Post by Admin on Oct 18, 2013 3:09:00 GMT 2
LähetäLähetetty: 06 Hei 2007 08:37 pm Viestin aihe: Kanava päätöksen allekirjoitus -vanha foorumi (yksinpeli) Vastaa lainaamalla viestiä Muokkaa/Poista viesti Poista tämä viesti Näytä lähettäjän IP
Prinssi Francis
Kun Francis, yhä vapaa-ajan asussaan ja hiukset taakse sidottuina, päättää suoda ajatuksen valtiollisille asioille, kokee hän suuren yllätyksen löytäessään tunkkaisen työhuoneen tyhjillään. Siistinä ja tyhjillään, vain jokin nuorempi koltiainen näyttäytyy kumartamaan hänelle; useimmin neuvottelutilanteissa pöydän pintaa on tuskin nähnyt sillä lainehtivilta papereilta, eikä ääntään meinaa saada kuuluviin mielipiteiden myrskyn alta. Pölytön pinta ja hiljaisuus tuntuvat jotenkin... poikkeavilta ympärilleen katselevasta prinssistä, ja hän näyttäisi saavan ovea sulkevat vartijatkin varuilleen - kummankin käsi käy hipaisemassa pistomiekan kaunista kahvaa, katseen nauliutuessa perijän käännettyyn selkään. Alahuulen imaisu; jännitystä. Hovin seinien sisällä myllertää.
Suoristautuessaan kumartava poika liittää kätensä yhteen. "Teidän korkeutenne?" Francis ei tee pienintäkään vastaelettä.
"Miksei Fruehauf ole läsnä?", hän lähes tivaa tutun kirjurin perään, ilmaisten surutta paheksuntansa tämän epätäsmällisyydestä. Saksalaisen kuuluisi tietää paremmin.
"Hän hoitaa asioita Meldornissa," poika pahoittelee vielä pienin nyökähdyksin, puristellen kevyesti ristittyjä käsiään. "Mutta voinko minä auttaa jotenkin?"
Voitko? Herra tuntuu harkitsevan tätä tarkkaan pitkän tauon aikana, tutkaillen pöydän yli kuuliaisesti odottavaa apulaista. Tämä alkaa jo vilkuilla hämillisenä ja nytkähtääkin vaivautuneesti, ennen kuin prinssi laskee katseensa ja kiertää häntä kohti oikealta, liu'uttaen sormiaan puun sileällä lakkapinnalla. (Eikö pölyhiukkastakaan?)
"Tuo minulle kastelukanavaa koskevat asiakirjat", puhuessaan mies on kuulevinaan aran huokaisun. "Sekä kynä."
Pojan kääntyessä pois Francis istuutuu tavalliselle paikalleen, eikä aikaakaan kun hyllyiltä löydetyt paperit jo levitetään hänen eteensä. Herra lukee tekstin nopeasti läpi - hymähtää mielessään muutamalle kohdalle - ennen kuin kastaa sulkakynän pään musteeseen, pyyhkäisee sitä pullon suuhun ja liittää allekirjoituksensa Frederikin nimen alle. Kauniita kirjaimia, täyteläisiä kaaria ja silmukoita, pitkähkö piste I:n päälle. Ei ainuttakaan tahraa.
"Mikä on nimesi, apulainen?" Poika miltei tyrmistyy kuullessaan prinssin kysymyksen. Hän nostaa pullon pöydältä sulkakynän laskeuduttua kauniista kädestä, mutta päätöspaperi jää vielä kuivumaan.
"...Mihály Vincze, sir."
"Itävaltalainen?" Kiinnostus kimaltaa silmäkulmassa prinssin nostaessa jälleen katseensa, ja kohottaessa elegantisti mietteliään sormen alahuulelleen. Vastaus tulee pelkkänä nyökkäyksenä. "Sinähän olet kirjastonhoitaja? Miksi toimit nyt apulaisena?"
"Herra Fruehauf pyysi. Hän sanoi että tulisitte." Vihreät silmät leimahtavat.
"Vai sanoi hän niin", Francis toteaa pitkitellen nojautuessaan vasten selkänojaa, saattaen sormenpäänsä yhteen ja antaen rauhan laskeutua takaisin huoneeseen. Sitä rikkoo vain terävä rapina, kun pullon laskenut Mihály käärii pergamentit pöydältä. Luomet suljettuina prinssi odottaa - ulkokuori vartoo tyynenä pistoa, mutta sisällä kuohuu, myrskyää sydämen lyöntien huumatessa korvia. Odotus on pahinta... pimeässä.
Päätös on juuri palautettu hyllylle, kun mies vihdoin nousee tuolistaan, ja liivinsä kaulusta suoristaen vilkaisee häntä odottavaa Mihálya. "Teidän armonne... ettekö voi hyvin?"
"Koska kirjuri palaa asioiltaan?"
"Tänään, iltapäivällä." Hetken hiljaisuus; mies maistelee kuulemaansa.
"Haluaisin, että noudat Rosseaulta minulle tarkoitetun lähetyksen. Odotan saavani sen huoneeseeni ennen illallisaikaa."
Mihály kumartaa mitään kyselemättä ja juuri parahiksi, sillä asiansa sanottuaan prinssi kääntyy, kiertää pöydän ja viittaa vahteja avaamaan hänelle oven. Sitä ei huomaa, mutta Francis kieltää itseään vilkaisemasta poikaa vielä viimeisen kerran, jottei paljastaisi epäilystä silmissään. Unkarilaisen näkee olevan uusi - joten ketä tämä kumarsi?
