elämä nimittäin mahtaa olla kovin epätyydyttävää”, prinssi olisi mielellään viitannut äitinsä leskistatukseen rankallakin pilanteolla, mutta se ei tässä tilanteessa ollut mitenkään soveliasta. Hän oli äidin kiltti pieni poika, jonka kulissielämä sai uutta kohennusta. Lisää maalia pintaan entisten kulumien ja haalistumien päälle.
”Te, neiti Ducarté osaatte varmasti päätellä hyvin näpsäkästi, mitä tapahtuu miehelle, joka tavoittelee kruunua ja epäonnistuu? Sama koskee tietysti hänen vaimoaan ja muuta perhettään… Mutta totta puhuakseni tulevaisuuden monista mahdollisuuksista puhuminen on masentavaa ja epäolennaista”, Frederik hymyili tapansa mukaan ja päästi otteensa naisen leuasta herpaantumaan. Hän oli sanonut oikeastaan kaiken tarvittavan tällä erää, mutta Vivienin seura ilahdutti silti äpärää, mikä oli prinssille itselleenkin yllätys.
Ehkä häneltä tosiaan puuttui kaikki älyllinen seura. Totta puhuen prinssin tehtävänä oli viettää pitkät tovit paperien keskellä, kuuntelemassa jonninjoutavia selontekoja vielä turhemmista aiheista ja näyttäytyä silloin tällöin julkisesti erinäisissä tilaisuuksissa. Viimeiset neljä kuukautta olivat olleet hiljaisia, seuraavat ehkä kiireisempiä, sillä valmisteilla oli muutama valtiovierailu ja niin edelleen. Prinssi odotti jännittyneenä itäisen kaupan tuloksia ja vieraita kaukomailta. Euroopan asiat eivät olleet yhtä kiehtovia ja jännittäviä kuin mystisen idän päämiesten kohtaaminen.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 12 Tam 2007 04:58 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vivien hätkähti silminnähtävästi, kun prinssi yhtäkkiä sulki välimatkan heidän välillään käyden fyysiseksi. Frederikin ote hänen sirosta leuastaan tuntui napakalta ja melkein sattui, mutta Vivien kokosi itsensä mahdollisimman viileän oloiseksi ja koetti olla välittämättä siitä. Alun jähmetys muuttui tytön sisällä lähes ihailuksi, joka näkyi takuulla silmistä, vaikka hän yrittikin pitää uuden vellovan tunteen kätkettynä. Vivien vaikuttui miehistä, jotka olivat päällekäyviä, sillä kai jossain hänen sisintään asutti villi pikkutyttö, jota piti kurittaa.
Ehkä Vivien halusikin olla prinssin lelu, jollain tasolla...
"En vain taida olla tarpeeksi naiivi edes toivoakseni, että nykyaikana kuninkaallisella on varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin hyvä sydän", hän selitti katsoen huomattavasti lempeämmin, mutta ei suinkaan hellästi, Frederikin silmiin. Toistaiseksi Vivien päätti jättää ilmaisematta ajatuksensa leskimiehen elämän epätyydyttävyyteen, mutta hän ei myöskään ollut tarpeeksi naiivi uskoakseen, ettei kuninkaalla riittäisi sängynlämmittäjiä - tuskinpa prinssilläkään oli sellaisista pulaa, mutta sehän ei ollut Vivienin häpeä.
Yhdessä suhteessa Vivien kyllä myönsi olleensa naiivi, ja sen sai myös prinssi nähdä hänen silmissään häivähtäneestä epäluuloisesta pelosta. Hän ei totta puhuen ollut laisinkaan ottanut huomioon vaihtoehtoa, että prinssi perheineen, mahdollisesti siis Vivien mukaan lukien, eliminoitaisiin, vaikkei Frederik kruunua saisikaan. Se oli tietenkin aivan loogista ja luonnollista, Vivien oli vain ollut liian typerä tajutakseen sitä. Tietenkään kruununperillinen ei ikinä saisi hetken rauhaa, eikä sellaista toisaalta saisi kuningaskaan. Kävi miten kävi, valtataistelut muuttuisivat tulevaisuudessa uusiksi valtataisteluiksi, joissa toiset pyrkisivät syrjäyttämään toiset. Rauhasta, sen sijaan, ei olisi tietoakaan.
Onneksi prinssi päästi hänet otteestaan, mutta sen irrottuakin Vivien oli kieltämättä lauhkeamman näköinen kuin hetki sitten. Hänen täytyisi arvioida koko tilanne uudelleen, sillä prinssi Frederik oli eittämättä tuonut hänen tietoonsa seikkoja, joita Vivien ei itse ollut laisinkaan osannut ajatella. Kuka olisikaan yhtä tietoinen kuninkaallisen asemasta kuin prinssi?
"Minun täytyy myöntää, että tämä tapaaminen oli enemmän kuin odotin", Vivien tunnusti. Hänen kasvoillaan oli ainakin häivähdys hymystä, ja sitten hän naurahtikin keveästi. "Mutta toisaalta yhtään selvyyttä avioliiton mahdollisuuteen en saanut. Itse asiassa en näe enää mitään syytä naida teitä, ellei se sitten tapahtuisi oikeasti rakkaudesta."
"Kai sitäkin sitten voi kutsua jonkinlaiseksi selvyydeksi."
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 01 Maa 2007 03:29 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vivienin ihon lämpö kutitteli edelleen äpärän sormenpäitä. Tyttö oli älykäs, hyviä kouluja käynyt ja ennen kaikkea kaunis, mutta silti vielä viaton lapsi Frederikiin verrattuna. Annabella Marquez saisi vielä odottaa ennen kuin hääkellot kumahtelisivat tai lapsenlapsi parkaisisi ensimmäisen kerran. Frederik epäili, ettei nuori neitokainen todella rakastuisi häneen, kenties ihailisi vaan ei rakastuisi.
”Valtaa, mainetta ja mammonaa on helpompi rakastaa kuin ihmistä niiden takana”, Frederik myönsi antaen katseensa levätä Vivienissä. Jos tyttö olisi ollut kuka tahansa muu, hän olisi saattanut suudella noita kiusoittelevia huulia ja kuiskailla muutaman lemmensanan tytön korvaan. Tällaisina hetkinä Frederik kaipasi sitä vapautta, jonka Marquezin nimi olisi hänelle suonut.
Kevyt suudelma neidon kämmenselälle oli kuitenkin ele, jota koko hovi tiesi Frederikin suosivan tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä oli jotain poikamaisen kujeilevaa ja viehättävää, mikä teki prinssin olemuksesta ja persoonasta hieman valoisamman.
”Olen pahoillani, että joudun murskaamaan neidin toiveet näin suorasanaisesti. Onnellinen avioliitto on tunnetusti jokaisen miehen säihkyvin kruunu, siihen on prinssinkin pyrittävä”, sanat saattoivat olla tosia, mutta vain harvat liitot olivat todella kahden rakastuneen välisiä.
Hän oli antanut keskustelukumppanilleen ajattelemisen aihetta. Oliko Frederik todellakin samanlainen kuin kaikki muutkin kuninkaat ja vallantavoittelijat vai oliko hänessä kenties myös inhimillisiä puolia? Äpärä itse tahtoi uskoa niin, mutta tuleva teloitus antaisi varmasti vähän toisenlaisen kuvan.
Frederik nosti lattialle pudonneen nuottivihkosen oikealle paikalleen ja viittasi Vivieniä istumaan vasemmalle puolelleen.
”Kenties suostutte olemaan seuraavan kappaleen ajan vasen käteni?” Se oli selkeä vihje siitä, että salli neiti Ducartélle mahdollisuuden harkita asioita kaikessa rauhassa, joskin se tapahtui lähinnä vain Annabellan rauhoittamiseksi ja kaksosten ärsyttämiseksi.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 02 Maa 2007 11:04 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Luultavasti Vivien päätyisikin vain ihailemaan Frederikiä. Kiintymys voisi tulla kyseeseen myöhemmässä vaiheessa, mutta ehkä ei suoranainen rakkaus. Ihailu ja kiintymys toisaalta pystyivät luomaan varsin hyvät puitteet järjestetylle avioliitolle.
Toisin kuin prinssi Frederik ilmeisesti luuli, Vivien ei ollut odottanut kohtaavansa edes näin inhimillistä prinssiä. Mies ehkä vaikutti laskelmoivalta, mutta onhan kruununperillisen ollut pakko oppia tuntemaan päämääränsä.
"Mahdollisesti valta, maine ja mammona juuri pilaavat sen ihmisen niiden takana. Hetki sitten ajattelin, ettei tuolla pilaantumisella ole väliä, mutta nyt...ilmeisesti pelkkään materiaan rakastuminen voi olla ihan liian riskialtista minun itseni kannalta. En ole varma, ovatko nuo kolme pilanneet teitä, mutta ilmeisesti ainoa vaihtoehto on ottaa siitä selvää."
Vivien ei tuntenut prinssiä tarpeeksi hyvin arvioidakseen, oliko tämä avioliiton ylistys puppua vai Frederikin oikea haave. Olivathan monet naistenmiehet vain rikkinäisiä sieluja, jotka etsivät lohtua naisista. Kaikki heistä eivät olleet kuten arvon herra Devlin...
"Olettepa te kohtelias," Vivien totesi hieman sarkastisesti saatuaan käsisuudelman. "Voin vakuuttaa, että osaan olla varsin tukevasti maan pinnalla, jos niin vaaditaan. Otan vain huomioon senkin vaihtoehdon, ettette te todellakaan tahdo sitoutua muutoin kuin poliittisista syistä. Mutta totta kai haluan mielelläni kuulla, mitä mieltä olette minusta, kunhan tutustumme paremmin."
"Tavoitteemme ainakin vaikuttavat siis olevan samat. Jos tekään ette tyydy pelkkään poliittiseen avioliittoon, olemme toistaiseksi sitten samassa pisteessä."
Vivien istuutui pianon äärelle prinssi Frederikin vasemmalle puolelle. "Voin kyllä lainata kättäni toistaiseksi, mutta vain sillä ehdolla, että harkitsemme sen lopullista luovutusta myöhemmin," hän hymyili.
"...muussa tapauksessa minulla ei täällä ole enempää tekemistä," hän vakuutti perään hieman kysyvään sävyyn, eikä vielä liikauttanut kättään kohti soittimen koskettimia.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 04 Maa 2007 07:37 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
”Mitään vähempää en olisi voinutkaan odottaa rakkaan äitini valitsemalta naiselta. Olette lyhyessä ajassa luoneet oivallisen kuvan itsestänne. Neiti on älykäs, mutta hieman ylimielisen oloinen ja ehkä liian piikikäs monien mielestä, mutta teissä on enemmän henkeä kuin kourallisissa aatelisneitoja”, Frederik puhui nyt matalammalla äänellä, eikä hän katsonut Vivieniä vaan tutkiskeli nuotteja kuin vanhan tuttavan seurassa.
Hän ei kokenut Ducartéa toistaiseksi millään tavalla uhkakuvaksi ja saattoi käyttäytyä rennommin kuin nykyisin yhdessäkään hovin juhlatilaisuudessa. Ehkä Frederikin onnistuisi vielä karistaa äitinsäkin kuuman hengityksen niskastaan antamalla tarpeeksi uskottavan kuvan Vivienille. Toisaalta sekin taisi olla toiveajattelua. Liian hyvä uni ollakseen totta.
”Ehkä meidän molempien tavoitteet todellakin ovat samat, mutta ainakin neiti Ducarté kykenee hengittämään hieman vapaammin. Ja mitä lopulliseen luovutukseen tulee, emme taida pitää sitä vielä ajankohtaisena”, äpärä prinssi vastasi hymyyn hymyllä antaen tunnelman kevetä omalta osaltaan.
Frederik tapaili muutaman ensimmäisen soinnun. Hän oli joskus intoutunut soittamaan neitokaisten kanssa nelikätisesti vaan ei kaksikätisesti. Sitä paitsi Frederik oli mies, joka halusi tehdä kaiken mahdollisen itse, ilman apua. Hän joutuisi siis keskittymään tiukasti, jottei vasen käsi lähtisi omille teilleen harhailemaan ja läimäyttämään neidin kätösiä pois hänen koskettimiltaan.
”Aloitammeko sitten?” Frederik kysyi. Hän oli huomannut muutaman uteliaan palvelijattaren kurkistavan ovenraosta, vaikka ei ollutkaan huomaavinaan. Toinen taisi olla Rosen luottotyttö, jonka nimeä Frederik ei kuitenkaan ollut vaivautunut koskaan laittamaan muistiin. Sisko olisi varmasti hyvin kiinnostunut tästä avioliittokeskustelusta.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 01 Huh 2007 09:06 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mies tuntui kuin pohdiskelevan itsekseen, kun lausui arviotaan morsianehdokkaastaan. Vivien oli hieman yllättynyt tästä, ettei prinssi edes katsahtanut häneen kehuessaan häntä. Tai kehuina Vivien nämä puheet ainakin otti, mutta ei mielistelevinä sellaisina.
Mies, joka tuijotti suoraan naiseen imarrellessaan tätä, ei koskaan ollut vakavissaan tämän naisen suhteen. Sen Vivien oli valitettavasti oppinut, mutta toisaalta sekin kokemus oli nyt muuntunut hänen vahvuudekseen ihmisenä.