Prinssi Francis
Kun Francis, yhä vapaa-ajan asussaan ja hiukset taakse sidottuina, päättää suoda ajatuksen valtiollisille asioille, kokee hän suuren yllätyksen löytäessään tunkkaisen työhuoneen tyhjillään. Siistinä ja tyhjillään, vain jokin nuorempi koltiainen näyttäytyy kumartamaan hänelle; useimmin neuvottelutilanteissa pöydän pintaa on tuskin nähnyt sillä lainehtivilta papereilta, eikä ääntään meinaa saada kuuluviin mielipiteiden myrskyn alta. Pölytön pinta ja hiljaisuus tuntuvat jotenkin... poikkeavilta ympärilleen katselevasta prinssistä, ja hän näyttäisi saavan ovea sulkevat vartijatkin varuilleen - kummankin käsi käy hipaisemassa pistomiekan kaunista kahvaa, katseen nauliutuessa perijän käännettyyn selkään. Alahuulen imaisu; jännitystä. Hovin seinien sisällä myllertää.
Suoristautuessaan kumartava poika liittää kätensä yhteen. "Teidän korkeutenne?" Francis ei tee pienintäkään vastaelettä.
"Miksei Fruehauf ole läsnä?", hän lähes tivaa tutun kirjurin perään, ilmaisten surutta paheksuntansa tämän epätäsmällisyydestä. Saksalaisen kuuluisi tietää paremmin.
"Hän hoitaa asioita Meldornissa," poika pahoittelee vielä pienin nyökähdyksin, puristellen kevyesti ristittyjä käsiään. "Mutta voinko minä auttaa jotenkin?"
Voitko? Herra tuntuu harkitsevan tätä tarkkaan pitkän tauon aikana, tutkaillen pöydän yli kuuliaisesti odottavaa apulaista. Tämä alkaa jo vilkuilla hämillisenä ja nytkähtääkin vaivautuneesti, ennen kuin prinssi laskee katseensa ja kiertää häntä kohti oikealta, liu'uttaen sormiaan puun sileällä lakkapinnalla. (Eikö pölyhiukkastakaan?)
"Tuo minulle kastelukanavaa koskevat asiakirjat", puhuessaan mies on kuulevinaan aran huokaisun. "Sekä kynä."
Pojan kääntyessä pois Francis istuutuu tavalliselle paikalleen, eikä aikaakaan kun hyllyiltä löydetyt paperit jo levitetään hänen eteensä. Herra lukee tekstin nopeasti läpi - hymähtää mielessään muutamalle kohdalle - ennen kuin kastaa sulkakynän pään musteeseen, pyyhkäisee sitä pullon suuhun ja liittää allekirjoituksensa Frederikin nimen alle. Kauniita kirjaimia, täyteläisiä kaaria ja silmukoita, pitkähkö piste I:n päälle. Ei ainuttakaan tahraa.
"Mikä on nimesi, apulainen?" Poika miltei tyrmistyy kuullessaan prinssin kysymyksen. Hän nostaa pullon pöydältä sulkakynän laskeuduttua kauniista kädestä, mutta päätöspaperi jää vielä kuivumaan.
"...Mihály Vincze, sir."
"Itävaltalainen?" Kiinnostus kimaltaa silmäkulmassa prinssin nostaessa jälleen katseensa, ja kohottaessa elegantisti mietteliään sormen alahuulelleen. Vastaus tulee pelkkänä nyökkäyksenä. "Sinähän olet kirjastonhoitaja? Miksi toimit nyt apulaisena?"
"Herra Fruehauf pyysi. Hän sanoi että tulisitte." Vihreät silmät leimahtavat.
"Vai sanoi hän niin", Francis toteaa pitkitellen nojautuessaan vasten selkänojaa, saattaen sormenpäänsä yhteen ja antaen rauhan laskeutua takaisin huoneeseen. Sitä rikkoo vain terävä rapina, kun pullon laskenut Mihály käärii pergamentit pöydältä. Luomet suljettuina prinssi odottaa - ulkokuori vartoo tyynenä pistoa, mutta sisällä kuohuu, myrskyää sydämen lyöntien huumatessa korvia. Odotus on pahinta... pimeässä.
Päätös on juuri palautettu hyllylle, kun mies vihdoin nousee tuolistaan, ja liivinsä kaulusta suoristaen vilkaisee häntä odottavaa Mihálya. "Teidän armonne... ettekö voi hyvin?"
"Koska kirjuri palaa asioiltaan?"
"Tänään, iltapäivällä." Hetken hiljaisuus; mies maistelee kuulemaansa.
"Haluaisin, että noudat Rosseaulta minulle tarkoitetun lähetyksen. Odotan saavani sen huoneeseeni ennen illallisaikaa."
Mihály kumartaa mitään kyselemättä ja juuri parahiksi, sillä asiansa sanottuaan prinssi kääntyy, kiertää pöydän ja viittaa vahteja avaamaan hänelle oven. Sitä ei huomaa, mutta Francis kieltää itseään vilkaisemasta poikaa vielä viimeisen kerran, jottei paljastaisi epäilystä silmissään. Unkarilaisen näkee olevan uusi - joten ketä tämä kumarsi?