Prinssin suhtautuminen häneen oli kuitenkin yllättävänkin lupaavanlaista. Ainakin, jos Vivien päättäisi jatkaa saman päämäärän tavoittelua, joka hänet oli palatsiin tuonutkin. Se riippuisi aivan täysin siitä, herättäisikö prinssin seura jotain hänessä vai ei.
"Vapautunut olen heti, kun lupaatte pitää äitinne poissa kimpustani. Hän on aikalailla päättäväinen nainen, joten odotan hänen kyllä tulevan tivaamaan väliemme edistymisestä."
Vivien liittyi prinssin toiseksi puoliskoksi yhden kappaleen ajaksi. Soitto tuntui olevan kuin jonkinlainen kokeilu, joka kyllä antoi paremman kuin hyvän kuvan heidän yhteistoiminnastaan. Heidän ajoituksensa sopivat erinomaisesti yhteen, ja ovelta tirkistelevät tyttöset varmasti luulivat heidän harjoitelleen kappaletta kauemminkin. Neidot katosivat nopeasti, kun Vivien nousi kappaleen päätyttyä ja suuntasi kohti ovea.
Site Admin
Liittynyt: 20 Kes 2007
Viestejä: 125
LähetäLähetetty: 06 Hei 2007 04:44 pm Viestin aihe: Kohtaamisia -vanha foorumi (Loppu) Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 26 Jou 2006 04:51 am Viestin aihe: Kohtaamisia (Loppunut)
--------------------------------------------------------------------------------
Elämä oli palannut taas uomiinsa palatsin sisäpuolella. Prinssi Frederik oli palannut suurin piirtein haudan partaalta hoitamaan normaaleja rutiinejaan. Kielenkannat kuitenkin olivat herkässä ja kaikenlaisia juoruja kulki pitkin poikin palvelijoiden ja aatelisten keskuudessa. Frederik antoi heidän rauhassa spekuloida kuka tai mitkä tahot olivat vastuussa tästä murhayrityksestä. Tekijä oli saatu kiinni ja ilmeisesti häneltä yritettiin saada lisää tietoja, mutta se saattoi hyvinkin olla turhaa, eikä kelmin onnistuisi välttää hirttosilmukkaa, siitä Frederik aikoi pitää huolen.
Kappale, joka soi pienessä salissa, oli tummasävelinen ja mollivoittoinen. Prinssin sormet tanssahtelivat tottuneesti koskettimilla, mutta hän ei ollut lainkaan tyytyväinen. Hän tuijotti tuimasti nuotteja ja lopetti sitten yhtäkkiä. Nuottivihkosen sivuja käännettiin muutama taaksepäin ja soitto alkoi uudestaan vain loppuakseen yhtä äkkinäisesti.
Sijoiltaan mennyt olkapää vaivasi edelleen sen verran, että rennon soittoasennon pitäminen tuntui mahdottomalta, hartioita ja niskaa kiristi, eikä vasen käsi tuntunut pysyvän nopeissa kohdissa mukana. Frederik huoahti ärtyneenä. Hän juoksutti sormiaan pitkin nuottiviivastoa ja haki sointuja koskettimilta. Kappale ei ollut hänelle entuudestaan tuttu, eikä säveltäjäkään sen puoleen, mutta jokin tummasävyisessä kappaleessa viehätti. Se saattoi olla hieman liian monipolvinen ja vaikeaselkoinen, mutta teki soittamisesta huomattavasti mielenkiintoisempaa.
”Cee? Kuinka mielenkiintoista”, prinssi kävi omaa pientä vuoropuheluaan nuottien kanssa, mikä saattoi vaikuttaa omituiselta niistä, jotka eivät suhtautuneet musiikkiin yhtä intohimoisesti kuin vaikkapa von Cloverin äpärä.
”Ah! Aivan niin, ylennysmerkki on miltei häipynyt näkyvistä. Siksi se kuulostikin niin epävireiseltä. Samoin tässä”, jatkettiin hieman tyytyväisemmällä äänenpainolla. Ehkä vika olikin nuoteissa, eikä prinssissä.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 26 Jou 2006 05:23 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
"Se on epävireistä vain tottumattomaan korvaan", naisääni vastasi. Vivien oli ilmestynyt pianon laidalle ja kosketti kädellään korean soittimen pintaa. Hän ei ollut varma, oliko prinssi huomannut hänen saapumistaan, mutta päätti viimeistään nyt tulla huomioiduksi. Hän silitti pianoa arvioiden sen laatua.
"Olen suhteellisen vakuuttunut, että epävireisyys oli juuri Van Hermanin tavoite", hän jatkoi. "Tai ainakaan en viitsisi väittää vastaan miehelle, joka on säveltänyt huomattavasti enemmän teoksia kuin minä, ja käyttää riitasointuja niin äärimmäisyyksiin hiottuna kaikissa muissakin konsertoissaan."
Kuultuaan musiikin Vivien oli hetken mielijohteesta astunut sisään palatsin pieneen saliin ja laittoi heti merkille, että hän itse saattoi hyvinkin olla huomattavasti parempi pianisti kuin prinssi; toisaalta miestä oli juuri ammuttu.
"Kuinka voitte? Annabella aikoi ilmeisesti esitellä minut, mutta sellainen tapaaminen tuntui minusta liian kankealta, joten tulin omin päin", Vivien totesi, sen suuremmin tunkeiluaan pahoittelematta.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 26 Jou 2006 05:48 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Oli yllätys, että Vivien Ducarté oli ylipäätänsä eksynyt paikalle ja vielä jutteli noin tietäväisesti vähemmän tunnetusta säveltäjästä ja tämän musiikista.
”Kenties, mutta verratkaapas näitä kahta”, Frederik soitti pienen pätkän ylennyksin ja ilman, ”ylennykset kuulostavat paremmalta ja luulen, että joku on jättänyt tämän vihkosen auringonpaisteeseen lojumaan.” Mutta kiistely oli turhaa ja prinssi tarttuikin mielellään kohteliaaseen vointien kyselyyn.
”Huomattavasti paremmin kuin vielä hetki sitten”, Frederik vastasi kohteliaasti ja hymyili, vaikka häntä ei miellyttänyt se seikka, että Vivien puhutteli Marquezin leskeä etunimellä.
”Äitini mainitsikin teidän nimenne. Olen otettu, että halusitte tavata hieman… Niin, epävirallisimmissa merkeissä”, Prinssi jatkoi edelleen kohteliaasti. Normaalisti hän olisi saattanut nousta ja jopa antaa käsisuudelman kohtalaisen sievälle neidolle, mutta tällä kertaa hän ei halunnut heittäytyä liian tuttavalliseksi vaan päätti säilyttää tietyn auktoriteetin, joka prinssille kuului.
”Toivottavasti matkanne välikohtauksitta ja huoneenne miellyttää teitä”, jatkettiin vielä teräksen harmaiden silmien katse tiukasti Vivienissä. Tässä siis oli nainen, jonka Annabella oli pojalleen valinnut.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 26 Jou 2006 11:27 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vivien kuunteli prinssin soittamia nuotteja ilmeettömänä."Luonnollisesti ylennykset kuulostavat paremmalta, mutta Van Herman tuskin olisi tehnyt virheitä, toisin kuin noiden nuottien kirjoittaja -toki tämä on vain arvailua", Vivien huomautti.
Hänen ei ilmeisesti ollut tarpeen esitellä itseään, aivan kuin oli olettanutkin. Puhumalla prinssi Frederikille tämän äidistä niin tuttavalliseen sävyyn hän ei ollut jättänyt epäselväksi, kuka oli. Prinssi ei kuitenkaan vaikuttanut erityisemmin tyytyväiseltä, vaikka vakuuttelikin olevansa otettu. Ehkä syynä tähän oli juuri nöyristelemätön tuttavallisuus. Vivienhän oli tullut kutsumatta huoneeseen ja ryhtynyt puhuttelemaan prinssiä kuin ketä tahansa aatelismiestä. Hän ei vain kokenut tarvetta käyttäytyä jäykästi, sillä pystyi kyllä arvaamaan, mihin tyyliin Annabella Marquez oli kihlausta pojalleen ehdottanut. Siinä oli toinen nainen, joka ei takuulla tuhlannut aikaansa kiertelyyn ja muodollisuuksiin.
Vivien vilkuili prinssin olemusta, eikä edes koettanut peittää arvioivaa katsettaan. Tyttö ei ollut nähnyt tätä miestä aiemmin missään, vaikka oli toki kuullut tästä paljon eri tahoilta -olihan kyseessä mahdollinen kruununperillinen. Se oli selvää, että jos Vivien tämän miehen tahtoisi, metsästyksen kohteena tulisi olemaan kruunu eikä mies. Myönnettäköön kuitenkin, että hän aisti jonkinlaista samanluontoisuutta prinssissä ja itsessään, mutta se saattoi johtua pelkästään tästä tilanteesta, johon heidät oli sysätty.
Prinssin naiminen ei toki olisi huono kauppa, mutta Vivien epäili suuresti, että oli pistämässä päätään väärään koloon, tai lähinnä vaaralliseen koloon. Asema toisi aina riskinsä, sen hän näki jo edessään istuvasta miehestä, joka ei tälläkään hetkellä ollut aivan täysissä ruumiin voimissaan juuri asemansa takia.
Yhtä arvioivasti tuntui prinssikin syynäävän häntä. Vivien ei antanut sen häiritä itseään, vaikkakin käänsi katseensa pois eikä kohdannut ahdistavaa tuijotusta. Hän kohotti leukaansa viestittääkseen, ettei hänenkään ollut pakko olla täällä, mutta aikoi takuulla ottaa selvää, millaisia mahdollisuuksia hovielämä hänelle avaisi.
"Huoneeni miellyttää kyllä, ja itse asiassa selvisin myös välikohtauksitta aina palatsinne pihamaalle asti. Satutteko tietämään Jack Devlin -nimisen herran? Mies on kävelevä välikohtaus jo itsessään", Vivien jatkoi.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 26 Jou 2006 07:34 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Frederik nousi ja vei nuottivihkonsa takaisin omalle paikalleen hyllyyn, joka pursusi kellastuneita papereita. Devlinin nimen mainitseminen sai lievän hymyn karehtimaan prinssin huulilla, mutta sitä hän ei aikonut Ducartén tytölle näyttää.
”Mukavaa, että palatsin ilmapiiri on pysynyt rauhallisena ja viihtyisänä kaikista tapahtumista huolimatta”, sanoessaan tämän prinssi kääntyi ja näytti mietteliäältä.
”Tarkoitatteko ilmeisesti kreivi Devlinin poikaa? Tunnen hänen maineensa ja minulla on ollut ilo tavata hänet muutamaan otteeseen. Hän kieltämättä osaa provosoida ihmisiä halutessaan. Hänellä ei ole mitään menetettävää niin kauan kuin kreivi Devlin kieltäytyy luovuttamasta arvonimeään pojalleen”, ei ollut mitään syytä valehdella, ettei hän olisi ollut Jackien kanssa missään tekemisissä, mutta tietyt seikat oli hyvä pitää omana tietonaan.
Piano ei vieläkään saanut rauhaa vaan hieman tutumpi sävel särähti ilmoille. Nuotit olivat tarpeettomat, sillä prinssi oli soittanut kappaleen läpi kymmeniä, ellei satoja, kertoja.
”Henkilökohtaisesti pidän huomattavasti enemmän tällaisista yksinkertaisimmista ja suorasukaisemmista kappaleista, joiden pinnan alle on ujutettu ohut, mutta merkityksellinen sävelkuvio”, sama päti myös ihmisiin. Frederik ei pitänyt sen enempää ulkokultaisista ihmisistä kuin niistä, jotka yrittivät vahingoittaa tai ohjailla häntä liiaksi, mutta hän sieti heitä kaikkia vain koska hän halusi kuninkaan kruunun päähänsä.
”Ainakaan Devlin ei toistaiseksi ole yrittänyt kivuta lähemmäksi kruunua kuten monet niin monet muut”, Frederik näytti lähinnä huvittuneelta. Hän ei vihjaillut mitään, vaikka se siltä saattoikin kuulostaa. Kaikki oli kuitenkin Annabellan, ei Vivienin, syytä.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 27 Jou 2006 01:49 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vai oli Jack Devlinin maine kiirinyt jo prinssinkin korviin...jostain syystä Vivien ei ollut tästä laisinkaan yllättynyt. Hän tiesi, että Jackie olisi erittäin imarreltu siitä, että oli saanut huomiota äpäräprinssiltä, jonka kuninkuutta kannatti. "Juuri häntä tarkoitan, Jacques Devliniä. Hän sattui osumaan paikalle kun olin saapumassa palatsiin."
Mitä prinssi tarkoitti sillä, ettei Jackiellä ollut mitään menetettävää, ei Vivien totta puhuen ymmärtänyt. Hän sätti kuitenkin itseään jo siitä, että oli heti kärkeen ryhtynyt puhumaan juuri Jackiestä. Hän ei voinut kieltää, että oli kiinnostunut ottamaan selvää vanhan tuttunsa puuhista hovissa, mutta ei hänen toki olisi tarvinnut valita juuri prinssi Frederikiä udellakseen muiden miesten asioita. Niinpä hän päätti jättää asian sillensä. Onneksi prinssi ryhtyikin uudelleen liidättämään sormiaan ilmeisesti norsunluisilla koskettimilla, joten Vivienin ei ollut pakko kommentoida asiaa sen enempää. Hän kuitenkin uskoi tehneensä juuri virheen puhuessaan Devlinistä; ei kai Vivien ollut tosiaan joutunut hieman pois tolaltaan tavattuaan miehen jälleen?
Vivien kuuli terän prinssin sanoista, vaikkei tämä olisikaan tarkoittanut antaa iskua morsianehdokkaalleen. Toisaalta eihän Vivien saattanut asiaa kieltääkään; hän ei todellakaan olisi tavallisessa tilanteessa kiinnostunut prinssi Frederikin kaltaisesta miehestä. Hän kuitenkin aisti jotain syvempää prinssin luonteessa, joka kieltämättä herätti uinuvaa kiinnostusta miestä kohtaan. Vivien huomasi alitajuisesti vertailevansa Frederikiä Jackien pulppuavaan luonteeseen. Prinssi Frederik oli paljon pidättyväisempi, mutta ei suinkaan säyseämpi, mikä teki miehestä eräänlaisen mysteerin. Jackie oli selkeä persoona, kun hänen toimintaansa vain osasi tulkita oikein, mutta prinssi Frederik sen sijaan saattoi olla paljonkin ennaltaarvaamattomampi.
Käsittääkseni Jackie etsii ennemmin hyötyä näkymättömämmillä tavoilla kuin kruunun tavoittelulla, hän ajatteli sanoa, mutta perui aatteensa ennen kuin päästi ne ääniväreinä pianonsävelien joukkoon. Devlinin rentusta puhuminen sai luvan riittää tältä erää, ja Vivienin olisikin syytä keskittyä jälleen itseensä.
"Vallan tavoittelijoitahan riittää. En kuitenkaan aio tehdä mitään, mikä minua ei miellytä, vaikka palkkiona olisi puoli valtakuntaa ja prinssi valkean ratsun selässä", Vivien totesi painokkaasti, kuulostaen ehkä hieman itsepäiseltä pilalle hemmotellulta hempukalta.
"Uskon, että väärän valan antaminen kostautuisi vielä ennemmin tai myöhemmin. Uskon molemminpuoliseen hyötyyn, sillä se tekee sopimuksista pysyviä."
Vivien ei ryhtyisi mihinkään, ellei prinssi ei päättäisi olla valmis myös takaamaan, että tytön tulevaisuus olisi turvattu. Eikä siihen riittäisi hölläsanainen lupaus järjestelyn toimivuudesta, vaan paljon enemmän. Pelkkänä väliaikaisena lisäasusteena Vivien Ducarté ei alkaisi esiintymään.
Tämä tilanne on selvä vasta teidän äidillenne, sillä minullakin on vaatimukseni, hän viestitti sanoillaan.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 27 Jou 2006 07:53 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Ilmeisesti Devlinillä ei ollut mitään tekemistä, jos tämä ehti törmäilemään tyttölapsiin vähän väliä. Se mies oli toivoton tapaus siinä suhteessa, ei niin että Frederik olisi ollut itse yhtään parempi, hän vain teki asiat hieman toisella tavalla ja piti tunnollisesti kiinni kaikista velvollisuuksistaan. Siitä kai johtui, että hänen päivässään oli kaksikymmentäviisi riittämätöntä tuntia normaalin kahdenkymmenenneljän sijaan. Sellainen elämä vaati veronsa ja tällaiset pakolliset tahdin hiljentämiset ja sairasvuoteessa makoilemiset olivat oikeastaan vain hyväksi äpäräprinssille, joka oli liiankin tietoinen siitä seikasta.
Kiinnostus, se vähäinen, ei tainnut olla molemminpuolista. Ehkä Frederik oli utelias tietämään, millaisen morsiamen hänen äitinsä katsoi olevan hänelle tarpeeksi hyvä sijoitus. Vakavamielinen nuori neiti oli varmasti ollut turvallinen valinta. Vivienistä oli helppo pitää, eikä hän suinkaan vaikuttanut siltä, että nielaisisi kaiken tiedon pureskelematta ja maistelematta sen totuusarvoa.
Frederik, kaikesta pidättyväisyydestään ja mielenlujuudesta huolimatta purskahti nauruun kuullessaan tytön olevan varsin uppiniskainen kasvatuksestaan huolimatta. Siitä oli pitkän aikaa kun joku oli kuullut prinssin todella nauravan vilpittömästi. Frederik itse katui purkaustaan hyvin nopeasti painaessaan kätensä vammaansa vasten, jota kirveli ikävästi.
”Valitettavasti minulle ei ole tarjota toistaiseksi puolta valtakuntaa ja ratsukin on tummanpunarautias. Äitini ei tainnut kasvattaa minusta muutenkaan unelmien prinssiä yhdellekään neitoselle, mutta olen silti hänelle kiitollinen. Hänen ansiostaan elämäni on käynyt hyvin mielenkiintoiseksi”, prinssi vakuutteli vaatimattomasti tapansa mukaan.
Häntä huvitti tytön itsevarmuus ja tapa puhua valoista ja sopimuksista.
”Molemminpuolisen hyödyn saavuttaminen? Se voi olla hyvin vaikeaa, madamoiselle Ducarté, puhuttiinpa sitten mistä tahansa”.
Puoliso ja perillinen olisivat varmasti eduksi kruunun tavoittelussa, aivan kuten Annabella Marquez oli laskelmoinut. Frederik tiesi olevansa siinä iässä, että hänen olisi tosiaan aika avioitua, ei rakkaudesta vaan velvollisuudesta. Se oli ollut selvää alusta asti, joten prinssillä oli ollut aikaa totutella ajatukseen. Ainahan hän voisi pitää rakastajattaria kuten isänsä ja niin monet muut kuninkaat. Hänhän oli tehnyt niin jo pitkään.
”Minulla ei ole tapana kierrellä liikaa asioissa ja huomaan, että olet kykenevä tekemään omat päätöksesi. Äitini on sitä mieltä, että meidän kahden välinen liitto olisi hyvä ratkaisu. Itse en ole laisinkaan yhtä vakuuttunut, mutta en poissulje ajatusta siitä”, Frederik puhui nyt täysin suoraan kaunistelematta sen enempää asioita. Ensimmäiseksi oli raivattava sopiva pohja, jolle alkaa rakentamaan molemminpuoliseen hyötyyn tähtäävää sopimusta.
Frederik von Clover katsoi arvioivasti Vivieniä ja punnitsi mielessään vaihtoehtoja. Kannattiko hänen leikkiä Ducarten kanssa yhtään pitempään? Sitä sietäisi miettiä.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 29 Jou 2006 02:23 am Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Koska ei tuntenut edessään istuvaa miestä, Vivien ei suinkaan osannut arvostaa prinssin helsyvää huvittuneisuutta. Hän ei pitänyt sitä silti loukkauksena. Hän oli tyytyväinen aina, kun miehet pitivät arvossa hänen hauskoja sanojaan eivätkä hänen ulkonäköään. Mitä Vivien ei tiennyt, oli että Annabella Marquez kuitenkin tunsi poikansa ja oli syystä ollut itsevarma Vivien Ducartén menestyksestä, vaikkei läpimurtoa koskaan tapahtuisikaan.
Vivienistä ei tosiaan ollut vaikea pitää, sillä hänessä oli vaimoainesta jopa hankalalle ja älykkäälle miehelle, mutta Annabella oli varautunut myös siihen pieneen takaiskuun, ettei prinssi Frederik välttämättä ollut aivan niin herttainen tapaus. Vivien Ducarté oli jo siinä iässä, jossa naisen pitäisi vähintäänkin alkaa olla jo kihloissa, mutta leskirouva tiesi tytön kulkevan omia teitään kuten äpäräprinssimmekin teki. Prinssin naiminen ei ollut nuorelle naiselle mikään välttämättömyys; itse asiassa Vivien tajusi myös sen riskit ehkä jopa paremmin kuin Annabella oli tiedostanut morsianehdokasta valitessaan.
"En olisi laisinkaan varma, malttaako äitinne, kaikella kunnioituksella, jäädä odottelemaan kummankaan meidän vakuuttumista", Vivien hymyili hieman valittelevasti mutta huvittuneesti. "Jäin siihen käsitykseen, että meidän liittomme olisi Annabellan mielestä hyvä ratkaisu nimenomaan Teille, ja aika lailla tarpeen ainoastaan ennen lopullista kuninkuuden ratkeamista. Ja jos ei oteta huomioon kuningattaren arvon saamista, jos Te onnistutte saamaan kruunun, en koe silkastaan siitä olevan hyötyä minulle. Eihän pelkkä arvonimi paljoa paina, jos en enää olekaan tarpeen sen jälkeen, kun olette tavoittaneet kruunun."
"Täällä olisin, vaikken edes tukisi kuninkuuttanne", Vivien vakuutti kylmä ilme silmissään. Prinssi Francis olisi aivan yhtä hyvä vaihtoehto aviomieheksi kuin Frederik, vaikka hän uskoikin enemmän Frederikin mahdollisuuksiin saada kruunu. Prinssien henkilöillä ei ollut mitään tekemistä tämän järkiavioliiton perustana, ja se oli juuri se tilanne, minkä Vivien halusi korjata.
Vivien oli pyrkimässä apuvälineeksi kuninkuuden saavuttamiseen. Häneen kiintynyt prinssi, tai kuningas, pitäisi huolen siitä, että vaimo pysyisi tämän rinnalla kruunajaisten jälkeenkin. "Haluan olla varma siitä, että saan pysyä täysissä sielunvoimissani sittenkin, jos onnistutte pyrkimyksissänne ja minusta tulee kuningatar. Sama koskee tilannetta, jos epäonnistutte. Ainakin haluan varmistua, että Te itse ette ole raivaamassa minua pois tieltänne heti, kun minusta saatava hyöty on jo kulutettu loppuun. Tarvitsen vakuuksia, joita Te ette voi minulle antaa. Minun on hankittava ne itse."
"Uskoisin, että loppujen lopuksi vaadin Teiltä huomattavasti enemmän kuin Te minulta. Äitinne ei välttämättä ole ottanut sitä huomioon. En ole siis itsekään vakuuttunut siitä, että liittomme on hyvä ratkaisu minun kannaltani...mutta en poissulje ajatusta siitä", Vivien matki kohottaen toista kulmaansa, ja hymyili.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 01 Tam 2007 11:26 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Tyttö puhui asiaa. Tämä oli pelkkä lelu, jos Frederik niin tahtoi. Hänellä oli kaikki valta hankkiutua eroon puolisostaan, joka ei ollut tarpeeksi vaikutusvaltainen suojellakseen itse itseänsä. Kenties Vivien onnistuisi tässä tehtävässään hankkia itselleen suojelijoita ja hyväntekijöitä.
Frederik nousi tarttuen Vivienin leukaan hyvin määrätietoisesti. Hän tarkasteli tytön piirteitä huolellisesti luoden tiukan katseen nuoren naisen silmiin. Oli yllättävää, että joku uskalsi laukoa tuollaisia totuuksia prinssille ensimmäisellä tapaamisella, mutta se annettiin anteeksi, sillä yleensä hän sai kuunnella moista ainoastaan äitinsä suusta.
”Neiti Ducarté puhuu totuuden sanoja, mutta kuinka kylmänä ja laskelmoivana ihmisenä te oikein minua pidätte? Teidän jäinen katseenne loukkaa minua syvästi, neiti hyvä”, äpärä prinssi lausui vakavalla äänenpainolla. Edes hänen äitinsä hänelle lähettämällä morsmaikulla ei ollut lupaa alkaa liian ylimieliseksi, ei varsinkaan juuri nyt kun Frederik oli valmiiksi pahalla tuulella, kuten oli ollut jo muutamia päiviä.
”Kuten hyvin tiedätte, olen viimeaikoina ollut valitettavien tapahtumien keskipisteessä kerran jos toisenkin. Minulla ei ole antaa teille vakuuksia juuri nyt, mutta minä en ole mies, joka hankkiutuu eroon vaimostaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Leskimiehen elämä nimittäin mahtaa olla kovin epätyydyttävää”, prinssi olisi mielellään viitannut äitinsä leskistatukseen rankallakin pilanteolla, mutta se ei tässä tilanteessa ollut mitenkään soveliasta. Hän oli äidin kiltti pieni poika, jonka kulissielämä sai uutta kohennusta. Lisää maalia pintaan entisten kulumien ja haalistumien päälle.
”Te, neiti Ducarté osaatte varmasti päätellä hyvin näpsäkästi, mitä tapahtuu miehelle, joka tavoittelee kruunua ja epäonnistuu? Sama koskee tietysti hänen vaimoaan ja muuta perhettään… Mutta totta puhuakseni tulevaisuuden monista mahdollisuuksista puhuminen on masentavaa ja epäolennaista”, Frederik hymyili tapansa mukaan ja päästi otteensa naisen leuasta herpaantumaan. Hän oli sanonut oikeastaan kaiken tarvittavan tällä erää, mutta Vivienin seura ilahdutti silti äpärää, mikä oli prinssille itselleenkin yllätys.
Ehkä häneltä tosiaan puuttui kaikki älyllinen seura. Totta puhuen prinssin tehtävänä oli viettää pitkät tovit paperien keskellä, kuuntelemassa jonninjoutavia selontekoja vielä turhemmista aiheista ja näyttäytyä silloin tällöin julkisesti erinäisissä tilaisuuksissa. Viimeiset neljä kuukautta olivat olleet hiljaisia, seuraavat ehkä kiireisempiä, sillä valmisteilla oli muutama valtiovierailu ja niin edelleen. Prinssi odotti jännittyneenä itäisen kaupan tuloksia ja vieraita kaukomailta. Euroopan asiat eivät olleet yhtä kiehtovia ja jännittäviä kuin mystisen idän päämiesten kohtaaminen.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 12 Tam 2007 04:58 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vivien hätkähti silminnähtävästi, kun prinssi yhtäkkiä sulki välimatkan heidän välillään käyden fyysiseksi. Frederikin ote hänen sirosta leuastaan tuntui napakalta ja melkein sattui, mutta Vivien kokosi itsensä mahdollisimman viileän oloiseksi ja koetti olla välittämättä siitä. Alun jähmetys muuttui tytön sisällä lähes ihailuksi, joka näkyi takuulla silmistä, vaikka hän yrittikin pitää uuden vellovan tunteen kätkettynä. Vivien vaikuttui miehistä, jotka olivat päällekäyviä, sillä kai jossain hänen sisintään asutti villi pikkutyttö, jota piti kurittaa.
Ehkä Vivien halusikin olla prinssin lelu, jollain tasolla...
"En vain taida olla tarpeeksi naiivi edes toivoakseni, että nykyaikana kuninkaallisella on varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin hyvä sydän", hän selitti katsoen huomattavasti lempeämmin, mutta ei suinkaan hellästi, Frederikin silmiin. Toistaiseksi Vivien päätti jättää ilmaisematta ajatuksensa leskimiehen elämän epätyydyttävyyteen, mutta hän ei myöskään ollut tarpeeksi naiivi uskoakseen, ettei kuninkaalla riittäisi sängynlämmittäjiä - tuskinpa prinssilläkään oli sellaisista pulaa, mutta sehän ei ollut Vivienin häpeä.
Yhdessä suhteessa Vivien kyllä myönsi olleensa naiivi, ja sen sai myös prinssi nähdä hänen silmissään häivähtäneestä epäluuloisesta pelosta. Hän ei totta puhuen ollut laisinkaan ottanut huomioon vaihtoehtoa, että prinssi perheineen, mahdollisesti siis Vivien mukaan lukien, eliminoitaisiin, vaikkei Frederik kruunua saisikaan. Se oli tietenkin aivan loogista ja luonnollista, Vivien oli vain ollut liian typerä tajutakseen sitä. Tietenkään kruununperillinen ei ikinä saisi hetken rauhaa, eikä sellaista toisaalta saisi kuningaskaan. Kävi miten kävi, valtataistelut muuttuisivat tulevaisuudessa uusiksi valtataisteluiksi, joissa toiset pyrkisivät syrjäyttämään toiset. Rauhasta, sen sijaan, ei olisi tietoakaan.
Onneksi prinssi päästi hänet otteestaan, mutta sen irrottuakin Vivien oli kieltämättä lauhkeamman näköinen kuin hetki sitten. Hänen täytyisi arvioida koko tilanne uudelleen, sillä prinssi Frederik oli eittämättä tuonut hänen tietoonsa seikkoja, joita Vivien ei itse ollut laisinkaan osannut ajatella. Kuka olisikaan yhtä tietoinen kuninkaallisen asemasta kuin prinssi?
"Minun täytyy myöntää, että tämä tapaaminen oli enemmän kuin odotin", Vivien tunnusti. Hänen kasvoillaan oli ainakin häivähdys hymystä, ja sitten hän naurahtikin keveästi. "Mutta toisaalta yhtään selvyyttä avioliiton mahdollisuuteen en saanut. Itse asiassa en näe enää mitään syytä naida teitä, ellei se sitten tapahtuisi oikeasti rakkaudesta."
"Kai sitäkin sitten voi kutsua jonkinlaiseksi selvyydeksi."
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 01 Maa 2007 03:29 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Vivienin ihon lämpö kutitteli edelleen äpärän sormenpäitä. Tyttö oli älykäs, hyviä kouluja käynyt ja ennen kaikkea kaunis, mutta silti vielä viaton lapsi Frederikiin verrattuna. Annabella Marquez saisi vielä odottaa ennen kuin hääkellot kumahtelisivat tai lapsenlapsi parkaisisi ensimmäisen kerran. Frederik epäili, ettei nuori neitokainen todella rakastuisi häneen, kenties ihailisi vaan ei rakastuisi.
”Valtaa, mainetta ja mammonaa on helpompi rakastaa kuin ihmistä niiden takana”, Frederik myönsi antaen katseensa levätä Vivienissä. Jos tyttö olisi ollut kuka tahansa muu, hän olisi saattanut suudella noita kiusoittelevia huulia ja kuiskailla muutaman lemmensanan tytön korvaan. Tällaisina hetkinä Frederik kaipasi sitä vapautta, jonka Marquezin nimi olisi hänelle suonut.
Kevyt suudelma neidon kämmenselälle oli kuitenkin ele, jota koko hovi tiesi Frederikin suosivan tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä oli jotain poikamaisen kujeilevaa ja viehättävää, mikä teki prinssin olemuksesta ja persoonasta hieman valoisamman.
”Olen pahoillani, että joudun murskaamaan neidin toiveet näin suorasanaisesti. Onnellinen avioliitto on tunnetusti jokaisen miehen säihkyvin kruunu, siihen on prinssinkin pyrittävä”, sanat saattoivat olla tosia, mutta vain harvat liitot olivat todella kahden rakastuneen välisiä.
Hän oli antanut keskustelukumppanilleen ajattelemisen aihetta. Oliko Frederik todellakin samanlainen kuin kaikki muutkin kuninkaat ja vallantavoittelijat vai oliko hänessä kenties myös inhimillisiä puolia? Äpärä itse tahtoi uskoa niin, mutta tuleva teloitus antaisi varmasti vähän toisenlaisen kuvan.
Frederik nosti lattialle pudonneen nuottivihkosen oikealle paikalleen ja viittasi Vivieniä istumaan vasemmalle puolelleen.
”Kenties suostutte olemaan seuraavan kappaleen ajan vasen käteni?” Se oli selkeä vihje siitä, että salli neiti Ducartélle mahdollisuuden harkita asioita kaikessa rauhassa, joskin se tapahtui lähinnä vain Annabellan rauhoittamiseksi ja kaksosten ärsyttämiseksi.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 02 Maa 2007 11:04 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Luultavasti Vivien päätyisikin vain ihailemaan Frederikiä. Kiintymys voisi tulla kyseeseen myöhemmässä vaiheessa, mutta ehkä ei suoranainen rakkaus. Ihailu ja kiintymys toisaalta pystyivät luomaan varsin hyvät puitteet järjestetylle avioliitolle.
Toisin kuin prinssi Frederik ilmeisesti luuli, Vivien ei ollut odottanut kohtaavansa edes näin inhimillistä prinssiä. Mies ehkä vaikutti laskelmoivalta, mutta onhan kruununperillisen ollut pakko oppia tuntemaan päämääränsä.
"Mahdollisesti valta, maine ja mammona juuri pilaavat sen ihmisen niiden takana. Hetki sitten ajattelin, ettei tuolla pilaantumisella ole väliä, mutta nyt...ilmeisesti pelkkään materiaan rakastuminen voi olla ihan liian riskialtista minun itseni kannalta. En ole varma, ovatko nuo kolme pilanneet teitä, mutta ilmeisesti ainoa vaihtoehto on ottaa siitä selvää."
Vivien ei tuntenut prinssiä tarpeeksi hyvin arvioidakseen, oliko tämä avioliiton ylistys puppua vai Frederikin oikea haave. Olivathan monet naistenmiehet vain rikkinäisiä sieluja, jotka etsivät lohtua naisista. Kaikki heistä eivät olleet kuten arvon herra Devlin...
"Olettepa te kohtelias," Vivien totesi hieman sarkastisesti saatuaan käsisuudelman. "Voin vakuuttaa, että osaan olla varsin tukevasti maan pinnalla, jos niin vaaditaan. Otan vain huomioon senkin vaihtoehdon, ettette te todellakaan tahdo sitoutua muutoin kuin poliittisista syistä. Mutta totta kai haluan mielelläni kuulla, mitä mieltä olette minusta, kunhan tutustumme paremmin."
"Tavoitteemme ainakin vaikuttavat siis olevan samat. Jos tekään ette tyydy pelkkään poliittiseen avioliittoon, olemme toistaiseksi sitten samassa pisteessä."
Vivien istuutui pianon äärelle prinssi Frederikin vasemmalle puolelle. "Voin kyllä lainata kättäni toistaiseksi, mutta vain sillä ehdolla, että harkitsemme sen lopullista luovutusta myöhemmin," hän hymyili.
"...muussa tapauksessa minulla ei täällä ole enempää tekemistä," hän vakuutti perään hieman kysyvään sävyyn, eikä vielä liikauttanut kättään kohti soittimen koskettimia.
Takaisin alkuun
Prinssi Frederik
Liittynyt: 16 Elo 2005
Viestejä: 54
Lähetetty: 04 Maa 2007 07:37 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
”Mitään vähempää en olisi voinutkaan odottaa rakkaan äitini valitsemalta naiselta. Olette lyhyessä ajassa luoneet oivallisen kuvan itsestänne. Neiti on älykäs, mutta hieman ylimielisen oloinen ja ehkä liian piikikäs monien mielestä, mutta teissä on enemmän henkeä kuin kourallisissa aatelisneitoja”, Frederik puhui nyt matalammalla äänellä, eikä hän katsonut Vivieniä vaan tutkiskeli nuotteja kuin vanhan tuttavan seurassa.
Hän ei kokenut Ducartéa toistaiseksi millään tavalla uhkakuvaksi ja saattoi käyttäytyä rennommin kuin nykyisin yhdessäkään hovin juhlatilaisuudessa. Ehkä Frederikin onnistuisi vielä karistaa äitinsäkin kuuman hengityksen niskastaan antamalla tarpeeksi uskottavan kuvan Vivienille. Toisaalta sekin taisi olla toiveajattelua. Liian hyvä uni ollakseen totta.
”Ehkä meidän molempien tavoitteet todellakin ovat samat, mutta ainakin neiti Ducarté kykenee hengittämään hieman vapaammin. Ja mitä lopulliseen luovutukseen tulee, emme taida pitää sitä vielä ajankohtaisena”, äpärä prinssi vastasi hymyyn hymyllä antaen tunnelman kevetä omalta osaltaan.
Frederik tapaili muutaman ensimmäisen soinnun. Hän oli joskus intoutunut soittamaan neitokaisten kanssa nelikätisesti vaan ei kaksikätisesti. Sitä paitsi Frederik oli mies, joka halusi tehdä kaiken mahdollisen itse, ilman apua. Hän joutuisi siis keskittymään tiukasti, jottei vasen käsi lähtisi omille teilleen harhailemaan ja läimäyttämään neidin kätösiä pois hänen koskettimiltaan.
”Aloitammeko sitten?” Frederik kysyi. Hän oli huomannut muutaman uteliaan palvelijattaren kurkistavan ovenraosta, vaikka ei ollutkaan huomaavinaan. Toinen taisi olla Rosen luottotyttö, jonka nimeä Frederik ei kuitenkaan ollut vaivautunut koskaan laittamaan muistiin. Sisko olisi varmasti hyvin kiinnostunut tästä avioliittokeskustelusta.
_________________
"It's no secret ambition bites the nails of success
Every artist is a cannibal, every poet is a thief"
Takaisin alkuun
Vivien Ducarté
Liittynyt: 25 Jou 2006
Viestejä: 11
Lähetetty: 01 Huh 2007 09:06 pm Viestin aihe:
--------------------------------------------------------------------------------
Mies tuntui kuin pohdiskelevan itsekseen, kun lausui arviotaan morsianehdokkaastaan. Vivien oli hieman yllättynyt tästä, ettei prinssi edes katsahtanut häneen kehuessaan häntä. Tai kehuina Vivien nämä puheet ainakin otti, mutta ei mielistelevinä sellaisina.
Mies, joka tuijotti suoraan naiseen imarrellessaan tätä, ei koskaan ollut vakavissaan tämän naisen suhteen. Sen Vivien oli valitettavasti oppinut, mutta toisaalta sekin kokemus oli nyt muuntunut hänen vahvuudekseen ihmisenä.
Prinssin suhtautuminen häneen oli kuitenkin yllättävänkin lupaavanlaista. Ainakin, jos Vivien päättäisi jatkaa saman päämäärän tavoittelua, joka hänet oli palatsiin tuonutkin. Se riippuisi aivan täysin siitä, herättäisikö prinssin seura jotain hänessä vai ei.
"Vapautunut olen heti, kun lupaatte pitää äitinne poissa kimpustani. Hän on aikalailla päättäväinen nainen, joten odotan hänen kyllä tulevan tivaamaan väliemme edistymisestä."
Vivien liittyi prinssin toiseksi puoliskoksi yhden kappaleen ajaksi. Soitto tuntui olevan kuin jonkinlainen kokeilu, joka kyllä antoi paremman kuin hyvän kuvan heidän yhteistoiminnastaan. Heidän ajoituksensa sopivat erinomaisesti yhteen, ja ovelta tirkistelevät tyttöset varmasti luulivat heidän harjoitelleen kappaletta kauemminkin. Neidot katosivat nopeasti, kun Vivien nousi kappaleen päätyttyä ja suuntasi kohti ovea.